Laji kuin laji vaatii
aina omat veronsa. Leikkimielisestä agilitysta on tullut viime vuosikymmenen
aikana kilpaurheilua ja joku voisikin jo kutsua tätä lajia koiran näkökulmasta
”extremeurheiluksi”. Itse olen päässyt lajiin sisään vasta siinä vaiheessa kun
kyseinen kehitys oli tapahtunut enkä näin ollen pysty sanomaan sen enempää
lajin muutoksesta. Noin 1,5 vuoden intensiiviharrastamisen jälkeen koen
kuitenkin näkemäni perusteella, että kaikki harrastajat eivät ole välttämättä havainneet
kyseistä siirtymää tai eivät muuten vain tiedosta sitä, että kyseessä on
koiralle fyysisesti erittäin haastava laji.
Kuva: Sirpa Saari |
Pelkästään lajiharjoittelu
ei riitä yhdellekään agilitya harrastavalle koiralle, samalla tavalla kuin
päivittäinen vain parin kilometrin kävely ei ole yhdellekään kotikoiralle
tarpeeksi. Agilityyn liittyy hyvin paljon muutakin kuin itse treenit ja kisat
ja siksi koenkin, että kirjoitukselle, jossa avattaisiin hieman tarkemmin
urheilukoiran arkea ja sitä kaikkea mitä se tosiasiassa pitää sisällään,
löytyisi hyvinkin tilaa harrastusblogien keskuudessa. Tässä kirjoituksessa tuon eri lähteiden avulla esille omaa näkökulmaani agilityn harrastamiseen ja kerron
myös hieman miten itse pyrin toimimaan lajia harrastaessani. En siis väitä,
että itse toimin täydellisesti, koska kaikkea on hyvin vaikea aina tehdä ”oppikirjan”
mukaisesti. Olen itse kuitenkin useista asioista mieluummin liian tarkka kuin huolimaton.
Koska tietoutta on
olemassa paljon, yritän tähän kirjoitukseen luoda koosteen kaikkein
tärkeimmistä osa-alueista, jotka tulisi ottaa huomioon siinä vaiheessa kun tätä
lajia harrastaa. Toivon että tämän lukevat niin agilitya ”huvin vuoksi”
harrastavat kuin myös siinä tavoitteellisesti kisaavat. Toivoisin myös, että
tämä kirjoitus selkeyttäisi koko lajia koiraharrastuspiirien ulkopuolella
oleville ystävilleni, tuttavilleni sekä sukulaisilleni, joille on ehkä jäänyt
hieman epäselväksi mitä tämä tyttö nykyisin touhuaa.
Yllä näette neljä eri
osa-aluetta, joiden pitäisi olla urheilukoiralla tasapainossa: ravinto,
liikunta, kehonhuolto sekä lepo. Tämä on vain esimerkki siitä, miten nämä
osa-alueet voidaan jaotella pienempiin osiin ja tulenkin seuraavaksi kertomaan
näiden osien pääpiirteet. Osa-alueet menevät tietenkin hieman päällekkäin, mikä
vain kertoo siitä, miten vahvasti ne oikeastaan vaikuttavat toisiinsa ja miten näin
ollen yksikään osa-alue ei ole toistaan tärkeämpi. Niille, jotka haluavat
tietää aiheesta lisää, voin lämpimästi suositella kirjaa Koiran lihashuolto – hieronta, venyttely, verryttely
ja peruskuntoharjoittelu (Saarelainen & Vallius, 2010), jota olen
käyttänyt paljolti lähteenä liikunta- ja lepo-osiossa. Kaikki lähteet ovat
nähtävissä kirjoituksen lopussa.
RAVINTO
Pitäisi olla
sanomattakin selvää, että se miten koiraa ruokitaan, on hyvin olennaisessa
osassa koiraurheilua. En lähde tässä ottamaan kantaa
suuntaan tai toiseen siitä, mitä jokaisen pitäisi omalle koiralleen syöttää.
Tärkeintähän on, että koira saa kaiken sen mitä sen elimistö vaatii pysyäkseen
terveenä, jaksaakseen, kehittyäkseen ja vahvistuakseen. Ravinto on kuitenkin
aktiivisen urheilukoiran kehon polttoainetta ja siksi pelkästään ravinnolla on
hyvin suuri merkitys koiran hyvinvoinnille, joka taas vaikuttaa kaikkiin muihin
osa-alueisiin.
Osa pakkasen sisällöstä syksyllä 2013 |
Tässä on hyvä linkki kirjoitukseen siitä miten paljon koira tarvitsee eri vitamiineja
ja hivenaineita sekä mihin kyseisiä aineita koiran keho ylipäätänsä käyttää. Aluksi
olin itsekin kovin tietämätön näistä asioista ja ajattelin, että miten ikinä
voin varmistua siitä, että koirani syövät varmasti ”oikein”. Onneksi asioista
tietävä ystävä oli lähellä ja sain räätälöityä molemmille koirilleni sopivan
menuun, joka toimii ainakin tällä hetkellä.
