sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Neljä oppiminuuttia Tsaukkilassa 17.11.2013

"Kisaamalla oppii" - Jep tosi on. Stellan kanssa ollaan kisattu vieraassa hallissa viimeksi huhtikuun lopulla kakkosluokassa. Sen jälkeen olemme kisanneet ainoastaan ulkokisoissa eri paikoissa ja kotihallissammekin vain tämän vuoden lokakuun ja marraskuun startit. Lähdettiin tänään siis naapurihalliin treenaamaan häiriön sietokykyä. TSAU:n hallissa kuuluvuus on todella huono joten vihjesanat, käskyt ja kutsut pitää tulla hieman voimakkaammin kuin esimerkiksi kotihallissa ja toiselta radalta kuuluvien äänienkään ei saa antaa haitata.

Paras kisakaveri ikinä <3
Stella oli jälleen kerran heti mukana touhussa ja tiesi mitä ollaan menossa tekemään vaikka halli olikin toinen kuin kotihalli. Ensimmäisellä radalla oletin ihan liian paljon ja sain Stellan tulemaan ohi kontakteilta enkä kepeillekään osannut ohjata kunnolla. Laitan tämän videon esille, ihan siitä syystä että se on mielestäni niiiiin opettavainen. Älkää siis tehkö näin kuten videolla minä teen! Näissä kohdissa en juurikaan katsonut Stellaa enkä linjannut sitä oikein pussista/putkilta näille kriittisille esteille. En muista koska olisin itse ohjannut näin paskasti, mutta tulipa hyvä muistutus itselle että ei saa olettaa vaan pitää ohjata. Kuten videosta huomaa niin kaikki muut kiemurathan sujui todella hienosti meiltä, joten pakko antaa Stellalle pisteet, se meni hienosti <3



Toiselle radalla sain koottua itseni ja otin tavoitteeksi että kontaktit ja kepit onnistuisivat ja niinhän ne onnistuivat :) Tämä oli ehkä päivän ehjin rata meiltä ja tehtiin hieno nolla ja sijoituttiin toisiksi :)



Kolmas rata oli kiva hyppyrata. Muurille vähän irrotin myöhässä ja kaarrokset paukkuivat tuossa niistossa ja yhdessä päällejuoksussa olin hieman myöhässä, mutta pakko olla tyytyväinen kun oli niin sairaan hyvä meininki tälläkin radalla :) 0-tulos ja kakkossija häviten hallitsevalle SM-mestarille.



Viimeistä videota viedään. Pari todella onnistunutta kohtaa, kuten persjätöt joita sain treenailla tänään oikein urakalla. Harmillisesti jäin keinulla jälkeen enkä saanut käännettyä Stellaa poispäinkäännökseen A:lle, mutta jos jotain todella positiivista, niin mä sain pelastettua Stellan vähän pidempää kautta A:lle ja selvitettiin tämäkin rata ilman ratavirheitä. Aikaahan tuossa meni hukkaan ja paljon, mutta olen ylpeä itsestäni että en välttämättä joka kerta enää jäädy kisoissa kun asiat eivät mene niin kuin suunnittelin vaan osaan ehkä jo vähän soveltaa... :) 0 ja 5.sija ylimääräisistä kaarroksista huolimatta.



Kiitos jälleen kuvaajille! Videointi on kyllä ihan huipputapa oppia omista virheistä ja niiden avulla oppii myös näkemään miltä onnistuneet kohdat näyttikään. Taas ollaan neljää oppiminuuttia rikkaampina ja porskutetaan meidän uusilla eväillä eteenpäin :) Olen sanonut tämän aikaisemminkin, mutta sanon uudelleen: Tämä on huikean hieno laji <3

 

10 kommenttia:

  1. Olen jotenkin ajautunut lukemaan nykyään aina enemmän ja enemmän agiblogeja, ja näitä teidän kisafiiliksiä lukiessa on jotenkin tullut itsellekin hiukan poltetta päästä kokeilemaan lajia. Seuraavan koiran (mikä se sitten ikinä onkaan) kokeillaan ehdottomasti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan sitä agilitya staffinkin kanssa kokeilla ;) Veikkaan että Luumusta vois tulla vieläkin aikamoinen tykki ;) Ootko pohtinut vakavissasi että voisitte mennä sen kanssa vaikka alkeiskurssille keväällä? ;)

