Stella 6 kuukautta!

32,5cm/4,7kg

Blogin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle ihan siitä syystä, että viime viikot ovat kuluneet visusti karanteenissa kennelyskäepidemian takia. Stella lopetti onneksi suht nopeasti oireilun, joten ei onneksi montaa viikkoa jäädä paitsi tärkeästä sosialistamisesta ja muista kivoista harrastuksista, koiratapahtumista ja aktiviteeteistä. Nyt vielä reilu viikko pysytään poissa toisten koirien läheisyydestä ja sitten otetaan kiinni tätä menetettyä aikaa.

Tänään Stella täyttää siis jo komeat 6 kuukautta! Miten aika onkaan taas mennyt näin nopeasti ja missä vaiheessa siitä on tullut noin hyvän kokoinen? Stella on kehittynyt jotenkin niin tasaisesti, että sitä on ollut vaikea huomata. Tässä muutamat kasvukäyrät ja kuten näkyy, erittäin tasaista on :)

Kevään pentunäyttelyt lähestyvät kovaa vauhtia ja niitä varten pitäisi totisesti alkaa vähän aktiivisemmin treenaamaan! Toivon mukaan pääsemme pian muutamiin mätsäreihin osallistumaan ja sitä kautta hakemaan esiintymisvarmuutta. Liikkumista pitäisi eritoten harjoitella, kuten myös pöydällä oloa, käsittelyä ja seisomista eri paikoissa. Kotona treenaaminen sujuu, joten nyt pitäisi valloittaa kaikki sulaneet kentät, jotta treenaamisesta olisi jotain hyötyä. Seisotustyylistä olen myös vielä hieman epävarma: vasen kuva alhaalla näyttää minusta kuitenkin paremmalta kuin oikea, vaikka pidänkin kättä huonossa kohtaa ja siksi Stellan katse on kyseisessä kuvassa hiukan liian ylhäällä.

Kummalla tavalla esittää? Kas siinä vasta pulma...

Stellalla on kyllä tähän ikään mennessä osoittautunut aivan mahtava luonne. Neiti on niin iloinen, kekseliäs ja reipas, tosin aika tempperamenttinen toisia koiria kohdatessan :D Stella rakastaa vetoleikkejä, leluja ja ruokaa lähes yhtä paljon ja siksi siitä tulee varmasti ihan loistava harrastuskoira :) Stellan ulkomuoto miellyttää myös omaa silmääni erityisesti, samalla kun olen tietoinen jo sellaisista rodunomaisista asioista, joista tulen saamaan myös kritiikkiä (niitä kuitenkaan tässä latelematta ;)). Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että täydellistä shelttiä tuskin onkaan! Tälläisen pennun omistamista ei todellakaan tarvitse hävetä - nyt kaikki riippuu musta ja siitä mitä kaikkea pystyn opettamaan sille ja ennen kaikkea miten onnistun kouluttamaan siitä yhteiskuntakelpoisen yksilön.

Piilevä taito: keppien nouto!

Mutta kehittymistä riittää vielä pitkälle, eihän tässä vielä aikuisia olla! Stellalla on vielä vaihtumatta yläkulmahampaat ja sitä varten olenkin koittanut leikkiä monenlaisia vetoleikkejä ja antanut Stellalle erilaisia luita mm. naudan rustoluita pureskeltavaksi. Toinen hammas heiluu hieman ja toinenkin ehkä inasen. Uudet kulmurit kasvavat jo vierestä, mutta vielä en heitä kirvestä kaivoon sen suhteen, että jouduttaisi eläinlääkäriin menemään poistattamaan nuo.

Sisäsiisteydessä ollaan sekä menty eteenpäin, että otettu välillä takapakkia. Vahingot sattuvat yleensä yöllä tai sitten poissaollessani kun Stella on vähän leikkinyt vesikupillaan... Sulohan oli jo tässä iässä täysin sisäsiisti, mutta pennut ovat kyllä niin erilaisia että turha sitä on vertailla sen kummemmin. Kerrostalossa kun asutaan niin sekin hidastaa väkisinkin opettelua, mutta eiköhän Stellastakin kevään aikana saada sisäsiistiä :)

Stella naudan rustopalan kimpussa.