Lisäravinnetarpeet ovat
yksilöllisiä, mutta aika lähelle oikeaa määrää pääsee kun noudattaa suositeltuja
milligrammamääriä per elokilo. Jos syöttää koiralleen nappulaa, tulisi ensin tarkistaa,
mitä kaikkea nappulat itsessään sisältävät valmiina, jotta välttää
yliannostelun riskin. Jos taas syöttää koiralle raakaruokaa, on huolehdittava
siitä, että koira saa lisänä kaiken tarvitsemansa. Itse annan nykyisin raakaruokaa
syövälle Stellalle purkista glukosamiinia, sinkkiä sekä D- ja B- vitamiinia.
Näiden lisäksi annan Nutrolin iho&turkki –öljyä sekä Sportti –öljyä, josta Stella saa tarvitsemansa
E-vitamiinit. Näiden lisäksi olen antanut Vetroflex Pet –jauhetta,
jonka pitäisi suojata ikääntymiseltä ja liikunnasta aiheutuvalta kulumiselta. Kerran viikossa annan ruoan joukossa raakaa
maksaa, jotta turvaan A-vitamiinin saannin. Agilitytreenien ja –kisojen jälkeen
annan purkista myös magnesiumia.
Ennen agilitykisoja
tulisi suunnitella huolellisesti koiran ruokinta-aikataulut. Koira on hyvä
ruokkia 6-12 tuntia ennen ensimmäistä starttia. Jos ensimmäinen startti on
kovin aikaisin aamulla, annan edeltävänä päivänä iltaruoan mahdollisimman
myöhään tai vaihtoehtoisesti herään yöllä antamaan aamuruoan. Tämän lisäksi
täytyy muistaa myös riittävä nesteytys kaksi tuntia ennen ensimmäistä starttia.
Jos koira on huono juomaan tai muuten kärsii nestehukasta, kannattaa nesteytys
aloittaa jo edeltävänä iltana, esimerkiksi lisäämällä nestettä iltaruokaan. Itse
joudun lisäämään päivittäin ruoka-annoksiin paljon vettä, koska Stella on itse
huono juomaan. Kisapäivien ja treenipäivien aikana hyödynnän myös Fit Dogin
jauheita, jotta saan Stellan juomaan paremmin. Nesteytyksen tärkeys kasvaa
kuumilla kesäkeleillä ja tällöin ohjaajan on huolehdittava koiran riittävästä
nesteen saannista. Seuraava ruokintakerta, jolloin ruoan olisi hyvä olla hyvin
proteiinipitoista, on 1-2 tuntia päivän viimeisen startin jälkeen.
LIIKUNTA
Kaiken harjoittelun perusta on koiran hyvä fyysinen kunto.
Mahdollisimman monipuolinen liikunta takaa parhaan mahdollisen kunnon. Hyvä
fyysinen kunto on myös turvallisuustekijä niin agilityssa kuin muuallakin,
sillä se ehkäisee väsymyksen aiheuttamista virheliikkeistä, -arvioinneista ja heikenneestä
huomiointikyvystä johtuvia tapaturmia ja loukkaantumisia. Agilityharjoitukset
eivät riitä koiralle liikunnaksi vaan kunto on hankittava niiden ulkopuolella.
Agility vaatii koiralta paljon lihasvoimaa, nopeutta ja koordinaatiokykyä ja
näitä pystyykin kehittämään eri harjoitteilla, joita tulen listaamaan
seuraavaksi. Harjoitteiden kuvauksien lähteenä olen käyttänyt kirjaa Koiran lihashuolto – hieronta, venyttely,
verryttely ja peruskuntoharjoittelu (s.176-233).
Kuva: Ella Kaijärvi |
Ravilenkki:
Kehittää peruskuntoa ja kestävyyttä. Tehdään tasaisella maastolla niin, että koiran
askellajina on ravi. Ravin aikana selän pitkät lihakset työskentelevät
tehokkaasti ja takajalkojen liike vahvistaa takaraajojen ja pakaroiden
lihaksia. Kuormitus on kohtalaisen kevyttä ja riittävän pitkäkestoista, vauhti
on rauhallista ja harjoitus toistuu riittävän usein. Pääsääntöisesti
harjoittelun tulee kestää yli 30 minuuttia, mutta jos kuntotaso on heikompi,
riittää aluksi 15-20 minuuttia, jota pidennetään viikoittain 5-10 minuutilla.
Viikon kaikki lenkit eivät saisi olla samanlaisia, vaan niiden pituutta olisi
hyvä vaihdella 20-30 minuutin lenkeistä 45-60 minuutin lenkkeihin. Kun kuntotaso
on noussut, voidaan pidempien ravilenkkien kestoa nostaa 90-120 minuuttiin.
