Throwback harrastusvuoteen 2015

Vuosi 2015 alkaa olla lopuillaan ja kohta on aika kääntää uusi sivu elämässä ja toivottaa tervetulleeksi vuosi 2016! Tänään olimme vuoden viimeisissä ohjatuissa treeneissä ja se sai pohtimaan kulunutta vuotta, sekä niitä hyviä hetkiä että niitä pettymyksen karvaita hetkiä, jotka ovat tulleet tänä vuonna vastaan. Mitään tilastomatikkaa meidän kisaamisesta on turha alkaa laskeskelemaan, koska koko kausi oli niin hajanainen ja oikeastaan vasta tässä viimeisten kahden kuukauden aikana ollaan päästy taas kunnolla Stellan kanssa agilityn pariin. Vaikka tämä vuosi on ollut yhtä vuoristorataa olen kuitenkin kiitollinen siitä, mitä kaikkea se opetti minulle agilityharrastajana. Ennen kaikkea osaan olla kiitollinen aivan jokaisesta hetkestä, jotka saan viettää agilityn parissa koirieni, etenkin Stellan, kanssa enkä todellakaan pidä tätä harrastamista enää itsestäänselvyytenä. Päinvastoin, koen sen olevan suuri etuoikeus kun pääsee harrastamaan terveiden koirien kanssa! Agilitysta on yhtäkkiä muodostunut Sulonkin kanssa erittäin kivaa, kun treenaan sen kanssa matalilla rimoilla ilman minkäänlaisia kisatavotteita.

Stella viimeisen startin jälkeen 13.12.2015

Moni saattaa ehkä miettiä, miten Stellan kuntoutuksessa meni kaiken kaikkiaan lähes vuoden päivät. Siksi ajattelin tässä valaista hieman koko prosessia, joka koostui monista vaiheista...

1) Ensinnäkin Stellan erinäiset onnettomuudet radoilla niin vuoden 2014 kesänä kuin alkusyksystäkin aiheuttivat sille moninaisia jumeja sen kehossa, joihin päästiin puuttumaan kunnolla vasta useamman kuukauden "muhimisen" jälkeen. Stellan keho oli ehtinyt tänä aikana kompensoimaan ja aiheuttamaan vielä lisää jumeja. 2) Kun vihdoin päästiin ongelmiin puuttumaan valeraskausoireiden yhteydessä, oli pitkään epäselvää oliko kyse viasta, johon pitäisi puuttua eläinlääketieteellisin menetelmin vai fyssarin menetelmin. Kahta eri kuntoustusprosessia noudatettiin aluksi samaan aikaan, jotka sotivat ristiin ja vain pahensivat tilannetta. 3) Kun vihdoin päädyttiin oikeaan kuntoutussuunnitelmaan Stella laitettiin varmuuden vuoksi totaalilepoon, joka aiheutti pitkälti sen, että lihakset katosivat ja fyysinen kunto laski ajan myötä. Kun liikuntaa sai jälleen lisätä, oma motivaatio liikunnan lisääminen oli aluksi kadoksissa - tuleva työurakka tuntui liian haastavalta, lähestulkoon mahdottomalta. 4) Kun vihdoin oma motivaatio löytyi, innostuin liikaa ja nostin rasitusta liian nopeasti ottaen huomioon pitkän totaalilevon. Tästä syystä otimme kuntoutuksessa ison takapakin. SM-kisoihin väkisin änkeäminen oli maailman huonoin idea ja niihin osallistuminen olisi ehdottomasti pitänyt jättää välistä. Onneksi tajusin jättäytyä pois MM-karsinnoista. 5) Stellan motivaatio liikkumiseen oli juoksujen jälkeen noin 2kk todella olematonta ja suunniteltu sterkkaus ei motivoinut ollenkaan harrastamiseen, etenkin kun Stella liikkui niin huonosti. 6) Sterkkaus itsessään aiheutti uuden sairasloman, joka kesti kaiken kaikkiaan 2 kuukautta, joka pitkitti paluuta entisestään.

Olemme siis monen vaiheen ja jopa väliaikaisten luovuttamisen ajatusten ja epätoivon tunteiden jälkeen vihdoin tässä! Nyt olemme päässeet harrastamaan säännöllisesti hyvällä treeni- ja kisarytmillä, unohtamatta fyssarikäyntejä, jumppia ja kunnollista arkiliikuntaa. Olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni Stellan sterkkauksen suhteen. Stellan kehon hormoneista johtuva turvotus on laskenut ja koko koiran olemus on paljon iloisempi ja reippaampi. Kun vertaa videoita, jotka on kuvattu ennen sterkkausta kesällä 2015 viimeisimpiin kisavideoihin, on ero radallaliikkumisessa ja etenkin hyppäämisessä kuin yöllä ja päivällä! Väitän, ettei Stella ole koskaan agilityurallaan liikkunut yhtä kevyen ja taipuisan oloisesti kuin se liikkuu tällä hetkellä. Kunnonkohotus sille tasolle, mitä se oli reilu vuosi takaperin on vielä matkaa, mutta paluu agilityn pariin on ollut lupaavaa :) Ensi vuodelta toivon, että saamme nauttia tervettä ja agilityrikasta elämää ja että vältymme agilityradalla sattuvilta haavereilta. Itse pyrin tekemään kaikkeni, että Stella pysyy parhaassa mahdollisessa kunnossa tulevat harrastusvuotensa! Kun on kerran joutunut aloittamaan harrastamisen lähestulkoon nollasta, ei sitä halua tehdä enää toiste. Siksi Stellan kohdalla ei kannata ottaa mitään riskejä vaan tulemme noudattamaan tarkasti agilityn oppikirjaa ;) Tässä vielä videokooste vuodesta 2015!

"The only time you should ever look back, 
is to see how far you've come"