sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Pujotteluhaaste 2020!


Koronakaudelta treeneihin paluu <3

Vähitellen koronarajoituksia vähennetään ja liikunta- sekä treenimahdollisuudet paranevat myös agilityn osalta. Sen kunniaksi päätin tarjota teille kaikille ilmaiset treenit meidän kanssa! Tule mukaan kokeilemaan Raichun ja Stellan pujotteluhaastetta! Alla olevalla videolla on tarjolla kaksi erilaista haastavaa pujottelurataa samalle ratapohjalle. Testaa samalla myös putki/keppi-erotteluja esimerkiksi videolla esitelyillä tavoilla - vain mielikuvitus on rajana! Tägää instagramissa @soniadelatteagility kun olet suorittanut haasteen. Hauskoja treenejä! :)


Yhteistyössä Acana & Orijen. Kiitos Tiensivun tilalle treenipuitteista videolla! 
Treenileluista kiitos Rock & Dog Finland ja koirien lisäravinteista Nutrolin. <3 


Pujottelurata 1

Pujottelurata 2
Voi tätä treenaamisen onnea ja iloisuutta!


tiistai 17. maaliskuuta 2020

Kun agilitysuunnitelmat toteutuvat ja kariutuvat


Kuva: Mageekuva/Rita Larjava

Vain muutamia päiviä ennen kuin koronaviruksen COVID-19 todettiin Suomessa levinneen, sain viettää  agilitykoulutusta täynnä olevan viikonlopun. Järjestimme yhdessä pitkäaikaisen valmennuskumppanini Petra Malinin ja psykologikollegani Stefania Fältin kanssa Agishelttien koulutuspäivän 7.3. ATT-Areenalla Liedossa. Samaisena viikonloppuna myös ensimmäinen IN-teemakurssini tuli päätökseen. Vaikka tuosta viikonlopusta ei ole tätä kirjoittaessani kuin kymmenen päivää, tuntuu kuin siitä olisi kulunut jo ikuisuus. Miten mukavaa meillä olikaan kun pääsimme nauttimaan toistemme sosiaalisesta seurasta iloisena massana ja saimme tavata uusia agilityharrastajia ympäri Suomea! Näistä tunnelmista on asteittain päivä päivältä tultu alas, ensi alkuun hieman pehmeämmin kun vain massatapahtumat ja kilpailut kevään osalta peruttiin, ja nyt alkuviikosta rytisten, kun viimeisimpänä (omalla kohdallani) viimeisetkin agilityn harrastus- ja koulutusmahdollisuudet evättiin toistaiseksi. Tilanteeseen sopeutumista helpottaa toki se, että en ole tilanteessa yksin – meistä kukaan ei ole yksin vaikka joudummekin olemaan fyysisesti toisistamme erillään toistaiseksi.

Agishelttien koulutuspäivän iloiset kouluttajat

Viime päivät ovat olleet Suomessa poikkeuksellisissa olosuhteissa elämistä "koronatilanteen" vuoksi ja tämä tilanne näyttää vaikuttavan erityisesti niihin, joiden työ ja harrastukset perustuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen ja erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin. Koko maailmassa on nyt monenlaisia huolenaiheita pinnalla, erityisesti selviytymiseen ja terveydellisiin syihin liittyviä huolia ja pelkoja. Siksi onkin hyvä tunnistaa, että tässä kohtaa kaikki on toissijaista terveyden jälkeen ja nyt ensisijaista on toimia yhteiskunnan parhaaksi, jotta jatkossakin on mahdollisuus elää sellaista elämää kuin kukin haluaa. Esimerkiksi agilityyn ei ole paluuta, jos emme ensin selviä yhteiskuntana tästä maailmanlaajuisesta kriisistä. On kuitenkin ymmärrettävää, että monenlaiset rajoitukset, jotka tällä hetkellä kohdistuvat omaan elämään, aiheuttavat surua, murhetta, turhautumista ja ennen kaikkea huolta tulevasta. Se on ollut varmasti monelle järkytys, kun yhtäkkiä ei pääsekään toteuttamaan itseä rakkaan harrastuksen tai työn parissa, jolle on omistautunut ja antanut suuren siivun elämästään. Vaikka huoli on maailmanlaajuinen ja kohdistuu yhteiskunnan selviytymiseen, on silti tärkeä sallia jokaiselle ne omat tunteet ja harmituksen kohteet siinä omassa elämäntilanteessa, jossa kukin meistä on. Näiden tunteiden on kuitenkin tarkoitus myös viestittää mitkä asiat ovat meille elämässämme merkityksellisiä ja tärkeitä. Tämä tilanne saattaa jopa vaikuttaa siihen, että laitamme omia elämän arvojamme uudenlaiseen (tärkeys)järjestykseen.

<3

Nykyisen poikkeuksellisen tilanteen vaikutuksista nimenomaan agilityyn löytyisi monelle erilaiselle kirjoitukselle aihetta, mutta tässä kirjoituksessa näille ajatuksille ei ole tilaa. Kuka tietää, ehkä nyt blogini aktivoituu poikkeustilanteesta johtuen kun blogin ydinasiat ja varsinainen agilityn parissa toimiminen joutuu tauolle… Yritän kovasti keksiä tapoja, joilla auttaa omaa sopeutumistani tilanteeseen ja keinoja, joilla lisätä omaa hallinnantunnetta tässä epävarmuuden tilassa, joka nyt vallitsee koko maailmassa. Ehkä jossain vaiheessa innostun jakamaan niitä ajatuksia myös täällä siltä osin kuin ne sopivat tämän blogin teemaan. Nyt kuitenkin siihen aiheeseen, josta alun perin ajattelin kirjoittaa eli alkuvuoden kuulumisiin…

Kuva otettu IN-teemakurssin teorialuennolta tammikuun alussa.

