Agipitsi 2013 "Believe and you're halfway there"

Aivan super-ihanat kisat Stellan kanssa taas jälleen kerran takana! Salaa toivoin että päästäis vielä repäsemään yksi kunnon kisaviiikonloppu ennen juoksu/astutuslomaa ja niinhän siinä kävi että juoksut pysyivät poissa vielä tämän agipitsi-viikonlopun ajan ja pääsimme juoksemaan kuusi kivan haastavaa rataa Raumalla. Kisa-ilma oli kuuma hellesää, +24...+26 tai jotain sinnepäin. Paljon tuttuja tuli nähtyä, kavereita kannustettiin ja jälleen seurattiin vierestä huikeita saavutuksia kuten ensimmäisiä luvia, luokkanousuja ja sertejä. Kaikista hienointa oli toki juosta itse Stellan kanssa radalla ja nauttia joka hetkestä. Paljon hienoja hetkiä, mutta toki myös saimme paljon treenaamisen aihettakin ensi vuodelle :) Kiitos niille kaikille, jotka taas jaksoivat ikuistaa meidän radat videokuvaamalla sekä suurkiitos myös kimppakyytiseurasta ja telttapaikoista niille jotka tekivät tästä viikonlopusta entistäkin mukavamman!
 
Ennen ensimmäistä rataa jännitti kaikista eniten. Tuomariharjoittelija Petteri Kermisen rata ei ollut meille mitenkään helppo ja tiesin jo etukäteen että itsenäisen puomin suorittaminen tulee olemaan haaste ja varauduin siihen että joudun viemään Stellan loppuun asti kädellä, jotta saan sen vapautettua oikeasta asennosta. Tämä on Stellan harjoituslistalla kyllä, mutta se on toistaiseksi vaikea ilman etupalkkaa. Muut kontaktit olivat mielestäni hyvät. Hyvin onnistuin blokkaamaan muutamat miinapaikat, esimerkiksi vastakäännös ennen puomia mahdollisti sen että Stella ei lukinnut muuria vaan kääntyi suoraan puomille. Stellan etenemä oli vain 3,78m/s, mutta alitti silti ihanneajan (-2,72). Eniten aikaa taisi upota tuossa puomi sähellyksessä ja lopun kaarteessa ennen viimeistä hyppyä. Tässä kisassa tulimme kolmanneksi :)
 

 
Seuraavan tuomariharjoittelija Timo Teilerin radan videoinnissa sattui pieni moka kun kuvaaja "nukahti" Iphone kädessä ;) Pieni pätkä saatiin kuitenkin ikuistettua tästäkin radasta kännykkäkuvalla, joka saattoi olla puomi-kohtaa lukuunottamatta yksi parhaimmista agilityradoistamme koskaan. Erityisen ylpeä olen noista itsenäisistä kepeistä ja keppien sivuirtoamisesta. Monet ohjasivat tämän kohdan ihan eri tavalla mineissä, mutta kerrankin maltoin pysyä omassa suunnitelmassani näin vaikeassa kohdassa ja kyllä kannatti! :) Keinu oli todella hieno ja A oli myös oikein hyvä, sitä ei vain näy videolla... Tästäkin saimme nollan hyvään aikaan (-6,42) 4,14m/s etenemällä ja sijoituimme toiseksi tässä kisassa :) Kaiken lisäksi saimme ensi vuoden SM-kisoja varten tuplanollan! Jippii!
 

 
Lauantaina viimeinen rata oli Sari Mikkilän käsialaa ja vaihteeksi hyppyrata. Itsellä alkoi jo väsymys painaa ja se näkyi rataantutustumisessa jo. Mietin pitkään montaa eri vaihtoehtoa 4-esteelle. Totesin vain kerta toisensa jälkeen että sekä valssi, pakkovalssi ja takaakiertopersjättö olisivat kaikki meille huono vaihtoehto yhden miinaesteen takia (kakkoshyppy väärinpäin). Vasta rataantutustumisen jälkeen äkkäsin että pakko siihen on Stellan kanssa tehdä päällejuoksu ja takaaleikata kepeille. Hyvä ratkaisu koska se kohta meni mielestäni tosi hyvin :) No loppurata ei ollutkaan sitten niin nätti. Olin toisen putken jälkeen edellä ja sitten pussin jälkeen taas myöhässä ja kaarrokset venyivät ihan turhaan. No nolla mikä nolla (-5,02) ja jälleen 3.sija meille vaikka etenemä oli hyppyradalle aika hidas (4,06m/s) noiden omien ajoitus/sijoitus töppäilyjeni takia.
 