Sopiva peruskuntoharjoituskertojen määrä on 3-5 per viikko. 2-3 kuormittavan
viikon jälkeen tulisi seurata yksi kevyempi viikko, jolloin harjoituskertoja
vähennetään ja lenkkien pituutta lyhennetään selvästi.
Juoksulenkki:
Vauhtikestävyysharjoite, jolla luodaan peruskuntoa juoksemalla koiran kanssa
tai vaihtoehtoisesti polkupyörän avulla. Pääsääntöisesti kesto on 20-40
minuuttia ja etenemisnopeus on kohtalainen. Jos koiran keho on kunnossa, pystyy
se tekemään tätä ravaten, mutta jotkut koirat joutuvat vaihtamaan askellajin
laukkaan johtuen esimerkiksi rakenteellisista tai toiminnallisista ongelmista.
Harjoituksen aikana vauhti kiihtyy: aluksi rauhallisempaa ja lopuksi kohtalaisen
reipasta. Tätä vauhtikestävyysharjoitetta tulisi olla viikossa vain yksi,
korkeintaan kaksi, jolloin on oltava välissä kaksi kevyempää päivää.
Reippaampi
juoksulenkki: Maksimikestävyysharjoite, jossa vauhti
on suurempi kuin vauhtikestävyysharjoitteessa. Tämä harjoite kuuluu
kilpailukauden lähestyessä koiran kuntoa viimeisteleviin harjoituksiin. Se
kuormittaa voimakkaasti koiraa ja koiralle täytyy jäädä aikaa palautua, joten
siksi kyseistä harjoitusta ei kannata tehdä kovin lähellä kilpailuja. Näitä
harjoituksia saa olla viikossa korkeintaan yksi, joka tulisi kestää noin 5- 15
minuuttia ja jota ennen tulee tehdä huolelliset alku- ja loppuverryttelyt.
Koira ei saa uupua harjoituksen aikana vaan sen tulee pystyä pitämään yllä
reipasta laukkaa koko harjoituksen ajan. Muut viikon harjoitukset tulee pitää
kevyempinä ja palauttavina peruskuntoharjoituksina, eli toisin sanoen
ravilenkkeinä. Samanaikaisesti ei tulisi myöskään tehdä voimakkaita lihaskunto-
ja voimaharjoituksia, jotta koira ei kuormittuisi liikaa.
Nopeusharjoittelu:
Räjähtäviä lähtöjä ja spurttiharjoituksia. Kovassa laukkavauhdissa 10-60
sekunnin pyrähdykset kehittävät koiran nopeutta, esimerkiksi toisten koirien
kanssa juostessa. Nopeita lähtöjä voi harjoitella esimerkiksi heittämällä
noutoesinettä tai harjoittelemalla luoksetuloja, joissa koira jätetään ensin
istumaan paikalleen ja kutsutaan useamman metrin päästä räväkästi samalla itse
juosten poispäin koirasta. Näitä toistetaan 3-5 kertaa. Nopeutta voidaan myös
harjoitella agilityssa hyppäämällä lyhyitä hyppyestesarjoja, samoja mitä
käytetään hyppytekniikan parantamiseen. Tästä pääset katsomaan Stellan viimeisimpiä hyppytekniikkaharjoituksia viime maaliskuulta. Elimistö oppii ottamaan käyttöön nopeita lihassoluja
mahdollisimman nopeasti: kun koira laskeutuu edelliseltä hypyltä, sen on
välittömästi ponnistettava uudelleen hyppyyn päästäkseen seuraavan esteen yli.
Intervalliharjoittelu:
Maitohaponsietokykyä kehittäviä, alle kahden
minuutin mittaisia laukkapyrähdyksiä, joita voidaan lisätä ravilenkkien
yhteyteen. Lihakset työskentelevät näissä harjoitteissa
erittäin tehokkaasti ja siksi alku- ja loppuverryttelyt ovat erityisen
tärkeitä.
Mäkiharjoittelussa
mäkeä marssitaan ylös alas mäen pituuden ja jyrkkyyden mukaan maksimissaan 20 kertaa, minkä jälkeen pidetään
muutaman minuutin tauko, jonka aikana koiraa liikutetaan tasaisella alustalla
aktiivisesti ja koiralle tarjotaan vettä. Mitä jyrkempi, pidempi ja pehmeämpi
mäki, sitä raskaampaa harjoittelu on ja koiran askellajina on ravi. Aluksi on
hyvä aloittaa kovapohjaisesta ja loivasta mäestä. Harjoittelua voidaan tehdä
reippaammassa tahdissa, jolloin askellajina on laukka ja toistoja tehdään
alkuun vain 3-5, minkä jälkeen pidetään 5-10 minuutin kävelytauko. Sama
toistetaan 2-3 kertaa. Koiralle voi joko heittää noutoesinettä ylämäkeen tai
sen kanssa voidaan juosta reippaasti ylös ja tuoda se rauhallisesti alas
kytkettynä. Kunnon kehittyessä voidaan valita haastavampi mäki ja/tai lisätä
toistojen määrää. Mäkiharjoittelun ideana on kehittää koiran lihasvoimaa,
erityisesti takapäähän.
