maanantai 20. tammikuuta 2014

Winter Dog Show: Turku KV 18.1.2014

Vuoden 2014 ensimmäinen koiratapahtuma on nyt meidänkin osalta takana päin. Tuntuu että kaikki muut ovat ehtineet jo vaikka mitä, mutta me ei minun opintokiireideni keskellä olla ehditty mitään muuta kuin käydä kahdet ohjatut agilitytreenit, joissa molemmissa olin itse pihalla kuin lumiukko... Viime viikonloppuna käytiin kuitenkin Stellan kanssa pitkästä aikaa näyttelyssä Turku KV:ssä ja mietin jo etukäteen että olikohan tämä nyt yhtään hyvä idea kun eihän Stella ole koskaan noissa karkeloissa miellyttänyt tuomaria tarpeeksi. Sitten toisaalta mietin, että eihän 10 minuutin ajomatkan päässä järjestettävää näyttelyä nyt voi millään jättää väliin, etenkin kun ystävän velvollisuuksiin kuuluu lähteä tsemppaamaan toista harraste-H:n metsästämisessä. Ja niin alkoi Tepon harraste-H:n metsästämisreissu, vaikka toki Teppo nyt komeana uroksena on vähintäänkin erittäin hyvä ellei täydellinen ;) Tämän postauksen kuvapläjäyksestä vastaa Ella Kaijärvi, jos ei kuvan kohdalla toisin mainita.

Stella ja Teppo näyttelypaikalla
Aamulla kauhistelin ensin korkeaa pakkaslukemaa, mutta sitten muistelin viime vuotista Turku KV:tä tammikuussa, jolloin pakkasta oli kaksi kertaa enemmän ja lopetin aika äkkiä kauhistelemasta....Shelttejä oli ilmoitettu näyttelyyn yli 70 kappaletta, joista narttuja oli yli puolet, eli 48 kappaletta. Tuomarina toimi suomalainen Jaana Hartus. Mitään en tästä tuomarista entuudestaan tietänyt, mutta kuulin näyttelypaikalla, että hän tekee muun muuassa shelttien jalostustarkastuksia. Eihän tästä nyt mitään luuta kurkkuun mennyt, mutta ei se kyllä laittanut yhtään lisää toiveitakaan näyttelyn tuloksen suhteen Stellan kohdalla. Itse kun tiedän sen kaikki puutteet, mutta tämä on arvostelulaji ja tuomarit laittavat aina koiran ominaisuudet omaan tärkeysjärjestykseensä ja kun kerran omaa silmää miellyttää, niin mikseipä Stellaa voisi silloin tällöin käydä kehässä näyttämässä, vaikka ihan sosialistamismielessä.




Pitkään jouduttiin odottelemaan, koska Stella esiintyi ekaa kertaa avoimessa luokassa. Teppo kävi kuitenkin sitä ennen pyörähtämässä Ellan kanssa kehässä ja saivat kuin saivatkin sen harraste-H:n, vaikka ehdin jo jännittää että iskeekö tuomarinsihteeri ilmaan vihreän lätyskän... se kun oli jo kerran vilahtanut samana päivänä hieman pienemmän uroksen kohdalla. Piakkoin olikin sitten narttujen vuoro ja mekin päästiin Stellan kanssa kehään. Hieman jännitti miten tuo koira muistaisi mitä tässä tilanteessa kuuluu tehdä, koska emme ole harjoitelleet kertaakaan missään viime toukokuisen Harjavallan näyttelyn jälkeen. Häntä saattaisi hyvinkin nousta, jos Stella innostuisi toisista koirista.





No turhaanpa minä sitten jännitin. Stella esiintyi tosi hienosti, eikä nostanut kertaakaan häntäänsä liian korkealle (mitä tosin se ei normaalioloissakaan tee, muuta kuin innostuessaan ja kuumuessaan esim. agilityssa) eikä edes haukahdellut tai pahemmin muutenkaan katsellut toisten koirien perään. Kyllä se vain muistaa, mitä näissä tapahtumissa kuuluu tehdä :) Hyvä Stella!