      Poista
  2. Musta on jotenkin kauheen lohduttavaa nähdä, että edes teillä ei aina kaikki suju täysin ongelmitta vaikka kisaattekin jo kolmosissa ja toimitte tosi hyvin Stellan kanssa yhteen. Tuntuu, että välillä painin yksin samojen ongelmien parissa koiruuden kanssa ja kaikki muut oppii niin superpaljon nopeemmin. :D Hienoja ratojahan nuo on edelleen, sitä ei pysty kyllä kukaan kieltämään! Ootte te vaan aika (kadehdittavan) huippu parivaljakko. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat ovat eläimiä ja ohjaajat erehtyväisiä ihmisiä ;) Kaikki mokaavat joskus eikä me ennenkään olla pelkkiä nollia tehty, vaikka nyt on kieltämättä mennyt tuloksellisestikin aika hyvin. Ei me silti näiden nollien takia tätä lajia harrasteta muutenkaan :) Me ollaan Stellan kanssa panostettu hyvään yhteistyöhön ja opitaan koko ajan lukemaan toisiamme paremmin. Siihen se agility perustuu <3 Kiitos kommentistasi, turhan kadehtimisen voi tosin jättää pois koska teidän oma yhteistyö ei sillä parane ;) Jos saan antaa vinkin, niin ei kannata verrata turhan paljon kehenkään toiseen, vaan kannattaa keskittyä siihen omaan tekemiseen. Näillä eväillä meilläkin on alkanut sujumaan ;) Tsemppiä!

      Poista
  3. Kadehtiminen onkin ehkä vähän turhan voimakas sana, ihaileminen ois ehkä osuvampi sana. :) Tollaseen saumattomaan yhteistyöhön kun vielä joskus päästään agilitynkin puolella ni oon tyytyväinen! Meillä meinaa vielä vähän se ohjeiden hakeminen ja yhteistyö rakoilla agikentillä, rallytokokentillä sen sijaan se rupee jo löytymään. Treenillä ja hyvällä fiiliksellä tässä haetaan kehitystä, omaan tahtiin tietysti. :) Kiitti tsempeistä!

    VastaaPoista
  4. Hei,

    Kiitos aivan mahtavan blogin pitämisestä! Löysin blogiinne sattumalta, kun shelttikuumetta potiessani olen tässä seikkaillut netissä. Jäin aivan koukkuun! Pentukuume sen kun nousi, kun aloitin ihan blogin alusta Stellan pentuajoista ja nyt olen ehtinyt jo mukaan nykypäivään. Teillä on täällä ainakin innokas fani! Mahtavat koirat sulla ja ihana lukea kaikesta, mitä olette touhunneet. En ole aiemmin viitsinyt kommentoida, kun olen lukenut vanhoja juttuja :)

    Itse vasta valitettavasti haaveilen omasta sheltistä. Harmi vain, että koiran hankkiminen ei juurin nyt ole ajankohtaista. Ehkä vuoden päästä.. Pentukuumetta ei kuitenkaan lievitä yhtään tieto, että jossain kohtaa se tuleee :) Onneksi vanhemmilla on vielä perhekoiramme 12v amerikancockerspanieli, jota voi käydä hellimässä ja lenkittämässä aina kun tulee liian hankalaa. Vielä haluaisin perehtyä muutenkin enemmän shelttimaailmaa ennen omaa pentua. Parilla tutulla on ihanat sheltit, joiden myötä alkanut rotu kiinnostaa kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra suuresti kommentistasi, kylläpä piristi päivää :) Hauskaa että meidän blogilla on oma fani ;) Välillä tuntuu että kirjoitan tänne lähinnä itselleni mitä ollaan touhuttu, mutta nyt alan huomaamaan että kyllä tätä muutkin taitaa lukea... :) Viime aikoina blogi on ollut agilitypainotteinen, koska siitä olen itse tällä hetkelle eniten innostunut :) Toivottavasti siis mulla riittää myös agilitysta kiinnostuneita lukijoita (?) ;)