Sulolle sain ajan sekä koirahierojalle että fysioterapeutille, joten toivon että niiden tapaamisista on hyvä lähteä parantamaan Sulon vointia. Olen nyt tarkkaillut Sulon käyttäytymistä eri tilanteissa (paitsi tietty harrastustilanteissa, koska Sulokin joutuu olemaan vielä karanteenissa) ja olen tullut siihen lopputulokseen, että Sulo kyllä leikkii jonkin verran Stellan kanssa kotona ja niillä vaikuttaa olevan kivaa, ulkona liikkuminen ei ole parasta mahdollista ja suurimman osan ajasta laahustaa tai haistelee, sisällä taas lepäilee eniten. Jotenkin Sulo myös vaikuttaa hieman onnettomalta, se voi tosin johtua vielä siitä että totuttelee vielä lauman kasvuun. Oli mikä oli, niin toivottavasti Sulokin saadaan mahdollisimman pian kuntoon ja omaksi itsekseen :) Nythän tuo virallinen tokotreenaus -kausikin alkaa niin eiköhän Sulo sillä piristy, vielä kun saadaan sen lihakset kuntoon ja kivut pois :)

Laumamme kevättunnelmissa :)

Perhepotretti :D

Kennelyskä ja muita vaivoja

Ensimmäistä kertaa tässä blogissa joudun ilmoittamaan huonoista uutisista. Ilo kaikista kevään kursseista katosi sitten kerta heitolla kun tajusin että Stella on saanut kennelyskätartunnan.... :( Tämä tieto ei kerro monelle paljon mitään, mutta kunnolliset koiranomistajat kyllä ymmärtävät kuinka harmillinen juttu tämä oikeastaan on. Kun huomasin Stellan oireet, mun maailmani romahti hetkeksi aivan kokonaan ja todellinen surun tunne valtasi mieleni.

Kennelyskä voi olla pennulle vaarallinen!

Niille, jotka eivät tiedä, niin kennelyskä on siis yleisnimitys koiran tarttuville hengitystietulehduksille, joka siis aiheuttaa hakkaavaa yskää ja liman kakomista. Oireet kestävät noin pari viikkoa, jonka jälkeen koiraa täytyy pitää karanteenissa vähintään 14 päivää ensimmäisestä oireettomasta päivästä lukien. Myös talouden muut koirat noudattavat samaa sääntöä, vaikka oireita ei olisikaan, koska tautia voi kantaa myös ilman oireita. Tämän takia jouduin siis poissulkemaan todella ison osan koiratapahtumista ja -kursseista seuraavien viikkojen aikana, eikä voi vielä varmuudella sanoa kuinka kauan tätä karanteenia oikein jatkuu. Sinne meni mätsärit, epikset ja kurssit, jotka harmillisesti olin tietenkin jo maksanut. Tämän lisäksi Stella joutuu pysymään erossa kaikista koirakavereista ja muista sosialistamistilanteista ja näin ollen myös pennun kannalta oleellinen sosialistaminen kärsii :( Tällä hetkellä ainakin Stellan oireet vaikuttaisivat vain lievältä kennelyskältä, koska on muuten oma pirteä itsensä, mutta silti välttelemme kaikkea rasitusta ettei vain pahene keuhkokuumeeksi, joka on etenkin pennulle hengenvaarallinen.

Stella hölläilee...

En tiedä vielä miten tulemme selviämään tulevista viikoista, kun ei Stellan kanssa saisi edes kauheesti leikkiä, koska pelkkää kiihtymistäkin täytyy välttää. Kiva oravanpyörä sinänsä, sillä juuri nythän mun pitäisi leikittää Stellaa vetoleikein, jotta saadaan nuo yläkulmurit siellä suussa heilumaan ja vähitellen irtoamaan muiden hampaiden tapaan... Niin harmillista pitää Suloa ja Stellaa vain neljän seinän sisällä, toivottavasti tällä ei ole kovin huonoa vaikutusta Stellan kehittymisen suhteen kun ei pääse tekemään mitään kivaa :(

