perjantai 22. elokuuta 2014

Sulon täyden kympin pito

Havahduin tässä sellaiseen asiaan, että Sulo on ollut viimeksi jossain virallisessa kilpailussa vuonna 2013 enkä ole tainnut kovin aktiivisesti panostaakaan sen kanssa harjoitteluun. Agility on jäänyt monestakin syystä: Sulolla ei ole omaa ryhmäpaikkaa enkä muutenkaan ole vain ehtinyt opettamaan sille kaikkea, mitä minusta kannattaisi osata jos meinaa kakkosluokassa kisata. Mitä taas tulee tokoon, niin sen kyllä huomaa, että tauko on tehnyt hyvää meille molemmille. Jotenkin luulin, että olin jo yrittänyt kaikkeni ja tehnyt parhaani ja että sen pitäisi riittää niihin "puuttuviin tuloksiin". En ole luovuttaja tyyppiä - ikinä - ja uskon siihen, että Sulo melkein 6weellä on vielä annettavaa. Sulo on hieno tokokoira ja arvostan sitä hirmuisesti. Joidenkin asioiden kanssa olemme saaneet tehdä enemmän töitä kuin toisten, mutta parhainta vaikeuksien selättämisessä on ollut se kun itse lopputulos on vaan niin sairaan hieno! Se jos jokin motivoi itseäni uskomaan, että tarpeeksi vain kun antaa aikaa opetteluun, etenee hyvällä tahdilla ja myös palkkaa koiraa oikea-aikaisesti niin voi yltää tavoitteeseensa. :)


Välineurheilun tärkein esine: naksutin.
Yksi ensimmäisistä asioista mitä aloitin opettamaan Sulolle oli esineiden pito. Otin tavoitteeksi, että Sulo oppii pitämään pientä muoviruusua suussaan ylioppilaskuvissani. Askel askeleelta ja naksu kerrallaan edistystä alkoi tapahtua, vaikka aluksi tuntuikin, että tämä on vaikeinta mitä olen koskaan yrittänyt koiralle opettaa! Kuinka pitää käsissä samanaikaisesti nameja, esinettä, jonka yrittää pysyvän koiran otteessa ja naksutinta sekä yrittää naksauttaa tasan sillä oikealla sadasosasekunnilla kun koira laittaa leukaluunsa vastakkain eikä silloin kun päästää esineestä irti?! Todella haastavaa, mutta niin vain onnistuimme ja Sulo osasi siis jo 7 kuukauden iässä pitää ruusua suussaan, ei kovin pitkään, mutta ainakin kolme sekuntia! ;)  


Nykyisin taito onkin erittäin harjaantunut ja Sulon lempiliikkeet tokossa ovatkin olleet noudot, lukuunottamatta metallinoutoa. Tähän esineeseen olemmekin keskittyneet kuluneen viikon aikana ja jonka kanssa teemme jatkossakin vielä paljon töitä. Alunperin yritin tehdä metallikapulasta miellyttävämmän mielikuvan laittamalla maalarinteippiä ohuen kerroksen metallikapulan ympärille. Kun sen avulla pito ja nouto onnistui, häivytin nopeasti  teipin pois. Ongelmia tuli kuitenkin aina kun Sulo alkoikin kiinnittää huomiota metallin kalisevaan ääneen ja siihen ettei se tunnu yhtä kivalta suussa materiaalina kuin puu ja saattaapi olla, että kapulan luovuttaessaan minulle se vihlasee ikävästi hampaita. Sitä varten olen ollut sen suhteen paljon tarkempi nyt: luovutus pitää olla rauhallinen ja pidon pitää olla metallinoudon suhteessakin täydellinen. Olen myös päätynyt siihen, että maalariteipin laittaminen metallikapulaan ei pidemmällä tähtäimellä auta. Kotona olemmekin tehneet jonkin verran pitoharjoituksia päivittäin. Itse pito alkaa näyttämään jo aika hyvältä, mutta kapulan nostamisen tekniikassa on vielä jotain pielessä ja sitä lähdetäänkin seuraavaksi treenaamaan. Nostaminen tuntuu olevan se vaikein osuus, johon se aina kisoissakin on kaatunut. Katsotaan johtaako treeni tuloksiin, mutta ainakaan Sulo ei enää juokse metallikapulaa karkuun ja jaksaa tehdä toistoja paineistumatta.