 
Yö nukuttiin hyvin kotona ja aamulla suunnattiin takaisin Raumalle! Aamulla mua jännitti ja oksettikin ennen ensimmäistä rataa, jännitin ilmeisesti pikkasen kun heti ensimmäisenä iskettiin karsean vaikean oloinen rata. Tuomariharjoittelija Petteri Kerminen oli yhdessä Sari Mikkilän kanssa tuunannut meille oikein haastavan ja kivan juoksuagilityradan. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti kunnes hetkeksi oma keskittymiseni herpaantui, katsoin enemmän sitä missä koira oli enkä sitä missä seuraava este oli eikä omastakaan sijainnista ollut mitään hajua ja kuten olen tunnetusti hyvin huono pelastamaan tälläsiä tilanteita, joissa mopo lähtee vähän käsistä, söhläsin sitten ihan kunnolla tuon hyppykohdan ennen keppejä. Stella meni taas kerran juuri niin kuin ohjasin ja mulla itsellä oli jarrut kadoksissa ja valssijalka hukassa. Hups! Hyllyhän siitä tuli, mutta meillä oli silti kivaa loppuun asti ja varma nollahan tuo olisi ollut ilman tuota pientä töppäystä :) Hyvä lämmittelyrata! 
 

 
Sitten hypittiin Anne Saviojan tapaan. Kaikki ovat sanoneet hänen ratojen olevan vaikeita ja hän on kuulemma itse myös joskus aikoinaan sanonut haastattelussa että jos hänen radaltaan tekee nollan niin on todella sen ansainnut! No mepä repäistiin sitten kunnolla Stellan kanssa ja taisteltiin tuplanolla sijoituksilla 4. ja 2.! Hyppyrata oli ihan hauska, aika paljon joutui varomaan lähellä olevia esteitä alussa, mutta kyllä sitten pääsi kunnolla juoksemaankin. Mielestäni tämä rata onnistui meiltä teknisesti tosi hyvin ja tuossa kuumuudessa emme olisi vain lujempaa päässeet kumpikaan. Etenemä oli 4,26m/s, eli ihan hyvä, mutta ollaan me lujempaakin joskus menty niimpä jäimme kahden ohjaajan ja kolmen koiran taakse neljänneksi tällä radalla (-4,64).
 

 
Sitten Saviojan agilityradan pariin. Tuska hiki tuli jo rataantutustumisessa, koska miina-esteitä (lue: putkia joita Stella rakastaa) oli ihan joka puolella tyrkyllä ja tässä olisi nyt sitten kunnon testi Stellalle ja minulle: osaanko itse ohjata koirani oikein ja tuleeko Stella ohjauksiin vaikka mieli tekisi vain säntäillä putkissa. Jouduin yhden kohdan muuttamaan vielä rataantutustumisen jälkeen hieman lennosta, mutta eipä siinä huonosti sitten mennyt muutetulla suunnitelmallakaan! Stella kulki hienosti, hyppytekniikka oli vahvin tällä viimeisellä radalla (ei kerännyt takajalkoja alleen liian aikaisin kuten ensimmäisellä agilityradalla) ja Stella oli hyvin kuuliainen mutta kuitenkin irtoavainen ja hyvä loppukiihdytys tuossa maaliviivallekin saatiin aikaiseksi! :) Stella meni kärkeen, mutta aika tarkkaan sekunnin erolla Ville Pirisjoki veti voiton Kleni-parsoninsa kanssa. Stella sijoittui kuitenkin hienosti kakkoseksi (-4,55) ja agilityradan etenemäksi tämä 4,17m/s oli ihan hyvä tässä kohtaa.
 