Alkuvuoden agilitykuulumiset:
Järjestin ensimmäistä kertaa IN-teemakurssin, jossa koulutin teoriasta lähtien osallistujille miten threadles-vihje, eli ns. "in in" -ohjaus koulutetaan koiralle. Oli hienoa seurata, miten osallistujien kahden kuukauden ajan ahkera omatoiminen harjoittelu perusharjoitteiden kanssa tuotti tulosta ja kuinka aktiivisimmat harjoittelijat onnistuivat jo kurssin aikana saamaan ohjauksesta koiransa kanssa itselleen ratavalmiin. Hauska, työntäyteinen ja mielenkiintoinen kokemus itselleni. ISO kiitos teille, jotka olitte pilotoimassa tätä kurssia. Katsotaan tuleeko joskus mahdollisuus järjestää vastaava kurssi uudelleen!

Agishelttien koulutuspäivä 7.3. ATT-Areenalla
(osallistujat antaneet luvan kuvan julkaisuun somessa)

Maaliskuun Agishelttipäivä oli jo viime syksynä alkunsa saaneen ideoinnin ja suunnittelun tulos. Koulutuspäivän tarkoituksena oli tuoda yhteen agilitya harrastavia shelttejä ohjaajineen ja viettää mukavaa päivää yhdessä. Osallistujat saivat kahdet erilaiset lajitreenit, jotka keskittyivät koirakon yhteistyön parantamiseen vauhdikkailla ja monipuolisilla radoilla. Koulutin itse yhdellä kentällä ja toiselle kentälle lajitreeniä tuli pitämään Petra Malin. Kisajännitykseen liittyvää psyykkisen valmentamisen luentoa tuli pitämään positiiviseen psykologiaan erikoistunut Stefania Fält. Mukana meillä oli myös pientä arvontaa Rock & Dog Finlandilta ja Aginotesilta sekä koiranruokanäytteitä Acanalta osallistujien iloksi.  Koulutuspäivä oli erittäin onnistunut ja paikalle saapui sopivan kokoinen porukka monen tasoisia shelttiohjaajia eri puolilta Suomea. Kaikilla oli aivan loistava positiivinen asenne ja motivaatio uuden oppimiselle sekä itsensä haastamiselle. Tämä oli kyllä tähän mennessä siisteintä, mitä olen agilitykouluttajan ominaisuudessa laittanut alulle ja päässyt toteuttamaan. Kiitos yhteistyökumppaneille ja kaikille teille osallistujille, jotka olitte mukana! 

Kuva Agishelttien koulutuspäivän "Kesytä kisajännitys" -luennolta.

Mukana tapahtumassa myös Acana & Orijen

Stella ja Rock & Dog -lelut <3

Koska Agishelttien koulutuspäivään olisi ollut tuplaten enemmän tulijoita kuin oli varattu paikkoja, olemme suunnitelleet toisen sisällöltään samanlaisen koulutuspäivän toukokuun alkuun. Toivomme parasta, että myös kyseinen koulutuspäivä päästään pitämään ajallaan tai vaihtoehtoisesti saadaan siirrettyä turvallisempaan ajankohtaan koronatilanteen vuoksi.

Kuva:  Mageekuva/Rita Larjava

Olen ollut siis alkuvuodesta aktiivisena toimijana agilitykouluttajan roolissa ja pyrkinyt itse treenaamaan ja kisaamaan omien koirieni kanssa siinä sivussa sen verran mitä olen ehtinyt. Stella pääsi kisaamaan vain muutamat startit, koska Stella sai kaiken alkuvuoden kiireiden keskellä viettää kuukauden tauon esteiltä osittain ihan suunnitelmallisesti ja osittain myös varotoimenpiteenä mahdollisesti lievän lihasvenähdyksen vuoksi. Stella on tästä sittemmin kuntoutunut ja voi erinomaisesti. 

Stella teki tammikuussa tuplanollan vuoden ensimmäisissä kisoissaan Lohjalla.


<3

Raichun kanssa treenaaminen oli alkuvuodesta melko vähäistä, koska monenlaisia elämän esteitä sattui jo alkuvuodesta matkan varrelle. Jumppailimme kuitenkin kotona ahkerasta ja myös Raichu on pysynyt erinomaisessa kunnossa. Raichu pääsi kisaamaan myös vain muutamat 2-luokan hyppyradat, mutta sai kuitenkin maaliskuun alussa myös ensimmäisen LUVA:nsa 2-luokasta nollavoiton kera. Raichun kanssa lajissa eteneminen vaatisi säännöllistä treenaamista erityisesti kontaktien osalta, jotta vauhtihirmulla pysyy ajatus mukana niidenkin suorittamisessa ja uskaltuisimme kisatilenteeseen niitä kokeilemaan. Tarkoitukseni OLI tästä maaliskuusta eteenpäin pyhittää vapaa-ajasta enemmän harrastusaikaa omille koirilleni ja osallistua omiin valmennuksiin. Koronatilanteesta johtuen ei tämä nyt tietysti olekaan mahdollista, sillä edessä on määrittämättömän pitkä agilitytauko. Ikävä lajin pariin on täällä päässä jo kova <3

Raichun ensimmäinen LUVA 2-luokasta

Raichu <3


Raichulle ensimmäinen nolla hyppyradoilta ja kakkosluokasta!