There's a way to do it better - find it. 
- Thomas A. Edison 




Metalliprojekti sikseen. Nyt Sulo esittelee mitä kaikkea osaakaan pitää suussaan! Tunnetusti erilaisten  kapuloiden ja ruusukkeiden pito ei ole mikään ongelma, mutta mites on muiden esineiden laita, joita en ole ikinä opettanut sille erikseen? Tätä kokeilimme yhtenä sateisena iltana. Näin varma Sulon "pidä" käsky on...


Lusikka
Tässäkö Iittalan seuraava mainoskasvo? ;)
Lihanuija
Talouspaperirulla
Tiskiharja
Löylykauha
Hiusharja
Nukanpoistoväline
Henkilökohtainen lempparini: kaukosäädin.
Stellan kanssa pidon opettelu on vielä alkutekijöissään, sillä siinä on ollut omat haasteensa. Jospa sekin vielä oppisi tämän tempun idean? Stellan kanssa olemme tätä ennen keskittyneet oikeastaan ainoastaan temppuihin, jossa vire on korkealla, kun taas tässä tarvitaan myös malttia ja rauhallisuutta. Katsotaan saanko Stellasta ikinä kuvaa pitämässä yhtään mitään suussa... Toisin sanoen: katsotaan riittääkö minulla maltti ja taito myös erityyppiselle koiralle kapulan pidon opettamiseen :D 

“Being challenged in life is inevitable,
 being defeated is optional.” 
- Roger Crawford
 

8 kommenttia:

  1. Hajosin tolle lihanuijalle. Pahissheltti. :D

    VastaaPoista
  2. Ihana Sulo!

    Kerrotko Sonia vielä kuinka olet opettanut alkuun, annatko esineen kädestä vai nostavatko maasta? Naksautatko alkuun alkuun pelkästä kosketuksesta, kuinka nopeasti vaihdat esinettä jne.

    T. Anne et al

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tarjoamalla haluaa aloittaa noudon opettamisen voi lähteä ihan siitä että koira katsoo kapulaa, sitten koskettaa kuonolla kapulaa ja sitten yrittää ottaa sitä suuhunsa. Aloitin itse niin että pidän kapulaa koiran kuonon tasolla sen edessä. En tunge kapulaa sen suuhun vaan odotan, että se itse yrittää ottaa sitä suuhun. Aluksi kriteeri on juurikin se että koira kiinnostuu esineestä, mutta pian palkkaan vain siitä että koira avaa suunsa ja ottaa esinettä suuhun. Aluksi ne hetket ovat tooooosi pieniä ja se on oikeesti ollut meillä ainakin tosi vaikeeta saada palkkaushetki oikeaksi. Kun koira malttaa odottaa kapula suussa (vaikka se olisikin vielä käsiesi painon varassa) hieman pidempään niin sitten lähden vähitellen keventämään omaa kannatteluani sen yhden sekunnin verran jolloin yritän myös naksauttaa. Siitä sitten vaan koiran tajutessa idean on helppo vähitellen nostaa sekunteja. Se kapulan nosto opetetaan sitten aivan erikseen kun koira ensin osaa tämän ja senkin oon tehnyt vaihe kerrallaan. En siis heti laita kapulaa maahan vaan ensin riittää että koira kumartuu pikkasen kapulan perään. Stellan kanssahan ongelmana ei ole itse nouto, vaan palautus, koska Stella ei malta pitää kapulaa suussaan edes sitä sekuntia kun on itse paikoillaan...

      Tsemppiä pitoharjoituksiin ;)

      Poista
  3. Hei,
    Kiva postaus, kiva kuulla myös Sulosta. Ihan mahtavia kuvia Sulosta!
    T: Petra

    VastaaPoista
  4. Suloinen Sulo! Kiva nähdä välillä tokojuttujakin blogissasi. :)

    VastaaPoista

Jätä kommenttisi tähän, kiitos! :)