Yksi sanoo yhtä, toinen toista ja kolmas yrittää ymmärtää.

Kuluneiden viiden viikon aikana olen kuntouttanut Stellaa  parhaan kykyni mukaan. Olemme käyneet lääkärin ohjeiden mukaan kaksi kertaa viikossa vesiterapiassa ja laserterapiassa, joiden lisäksi Stella on käynyt fysioterapiassa peräti kolme kertaa. Näiden lisäksi eläinlääkäri ja ortopedi ovat tutkineet Stellaa eri tavoin useaan otteeseen. Mainittakoon myös, että Sulo selätti korvatulehduksensa ja voi tällä hetkellä hyvin, vaikka onkin jäänyt vähemmälle huomiolle Stellan sairastelun takia. Tässä pieni yhteenveto kuluneista viikoista ja siitä missä mennään nyt. 

Koira-kissa klinikalla

Eläinlääkärin tutkimuksessa 21.11 syntyi epäily, että Stellan oikean olkanivelen sisäligamenteissä on repeämä ja Stellalle aloitettiiin neljän viikon Cartrofen -kuuri. Kuntoutus vesimaton ja laserin avulla aloitettiin heti seuraavalla viikolla ja Stella pääsi myös fysioterapeutin käsittelyyn 27.11, jossa se oli täysin "viturallaan" etenkin oikeasta etuosasta. Tanjan mukaan pelkästään nämä jumit voisivat aiheuttaa haluttomuutta liikkua lenkeillä. Menimme heti seuraavalla viikolla uusintakäsittelyyn, jotta saatiin tehtyä käsittely loppuun asti. Toisella kerralla ero oli huomattava, sillä ensimmäisellä kerralla avatut alueet olivat pysyneet auki, mutta hoidettavaa löytyi kuitenkin kallosta takaosaan asti. Tämän fyssarikäynnin jälkeen aloitimme myös päivittäiset "olkapääjumpat" tasapainotyynyn avulla. Samaan aikaan Stella lenkkeili huomattavasti vähemmän ja kevyemmin kuin mihin on normaalisti tottunut, välttäen suurempaa rasitusta. Vesimatolla Stellan liikkeessä ei hierojat nähneet hirveästi moitittavaa ja Stella on joka kerta tehnyt oman ajallisen kestävyysennätyksensä ja myös vauhtia on lisätty vähitellen lisää. Pääasiassa liike on ollut heidän mielestään puhdasta.

Mevetissä

Kolmen viikon kuntoutuksen aikana ei pysähtelyä ollut juurikaan tapahtunut kuin ehkä kerran tai kaksi. Tosin lenkit olivat tuona aikana hyvin lyhyitä ja maltillisia (2-3km päivässä). Perjantaina 12.12 vein Stellan ortopedille Helsingissä sijaitsevaan Mevettiin, selvittääkseni olisiko Stellan olkapää syytä tähystää. Kyseisessä tutkimuksessa todettiin ainoastaan rotutyypillisesti hieman vennot ranteet, ilman kuitenkaan kipureaktiota sekä yhden varvasnivelen olevan hieman paksu ja aavistuksen arastava. Kuvissa se ei ollut kuitenkaan normaalista poikkeava. Tutkimuksen mukaan oikea olkanivel babduktoi aavistuksen vähemmän kuin vasen, joka voisi olla merkki parantuneesta sisäsidevammasta. Kuntoutusta suositeltiin jatkamaan samalla tavalla kuin tähänkin asti, mutta lenkkejä saatiin lupa alkaa porrastetusti lisäämään. Jos kaikki sujuisi hyvin, saisimme alkaa vuoden alusta vähitellen taas treenaamaan, jos arjessa ei enää ilmene oireilua. 

Mevetin odotusaulassa.

Oireilu kuitenkin jatkui (tai palasivat?) ja viikolla 51 pysähtelyt olivat remmilenkkiemme vakiovaruste. Perjantaina 19.12 olimme kontrollikäynnillä Koira-Kissa Klinikalla. Stella oli kahtena edeltävänä päivänä jälleen pysähdellyt, joten en ollut liian positiivinen tämän käynnin suhteen. Ongelma-alue pysyi tässäkin tutkimuksessa samana, vaikkakin nyt asiasta puhuttiin lihastasolla: oikean etujalan rintalihas oli ohuempi ja myös lavan ulkopuoliset lihakset ja olkavarren sisemmät lihakset olivat heikommat vasempaan verrattuna. Stellalla on myös taipumus pitää oikeaa etujalkaa kyynärnivelestä ulkonevasti. Stella aristi myös selkärankaa, ei niinkään selkälihaksia. Hyvänä uutisena oli kuitenkin se, että oikea etujalka ei enää "naksu" ojentaessa kuten ensimmäisessä tutkimuksessa. Stellalle tilattiin olkaniveltä tukeva ortoosi Ruotsista, joka on vielä matkalla (?). Myös vesi- ja laserterapiaa määrättin jatkamaan kaksi kertaa viikossa. Tämän lisäksi Stellalle päätettiin aloittaa hermojen tueksi neljän viikon kuuri Cohem -pistoksia sekä 10 päivän Tramal-kipulääkekuuri selkäkipuun seuraavan fysioterapiakäynnin jälkeen. Liikunta määrättiin pitämään samassa kuin tähän asti. Hypoteesi tämän käynnin jälkeen oli siis se, että hermoissa on vielä jäljellä traumaperäinen venähdys, joka aiheuttaa kipuilua ja josta johtuen koko kroppa on vielä kipeänä ja näin ollen Stella on käyttänyt kehoaan väärin, joka on johtunut lihasepätasapainoon. 