En ole missään vaiheessa pitänyt omaa enkä koirieni terveyttä itsestäänselvyytenä. Olen sairastanut tänä talvena jo kahdet virusflunssat jo ennen nykyistä pandemiaa ja siten olen tottunut laittamaan terveyteni agilityn edelle.  En ole mennyt sairaana töihin enkä kisoihin – ehkä tätä taitoa osaa moni muukin noudattaa kun tästä koronatilanteesta yhteiskuntamme toipuu (toipuuhan sen?). Olen tällä hetkellä onnekas, että molemmat harrastuskoirani ovat pysyneet terveinä (kop kop) eikä tässäkään kohtaa korona ole vielä minuun iskenyt. Meillä voidaan siis somaattisesti hyvin, mutta oma mieli on kyllä reagoinut monin erilaisin tuntein yhteiskunnan kaaokseen enkä huoleltakaan ole tilanteessa säästynyt. Olen luonteeltani sosiaalinen ja kaipaan jo nyt ihmisten läsnäoloa sekä ryhmässä toimimista. Kaipaan mm. sitä, että voin halata ystäviäni, heittää ”yläfemmaa” koulutettavieni kanssa ja sitä että voin suunnitella elämääni eteenpäin monella eri elämän osa-alueella. Agilityn osalta kaipaan jo nyt yhteisöllisiä tapahtumia, valmennuksia ja iloa tuottavia koulutus- ja harrastusiltoja.


"Koska pääsee sporttaamaan?" T.Raichu

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena oli oikeastaan kertoa alkuvuodesta ja tulevista kevään koulutus- ja harrastussuunnitelmista, joista jälkimmäinen osa jäi nyt kokonaan tekstistä pois, joka varmasti jokaiselle tässä koronatilanteessa ymmärrettävää. Näin sivutoimisena agilitykoulutusta tuottavana pienimuotoisena yrittäjänä minulla ei ole samanlaista taloudellista ahdinkoa tässä tilanteessa, kuin niillä joiden elinkeino riippuu agilityvalmennuksista. Myötäelän kuitenkin vahvasti niiden kanssa, joille tilanne on oikeasti toimentuloa uhkaava. Tällä erää haluan lähettää isot tsempit jokaiselle agilitya pääasiallisena työnä kouluttaville ja myös muita koiraharrastuslajeja kouluttaville ympäri Suomea. Agilityyn liittyen toivon suuresti, että tilanteen normalisoituessa agilitykansa pääsee näyttämään oman hyvyytensä ja vahvuutensa, jonka avulla saamme pidettyä pystyssä niin agilityseurat kuin yksityisesti koulutusta tarjoavat palvelutkin, jotta saamme jokainen jatkaa tämän huikean lajin parissa sekä treenaten että kisaten yhteiskunnan kriisin jälkeenkin. Viimeisenä ja tärkeimpänä: Voimia ja terveyttä ihan jokaiselle tämän hetkisiin tilanteisiinne! 

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Sellainen oli meidän agilityvuosi 2019

-2019-
Jälleen on tullut aika koota omat ajatukset, muistot ja tunteet yhteen blogipostaukseen kokonaisen vuoden ajalta. Vuosi 2019 lähti liikkeelle hieman epäonnekkaasti kun jouduin itse jäämään sairauslomalle olkapäävamman vuoksi. Sairauslomalta palattuani jatkoimme koirien kanssa agilityn parissa. Stellan kanssa kisasin ensimmäisen vuosipuoliskon aikana huomattavan aktiivisesti, joka ei kuitenkaan sopinut kovin hyvin meille. Stellan kanssa kisaaminen on ollut tähän vuoteen mennessä pääasiassa tasaista ja varmaa, mutta tänä vuonna radoilla on sattunut enemmän kuin koskaan aiemmin kaikenlaisia normaalista poikkeavia kummallisuuksia, lähinnä ohjaajan virheistä johtuen. Tähän tulostason heikkenemiseen on vaikuttanut varmasti Stellan viime vuosina kasvanut vauhti ja osittain myös se, että olen edennyt Raichun kanssa lajin parissa, joka on sitten taas haastanut lisää ohjaajan päänuppia. Raichu on päässyt etenemään epiksistä virallisiin kisoihin ja olemme saaneet nauttia yhteisestä treenikuplastamme ohjatuissa treeneissä ja omatoimitreeneissä. Näistä edistysaskeleista lisää hieman myöhemmin...