Uiminen:
Uimisella pystytään kehittämään koiran lihaskestävyyttä ja kestovoimaa.
Kahlaamisella taas harjoitetaan myös kesto- ja nopeusvoimaa. Matalammassa
vedessä on kevyempi kävellä, kun taas syvemmässä vastus kasvaa. Kahlatessa
epämääräisestä poukkoilusta edestakaisin ei ole yhtä suurta hyötyä kuin kytkettynä
kävelemisestä tai ravaamisesta, sillä rauhallisessa ja hallitussa vauhdissa
koira joutuu käyttämään kroppaansa tehokkaammin. Nopeusvoimaa voidaan kehittää hyvin heittämällä
noutoesinettä rannan suuntaisesti kohtalaisen matalassa vedessä. Lihakset
tekevät tällöin räjähtävästi töitä vettä vastaan, jolloin niiden voimantuotto
paranee. Välillä esinettä voidaan heittää myös rannasta poispäin, jolloin
koiran liikkumiseen yhdistyy rauhallisempi kestovoimaosuus koiran uidessa
esineen luokse (pieni intervalliharjoitus). Heittoja tehdään 3-5, minkä jälkeen
kävellään rannalla muutaman minuutin ajan ennen uutta toistosarjaa.
Stella uimassa kesällä 2013 |
Syvien
lihasten harjoittelu: Vahvistetaan kehoa, erityisesti
selkärankaa ja niveliä tukevia asentolihaksia. Harjoittelu on
hidastempoista/-tahtista ja parantaa koiran koordinaatiokykyä sekä vaatii
enemmän keskittymistä kuin suurten pinnallisten lihasten harjoittaminen. Harjoittelu
väsyttää koiraa eri tavalla ja se kehittää koiran kehonhallintaa, motoriikkaa ja tasapainoa samalla
kun se on koirasta hauskaa aivotyöskentelyä ja temppujen tekemistä.
Harjoitteluhetket pidetään aina lyhyinä. Näihin harjoituksiin
kuuluu muun muassa erilaisia tasapainoharjoituksia eri välineiden, kuten tasapainotyynyjen ja
jumppapallojen avulla, sekä yleisempiä temppuja kuten pyöriminen molempiin
suuntiin, pujottelu jaloissa, asennonvaihdot, ryömiminen ja kieriminen. Myös metsässä
vapaana juokseminen, jossa koira joutuu nostelemaan jalkojaan tehokkaasti,
kehittää koiran kropanhallintaa.
Koiralle on myös tärkeää tarjota rauhallisia haistelulenkkejä, joiden tahti on
hyvin rauhallinen.
Stella tekemässä temppuja tasapainoalustan avulla |
Kaikkia yllämainittuja harjoitteita voidaan tehdä niin kutsutulla
harjoituskaudella, jonka tavoitteena on lisätä koiran kestävyyttä, voimaa ja
nopeutta sekä lihasten elastisuutta ja näin parantaa koiran peruskuntoa
(Saarelainen & Vallius, 2010). Kilpailukauden lähestyessä painopistettä
siirretään lajinomaiseen harjoitteluun, joka taas voidaan jakaa useampaan osaan:
hyppytekniikkaharjoitteluun, esteiden harjoitteluun, ohjaustekniikoiden
harjoitteluun ja rataharjoitteluun. Suositeltavaa olisi, että näitä kolmea
ensimmäistä osaa harjoiteltaisiin ensin erikseen ennen siirtymistä rataharjoitteluun. Harjoittelussa laatu korvaa aina
määrän ja kuulemani mukaan yksi rataharjoittelukerta viikossa riittää huipulle
asti pääsemiseen. Rataharjoittelun maksimikesto on 2x10min intensiivistä harjoittelua. Joidenkin
kouluttajien mukaan voi myös poikkeuksellisesti treenata 2-3 kertaa viikossa,
kunhan ei treenaa 15 minuuttia kauempaa kerralla ja huolehtii siitä, että koira
ehtii palautua treenien välissä. Kisakaudella liikunta on kuntoa ylläpitävää ja
kilpailusuorituksesta palauttavaa. Kuntotaso, joka on kehitetty harjoittelukaudella, pyritään saamaan
esiin kilpailukaudella, jonka aikana liikunta koostuu puhtaasta
lajiharjoittelusta yhdistettynä peruskuntoa ylläpitävään liikuntaan (Saarelainen
& Vallius, 2010). Tärkeää tällä kaudella on antaa koiran levätä rankkojen
harjoitusten ja kilpailujen jälkeen.