Vaikea katsoa vain vierestä kun toisella on selvästi kipuja :(

Mitä tulee Sulon vointiin, niin olen myös huolissani Sulon terveydestä. Jostain syystä Sulo on tosi vetelä, sekä sisällä että ulkona. Agilityssa on intoa täynnä, mutta niinhän se menee että vaikka kuinka olisi kipuja niin ei koira sano niistä, etenkään niinkin rakkaan harrastuksen parissa kuin agilityssa. Ulkona Sulon liikkuminen on tutussa maastossa laahaavaa ja tosi hidasta ja vaivalloista. Ensin ajattelin että kyse on Stellan läsnäolosta, joka sitä ärsyttää ja siksi ei vaivaudu kävelemään reippaasti niin kuin ennen, mutta nyt kun käytös on jatkunut tuollaisena jo jonkin aikaa, niin olen alkanut epäilemään fyysistä kipua. Kun mennään agilityyn tai pidemmälle lenkille niin silloin kävelee paljon reippaammin, mutta luulen sen siinä vaiheessa unohtaneen mahdollisen kipunsa. Kotona Sulo lepäilee ja nukkuu, jos ei mitään tapahdu eikä Stellakaan innosta sitä leikkimään.

Sulohan on menossa virallisiin terveystutkimuksiin kuukauden päästä, joten siitäpä selviää jotain. Yritän myös saada sille mahdollisimman pian ajan koirahierojalle ja fyssarille. Itse kun kokeilin sen selkälihaksia niin huomasin aikamoista nykimistä, joten selkälihakset ovat ainakin ihan jumissa ja jotenkin sen takapääkin tuntuu kireän oloiselta, koska seisoo useimmiten takajalat kehon alla.

Ei tässä voi olla kuin erittäin paha mieli molempien koirien puolesta ja koska mitään ei voi tehdä asialle, on vain mentävä tilanteen mukaan ja ajateltava että voisi sitä kai pahemminkin asiat olla. Tuntuu todella pahalta kun itse olisi valmis antamaan molemmille koirilleen kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä, mutta ei silti pysty tässä kohtaa edes lenkkeilemään normaalisti kummankaan koiran kanssa.

Taas sitä huomaa sen että kaikista tärkein asia, niin koirilla kuin ihmisilläkin on TERVEYS ja siitä pitäisi olla ihan joka päivä onnellinen ja sitä pitäisi arvostaa, eikä vain silloin kun kaikki ei olekaan kohdillaan.

Maalismätsäri 10.3.2012

Pienten pentujen SIN2

Tänään käytiin Stellan kanssa harjoittelemassa näyttelykäyttäytymistä Maalismätsärissä. Verrattuna viime kertaiseen hyvän mielen Helmimätsäriin, häiriötä oli paljon enemmän, jopa liikaakin, ja osallistujia varmasti kolminkertainen määrä. Häiriön määrä vaikutti Stellaan tietyllä tavalla, mutta ihme olisikin ollut jos olisi pystynyt yhtä hyvin keskittymään kuin viimeksi. Tällä kertaa ei ollut mitään kehääntutustumista eikä myöskään tilaa treenata liikkumista kehän ulkopuolella.

Pöydällä Stella oli aluksi varmempi kuin viimeksi, mutta kyllä edelleen oli havaittavissa jännittämistä. Tällä kertaa tuomareita oli peräti kaksi joten pöydälläolokin oli reippaasti pidempi kuin viimeksi, jossa vain vähän siliteltiin koiraa. Nyt Stellalta katsoi kaksi eri henkilöä jopa hampaat ja toinen mittasi säkäkorkeudenkin pelottavan näköisellä metallisella mitalla! Hyvin meni nämä osuudet, hampaatkin näytettiin aika reippaasti ja säkäkorkeudeksi saatiin 30,5cm. Olen tosin sitä mieltä että mitta ei otettu ihan lapaluiden kohdalta vaan pikemminkin selkärangasta joka on 0,5-1cm alempana kuin lapaluut... Kehän toiselta puolelta kuului ajoittain hirveetä haukkumista, joten Stella käännähti tietenkin pöydällä katsomaan, ei tosin hermostunut itse äänistä, mutta selvästi kehän ulkopuolen tapahtumat vaikuttivat Stellan rentoutumiseen kehässä.

Tällä kertaa yritin liikkeissä saada hieman kovempaa ravia aikaiseksi, mutta parissa kohtaa tuo meni pomppimiseksi, häntä nousi ja katse oli minussa eikä suunnattuna eteenpäin... Siinä mielessä ihan ansaittiin sininen nauha, vaikka tuomari kyllä sanoi että jos olisi voinut antaa kaksi punaista nauhaa niin olisi antanut :) Hyvin Stella kuitenkin seisoi maassakin.