Nameina toimi broilerin sydämet, nam!
Keskittyen kehässä :)
Menestyneiden koirien saadessa EH:ta ja ERI:n jäädessä aika vähälle, tuumailin että Stellalle varmaan näytetään keltaista lappua. Pöytäosio oli laatuarvosteluosuudessa ainoa, joka ei sujunut kauhean mallikkaasti. Stellaa hirvitti heti kättelyssä pikkasen eikä syönyt nameja kovin hyvin pöydällä (joka viittaa jännitykseen). Mittakepin alla kyyristeli ja seisoi ihan huonosti, joten eihän tuomari saanut sitä kunnolla mitattua ja kommentoi siinä kohtaa jo, että keskikokoa pienempi. No sitähän se on, juuri ja juuri, mutta epäilen että voiko tuon mittauksen perusteella tehdä mitään kunnon arviota koon suhteen...


Ensireaktio pöydällä...
"Mitä jäbä duuunaa...?"
Stella liikkui kyllä juuri niin hyvin kuin pystyi ja seisoi hienosti. Yhtään odottamatta tuomarinsihteeri näytti punaista lätkää ja leukani putosi varmaan maahan asti siinä kohtaa. Taivaan talikynttilät... en olisi arvannut. Sitten jatkettiin kilpailuluokkaan, jonne pääsi viisi ERI:n saanutta koiraa. Kohta yksi käteltiin ulos ja jäljellä oli enää neljä. Jestas... Stellahan sijoittuisi luokassan! En voinut uskoa silmiäni kun Stella siirrettiin toiseksi, vielä kierros ympäri ja yhtäkkiä huomasin seisovani SA-ruusuke kädessä. Ohho. (Eikö olekin jännä miten yhdestä näyttelypäivityksestä voi saada aikaan näin paljon sepustusta? Olisinhan voinut lätkästä tulokset esille heti kättelyssä, mutta jännempää tämä on niille, jotka haluavat lukea :) Selaa siis alemmas, jos ei kiinnosta lukea ;))
 

PN-kehää odoteltiin ja kohta siellä jo juostiin. Ensimmäisen pudotuksen koitettua, tyhjensin namit kädestäni ja pyyhin kättäni housun lahkeeseen valmiiksi, koska olin varma että me lennetään Stellan kanssa ulos kuin leppäkeihäät... mutta toisin kävi, koska tuomari käveli meidän ohi aika päättäväisesti, enkä siis päässyt tätä kättelemään...



Tässä kohtaa oma filmini pätkäsi, koska en muista yhtään mitä sitten tapahtui. Jossain vaiheessa Stella siirrettiin kakkoseksi, sitten avoimen luokan voittaja toiseksi, ykkösenä oli valioitunut veteraani ja sitten tuomari näytti meille kolmea sormea merkiksi siitä että tulimme paras narttu -kehässä kolmanneksi! En voinut uskoa tätä. Seuraava asia mitä muistan oli että oikealla puolellamme seisseet saivat sinivalkoista ja valkoista ruusuketta, jonka jälkeen tuomarinsihteeri kysyi minulta tuleeko meille nämä "varajutut". No kohta mulla oli kädessä vara-sert ja vara-cacib ruusukkeet. Olipa hämmentävää...


Kuva: Sari Sainio
Ihan ainutkertaista tällainen, että Stella miellyttää suomalaistuomaria niin paljon, että se jättää taakseen kaikki valioluokan nartutkin ja pari muutakin (lue: yli 40 narttua). Tällaista näyttelypäivää ei taida olla tulossa hetkeen, joten otetaan tästä kaikki irti, vaikka juhlinnan aihehan on tämä: se eka SERT oli näääääin lähellä, eli käytännössä niin eihän tällä tuloksella vielä mitään tee. Olkoon se siis vain merkkinä siitä että kävimme hyvin lähellä ensimmäistä näyttelysertiä :) Sertin saanut narttu kuitenkin ansaitsi sen ja tyydymme erittäin hyvin tähän. Pelkkä ERI oli meille jo voitto ja kaikki muu pelkkää plussaa.


Kuva: Sari Sainio
Kieltämättä vähän liikutuin tilanteesta, mutta onhan tuo koira nyt aivan ihana ilman mitään ruusukkeitakin <3 Kiitos Ellalle ja Sarille kivoista kuvamuistoista! Näyttelyn jälkeen suuntasimme ansaitulle lenkille Ellan ja Tepon kanssa. Tässä lenkkeilyn kuvasatoa.