Ennen kuin koiran
kanssa voidaan lähteä harrastamaan ravia rasittavampaa liikuntaa ja eritoten
agilitya on koiran alkuverryttelyistä huolehdittava, sillä lämmittely valmistaa koiran
elimistöä tulevaan kilpailu- tai harjoitussuoritukseen. Loppuverryttelyä ei myöskään saa unohtaa,
sillä se on elimistön palautumisen käynnistävä tekijä rasituksen jälkeen.
Rasituksessa syntyy aina kuona-aineita koiran elimistöön ja verryttelemällä tehostetaan niiden poistumista lihaksista (Saarelainen & Vallius,
2010). Alkuverryttelyllä pystytään myös ehkäisemään erinäisten vammojen
syntymistä, kunhan se ajoitetaan oikein. Eritoten juuri näiden kahden seikan takia olen
itse erittäin tarkka siitä, että omien koirieni alku- ja loppuverryttelyt ovat
kohdillaan ja siksi kerron näistä lisää seuraavaksi. Näiden verryttelyjen
kuvauksien lähteenä olen käyttänyt kirjaa Koiran lihashuolto – hieronta, venyttely, verryttely ja
peruskuntoharjoittelu (s.134-143).
Alkuverryttely jaetaan yleisverryttelyyn
ja lajinomaiseen verryttelyyn. Agilitykoiralle sopiva alkuverryttely on
kestoltaan 30 minuuttia ja se
sisältää näitä molempia. Aluksi kävellään ja hölkätään noin 15-20 minuuttia
niin, että koira enimmäkseen ravaa mutta lopuksi muutaman minuutin ajan myös
laukkaa. Tämän jälkeen koiraa venytellään erilaisilla taivutuksilla, joiden tarkoituksena on herätellä
raajojen liikeradat. Lihaksistoa on hyvä myös herätellä nopeilla
ravisteluilla (muistilause: ”ravistettava ennen käyttöä”). Agilitykoiran kanssa on myös hyvä tehdä
alkuverryttelyn päätteeksi kolmesta
kuuteen 30-60 metrin pituista juoksupyrähdystä tai
heittää jotakin noutoesinettä
niin, että koira saa tehdä muutaman räjähtävän lähdön ennen radalle
menoa. Lajinomainen verryttely tehdään vain muutama minuutti ennen suoritusta. Näin
koiraa herkistetään tulevaa suoritusta varten ja ohjaaja saa kontaktin koiraan.
Muutaman verryttelyesteen suorittaminen riittää tähän oikein mainiosti.
Loppuverryttelyllä on
myös tärkeä rooli agilityssa. Sen tarkoituksena on käynnistää elimistön
palautuminen rasituksen, kuten lajiharjoituksen
tai kilpailustarttien, jälkeen. Palautumisessa elimistöön kertyneet
kuona-aineet alkavat poistua, minkä takia palauttelu/jäähdyttely on lihaksiston
hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Kasaantuessaan kuona-aineet aiheuttavat
lihaskireyksiä ja jopa lihaskramppeja. Maitohappojen puoliintumisaika on 15-30
minuuttia, joten jokaisen suorituksen jälkeen koiraa tulisi kävelyttää
vähintään 15 minuuttia, mielellään puoli tuntia. Loppuverryttelyssä koiraa
kävelytetään reippaasti ravissa, minkä jälkeen olisi myös hyvä tehdä lyhyt ja
kevyt venyttely.
LEPO
Stella ja Sulo viime elokuussa 2013 |
Vastapainona liikunnalle on tietenkin lepo ja tämänkin osa-alueen
kuvauksen lähteenä olen käyttänyt Koiran
lihashuolto – hieronta, venyttely, verryttely ja peruskuntoharjoittelu –kirjaa. Jokaisen lajiharjoittelun tai
agilitykisan jälkeen koiran tulee saada levätä noin 1,5-2 tuntia, minkä jälkeen
koira viedään 30-60 minuutin pituiselle reippaalle kävelylenkille. Palautumisen
tehostamiseksi voi koiran kanssa tehdä pitkäkestoisempia venytyksiä ja
kotihieroa tätä hyvin kevyesti. Rasituksen jälkeisenä päivänä olisi hyvä tehdä
rauhallinen, matalatehoinen ravilenkki, joka poistaa jäljellä olevat
kuona-aineet tehokkaammin kuin esimerkiksi paikalla makaaminen. Lenkin jälkeen
olisi hyvä jälleen venytellä pitkäkestoisemmin, mutta voimakkaampaa hierontaa
tulisi välttää vielä rasituksen jälkeisenä päivänäkin. Kahden päivän kuluttua
rasituksesta koiralla voi olla vähän rennompi lepopäivä ja koira saa suuremman
hyödyn myös kunnon hierontakäsittelystä.