Kuva: Anne Barck
Ensin vähän Stellan kisatilastoja. Stellalle kertyi vuoden aikana yhteensä 51 kpl startteja peruskisoissa, joiden lisäksi kisasimme tietysti arvokisoissa yksilö- ja joukkueradoilla, joita ei tähän ole laskettu mukaan. Peruskisojen nollaprosentti jäi tänä vuonna hieman alle 60%:n, tarkemmin sanottuna nollaprosentiksi jäi 58,82%. Nollavoittoja kertyi 30 nollatuloksesta 17 kpl ja 2.-3.sijoja 11 kpl. Kellotimme oman ennätysetenemämme agilityradalla Lohjalla 20.1. (5,16m/s) ja hyppyradalla Ylöjärvellä 26.7. (5,99m/s).  Peruskisoissa virheet menivät ohjaajan huolimattomuusvirheisiin, ja jos kirjanpitoni pitävät paikkansa, rimoja tuli alas tasan yksi peruskisoissa. 

Stella ATT:n maaliskuun kisoissa
Arvokisoissa nähtiin minulta ja Stellalta mukavasti onnistumisia, mutta sen lisäksi sattui myös ennennäkemättömiä virheitä, joista osa on jäänyt omaan mieleen paremmin kuin toiset. Suoriutumiseni Stellan kanssa arvokisoissa oli siis tänä vuonna kaikkea muuta kuin tasaista ja varmaa. Viimeistään nyt on kuitenkin aika jättää virheet taakse ja keskittyä niihin upeisiin huippuhetkiin ja onnistumisiin, joita tämä vuosi toi tullessaan. Agility on kuitenkin itselleni pääasiassa kaikkea muuta kuin pelkkien tulosten tavoittelua ja kilpailusuorituksia. Väistämättä sitä alkaa myös tässä kohtaa miettimään agilitykoiran uran rajallisuutta, joten yhteinen aika on aivan liian arvokasta enkä halua käyttää sitä omien inhimillisten virheiden miettimiseen.

HalliSM-pronssia 2019 ATT:n mineille
 Maaliskuun halliSM-kisoissa Stellan kanssa ylsimme 4.sijalle ja joukkuekisassa taistelimme ATT:n mineille halliSM-joukkuepronssia
Kiitos joukkuetoverit Petra & Manu ja Heidi & Wii! 

Vuoden 2019 Varsinais-Suomen piirinmestaruushopea ATT:n minijoukkueelle
Toukokuussa piirinmestaruuskisoissa voitimme Stellan kanssa yksilöhyppyradan, mutta agilityradalta ohjaajalta pieni huolimattomuusvirhe, jonka vuoksi keinun ohitus, joten jäimme yhteistuloksissa 4.sijalle tuloksella 5. ATT:n minijoukkueessa voitimme kuitenkin piirinmestaruushopeaa
Kiitos joukkueelle Petra & Manu, Oona & Erin ja Sini-Tuulia & Nita!

Vuoden 2019 Maajoukkuekarsintojen voitto Stellalle!
Kesäkuussa Stellan kanssa sijoituimme Suomen maajoukkuekarsintojen kokonaistuloksissa 1.sijalle kolmella nollatuloksella ja lunastimme toista vuotta peräkkäin maajoukkuepaikan. Tästä ihmeellisestä tapahtumasta, jota on edelleen vaikea uskoa todeksi, kirjoitin jo aiemmin blogissani. 
Huipulle kiipeämisen saloista pääset lukemaan klikkaamalla tästä

PM-kisoissa Tanskassa Århusissa
Elokuussa edustimme Suomea PM-kisoissa Tanskassa. Ensimmäistä rataa lukuun ottamatta nuo kisat olivat osaltamme todellinen farssi, jolle saatan jo pystyä hieman nauramaankin.... Lyhykäisyydessään tuntui siltä kuin kyseisen kisaviikonlopun radoilla kaikki mahdollinen mikä vaan voi mennä pieleen meni pieleen: hylkäys heti radan alussa, poistuminen kesken leikin radalta, väärin tutustuttu rata, kaatuminen radalla ja luovuttaminen viime metreillä. Stella keksi myös kaiken lisäksi ensimmäistä kertaa urallaan puomin alastulokontaktin yli loikkimisen… Olosuhteet eivät kyllä olleet helpot, satoi aivan kaatamalla, joka pilasi kisakentän pohjan ja ainakin omat kisajalkineeni olivat aivan väärät mutapohjaiselle nurmikolle. Ei mikään ihme jos en ihan ollut matkan aikana oma iloinen itseni. Vääränlaisilla jalkineilla en myöskään itse pystynyt liikkumaan rennosti ja vetämään täysillä, joka harmitti ihan hirmuisesti. Stella oli myös tuon reissun jälkeen normaalia enemmän jumissa, joten päätin tämän olleen viimeinen kerta kun kisaamme mutapohjalla. Kaikesta tästä epäonnesta ja kurassa rämpimisestä huolimatta, 
meidän hieno minijoukkue taisteli tiensä mitalisijoille, voittaen PM-pronssia

PM-joukkuepronssia v.2019
Elokuu jatkui SM-kilpailuilla käytännössä suoraan PM-kisojen jälkeen. Yksilöhyppyradalla sijoituimme Stellan kanssa hienosti 4.sijalle, joka oli muuten paras sijoitus koskaan urallamme SM-kisojen hyppyradalla. Kaikki oli tämän jälkeen mahdollista finaaliradalle lähdettäessä, kunnes pudotin kontaktin Stellaan puomin alastulolankulla aivan radan viimeisillä metreillä ja Stella keksi loikata uudelleen arvokisatilanteessa puomin kontaktin... Siinä samassa meni mahdollisuudet mitaleille ja jäimme viidellä virhepisteellä 9.sijalle toiseksi nopeimmalla ajalla. Seuraavana päivänä meidän ATT:n minijoukkue teki kuitenkin jotain aivan käsittämätöntä ja voitimme joukkueena SM-kultaa kahden radan yhteistuloksissa koko kisan ainoalla nollatuloksella! Tästä huikeasta fiiliksestä kävin kirjoittamassa myös blogin puolella, josta on koko joukkueen upea suoritus nähtävillä.

