sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kotiinpaluu ja Helsinki KR 2.9.2012

Palasimme tällä viikolla takaisin Turkuun pitkältä kesälomaltamme Porista ja ihan pian olemmekin jo viikon verran yrittäneet totutella "jet lagiin" ja sopeutua uudelleen täällä asumiseen.



Aluksi Sulo ja Stella hieman ihmettelivät paluutilannetta, mutta totesivat pian että "täällä taas ollaan". Turkulaiset hajut veivät heti mennessään ensimmäisten ulkoilujen aikana ja kotona oli pakko kommentoida rappukäytävästä kuuluvia ääniä. Myös omia lelujakin taisi vähän olla ikävä...


Parin päivän jälkeen tuntui kuitenkin jo varmasti kaikista siltä kuin emme olisi kauaakaan olleet poissa omasta kodistamme. Radio rauhoitti tilannetta poissaollessani eikä Sulollekkaan ollut yhtään niin vaikeaa katsoa minun lähtevän pois tässä asunnossa, toisin kuten Porissa, jossa joka kerta oli pakko haukkua perääni kun suljin oven. Hienoa siis että tämä opittu tapa ei ole kopioitunut harmooniseen ja rauhalliseen yksiööni ;)



Heti maanantaina suuntasimme Sulon kanssa ensimmäisiin mölliryhmätreeneihin ATT:lle. Tykkäsin kovasti uudesta kouluttajasta ja Sulokin sai kehuja. Teimme pari hyppyrataa, joista ensimmäinen sujui paremmin. Toisella radalla Sulon energia oli mennyt jo muiden koirien suoristusten aikana haukkumiseen, joten keskittyminen ei ollut kehuttavaa ja Sulokin haukkui enemmän. Kouluttaja katsoi myös missä kunnossa kepit ja puomi olivat ja Sulon kohdalla kepit sujuivat varmasti, puomin kontaktikohta tarvitsee harjoitusta - edelleen (pysähtyy kyllä, mutta ei kestä minun liikettäni). Sulolla oli kyllä hauskaa ja sehän on pääasia :)


Stellan kanssa oltiin sitten tiistaina Elina Jänesniemen pentuagilitykurssilla. Ekalla kerralla puhuttiin koiran motivoinnista, leikkimisestä ja katsottiin missä vaiheessa kunkin pennun opit olivat lelulle irtoamisen ja esteen yli hyppäämisen suhteen. Stella suoriutui näistä hyvin, mutta leikkiä pitää harjoitella niiden superlelujen kanssa, jotka ovat vain minun ja Stellan välisiä leluja ja joita ei säilytetä kotona pitkin lattioita. Myös häiriön alla leikkimistä on harjoiteltava. Tämän lisäksi kävimme vielä huolellisesti läpi kontaktien opettamisen. Stellan kohdalla tämä on jo hyvällä mallilla nenäkosketuksen avuin ja saimme hyviä vinkkejä miten vielä vahvistaa entisestään kontaktille pysähtymistä. Tärkeimpänä tietona tuli se että vapautuksen pitää tapahtua itse kosketuksesta. Tällä hetkellä siis harjoittelemme kontaktia siten että Stella koskettaa maata useita kertoja ilman mitään vihjesanaa ja itse lisään liikettä luoden häiriötä. Lopuksi otimme vielä suoralle putkelle irtoamisen, joka sujui tietty erittäin mallikkaasti Stellalta, joka osaa mennä jo vaikka millasesta putkesta turbovaihteella :D


Keskiviikkona sain myös vihdoin ja viimein haettua postista ikioman trimmauspöydän, jonka sain äidiltä lahjaksi<3 Suuret kiitokset tästä ja sitähän me heti testailtiinkin Stellan kanssa ja se oli myös mukana tänään Helsingissä, josta on enemmän juttua kun selaat tätä kirjoitusta alaspäin.

Loppuviikko menikin ihan arkisissa merkeissä minun tutustuen uuteen työpaikkaani täällä Turussa ja koirien harjoitellessa yksinoloa ja keräten voimia tulevia harrastuspäiviä silmällä pitäen. Onneksi eivät päivät kuluneet ihan kolmistaan vaan saimme ulkoilla Vili-westien ja Anskun kanssa useaan otteeseen! Torstaina Stella täytti 11 kuukautta ja sen kunniaksi virallisti ensimmäisen karvanlähtönsä tänä viikonloppuna kun pesin Stellan Helsingin näyttelyä varten.