Kunnolliselle
palautumiselle loppuverryttelyt, palauttavat lenkit, hieronnat ja venyttelyt
ovat oleellisia vahvistavia
tekijöitä. Kunto kasvaa levossa – ei suorituksen aikana. Kisapäivien ja/tai
harjoittelupäivien välissä tulisi olla 48 tuntia lepoa eli toisin sanoen
optimaalisesti taukopäivät lajiharjoittelusta ja kisoista olisi hyvä jaksottaa
aina kahdelle seuraavalle päivälle rasituksesta. Mikäli koira joutuu fyysisesti
kovalle rasitukselle liian tiheästi ilman riittäviä lepojaksoja, sen elimistö
ei pysty sopeutumaan kuormitukseen ja koiran kunto alkaa
huonontua liiallisen harjoittelun seurauksena (Saarelainen & Vallius, 2010).
Jos taas harjoitukset ja palautumiset ajoitetaan oikein, saadaan aikaan
superkompensaatio (jolloin harjoittelussa ”rikkoontuneet” elimistön kudokset
korvataan entistä vahvemmilla ja kestävämmillä kudoksilla).
Stella agilitykisoissa 2013. Kuva: Sari Sainio |
Agilitya harrastavan
koiran omistajan on osattava lukea koiraansa ja tiedettävä, milloin on tehty tarpeeksi. Hyvän
työskentelymotivaation ja/tai miellyttämishalun seurauksena koira saattaa kompensoida
väsymystään ylitekemisellä (Saarelainen
& Vallius, 2010); monet agilitykoirathan esimerkiksi menisivät rataa vaikka
maailman tappiin asti. Järjestämällä koiralle viikoittain tarpeeksi lepopäiviä
ja pitämällä kiinni harjoittelujen järkevistä kestoista varmistetaan koiran
jaksaminen myös tulevina vuosina. Kalenterivuoteen on myös hyvä mahduttaa
koiralle kunnon lepokausi (tai lepokausia). Lepokauden aikana koiran lihakset
saavat rentoutua ja levätä. Tänä
aikana on myös hyvä hoitaa mahdolliset lihasongelmat kuntoon. Lepokausi ei
kuitenkaan tarkoita pelkkää paikallaoloa, vaan koiraa on myös liikutettava, jotta
peruskunto ei pääsisi laskemaan liian paljon. Silloin on hyvä harjoitella
kevyemmin ja mieluiten jotain aivan muuta kuin mihin on muina kausina totuttu. Liikunnan
olisi siis oltava harjoittelu- ja kilpailukausiin verrattuna huomattavasti
kevyempää ja rennompaa.
KEHONHUOLTO
Parasta lihashuoltoa ja lihaskireyksien ehkäisyä on lukemani kirjan (Saarelainen
& Vallius, 2010) mukaan agilitykoiran liikunnan monipuolistaminen, mutta
mikäli se ei riitä, voidaan avuksi ottaa erilaiset hoitomenetelmät. Käsittelymuodoista
yleisin on hieronta, jonka avulla muun muassa lievitetään lihaskipuja,
normalisoidaan raajojen liikelaajuuksia sekä parannetaan paikallista
nestekierrosta ja aineenvaihduntaa. Hieronnalla vaikutetaan myös kuona-aineiden
poistumiseen, lasketaan turvotusta, nopeutetaan palautumista ja parannetaan
lihasten toimintakykyä. Kun puhutaan agilitykoirista, ovat hieronnan syynä
usein fyysisen rasituksen aiheuttamat lihaskireydet, jotka taas johtavat
liikkeiden rajoittumiseen ja/tai suorituskyvyn heikkenemiseen (Saarelainen
& Vallius, 2010). Agilitykoiraa ei tulisi kuitenkaan hieroa voimakkaasti
juuri ennen kilpailuja vaan vähintään 3-4 vuorokautta aikaisemmin.
Stella hierottavana viime vuoden elokuussa. |
Joillekin koirille hieronta ei riitä, jos oireiden syyt ovat muualla
kuin lihaksistossa. Fysioterapia ja osteopatia ovat kaksi toisenlaista
hoitomenetelmää, jotka keskittyvät ongelman aiheuttajiin eivätkä pelkästään
ongelman oireisiin. Osteopatialla palautetaan koiran kehon koordinaatio, mikä auttaa
koiraa pääsemään fyysisesti tasapainoon ja saa sen liikkumaan luonnollisemmin. Erilaiset
loukkaantumiset, kuten agilityssa esteisiin törmäämiset ja radalla liukastumiset,
voivat vaikuttaa kehon tasapainoon siten, että koira voi muuttaa
liikuntatapaansa ja näin ollen käyttää rankaansa virheellisesti. Tällaiset traumat voivat aiheuttaa myös
erilaisia nivellukkoja, jotka pystytään avaamaan osteopatialla. Stella käy
osteopaatilla noin kuusi kertaa vuodessa ja sen lisäksi hierojalla saman verran
tai tarvittaessa useamminkin. Koiran säännöllinen huoltaminen on mielestäni
oiva tapa ennaltaehkäistä loukkaantumisia, sillä maalaisjärjellä ajateltuna:
mitä paremmassa kunnossa koira pysyy, sitä enemmän sillä on harrastusvuosia ja
ennen kaikkea elinvuosia edessään. Jos on rahaa kisata, on myös rahaa maksaa
eri hoitomenetelmistä. Stellaa ei ole viety hoidettavaksi kertaakaan turhaan,
sillä aina on kireyksiä löytynyt niin rangassa kuin lihaksissakin.