Kun kaikki 30 pentua olivat olleet kehässä oli sinisten nauhan saaneiden kehän vuoro. Sinne mentiin sitten viimeisenä ja hädin tuskin mahduttiin siellä liikkumaan ringissä kun koiria oli se 15 kappaletta. Joten kuten sitten siinä liikuttiin ja TAAS oli joku heittänyt kourallisen ISOJA nameja siihen meidän seisomiskohdalle, murr. Meitsi sitten viskasi nuo namit sivuun ettei taas häiritsisi meidän harjoittelua. Stellan katse oli tietty edelleen kiinni noissa nameissa ja ajattelin siinä kohtaa että menköön syömään, ei nuo tuomarit meitä täältä kuitenkaan huomaa enää...

Toisin kuitenkin kävi ja yllätyksekseni päästiin neljän parhaan joukkoon vielä treenaamaan. Liikehdintä oli minusta jo hieman parempaa enkä minäkään liikkunut liian lujaa vaan menin Stellan tahtiin. Stella sijoittui nipin napin kakkoseksi ja meillehän tämä kelpasi enemmän kuin paremmin, koska minulla itselläni oli kiire illanrientoihin enkä olisi jaksanut jäädä odottamaan Best In Show-kehää ;) Tällä kertaa saimme myös hienon ruusukkeen kotiin vietäväksi ja valitsin meille palkintohuoneesta ison puruluu-pussin, jos vaikka sen avulla loputkin hampaista putoisivat ;) Stella pudottikin juuri tänää kaksi isointa poskihammasta, joten enää ei taida olla kovin monta hammasta vaihtumatta!

Hieno treenitilaisuus taas takana. Vielä pitäisi jotenkin saada opetettua tuo katse liikkeessä eteenpäin, sekä pöydällä olo varmaksi. Seisota me osataan, toki sitäkin täyty harjoitella häiriössä enempi. Kotona nämä kaikki sujuvat paljon paremmin, tosin enempi sais eri ihmiset kopeloida pöydällä ja katsoa hampaisiin (niihin jotka nyt ovat vielä jäljellä....)

Shelttilenkki 9.3.2012

Kymmenen sheltin kanssa lenkillä Luolavuorella

Tänään olimme oikein pitkällä lenkillä Luolavuorella Sulon ja Stellan kanssa. Paikalle pääsi meidän lisäksi 8 muuta shelttiä. Siinä olikin sitten monen kokoista, väristä ja näköistä shelttiä kerrakseen. Sulo taisi olla porukan vanhin ja Stella taas toisiksi nuorin. Molemmille tuo tilanne oli aivan uusi ja ihan hyvin tämä laumakokonaisuus toimi yhdessä. Stella pärjäsi minusta Suloa paremmin näin isossa ryhmässä ollen paljon sosiaalisempi ja iloisempi. Sulo sen sijaan oli epävarmempi vaikka parempina hetkinään juoksentelikin ihan reippaasti.

Stella 5kk 1vk ja Rela 18 viikkoa

Stella löysi tietenkin ryhmän pienimmän leikkikaverin, kyllä pentu pennun tunnistaa ;) Sulo ei muuten tainnutkaan olla koko porukan suurin vaan jäi kakkoseksi Lakulle, joka näytti ainakin silmämääräisesti pari senttiä korkeammalta.



Paino: 4,4 kg Säkäkorkeus: 31,3cm

Stella on muuten tänään tasan 23 viikkoa vanha. Hampaat putoilevat aika tasaseen tahtiin, mutta vielä ovat yläkulmurit paikallaan eivätkä läheskään kaikki poskihampaat ole vaihtuneet. Muuten on kehitys mennyt hyvää vauhtia eteenpäin ja motoriikka parantunut. Sisäsiisteysharjoittelu on menossa parempaan suuntaan, mutta edelleen käydään välillä salaa vessan matolla pissalla vaikka juurit oltais käyty ulkona... Säkäkorkeutta on aika vaikea sanoa tarkaksi, mutta se on edelleen siinä 31,3cm paikkeilla ja painonkin suhteen on pientä epävarmuutta, mutta noin 4,4kg sain henkilövaa'an avulla tulokseksi.

Ryhmädynamiikkaa...