Stella AVO-ERI AVK2 SA PN3 VASERT VACACIB
"Keskikokoa pienempi, erittäin tasapainoisesti rakentunut narttu, jolla kokoon sopiva luusto ja varsin täyteläinen runko. Hieman pyöreä kalloinen pää, pyöreähköt silmät. Hyvin taittuneet hieman kookkaat korvat. Hyvät kulmaukset. Tyypillinen tapa liikkua. Hyvä karvapeite"

 - Jaana Hartus/Suomi
Sulokin pääsi tietty mukaan lenkille ja päätti heti alkuun ravistaa pölyt harteiltaan ;)










"Mitä jäbä duuuunaa?"
Erityisterveiset Putous-ohjelman katsojille, ehkä te ymmärsitte blogikirjoitukseen sisäistetyn vitsin ;)

9 kommenttia:

  1. Onnea hirmuisesti, Stella on kyllä tosi kaunis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Se menee kyllä aina niin että se koira, jonka ottaa mukanaan näyttelystä kotiin on sen oman elämän Roppi! ;)

      Poista
  2. Vitsi bongattu! :) Mutta onnea vielä hurjasti ja onnittelu pöllötykset (ei varmaan oo oikee sana, mutta ymmärrätkö?) Stellalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ymmärsin :D Pöllyttelen Stellaa sitten kun taas näen sitä. Tällä hetkellä olen työmatkalla ;) Ja hyvä että vitsinkin bongasit... naurattikohan yhtään x) Mua ainakin nauratti kun väsyneenä katselin päivän kuvasaldoa koneelta :D

      Poista
  3. Paljon paljon onnea! :) Oli kiva moikata siellä näyttelyssä ja arvasinhan mä, että hienosti se menee ;)
    Kaverin koira oli tuo, joka nappasi ainoan T:n. Harmitti niin vietävästi, mutta arvostelu oli aivan loistava ilman mitään muuta pahaa sanottavaa kuin häntä; oli vaan kuulemma liian iso hänen mieleen joten heti tuli T. Aika karua, mutta tietää, etten menettänyt mitään kun en tuota sairasta +39cm Atlasta sinne päässyt viemään :)
    Ansaittu sijoitus, hieno homma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi :( Shelteillä toi koko ja häntä on kyllä sellanen mikä herkästi laskee pisteitä tuomarin silmissä :/ Ei ole tämä helppo laji ei... Kiva kun kävit moikkaamassa :) Siinä vain oli niin paljon tuttuja kehän laidalla, että jäi juttelu vähän lyhyeksi. Lähdittekö jo urosten jälkeen pois vai jäittekö paikan päälle seuraamaan narttuja? Myöhemmin en enää nähnyt sua, muuten olisin voinut jutella hetken pidempäänkin :) Jos Atlakselle haluat sen harraste-H:n niin se varmasti kyllä onnistuu. 39cm ei vielä edes ole paha kun vertaa Suloon, jolla kokoa on 43cm+, pystyt korvat ja lisäksi sekin kantaa näyttelytilanteessa häntää pystyssä, vaikka normaalisti pitää sen alhaalla, ja tosiaan Sulolla on H näyttelystä :D Pitää vaan tietää tuomarit jolle vie ;) Onko teillä Atlaksen kanssa enemmänkin näyttelytavoitteita? En ole viime viikkoina ehtinyt lukemaan teidän blogia...

      Poista
    2. Joo noista helposti tietenkin rokotetaan! Lähdettiin aika pian siitä, kierrettiin vaan hieman paikkoja ensin. Ei ollut kavereilla kauheesti makua enää olla siellä, vaikka ite tietty olisin halunnu nähä enemmänkin :)
      Atlaksella on nyt tuloksena jo JUN-H ja JUN-EH et eiköhän se onnistu :) Kyl me näyttelyitä kierretään, haluaisin sen ERI'n joskus napata enkä mä nää sitä mahdottomuutena, mutta katotaan! Kyllä on jo tämän vuoden näyttelyt suunniteltu pitkälle valmiiks ja seuraavana on vuorossa Jyväskylän KV ja Seinäjoen RN :)

      Harmi kyl joo kun ei kerenny, itekin jouduin sit meneen auttaan kaveria sen koiran turkin laitossa! Mutta eiköhän me joskus toiste kyllä nähdä :)

      Poista
  4. Hurjan paljon onnea! :) Kyllä Stella olis sertinkin ansainnu, hirmu hyvässä kunnossa näyttää neiti olevan muutenkin kuin turkin puolesta. Ne on ne agilitylihakset. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos! :) Se on minusta ihan sertin arvoinen siinä missä muutkin sertejä saaneet sheltit. Jos vaikka joskus kävisi tuuri ja päästäisiin vielä yksi pykälä ylemmäs sijoituksissa niin voisi olla hyvät mahdollisuudet :) Agilitylihakset todellakin kantoivat meidät näin pitkälle ;D

      Poista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)