      Koiraa ei kyllä kannata hankkia jos ajankohta on väärä. Ei ainakaan silloin jos on samaa ihmistyyppiä kuin minä, eli haluaa panostaa kunnolla pentuaikaan (yksinoloharjoittelu, sosialistaminen, yhteistyön luominen jne.). Jos shelttiin päädyt, olet ainakin valinnut mielestäni hyvän rodun. Sheltistä kun on niin moneksi ;)

      Tsemppiä pentukuumeeseen ja toivottavasti unelmistasi tulee totta. :) Laita useamminkin jatkossa kommenttia jos siltä tuntuu :)

      Poista
  5. Hups vielä, edellisestä jäi nimi pois vahingossa eli terkut lähetti Petra

    VastaaPoista
  6. Joo olen kyllä samanlainen, että haluan panostaa pentuaikaan ja käyttää aikaa pennun sosialistamiseen. Meillä nimittäin kävi perheen jenkin kanssa niin, että sosialistaminen jäi todella huonoksi. Jessica oli meidän kaikkien ensimmäinen koira ja eläinlääkärit pelottelivat ettei saa viedä mihinkään julkisille paikoille ennen kaikkia rokotuksia. Jäi sitten vähän pelokkaaksi tuo meidän neiti, vaikka muuten onkin ollut aivan unelmien täyttymys ensimmäiseksi koiraksi. Kiltimpää koiraa ei varmaan maailmassa ole :)

    Hyvästä jenkkikokemuksesta huolimatta sheltit on jotenkin alkaneet viehättää ja pari tuttua shelttiä on hurmannut olemuksellaan. Haluaisin kovasti harrastaa agilityä (ja teidän videot ja jutut agilitystä lisää kiinnostusta vielä lisää!) koiran kanssa ja toisaalta kivan kotikoiran, jonka voi ottaa helposti mukaan. Näillä perusteilla olen kallistumassa sheltin puolelle. Vielä kun tuo turkkikin on ilmeisesti helpompi hoitaa kuin jenkin :) Kuinka usein peset Suloa ja Stellaa? Entä harjaus?

    Kiitos tsempistä, yritän pärjätä kuumeeni kanssa :) Onneksi en vielä tunne kasvattajia niin en voi sännätä ostamaan pentua pahimmassa kuumeen piikissä :D Taustatyötä täytyy siis vielä tehdä jonkin verran. Vielä, kun vuoden jaksaisi odottaa..

    T: Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä turkinhoito-asioista löytyy varmasti montaa kuppikuntaa ;) Mutta voin kertoa miten itse teen. Mä pesen koirani oikeastaan vain tarvittaessa. Jos esim kädellä kun silittää tuntuu todella rasvaiselta niin pesen ihan kunnolla, yleensä ainakin kerran syksyllä ja kerran keväällä. Yleensä myös ennen näyttelyä jos edellisestä kerrasta on kovin pitkä aika (esim yli kuukausi). Toki kurakeleillä tulee aina lenkin jälkeen huuhdeltua vedellä tassut ja vatsanalunen ja joskus apuna on shampookin. Yritän muistaa harjata nuo kerran viikkoon... yleensä ennen siis imurointia. Pitäisi varmaan imuroida vähän useammin, mutta mua ei itseäni ehdi haittaamaan jos on vähän hiekkaa tai karvoja lattialla kun meillä on niin menevä elämä muutenkin ;)

      Taustatyö on hyvästä pentuprojektia ajatellen :) Voit laittaa mulle myös sähköpostia: sonia.delatte@gmail.com jos haluat kuulla mun mielipiteitä kasvattajista tai yhdistelmistä. Sanonpa kuitenkin jo tässä että Stellallehan yritetään uudelleen pentuja ensi vuoden syksynä, jos olet sen jälkeläisistä kiinnostunut. Uros ei ole vielä selvillä.

      Poista

Jätä kommenttisi tähän, kiitos! :)