Peppi, Piitu ja Sulo

Ne sheltit jotka osasivat istua paikallaan laitettiin sitten istumaan vierekkäin... Kuva ei ehkä imartele kovin paljon Suloa, joka erottuu tuosta kuvasta kokonsa lisäksi myös kirkkaan heijastinliivinsä takia. Paluumatkalla kotiin olikin jo pimeää, joten ihan tarpeeseen tuli liivikin. Kiitos kaikista kuvista kuuluu Ailalle ja kiitos mukavasta lenkistä kaikille siellä olleille :)

Treeniä, treeniä...

Mirva Komulaisen pentukoululaiset

Kyllä tulee nostalgisia tunteita pintaan kun alkaa treenaamaan Stellan kanssa kaikkea samaa mitä silloin joskus Sulon kanssa pentuna opeteltiin. Nyt sitä vasta tajuaa kuinka paljon se ensimmäinen koira onkaan oppinut kaikkien näiden vuosien aikana, eikä sitä edes muista miten tuo seuraaminenkin saatiin noin hyväksi. Vähitellen saatiin tuloksia aikaan, mutta miten ihmeessä se katse saatiinkaan seuraamisessa pois kädestä? Entä miten ihmeessä oon saanut Sulon pysymään niin ihanasti paikallaan vaikka maailman tappiin asti?

Nyt kuitenkin ollaan Stellan kanssa siinä pisteessä että neiti harjoittelee tokon alkeita ja mm. sivulletulo on mielestäni ihan superhyvä jo nyt :) Stella on niin innokas kaikessa mitä sen kanssa teen ja tää neiti palkkautuu kivasti lelustakin! Kivana haasteena tässä on Stellan pieni koko verrattuna Suloon, joten saa nähdä millainen tokokoira Stellasta oikein kehkeytyy ;)

Mirva Komulaisen pentukurssia meillän on jäljellä enää yksi kerta ja sitten meitä kutsuu toiset kurssit sekä omalla ajalla harjoittelu. Kyseisestä pentukurssista olemme saaneet paljon irti, eniten motivaatiota harjoitella ja kurssilla Stella on etenkin oppinut toimimaan ryhmässä. Stellan kanssa olen myös tehnyt periaatepäätöksen, että treenaaminen loppuu heti siihen jos hän alkaa haukkua tai muuten vain komentaa minua. Sama pätee kaikkeen harjoitteluun!

Näin kevään kunniaksi oon saanut flunssan lisäksi ihan aidon toko&agility -treenikuumeen! Sulo on ollut viime sunnuntain kisojen jälkeen todella väsynyt, koska maanantaina meillä oli agilitytreeneissä vuorossa pientä radanpätkää. Hyvin Sulo meni vaikka aluksi vanha rengas-mörkö kummitteli, mutta kun siitä yli (tai läpi) päästiin niin homma alkoi sujumaan paremmin. Viime tiistain yritys treenata tokoa oli todella vaisu, vaikka hyvin Sulo totteli ja käyttäytyi, mutta ei ollut ihan oma pirteä itsensä kun treenattiin. Niimpä olen antanut Sulon lepäillä pari päivää ja treenataan sitten kun poika on keräillyt voimia ;)

Tässä Sulon seuraamista parhaimmasta päästä: (kuvamateriaali viime syksyltä ja ajjaj tuota ihanaa kesäilmaa ja kuivaa treenikenttää) Tuon vireen kun saisi joskus tokokokeeseen niin olisin tyytyväinen :) Hyvin Sulolla on tapana jaksaa seurata ilman palkkaa 1,5minuuttia, mutta kokeessa minä kai jännitän niin paljon, että se vaikuttaa Sulon itsevarmuuteen ja työskentelyyn.

Näitä Sulon treenivideoita katsellessa kuume vain yltyy. On se koirien kanssa harjoittelu niin kivvvaaa :) Sulolle voisi laittaa tavoitteeksi nuo loppukesän /syksyn tokokokeet, jos vaikka siitä TK3 tulisi joskus mahdollista. Nyt sanon sen mitä mulle sanottiin kun en joskus uskonut edes tokokokeeseen osallistumisen olevan meidän kohdalla mahdollista: treeniä vaan, treeniä vaan. Niin yksinkertaista se on! Tarkkaa työskentelyä, sopivan verran treeniä, treeniä erilaisissa paikoissa ja häiriöissä sekä koiran oikea motivointi. Tein taas tänään pari satsia maksapannaria, joten nyt on taas kotona tehdyt namit valmiina pakkasessa odottamassa!