Kuva: Ella Kaijärvi |
Joillekin lukijoille herää varmaan kysymys siitä, miksi koiran
liikkumisesta ja liikuntamuodoista täytyy tehdä tällaista ”hifistelyä”. Selitys kuuluu kirjan mukaan osuvasti näin: "ihminen on vastuussa koiransa fyysisestä hyvinvoinnista
silloin kun hän alkaa määrätä kuinka nopeasti, millä tavalla ja kuinka
intensiivisesti koiran tulee liikkua tai olla liikkumatta” (Saarelainen &
Vallius, 2010). Tämän tekstin tarkoitus oli olla pienimuotoinen esittely siitä,
mitä kaikkea mielestäni pitää huomioida harrastaessaan koiransa kanssa niin
vaativaa lajia kuin agility. Listaamiini eri osa-alueisiin on toki hyvä
kiinnittää huomiota myös kotikoirien tai toisia lajeja harrastavien kohdalla,
sillä liikunnalla on aina suuri vaikutus koiran fyysiseen terveyteen ja
elinvuosiin.
Lähteet:
- Agility ja lihaksisto, Jakke Lehtosen luento 13.4.2014
- Nuoresta
koirasta terve ja aktiivinen aikuinen -seminaari
22.3.2014 Metsämäen ravirata
- Saarelainen M. &
Vallius T. (2010). Koiran lihashuolto –
hieronta, venyttely, verryttely ja peruskuntoharjoittelu. Art House Oy ja
tekijät.
Iso kiitos Ella Kaijärvelle tämän tekstin oikolukemisesta ja suunnitteluavusta!
Vau, olipa kattava ja hyvä teksti. Meillä ei aksailla, mutta sain tästä paljon hyviä vinkkejä myös ihan tokoilevan koiran kunnon kohotukseen ja harrastamiseen. Kiitos.
VastaaPoistaKiva jos tekstistä oli hyötyä! Tätä tietoutta kannattaakin hyödyntää myös tokokoiran kanssa, esimerkiksi verryttelyt ja venyttelyt ovat siinäkin todella oleellisia kun mietitään millaisia spurtteja koiran toivotaan tekevän luoksetulossa ja ruutuun lähetyksessä sekä noudoissa. Tokossa seuraamisasento tekee koiran helposti vähän toispuoleiseksi ja siksi taas hieronta ja eri harjoitteet ovat hyvää vastapainoa. :) Tsemppiä kunnon kohotukseen!
PoistaHieno teksti Sonia :) Ruokinnan kanssa pelaaminen alkaa jokseenkin jo sujui pienellä rutiinilla ja alkaa itsellä olla sellainen olo, että ymmärtääkin siitä jo jotain. Mitä liikuntaan tulee, niin itse suoraansanottuna hieman ahdistaa ajatus siitä, kuinka paljon ja monipuolisesti koiran kanssa pitäisi liikkua. Yksinkertaisesti kun ei voi aina ehtiä tai edes jaksaa tehdä kaikkea niin hyvin kuin olisi ideaalista. Omat lenkit kyllä ovat ehkä liian yksipuolisia, meillä ne koostuu lähinnä hihnalenkeistä (jotka meillä on aika hidastempoisia sofin kanssa) sekä vapaanajuoksemisesta. Mila tosin onneksi ravaa aika kivasti vapaanaollessaankin. Mutta meillä on ehkä Milan kanssa vähän eri tavoitteetkin kuin teillä, joten ihan huippu-urheilijoita ei tässä olla eikä tulla olemaan. Oma ajatus on lähinnä pitää koira mahdollisimman hyvässä ja terveessä kunnossa myös tulevaisuutta ajatellen. Tällä hetkellä mennään omien resurssien mukaan, mutta on kyllä hyvä tietää mitä kaikkea oli hyvä tehdä ja kuinka paljon. Tässä on kyllä hyvin koottuna kaikenlaista :) Tarkemmin ajateltuna kyllä noita kaikkia tulee kyllä tehtyä, mutta ei ehkä ihan samassa suhteessa kun tekstissä suositeltiin. Ja tämän lukeminen laittaa ainakin pohtimaan omia koirien liikutustottumuksia. Oli oikeen mukava lukea!