Vuoden 2019 SM-joukkuekulta ATT:n mineille
Syyskuussa ATT:n seuramestaruuskisoissa Stellan kanssa koimme pelkästään iloisia onnistumisen
hetkiä kun voitimme jo kolmatta vuotta peräkkäin minien seuramestaruuden!


ATT:n Seuramestaruuskisojen 1.sija!


ATT:n Seuramestari v.2019

Stellan agilityvuosi huipentui Turussa järjestettyihin agilityn MM-kisoihin. Puitteet olivat mahtavat, yleisö aivan upea ja tunnelma huikea – ehkä siihen se oma keskittyminen sitten yllättäen menikin... Kotikisat olivat minulle paljon vaikeampi paikka startata kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Ensimmäistä kertaa koin myös "black out” -tilan agilitykisoissa, joka iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja johti hylkäykseen aivan viime metreillä ensimmäisellä joukkueradalla. Toisella joukkueradalla Stella pudotti kakkosriman, joka sekin tuntui ironiselta sillä Stella pudotti koko vuoden aikana tasan kaksi rimaa kisatilanteessa, joista tämä oli sitten se toinen… Yksilöhyppyradalla ohjaaja meni aivan sekaisin yleisön huudoista ja kannustuksesta, mutta olipa hienoa onnistua taikomaan kovaan paikkaan nollatulos! Siinä oli tämän vuoden ehdottomasti mieleenpainuvin hetki maaliviivalla. Sunnuntain finaaliradalla tein sitten jo tutustumisvaiheessa radanlukuvirheen, jonka vuoksi valitsin väärän ohjausvalinnan  johtaen kieltovirheeseen. Kokonaistuloksissa ylsimme silti hienosti 13.sijalle elämämme toisissa MM-kisoissa.

MM-kisat Turussa! <3

Loppuvuosi on Stellan osalta kulunut suurimmaksi osaksi lepovaihteella ja vähän treenaten. Muutama viikko sitten teimme paluun kisakentille ja avasimme SM-nollatilin ensi vuotta varten tuplanollavoitolla kotikisoissa ATT:llä. Ensi vuonna jatketaan kisaamalla fiiliksen mukaan ja treenaamalla hieman enemmän kuin kisataan. Tavoittena ensi vuodelle on vain pysyä terveenä ja päästä fiilistelemään kaikkiin niihin kisoihin mihin saadaan ja päätetään osallistua. Tässä videokooste Stellan agilityvuoden parhaista paloista vuonna 2019 <3

Stellan Agilityvuosi 2019

Stellan arvokausi päättyi MM-kisoihin...

Stellan loppuvuotena toteutunut kisatauko on antanut tilaa Raichun kisauran aloitukselle. Raichu on kehittynyt ihan mielettömästi kuluneen vuoden aikana ja jo pelkästään meidän treenikoosteiden vertailu antaa osviittaa siitä minkälaisia edistysaskeleita olemme vuoden aikana tehneet (ks. videot alla). Raichun juoksupuomi valmistui suorien ”exittien” osalta kesän aikana ja myös A-este esiteltiin sille ensimmäistä kertaa kesällä. Syksyn aikana kontaktit on viety radalle ja nyt olemme lähteneet vähitellen kisoihin testaamaan taitojamme.

Raichun treenikooste keväkaudelta 2019


Kisavarusteet kohdillaan!

Raichun agilitykooste syyskaudelta 2019

Raichu ehti loppuvuodesta kisaamaan 9 starttia 1-luokassa, joista 4x nollavoittoja agilityradoilta, LUVA x2 ja OIVA x2. Loppuvuotta verotti ohjaajan jatkuva sairastelu, joka johti peruuntuneisiin kisoihin. Näin ollen 2-luokassa olemme ehtineet käymään vain yhden startin verran haistelemassa tunnelmaa. Raichu valittiin mukaan Fit Dog -valmennuskokonaisuuteen, joista ensimmäinen leiri toteutui tällä viikolla. Nyt Raichun läksypinot vuodelle 2020 ovat pilvenpiirtäjien korkuiset, joten ensi vuonna panostamme omatoimiseen treenaamiseen ja suuntaamme 2-luokan radoille. Ensi vuonna aion entistä enemmän panostaa kehittämään Raichun ja minun välistä yhteistyötä sekä rakentamaan lisää taitoja Raichulle eritysesti painottuen kontaktitaitoihin.


Raichu ensimmäisissä virallisissa kisoissaan Tsaulla 19.10.2019!