Tänään olimme siis Helsingissä näyttelyssä Stellan kanssa. Kaikki sujui siihen asti todella hienosti, kunnes nostin Stellan pöydälle ja Stella ikäänkuin muisti elävästi Raisiossa tapahtuneen, aivan kuin kyseessä olisi edelleen sama tilanne. Stella meni paniikkiin jo ennen kuin tuomari lähestyi pöytää, alkoi kiemurtelemaan eikä syönyt nameja enää kädestäni. Itse en jännittänyt tällä kertaa ollenkaan, koska olin luottavaisin mielin sen suhteen, että jos Stella vain on oma itsensä niin silloin kolmas ERI olisi varma nakki. No tässä kohtaa tiesin jo mihin tämä oli menossa. Pöytätilanteesta selvittiin jotenkuten ja tuomari halusi tietää vain Stellan nimen ja yritti antaa Stellalle nameja kädestä. No eipä likka niitä huolinut kun eivät minunkaan kädestä kelvanneet. Sanoin Stellan pelästyneen viime kerralla tuomaria ja siksi käyttäytyi niin pelokkaasti. Tuomari oli mukava ja sanoi tämän käytöksen olevan kovin yleistä tässä iässä.

Kuva: Anni Hautala
Sitten oli liikkeiden vuoro ja videolta katsottuna ne olivat mielestäni todella hienot, hieronta on tehnyt ihmeitä! Kun sitten taas piti seisoskella niin Stella vain kiemurteli, haki turvaa minusta ja luimisteli korvia vaikka heittelin leluakin maahan kun en muuta kivaa keksinyt siihen paikkaan kun Stella hylkäsi lempinaminsa... :(


Kuva: Anni Hautala
Olin 100% varma että tällä kertaa jää ERI saamatta tämän käytöksen takia ja niinhän siinä kävi että luokkamme ainoana saimme vain EH:n. Tässä vielä arvostelu, joka todistaa sen että jos Stella olisi esiintynyt yhtä hyvin kuin oikeasti osaa niin kolmas ERI olisi tullut Stellalle tältä tuomarilta.

"Hieman arka tänään. Hyvän kokoinen. Saisi olla vahvempi kuono-osa. Kauniit silmät. Kohtalaisesta kulmautunut edestä, hyvin takaa. Liiankin paljon karvapeitettä. Hyvänlaatuinen karva. Liikkuu hieman sidotusti tänään, mutta hyvällä askelpituudella. Arkuuden takia EH." (2.9.2012, Helsinki KR, Maija Heinilä, Norja)

Tulos: JUN-EH

Kuten tuossa arvostelussakin lukee niin tuomari otti kaikesta huolimatta näköjään huomioon sen että käytös oli päiväkohtaista (huomio sanavalinta "tänään"), mutta ei silti halunnut antaa ERI:ä arkuuden takia. Itse olen sitä mieltä että etukulmauksista oli vaikea sanoa kyllä juuta tai jaata, koska Stella ei juurikaan pysynyt paikoillaan ja liikkeetkin varmasti vaikuttivat sidotuilta kun koira oli ihan niissäkin vielä hieman paniikissa.

Erittäin harmittavaa kokea tällaista takapakkia niin monien hienojen mätsäri- ja näyttelyesiintymisten jälkeen :( Lisää harjoittelua ja näin ensalkuun naistuomarien kanssa että saadaan tuo mörkö sieltä karsittua pois. Vielä olisi kaksi mahdollisuutta saada se ykkösruusuke tälle vuodelle, mutta pelkään pahoin että tuo karva alkaa pudota sellaista vauhtia, että se tulee olemaan seuraava kompastuskivi, jos nyt tuota esiintymistä voi saada edes kuntoon enää näin lyhyessä ajassa. Muutamiin näyttelykoulutuksiin ajattelin Stellan kanssa osallistua ja änkeän myös kaikkiin mahdollisiin mätsäreihin harjoittelemaan. Voin vain toivoa että nään Stellan vielä joskus esiintyvän yhtä hienosti kuin aikaisemmin...<3 Kiitos Hannelle, joka auttoi meidät jo alkuun tässä harjoittelussa!


1 kommentti:

  1. Hyvä että on sujunut hienosti kotiipaluu :) Mekin muutetaan kuukauden päästä, saa nyt nähdä miten koira reagoi siihen, molemmat on kuitenkin asunut tässä rivarissa ikänsä...

    Voi tota Stella-pientä, mäkin oon silti kuullut että tässä iässä saattaa olla tommosta, eli ihan sata varmasti harjoittelulla Stella rauhoittuu tuosta vielä! :) Ja hei, tuossahan sanottiin että hiukan liikaakin karvaa, joten Stellalle jää varmasti tippumisen jälkeenkin vielä ihan tarpeeksi karvaa ;)

    Meil on jo vähän ikävä, nähään sitten näytelmissä viimeistään :) <3

    VastaaPoista

Jätä kommenttisi tähän, kiitos! :)