Stellan kanssa tosiaan tähdätään nyt ensin noihin pentunäyttelyihin ja niitä varten mennään ylihuomenna treenaamaan mätsäriin. Siinä ohessa harjoitellaan tokon ja agilityn alkeita sekä opetellaan temppuja sen verran kun ajaltani ehdin. Sulohan osasi 5 kuukauden iässä jo monta temppua enemmän, mutta kyllä me vielä Stellan kanssa saadaan Sulon opit kiinni ;)

Pentupainia ja Porin Agility-Epikset 4.3.2012

Tämän ihanan 10-viikkosen tolleripennun kanssa Stella sai ulkoilla näin kauniina talvipäivänä :)

Kuten ylläoleva kuva jo kertoo, vietimme Stellan kanssa lauantaiaamun ulkoillessamme Raili-pennun kanssa. Ensi kohtaamishetkestä lähtien nuo kaksi leikkivät tosi kivasti yhdessä: Raili yritti kaikkien tassujen voimin pysyä ketterän Stellan perässä, mutta ei ihan vielä pysynyt vauhdissa ;) Pari kertaa Raili nappasi Stellan karvoista kiinni ja siitä Stella ei kyllä ihan tykännyt :D

Ryhdikäs tyttöni <3

Rai-Rai<3

Kiersimme pentujen kanssa pienen metsälenkin ja sitten lopuksi saivat vielä leikkiä sen minkä jaksoivat. Raili väsähti kyllä selvästi aikasempaa kuin Stella ja Stella taas olisi vielä halunnut leikkiä. Kuvat puhuvat puolestaan, mutta se vielä sanottakoon että oli oikein kiva lenkki :)

Sunnuntaina ajauduimme yllättäen Sulon kanssa agility-epiksiin Porissa. Yhtään valmistautumatta lähdimme kokeilemaan onneamme Lumo-hallille. Stella oli turistina mukana menossa ja sosialistumassa.

Stella löysi tietenkin itselleen 7-viikkoisen belgianpaimenkoirapentu "Kawan" kaverikseen ;)

Ilmoitin Sulon sekä medi- että maksimölliluokkaan, koska saman radan sai mennä kahteen otteeseen. Rata oli meille tosi vaikea, koska olemme niin vähän tehneet valssia eikä muutenkaan meidän ohjaus ole ihan sujuvaa tai kunnon kisatasoa. Lisättäköön vielä että ei mennä vielä pääasiassa rataa meidän alkeisjatkokurssilla ja se näkyi: ei pysähtynyt kontakteille kunnolla, ei keskittynyt enää loppumetreillä ja haukkui ihan hirveästi.

Medirata meni ihan hienosti 0-tuloksella: aika oli 36,26 (-13,74). Ensimmäisen valssin kohdalla meinasi kääntyä takaisin A-lle; jälkeenpäin ajateltuna mun olisi itse pitänyt liikkua varmemmin jo seuraavalle esteelle niin olisi koirakin pysynyt menossa mukana. Kaarrokset olivat VALTAISAT mutta pääsimme kuin pääsimmekin radan loppuun ja vielä puhtaalla radalla. Lopun takaaleikkauksen olisi voinut vaihtaa valssiin, niin olisi aikakin ollut hieman parempi.

Parhaimmalla tuloksella Sulo vei siis medimöllien voiton.

Sulon palkintomitali

Maksiradoilla Sulo kävi niin ylikierroksilla, että sitä oli vaikea saada hallintaan edes radan ulkopuolella. Sulo ulvoi ja haukkui radalla menijöitä ihan hullunlailla ja vähän samaan tyyliin meni molemmat maksiradat. Ensimmäinen rata lähti alusta lähtien niin lapasesta, että ilmoitin sen vielä maksiradan toiselle kierrokselle, jotta saisin itseni koottua hieman paremmin.