Tämän vuoden aikana, erityisesti loppuvuodesta, olen jatkanut itseni kehittämistä agilitykouluttajana. Viikoittaisen seuravalmentamisen lisäksi olen pitänyt vuoden aikana yhteensä 15 agilitykoulutuspäivää ryhmäkoulutusten ja yksityistuntien muodossa Liedossa ja eri puolilla Satakuntaa. Ensi vuodelle on luvassa lisää koulutuspäiviä, ensimmäinen itse suunnittelemani teemakurssi Liedossa, kasvattajakoulutuspäiviä ja agisheltti -koulutuspäiviä. Kyselyjä on tullut ensi vuodelle jopa niin paljon, että joudun todennäköisesti myös kieltäytymään joistain kyselyistä, jotta aikaa jää riittävästi vapaa-ajastani myös omille koirilleni. Koulutan kuitenkin tässä elämäntilanteessani vain pienimuotoisesti. Olen kuitenkin otettu kaikista kyselyistä ja kiitän kaikkia tänä vuonna koulutuksiini osallistuneita - on ollut mukavaa saada olla mukana agilitymatkassanne.


Koulutuspäiviäni on ollut mukana vauhdittamassa myös Acana & Orijen!


Powered by Nutrolin!

Tästä vuodesta mainittakoon vielä, että olemme saaneet suureksi iloksemme aloittaa yhteistyön myös Nutrolinin kanssa! Iso kiitos Nutrolin ja kiitos myös muille yhteistyökumppaneille Acana & Orijen sekä Rock & Dog Finland, joiden kanssa yhteistyö jatkuu myös ensi vuonna.


Tiimikuva 2019 by: Stefania Fält

Kiitosten aika... Kiitos tästä vuodesta eläinfysioterapeutti Tanja Kotti koirieni erinomaisesta huollosta, jota ilman en tätä lajia voisi edes kuvitella harrastavani sekä ihan parhaista "terapiaistunnoista". Kiitos Elina Jänesniemi, että olemme saaneet nauttia laadukkaasta lajivalmennuksestasi viikoista toiseen. Kiitos Arppa jälleen tärkeistä vinkeistä ennen MM-kisoja sekä siitä, että olet jaksanut uskoa minuun ja Stellaan silloinkin kun olen itse ajatellut, etten ole ansainnut paikkaani siinä mihin olen päätynyt. Kiitos kaikki te, joiden kanssa olen saanut juosta tänä vuonna samassa joukkueessa ja te ystävät, jotka olette olleet mukana matkassamme tavalla tai toisella. Kiitos jokaiselle seuraajalle, erityisesti Instagramin puolella, jossa teitä on jo lähes 1500!!! Nyt olen enemmän kuin koskaan aiemmin valmis uuteen vuoteen, enkä malta odottaa alkavaa vuotta 2020 ja mitä kaikkea se tuokaan tullessaan.

Onnea ja terveyttä vuodelle 2020!
Kuva: Rita Larjava

perjantai 13. syyskuuta 2019

Good Feeling - Kun löytyy se hyvä fiilis

Kuva: JNJ Foto

Tämän kesän yksi tärkeimmistä ilonaiheista on ollut löytää agilityradoille se itselle parhaiten sopiva, oikeanlainen tekemisen fiilis! Yksilökilpailuissa se saattaa olla joskus jopa vaikeampaa kuin joukkuekisassa, jossa yhdessä ollaan enemmän kuin osiemme summa. Vaikka agility on pääasiassa yksilölaji, olen nauttinut suuresti siitä, että olen monta kertaa saanut juosta ATT:n minijoukkueen ankkurina. Meillä on takana todella hienoja joukkuesuorituksia jo useammalta vuodelta ja tänä vuonna koko joukkueuran kruunasi SM-joukkuekulta upealla kokonaistuloksella ja vielä ensimmäistä kertaa kahden radan perusteella. 

SM-Kultakooste 2019

Stellan kanssa olemme juosseet ATT:n minijoukkueen ankkurina:
2016 🥈 SM-hopea
 2017 🥇 SM-kulta
2018 🥈 SM-hopea
2019 🥇 SM-kulta

Kuva: JNJ Foto

Tunteet ovat hyvässä ja pahassa merkityksessä ohimeneviä. Tuota SM-joukkuevideota katsoessani pystyn palauttamaan mieleeni sen hyvänolon ja flown fiiliksen, joka meillä tuona kesäpäivänä joukkueena oli. Samalla kuitenkin on haikeaa ajatella, että tuo oli viimeinen veto tällä kokoonpanolla tässä joukkueessa. Viime vuonna yksi koira joukkueestamme jäi viettämään ansaittuja eläkepäiviä ja tänä vuonna oli sitten Manun vuoro <3 Aika näyttää, millä kokoonpanolla ensi vuonna kisataan. 

Stella ja Manu <3

Pointtina tässä haluan vain nostaa sen, että kaikki on ohimenevää. Jossain vaiheessa se yhteinen ura päättyy kuitenkin, joten mitään muuta ei voi katua yhtä paljon kuin sitä, jos ei ole muistanut nauttia matkasta, jokaisesta radasta, jokaisesta hetkestä - yhdessä. Vielä ei ole Stellan aika eläköityä, sillä Stella on elämänsä kunnossa. Silti aina välillä muistutan itseäni myös Stellan uran rajallisuudesta ja vain siksi, että muistaisin ettei tämäkään ole ikuista. 

