Jokaiselle jotain ja SM-kisojen huumaa

Meneillään on kesälomatauko agilityn ohjatuista treeneistä ja mikäs sen parempi hetki viettää aikaa Porissa vähän toisenlaisissa kuvioissa. Pääasiassa olen ollut kesätöissä, mutta koirien kanssa harrastaminen ei toki ole kokonaan unohtunut. Pari kertaa ollaan jo ehditty itsenäisesti Stellan kanssa treenaamaan agilityläksyjä ja Sulonkin kanssa olen alkanut uudelleen herättelemään eloon EVL:llän tokoliikkeitä. Kesän tavoitteena olisi Stellan kanssa saada harjoitella sellaset asiat kuntoon, jotka ovat jääneet kisoista kaivelemaan mieltä ja Sulon kanssa olisi tähtäimenä syksyn tokokokeet ja ehkä jopa heinäkuussa saatetaan käydä kokeessa tsekkaamassa missä mennään, mutta mitään turhaa stressiä en jaksa tokokokeista ottaa :) Mitäs tässä ollaan siis touhuttu viime päivityksen jälkeen?

 

 

Ihan ensimmäisen viikon aikana vein koirat Minnalle hierottavaksi. Totesin tämän hierontakerran jälkeen, että ainakin Stellaan Minnalla on tähän astisista koirahierojista paras ote tai lähestymistapa. Stella ei nimittäin rimpuillut yhtään niin paljon kuin keväällä Heidin käsittelyssä, joka tuli minulle todella yllätyksenä, kun mielessäni pyöri vain hikipisarat otsallani kun yritin väen väkisin saada Stellaa pysymään aloillaan... Nyt siis ainakin hieronnasta oli jotain hyötyä kun Stellallakin oli luottavaisempi mieli. Samat vakio paikat olivat Stellalla taas jumissa, eli lapojen väli ja peruskireyttä löytyi myös muualta. Tästä syystä piipahdamme Stellan kanssa vielä uudelleen Minnan hierottavana kuukauden sisällä, jotta saadaan nuo kireimmät paikat paremmin auki.

 

Stellaa hierotaan :)

 

Hieronnan jälkeen iski väsymys.

Sulolla jumiutta oli vain muutamassa kohdassa ja vain oikealla puolella. "Tokoniska" oli toinen kipeä paikka ja toinen taisi olla lantion seudulla, kutakuinkin johtuen myös tokosta. Suloa ei siis tarvitse hieroa ihan hetkeen uudestaan kun oli nyt niin hyvässä kunnossa :) Sulolla on tosin syksylle luvassa muutama koirahierojaharjoittelijan paikka, joten Sulo pääsee jossain vaiheessa syksyä joka tapauksessa tarkistushierontakäynneille. :)

 

Sulo hierottavana

 

Sulo nautiskelee hierojalla kuten aina :)

Joskus sitä miettii että koskakohan sitä saisi aikaiseksi että varaisi itselleen ajan hierojalle kun koiria täytyy käyttää fyssareilla ja hierojilla useamman kerran vuodessa... Niin se vain on että ne omat rakkaat laitetaan aina etusijalle. Näillä käynneillä on kuitenkin ennaltaehkäisevä vaikutus suurempiin fyysisiin ongelmiin ja taka-ajatuksena onkin välttyä pidemmiltä sairaslomilta harrastuksista ja muutenkin pitää koirat fyysisesti terveinä niin ettei kenenkään osapuolen tarvitse menettää harrastamisen iloa.

 

No kyllä olen jotain saanut hankittua itselleni, nimittäin ihka ensimmäiset agilityyn suunnatut kengät! Tilasin vihdoin ja viimein agi.fi:stä Inov-8 X-Talon 212 kilpa- ja harjoittelukengät. Tähän asti olen juossut perus lenkkareilla, mutta tuntuma pohjaan ei ole koskaan kovin hyvä, joten tällaiset kunnon kengät oli pakko saada! Kisataukoahan meillä on ollut kohta kolme viikkoa, kuten suunnittelinkin. Halusin ottaa pienen hengähdystauon tähän kohtaan, mutta kyllä viikonlopun SM-kisojen livestreamia katsoessa tuli jo itsellekin hinku päästä tekemään kunnon rataa! Ylihuomenna nämä kengät pääsevät testikäyttöön Tuorlan juhannuskisoihin ja odotan sitä kyllä aivan mielettömästi! Pitkästä aikaa päästään juoksemaan kunnon rataa Stellan kanssa ja meni miten meni niin me mennään niin lujaa kuin päästään :) Pääasia että on hauskaa ja että mä pysyn tolpillani kun kyseessä ekaa kertaa luonnonnurmi pohjana ;)

 

Uudet kengät, jotka saapuivat kahdessa vuorokaudessa tilauksesta!

 

 

Tämän pohjan pitäisi olla aikas pitävä!

Oli muuten hienoa seurata viikonloppuna miten Sulon velipuoli Nuutti tuli SM-kisoissa maksikoirien 11.sijalle yli 200 koiran joukosta! Ihan huippu saavutus, onnea Anne & Nuutti! Muutenkin onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille ympäri Suomea jos satutte lukemaan tätä tekstiä :) Suomessa on kyllä paljon taitavia ohjaajia ja agilitykoiria ja opin myös katsomalla sen että onnistuminen arvokisoissa on kiinni todella monesta tekijästä eikä riitä pelkästään se että on todella hyvä. Toivon todella että mekin jonakin vuonna päästään osallistumaan kyseisiin kekkereihin, ihan vain siitä syystä että pääsee samalla kannustamaan muita kanssakilpailijoita :) Tänä vuonna emme edes tavoitelleet sinne pääsyä enkä minä olisikaan ollut vielä valmis ns. tärkeämpiin kisoihin. Yritän kuitenkin aina ajatella niin, että jokainen radan suoritus on yhtä merkittävä ja tärkeä, sillä eihän se koirakaan ymmärrä arvokisojen ja normaalikisojen eroa. Jokaiseen suoritukseen pitää siis pyrkiä tekemään parhaansa, miettimättä niitä saamarin tuloksia ainakaan etukäteen.

Agilityn riemua siis kaikille harrastajille! Tässä vielä kuva tämän vuoden agilityn SM-kisojen ainoasta maksisheltistä ja parhaimmasta satakuntalaisesta SM-edustajasta:
 


FI AVA TK2 Rosaminan Knut Pösse "Nuutti" SM-13 11.sija
Ohjaaja: Anne Valli (WECA)
Kuva: Sonja Löfgren (aussie.kuvat.fi)