Turun Koirafysiossa

Tänään 23.12 fysioterapiassa Tanja totesi, ettei Stellan lihasepätasapaino ollut vielä kolme viikkoa sitten tällainen, koska se olisi silloin jo huomattu. Huolestuttavin uutinen oli se, että Stella oli käytännössä ihan vinossa ja totaalisen tukossa lapojen alueelta ja oli siis näin ollen huonommassa kunnossa kuin kolme viikkoa sitten. Erityisesti niska oli todella jäykkä ja sitä hoidettiinkin todella kauan ennen kuin se saatiin auki. Tämä on sikäli todella hälyttävää, koska Stellan liikkumista on rajoitettu paljon, eikä Stella ole muuta "kuntoilua" tehnyt kuin kävellyt vesialtaassa. Näin ollen on todennäköistä, että Stella onkin vesiterapiassa kompensoinut liikkumistaan siten, että vasen puoli on tehnyt oikeaa enemmän lihastyötä, joka on itsessään johtanut tähän lihasepätasapainoon. Jos tämä pitää paikkansa, tarkoittaa se sitä, että toinen puoli on tehnyt paljon enemmän töitä vesialtaassa. 

Stellalla oli tällä käynnillä myös vasemman puolen takapäässä SI-nivelen jäykkyyttä, joka myös tukee ajatusta, että kompensaatiota on tapahtunut vesialtaassa, eikä sitä lihaksistoa, jota nimenomaan halutaan vahvistaa, ole ehkä vahvistetukaan. On siis syytä katsoa vielä tarkemmin, miten Stella altaassa liikkuu ja mahdollisesti hidastaa tahtia matolla, pitää vesi riittävän korkealla ja vasta sitten nostaa tempoa kun nähdään, että Stella varmasti käyttää myös oikean puolen lihaksia oikein. Täytyy ehkä myös ottaa uudelleen puheeksi se mitä ortoosilla haetaan, koska fysioterapeutin mukaan se vain jumiuttaa koiraa enemmän. Tämän lisäksi täytyy ottaa huomioon Stellan rakenne ja se miten se pitää normaalisti etujalkojaan, eli nyt vasenta jalkaansa; Stellan rintakehän malli esimerkiksi tekee sen, että sen asento on vähän "aukinainen". Tasapainotyynyllä olkapääjumppia tehdessä Stella pitää kuitenkin jalkojaan tosi hyvin , joten niitä voidaan hyvillä mielin jatkaa kahdesti päivässä. Lenkkeilyohjeeksi saatiin pienentää entisestään rasitusta. Nyt liikutan Stellaa vain noin kilometrin päivässä viikon ajan, jonka jälkeen joka toista päivää lähdetään tuplaamaan. Tanja sai ortopedin tavoin yhdestä varpaasta kipureaktion, jonka takia laaseria olisi hyvä antaa jatkossa myös siihen varpaaseen. 

Kuvittelin oikeasti, että suunta olisi kuntoutuksessa jo mennyt oikeaan suntaan, ottaen huomioon normaalit takapakit, joita voi tietenkin aina tulla, mutta tällä hetkellä huoli on entistä suurempi. Jos tähän asti tehty kova työ on vain pahentanut Stellan kuntoa, niin olemme taas lähtöpisteessä, tai ehkäpä vieläkin kauempana... Tarkoituksena olisi kuitenkin, että Stellaa autettaisiin ja että paraneminen lähtisi käyntiin ja oireet katoaisivat, eikä päin vastoin. 

Olen äärettömän surullinen siitä etten tiedä, mitä muuta voisin tehdä auttaakseni Stellaa. Joudun vain luottamaan siihen, että ylimääräistä työtä tekemällä saan tienattua rahat siihen, että spesialistit auttavat meitä pääsemään takaisin kiinni normaaliin elämään. Voisinpa tehdä vielä enemmän. Otti se miten kauan tahansa tai paljon rahaa tahansa, niin olen valmis tekemään mitä vain. Helpompaahan tämäkin olisi, jos tiedettäisiin, että suunta on oikea. Toivon vain, että diagnoosi voisi selventyä jollain tavalla ja että löytäisimme Stellalle toimivan kuntoutusmuodon mahdollisimman pian. Lauantaina menemme Tanjan valvovan silmän alla vesikävelymatolle Turun koirafysioon, jotta saadaan toisenlaista silmää Stellan liikkeille vedessä. Veden korkeuden ja maton tahdin kanssa täytyy olla ilmeisesti vieläkin tarkempana, jotta saadaan Stella käyttämään kroppaansa oikein. Ensi lauantaita odotellessa!

Lepäilyä kotona.