Stellan kanssa Tanskassa 2019 PM-kilpailuissa


Agility-Team Turku ry:n miniluokan seuramestarit 2019

Aina ei voi onnistua, mutta parasta on se kun löytyy se hyvä fiilis omaan tekemiseen. Silloin ei ne omat tai koiran virheetkään tunnu yhtä pahoilta. Ja vaikka tuntuisikin, niistäkin fiiliksistä pääsee aina ylitse, koska ne vaihtuu ja elämä kulkee eteenpäin. Kesäkin tuli ja meni. Carpe Diem!

Tartu hetkeen! Kuva: Anne Barck

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Menolippu MM-kotikisoihin ja huipulle kiipeämisen salat

Kuva: Rita Larjava/Mageekuva

Tuntuu kuin eläisin jonkun toisen elämää, mutta en sitten kuitenkaan, vaan tämä on ihan oikeasti sattunut minun ja Stellan uralle - me voitettiin vuoden 2019 agilityn maajoukkuekarsinnat ja päästään MM-kotikisoihin Turkuun! Viime vuoden karsintojen perusteella, jolloin sijoituimme 2.sijalle, ei tämän lopputuloksen kai pitäisi tuntua kovin mahdottomalta. Järjen olisi kai pitänyt sanoa, että siihen on kaikki mahdollisuudet, mutta millä todennäköisyydellä sitä onnistuisi saamaan paikan MM-kisoihin tässä lajissa kahtena vuotena peräkkäin? Tähän en totisesti uskonut. Jo aiemmin keväänä annoin haastattelun Sporttirakille, jossa pohdin yhteistä uraamme ja ystäväni Ella kirjoitti blogissaan omasta näkökulmastaan heti karsintojen jälkeen – nyt on minun vuoroni kertoa omani.

Kuva: Rita Larjava/Mageekuva
Minun ja sheltti Stellan agility on kokenut viime vuosina ison muutoksen. Aiemmin neljällä sujuvalla nollatuloksella ylsimme hädin tuskin 10 parhaan joukkoon maajoukkuekarsinnoissa, kun taas viime ja tänä vuonna olemme yltäneet MM-joukkueeseen vain kolmen nollatuloksen turvin ja jopa voittaneet ratoja kovassa porukassa. Noin kaksi vuotta sitten tein Stellan kanssa muutoksia ja ne ovat näemmä olleet oikeanlaisia – koska toistuvat onnistumiset eivät enää voi mennä pelkän sattuman piikkiin. Mitä kaksi vuotta sitten tapahtui? Mikä tai kuka oli ratkaisevat tekijä? Mitä muutokset ovat vaatineet ja mitä kaikkea muutoksista on seurannut? Tässä kirjoituksessa avaan minun ja Stellan yhteistä agilityuraa, siihen kuuluvia ylä- ja alamäkiä ja niitä tekijöitä, jotka lopulta nostivat minut ja Stellan niin sanotusti Suomen huipulle.

Kuva: Rita Larjava/Mageekuva
Jo Stellan kisauran alkumetreiltä lähtien muistan, miten olemme tehneet tasaisesti nollatuloksia, useita tupla- ja triplanollia, mutta harvemmin kuitenkaan voittoja edes kyläkisoissa. Meillä ei ollut mitään saumaa nopeudessa kehenkään ja sitä usein harmiteltiinkin. ”Hieno koirakko, mutta vauhtia saisi olla enemmän”. Treenasin liikaa, tein päivittäin vähintään 5km kävelylenkkejä ja syötin koiraani liikaa. Kaikkea oli siis aivan liikaa. Meidän ura lähti kuitenkin näistä seikoista huolimatta melko hienosti liikkeelle; 7 startilla kolmosiin ja sertit sekä valionarvot heti plakkariin. Sen jälkeen alkoikin tulla kaatumisia, loukkaantumisia loukkaantumisten perään, ylikuntoa, vaikeat valeraskaudet ja vaikka mitä. Koko ura koki todellisen stopin loppuvuodesta 2014, joka todella pysäytti. Edessä oli eläinlääkärin tutkimuksia, kuntoutusta ja Stellan munasarjojen poisto. Meni vuosi jos toinenkin, kunnes ura lähti tavallaan jonkinlaiseen uuteen nousuun vuonna 2016 ja Stella pääsi PM-joukkueeseen karsintojen 10.sijalta. Vauhdissa jäätiin kuitenkin edelleen ja olinkin jo asennoitunut siihen, että tämä on se paras mihin Stellan kanssa hyvällä tuurilla on mahdollista yltää. Ja kuinka väärässä olinkaan…

Kuva: Rita Larjava/Mageekuva

Loppuvuodesta 2016 otin pennun (Raichun) kasvamaan ja keskityin paljon sen kanssa touhuamiseen. Vuonna 2017 Stella oli vähän väliä jostain syystä sairauslomalla, mutta silti osallistuttiin kaikkiin kisoihin mihin päästiin. Tehtiin vuonna 2017 maajoukkuekarsinnoissa jo toistamiseen neljä nollatulosta, mutta vauhti oli totaalisen kadoksissa eikä paikkaa saatu tällä suorituksella edes PM-joukkueeseen kuten edeltävänä vuonna. Tästä on nyt siis tarkalleen kaksi vuotta. Olin jo vuosia tuota ennen lukenut ja perehtynyt koiran fyysisen kunnon rakentamiseen ja jo yrittänytkin tehdä kuntoa Stellalle, mutta en ollut onnistunut. Sitten tapasin henkilön, joka oli katsellut meidän menoa ja joka sanoi minulle ”vauhtia tulee vielä paljon lisää” – se henkilö oli Arppa. Suhtauduin silloin tähän lauseeseen hyvin epäuskoisesti, mutta silti rupesin tekemään muutoksia Arpan ohjeiden mukaan ja omiin tarpeisiini soveltaen. Suosittelen lämpimästi aiheesta kiinnostuneilla Ari "Arppa" Kuparisen luentoa koiran huippunkunnon rakentamisesta!