 
Hieman vielä keinu-asiaa. Totesin että Stellan keinupysähdys lipsui keinu keinulta tänä viikonloppuna. Ensimmäisellä radalla keinu oli hyvä, toisella upea ja toisena päivänä ensimmäinen keinu oli rajatapaus, kuten myös tällä viimeisellä radalla se oli TODELLINEN rajatapaus. Mutta "melkein" ei lasketa ja tässä vielä todistusaineistoa tuosta viimeisestä keinusta: Keinu on maassa ennen kuin koira poistuu keinulta, eli ihan oikein tulkittu tuomarilta :) On tuo Savioja tarkka tuomari kun pystyi tuosta vauhdista erottamaan että keinu oli ihan oikein suoritettu eikä nostanut kättä, joku toinen olisi voinut erehtyä! Tässä taitaa olla yksi tärkeä treeniaihe sitten ensi vuodelle kun Stella palaa mammalomalta, ei me ihan näin rajatapauksia haluta olla... ;) 
 

Viikonlopun ja samalla koko kisakauden viimeisen keinun suoritus - on se tarkka tyttö! ;)

Tänä viikonloppuna oli etenkin tällä viimeisellä radalla voittonollakin niin kovin lähellä, mutta kisassa oli yksi kovimmista kovin tekijä, jolle aina hävisimme auttamatta: Ville Pirisjoki :) Mutta nopeat syövät hitaat, niin se menee ja niin sen kuuluukin mennä! :) Jos Ville luet tätä, niin onnea vielä upeista radoista eikä edelleenkään ole häpeä jäädä teille kakkoseksi, ei edes kahteen otteeseen... :) Alapuolella kuva viimeisen radan palkintojenjaosta ja kuten näkyy: hymy korvissa molemmilla niin hienosti sujuneen viikonlopun jälkeen ;) 




Tälle miehelle tuli hävittyä useaan otteeseen tänä viikonloppuna.
On tuo Ville Pirisjoki huikean hyvä! Jos meitsi juoksi komeat 6
kisaa kahtena päivänä niin tämä mies vetäisi 21 starttia ja 5
voittonollaa parsoniensa kanssa :)
 

Agipitsissä oli muuten tosi hauskat palkinnot nimittäin muumimukit!
Näitä me sitten saatiinkin vietyä äidille tuliaisiksi neljä kappaletta!

Viikonlopun hieno saldo siis triplanolla ja tuplanolla :) Ihan huikea päätös tälle neljän kuukauden mahtavalle kisakaudelle! Pääsiäisenä aloitettiin Stellan kanssa ykkösissä, toukokuussa korkattiin jo kolmoset ja tässä sitä ollaan, tulokset kerättyinä ensi vuoden SM-kisoja varten ja serti-kiintiökin jo toistaiseksi täynnä. Haluan vielä alleviivata lukijoille, että meidän päätarkoituksena ei todellakaan ole ollut "suorittaminen", vaan ehjien hyvien ratojen tekeminen, koska se on niin hauskaa kun pääsee haastamaan itsensä ja huomaa osaavansa :) Uskokaa tai älkää niin tämä kaikki on tullut vain sillä asenteella että me teemme kisoissa parhaamme, emme stressaa liikaa, yritämme elää hetkessä ja nautimme tästä lajista ja liikkumisesta yhdessä <3 Otsikon sanonta "Believe and you're halfway there" (Theodore Roosevelt) on yksi sanonta, joka on mielestäni hyvä pitää mielessä kaiken aikaa kisoihin mennessä. Siinä vaiheessa kun astuu radalle pitää pystyä luottamaan koiraansa sekä itseensä, ja uskomaan siihen että pystyy onnistumaan. Asenne siis ratkaisee sanon minä ;) Tulen todella kaipaamaan kisaamista Stellan kanssa tauon aikana, mutta samalla en malta odottaa sitä kun päästään taas tauon jälkeen takaisin tähän puuhaan... :) Hymy korvissa vietän arkea vielä pitkään tämän jälkeen enkä voi olla mitään muuta kuin ylpeä tuosta pikkuneidistä ja siitä miten hyvin me ollaan pelattu yhteen <3
 

Stella 22kk ja kesän sportti-rokki-tukka-look ;)

Kiitos Stella, olet paras rakas <3