Aloitetaan vaikka Sulosta, joka on ollut elämänsä aikana hyvin vähän eläinlääkärin vastaanotolla. Sulon oikea korva alkoi punottaa lokakuun alussa. Tarkkailin tilannetta ja puhdistin korvaa, mutta Sulo rapsutti korvaansa vaivaantuneen oloisena tästä huolimatta. Lopulta olin vakuuttunut siitä, että sillä on korvatulehdus ja vein sen eläinlääkäriin. Eläinlääkäri määräsi molempien korvakäytävien huuhtelua kaksi kertaa päivässä ja sekä korvatippoja. Nyt hoitoviikkoja on takana kohta jo neljä. Kahden viikon kohdalla kävimme kontrollikäynnillä, jolloin vasen näytti yllättäen oikeaa huonommalta ja Sulolle annettiin kauluri rapsuttelun estämiseksi. Saa nähdä miten kauan tätä hoitokuuria vielä joudutaan jatkamaan, mutta eläinlääkärin mukaan viime kontrollissa tilanne näytti jo niin hyvältä, että arviolta enää reilu kaksi viikkoa Sulon sairaslomaa jäljellä. Peukut pystyyn että toisella kontrollikäynnillä on jälleen tapahtunut edistystä! Sulo on tottunut olemaan kaulurinsa kanssa ja myös korvien hoitotoimenpiteistä on tullut viikkojen myötä rutiinia alkuaristelun jälkeen.
Sulo ja sen korvakäytävien huuhtelusta rasvottuneet korvat |
Voi kunpa nuo karvalapset osaisivat puhua, niin niiden huolenpito olisi huomattavasti helpompaa! Se mistä tuo traumaperäinen vaurio on peräisin ja kuinka pitkältä ajalta se on, sitä ei kukaan pysty varmuudella kertomaan. Stellalla on näemmä äärimmäisen korkea kipukynnys, koska oireilu on ollut hyvin vähäistä ja vaihtelevaa. Stella on liikkunut pääasiassa normaalisti lenkeillä ja täysin normaalisti treeneissä. En voi käsittää, että Stella on tehnyt agilityakin urhean reippaasti ja innokkaasti, jossa olisi voinut olettaa kipujen ensimmäisenä näyttäytyvän... Tätä kipua on siis ollut todella vaikea havaita, etenkin kun Stellalla osui juoksut samaan aikaan kun pientä lenkeillä pysähtelyjä alkoi ilmenemään. Useinhan nartut saattavat käyttäytyä oudosti juoksujen aikana, eikä käytös ole välttämättä joka juoksukerralla edes samanlaista. Pääasia on nyt kuitenkin se, että alamme pääsemään kärryille siitä mikä on pielessä ja se, että asialle voidaan alkaa tekemään jotain.
Stellan ilme kertoo mielipiteen sairaslomasta |
Suurin toivomus on tällä hetkellä se, että me selvitään tästä voittajina ja päästään vielä harrastamaan meidän molempien rakastamaa agilitya. Sitä odotellessa voin vain muistella tätä vuotta ja hymyillä. Meillä on ollut hienoja hetkiä, joista omat suosikkini olen ikuistanut seuraavaan koosteeseen. Jos tämä oli tässä, niin olen kiitollinen niistä jokaisesta yhteisestä startista, jotka me saatiin kokea yhdessä Stellan kanssa. Me saatiin yksi kokonainen kausi - monet eivät saa edes sitä - ja siitä täytyy olla iloinen. Kiitos Stella <3
Voi pieniä!
VastaaPoistaKamalinta eläinten kanssa on kun ne ei voi tosiaan puhua! Sitten kun alkavat oireilla usein miettii, että kuinka kauan ne on olleet kipeitä. Meillä 2 viikkoa sitten piti tehdä elämän raskain päätös ja sanoa Jessicalle hyvästit. Vaikka tiesi, että ratkaisu on oikea ja rakas karvakorva on kipeä niin vaikeaa oli silti kun ei voinut toiselta kysyä miten voi ja onko tämä nyt hyvä päätös. Nyt pienemme on enkelikoirana.
T: Petra
Voi, otan osaa suureen suruunne! En voi edes kuvitella miltä teidän perheestä tuntuu. Mä olen tässä juuri miettinyt, että vaikka itse kärsin tästä tilanteesta kun tuntuu että tilanne rajoittaa niin valtavasti omaakin elämää,niin että eihän meillä silti ole asiat kuitenkaan niin huonosti kun ne voisivat olla. Huomenna toivon että saadaan toiselta lääkäriltä lisää informaatiota ja että olemme huomisen helsinki-reissun jälkeen viisaampia Stellan tilanteesta. Sulon uskoisin olevan selättäneen korvatulehduksensa, mutta kontrollikäynnit silläkin on edessään. Joululahjaksi tosiaan toivoisin että koirani oppisivat puhumaan... Voimia teille sinne!
Poista