VastaaPoistaKaikkea ei voi millään tehdä aina kuten kirjoissa sanotaan ja hulluksihan sitä varmasti tulisi jos tätä yrittäisi :) Kuten itsekin sanoit niin tekstin tarkoituksena on nimenomaan saada lukijaa pohtimaan omia liikuntatottumuksia ja ehkä myös saada lisää vinkkejä siihen mitä "uutta" voisi kokeilla koiransa ulkoiluttamiseen. Itsellenikin nuo liikuntaharjoitteet ovat sellaisia, joita voisin hyvinkin monipuolistaa jatkossa ja samoin noita eri kausia voisi miettiä vuodelle valmiiksi vähän paremmin. Mutta koko ajanhan tässä oppii eikä noita lenkkiminuutteja kannata minusta turhaan stressata. Me kyllä tehdään monesti enemmän kuin 5 ravilenkkiä viikkoon, mutta sitten taas raskaammat lenkit ovat jääneet vähemmälle ja itseasiassa hyvin vähälle. Minusta Milan kunnossa ei ole ollut missään vaiheessa mitään vikaa ja sen kyllä huomaa siitä että te liikutte hyvin arjessanne kirjoja lukemattakin :) Mutta tosiaan, jos haluaa parantaa koiran kuntoa entisestään niin tuon kirjan lukemisesta on varmasti hyötyä :)
PoistaHieno ja kattava teksti! Oli ilo lukea! :-)
VastaaPoistaKiitos paljon! :)
PoistaHei Sonia!
VastaaPoistaHalusin kiittää sinua siitä, kuinka hienosti tuot kirjani ajatuksia esille! Kun jotain tällaista kuulee tai lukee, niin tietää, etteivät ne kaikki työtunnit, joita kirjan tekemiseen käytettiin, ole menneet hukkaan. :-) On ilo huomata, että kirjasta on ollut sinulle ja koirillesi apua ja hyötyä! Kiitos, että jaoit tämän!
On totta, ettei niitä lenkkejä jaksa kukaan sekuntikellon kanssa mitata. Eikä treeniohjelmia suunnitella ja toteuttaa minuuttiaikatauluilla. Eikä se ole tarkoituskaan, ellei nyt sitten satu olemaan olympiatason huippu-urheilija. :-) Ei asioista kannata tehdä liian hankalia ja monimutkaisia. Kun on hyvät pohjatiedot alla, niin sitten vain tekemään oman fiiliksen mukaan sitä omaa koiraa ja sen vointia seuraten. Niin siitä hyvä tulee - liikaa ei saa stressata! Harrastuksen täytyy kuitenkin viime kädessä olla kivaa niin koiralle kuin itsellekin, eikö vain? :-)
Toivon, että pysytte koiriesi kanssa terveinä ja hyvässä kunnossa ja saatte agilityn saralla kaiken sen, mistä haaveilet! Onnea matkaan - nauti koko sydämelläsi! :-)
Ystävälllisin terveisin,
Minna Saarelainen
Hei Minna :)
PoistaÄskeinen viestisi on varmasti tällaisen harrastusblogin kirjoittajalle suurin mahdollinen palkinto siitä, että on joskus päättänyt aloittaa blogin kirjoittamisen! Kiitos kauniista sanoistasi!
Kirjasi on tietoudeltaan hyvin kattava kokonaisuus, sen käytännönläheisyyttä unohtamatta. Sitä lukiessa tuli sellainen olo, että jokaisen agilityharrastajan pitäisi ihan ensimmäisenä lukea se kannesta kanteen ennen kuin ryhtyy kunnolla harrastamaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisin itse kaivannut kirjasi oppeja jo useampi vuosi sitten, mutta onneksi en ole ollut aivan hakoteillä kuitenkaan, koska tietoutta on tullut ripotellen matkan varrella eri suunnista.
Kiitokset sinulle ja Timo Valliukselle siitä, että olette luoneet kyseisen kirjan. Uskon että siitä on varmasti hyötyä monelle muullekin harrastajalle itseni lisäksi ja toivon,että tämä blogiteksti innoittaa monia perehtymään paremmin urheilukoiran eri tarpeiden täyttämiseen.
Ja kyllä, olet aivan oikeassa siinä, että harrastuksen täytyy olla kivaa, eikä sitä saa stressata liikaa ;) Ilon kautta tässä yhdessä touhutaan ja toivon todella, että pystyn yhdessä koirieni kanssa jatkamaan harrastamista mahdollisimman pitkään terveinä, nauttien siitä täysillä - tulokset ovat minulle sen asian rinnalla toissijaisia.
Kiitos vielä että kävit kommentoimassa!
Aurinkoisin terveisin,
Sonia Delatte
Moikka Sonia,
VastaaPoistaLinkkailin tekstiisi tuolta oman blogin puolelta. Ihanaa kevättä ja kesänodotusta koko pesueellesi!
Terv. Anne et al
Moikka!
PoistaHienoa, kiitos :) Hyvä että saadaan ehkä sitäkin kautta välitettyä sanaa eteenpäin tästä tärkeästä aiheesta :) Ja kiitos paljon toivotuksista, samoin teille hyvää kesän alkua! :)
Hienosti referoitu Sonia! Jaoin tämän jo siellä sun täällä :D
VastaaPoista