Ekalla radalla Sulo ehti pudottaa ensimmäisen riman, vetää putken ohi ja mennä väärästä päästä sisään, ohittaa pussin ja muutenkin homma lässähti kun munkin huumorintaju loppui kesken :D Toiseen yritykseen sain Sulon kasattua HIEMAN paremmin, vaikka lähdössä se vinkui niin kovin että mietin kehtaanko lainkaan mennä sen kanssa radalle... Noh, ihan kivasti Sulo meni vaikka kävi aika kuumana ja teki ihan yhtä isoja kaarroksia kuin mediluokassa. Ihan viime metreillä kuitenkin hyllytimme koko radan, koska en itse oppinut kahdesta aikaisemmasta radasta sitä, että tekisin sen valssin takaaleikkauksen sijaan ja niimpä Sulo veteli muuria edestakaisin, mutta itseppä käänsin kylkeni koiralleni. Sulo taitaakin siis olla erittäin herkkä ohjausvirheille, eli kyllä se hieman mua edes katsoo toisinaan.

Eka kerta kisa maksikorkeuksissa meni siis näin (rimat oli 55cm tai 60cm) ja nämä kisat olivat kyllä erittäin opettavaiset. Opin taas Sulosta sellaisia asioita, että niiden avulla toivottavasti joskus tulevaisuudessa pärjäämme hieman paremmin kisatilanteessa. Kiteytettynä: 1) älä vie Suloa liian lähelle kenttää, jossa toiset koirat menevät rataa, 2) anna käskyt ajoissa, 3) liiku itse paremmin 4) älä hermoile, 5) älä koko ajan huuda Sulolle jotain radalla 6) muista palkata koira radan päätteeksi!!!! (jep, arvatkaa muistinko...)

Huomenna mennään innolla taas agilitytreeneihin, jossa minä voin sitten opetella ohjausta ja Sulo niitä nopeita käännöksiä ;) Mulla tässä on silti enemmän opettelemista kuin Sulolla - Sulo raukka joutuu näin kokemattoman ohjaajan kanssa treenailemaan ja vielä joskus kisailemaankin :)<3 Stellan kanssa osaan tehdä sitten kaiken alusta asti hieman paremmin kun olen tehnyt virheeni ekan koirani kanssa ja oppinut niistä virheistä ja toivon mukaan osaan siihen mennessä kun Stellan aika koittaa jo vähän ohjata koiraa agilityradalla, nyt vielä heilun kuin tuuliviiri ;)

Koiramaista menoa pitkin viikkoa

Kulunut viikko on pitänyt sisällään kaikenlaista meininkiä. Alkuviikosta oli molempien viikottaiset kurssit ja molemmissa sujui ihan mallikkaasta. Stella meni reippaasti maahan, irtosi kupille, kierähti itsensä ympäri ja ohitteli kaverikoiria pentukurssilla. Sulo taas veteli keppejä agilitytreeneissä kuin ammattilainen (ja kunnon draivia löytyi!!), keskittymisvaikeuksia oli ohjauksen seuraamisessa kun tehtiin takaakiertoja ja välistävetoja. Aluksi kuunteli hyvin, mutta sitten alkoi arvailemaan mitä tehdään ja meni vaikka väkisin käteni läpi yli esteen vaikka ohjasin kiertämään... Noh, kai se vielä joskus oppii katsomaan mua. Muuten meni tosi hienosti sitten kun päästiin vauhtiin. Keppien suhteen sain neuvon, että annan vain kerran "pujo" käskyn enkä enää auta Suloa hokien käskyä sen pujottelun tahdissa. Sulo suoritti ihan yhtä hyvin kepit ilmankin ja sain olla kyllä siitä niin ylpeä :) Sulo haki myös hienosti eri kulmista oikean keppivälin - lisää vain vielä treeniä vaikeammista kulmista ja sitten yhdistellen eri esteisiin. Harmi kun möllikisoissa ei kyseistä estettä ole, pääsisi sitäkin treenaamaan joskus radalla.

Keskiviikkona Sulo kävi treenaamass tokoa Kovun (Stellan velipuolen) kanssa. Kovu oli aika kovana häiriönä (haukkuen vieressä) kun Sulo suoritti liikkeitä. Häiriö oli kuitenkin niin valtaisa että myös Sulo alkoi haukkumaan eikä pystynyt keskittymään kunnolla. Teki kuitenkin moitteetta hyppynoudon (myös metallikapulalla), pysyi hienosti maassa (2min piilossa) ja meni ruutuun kelpo hyvin (kun Kovu oli hiljaa, eikä ihan vieressä haukkumassa).

Sulon hyppynouto sujuu komeasti!

Sulo hakeutuu hieman ruudun sivuun eikä aina pysähdy tarpeeksi nopeasti kun käsken. Lisää treeniä vain! Luoksetulo pysäytyksineen oli mielestäni ihan mallikas, en tiedä miten sitä liikettä voisimme enää parantaa. Tunnari sen sijaan on hajoamaisillaan: Joko mun väärissä kapuloissa on tuttuja hajuja tai sitten ollaan harjoiteltu sitä liian vähän (erittäin todennäköistä) ja siksi nostelee vääriä. Eli palaamme askeleen taaksepäin ja helpotamme. Sulon pitäisi ehdottomasti saada kestokykyä tuossa noudossa, nyt löytää oman ihan liian nopeasti (joko on niin hyvä hajuaisti tai sitten vaan niin hyvä tuuri joka kerta). Nyt vain lauta, johon väärät on naulattu kiinni, mukaan treeneihin niin kyllä väärien nostelu loppuu :)

"Oon ruudussa, mut vähän laidassa. -Haittaakse?"

Kovu treenaili mallikkaasti alokasluokan hyppyä ja ruutuun lähetystä :)

Kovukin on kehittynyt valtaisasta; poika löysi ruutuun ihan omin avuin ja pysähtyy esimerkillisesti käskystä. Täytyisi alkaa Stellankin kanssa vähän treenailemaan tätä joku päivä ;) Myös luoksetulo ja hyppyliike sekä paikkamakuu ovat ihan hyvässä mallissa Kovullakin. Lisää treeniä vaan niin on Kovukin pian koekunnossa ;)

Lopuksi saivat pojat sitten juoksennella sen verran kun jaloistaan jaksoivat, joko toistensa tai lumipallojen perässä! Stella ei ole myöskään ollut ilman pentu-leikkikavereita. Vili-westie on ollut tälläkin viikolla muutaman kerran Stellan kanssa leikkimässä.

Torstaina matkasimme Poriin aamubussilla. Bussikuski naurahti räkäsesti kun näki Stellan kainalossa eikä ottanut kummastakaan koirasta hintaa :D Samana iltana lähdimme Luvialle tervehtimään perhettä, jonne Sulo ja Stella menevät viikoksi hoitoon kun lähden toukokuussa matkoille. Koirat otettiin siellä ilolla vastaan ja niitä jo kovasti odotettin sinne. Hieman jo alustavasti juttelimme kaikista hoito-ohjeista sun muista, mutta erittäin hyvin mielin jätän koirani heille, koska heillä on kokemusta useamman koiran kasvattamisesta ja ovat muutenkin niin ihania ihmisiä. Tällä kertaa teimme kunnollisen lenkin koirien kanssa ihaillen auringon laskua.

Laskeva aurinko Luvian maaseudulla 1.3.

Perjantaina kävimme ensin aamulla äidin työpaikalla Porin pienen keskustan läpi ja sitten illemmalla menimme Sulon ja Stellan kanssa metsälenkille Milan ja Sofin kanssa. Ihan hienosti meni ohituksetkin kun koiria ja hiihtäjiä tuli vastaan ja sheltit pitivät jälleen kerran yhtä yhteisen juoksentelun merkeissä. Yhteiskuvaa ei koirien ollessa vapaana millään saatu (ainoa joka olisi istunut paikallaan kuin tatti oli Sulo ja Stellallekkin tilanteessa oli liikaa koiria). Ehkä sitten ensi kerralla kun olemme harjoitelleet paikallaoloa hiukan enempi ;)

Stella 5kk, Sofi 2v, Mila 6kk ja Sulo 3,5v

"Siis mitäh, ihan hyvinhän tää lenkitys käy yhdellä kädellä neljän koiran kanssa!"

Shelttien juoksentelua :)

Sulo: "Jiihaa olen vapaa!" :D

Samana päivänä Stella täytti 22 viikkoa/5 kuukautta. Painoa Stellalla on noin 4,3kg ja säkäkorkeus on noin 31cm. Korvat ovat edelleen liimassa, hampaiden vaihtumista odotellessa: kulmahampaat sekä isot poskihampaat ovat tietääkseni vielä vaihtumatta.

Paino: 4,3kg Säkäkorkeus: 31,0cm

Saa nähdä mitä kaikkea me vielä viikonloppuna keksitään ennen kuin palataan arkiseen arkeen Turkuun ;) Tällä hetkellä molemmat uinuvat tuossa vieressä ihan rättiväsyneinä uusista kokemuksista.