Stella ja Arppa Liedon MM-karsinnoissa 2019
Ensin piti saada Stellan ruokinta-asiat ja paino kohdilleen, koska sen kanssa oli menty pahasti metsään. Vaihdoin ruuan Acana Light and Fittiin, punnitsin joka ikisen ruoka-annoksen ja vahdin tarkkaan ettei Stella varasta ruokaa Raichulta. Lisäksi punnitsin Stellan kerran viikossa nähdäkseni missä painon suhteen mennään. En oikeastaan edes tiennyt paljonko Stellan kokoisen sheltin tulisi painaa, joten ensin vakiinnutin ruokamäärän ja laskin päivittäistä ruokamäärää asteittain kunnes Stella tuntui kokeiltaessa hyvältä. Viisi kuukautta myöhemmin Stella tuntui jo eri koiralta, mutta hämmästyksekseni paino jatkoi laskuaan hitaasti vielä toiset viisi kuukautta kunnes paino asettui siihen, jossa se on pysynyt jo reilun vuoden päivät.

Meillä molemmat koirat syövät Acanaa

Meillä koirat käyvät puntarilla noin kerran viikossa!
Toiseksi, olen alkanut tekemään asioita systemaattisemmin keskittyen siihen, että kauden aikana painopiste liikunnan suhteen vaihtelee. Toisin sanoen; suunnittelen, seuraan ja pidän kirjaa siitä, miten Stella milloinkin liikkuu. Pohjalla tulee olla hyvä peruskunto, mutta ennen tärkeitä kisoja tarvitaan nopeusharjoittelua ja levon merkitys kasvaa entisestään. Olemme tehneet peruskuntoa juoksu- ja pyörälenkkien avulla, voimaharjoittelua vesikävelymatolla ja nopeusharjoitteluna spurtteja tasamaalla ennen omaa päätavoitetta. Tärkeintä on siis ollut löytää liikunnan, harjoittelun ja levon tasapaino, joka sopii juuri Stellalle.


Kolmanneksi, jotta tietää minkälaisen suunnitelman kaudelle tekee on päätettävä milloin haluaa, että koira on kauden nopeimmillaan. Hyviä kuntopiikkejä on mahdollista rakentaa 2-3 yhteen kauteen. On siis tehtävä valintoja, koska nopeimmillaan ei voi olla koko vuoden ympäri. Koska Suomessa arvokisoja on pitkin vuotta, on hyväksyttävä se, että päätavoitteeksi ei voi asettaa kaikkia arvokisoja samana vuonna. Itse asetin tavoitteeksi vuoden 2018 MM-karsinnat, mutta EO-edustuspaikka sekoitti pakkaa ja vaikeutti selkeiden kuntopiikkien aikaansaamista. Ruotsin MM-kisojen jälkeen, olen keskittynyt vain ja ainoastaan tämän vuoden MM-karsintoihin, vaikka olenkin osallistunut kuntopiikkejä tekemättä myös muihin arvokisoihin. Esimerkiksi tämän vuoden HalliSM-kisoissa jäimme yksinkertaisella ja suoraviivaisella finaaliradalla niukasti 4.sijalle, joka oli tällä suunnitelmallani täysin odotettavissa. Tänä vuonna olen oikeastaan jossain määrin helpottunut siitä, että teimme virheitä EO-karsinnoissa, emmekä ole lähdössä Hollantiin vaan voimme keskittyä täysillä tuleviin MM-kotikisoihin.

Stella HalliSM 2019 4.sija

Olen kiitollinen siitä, että tutustuin Arppaan, joka teki luennoillaan ja kommenteillaan aloitteen meidän muutoksille. Nämä muutokset ovat vaatineet sitoutumista ja niistä on muodostunut kahden viimeisen vuoden aikana meille uusi elämäntapa. Näiden muutosten myötä on seurannut paljon positiivisia asioita. Ensinnäkin Stella, joka on vuodesta 2015 alkaen käynyt vähintään 4-5 viikon välein eläinfysioterapeutin (Tanja Kotti) käsittelyssä, on pysynyt viimeisen 1,5 vuoden aikana aiempiin vuosiin verrattuna paljon paremmassa kunnossa. Hoitopalaute on ollut paljon positiivisempi ja perusjumit ovat vähentyneet merkittävästi. Stella on jaksanut kulkea paremmin lenkeillä, puhumattakaan agilitykentillä juoksemisesta ja olemme myös välttyneet tänä aikana isommilta loukkaantumisilta (koputtaa puuta). Vauhdin kasvaessa on myös virheiden määrä kasvanut, toisaalta myös voittoja on tullut enemmän. Stellan vauhti ei siis ole parempi ainoastaan silloin kun on kyse kauden tärkeimmistä kisoista, vaan Stellan perusvauhtikin on parantunut aiemmasta. 


Kuva: Rita Larjava/ Mageekuva

Yksistään huippukunnon rakentaminen ei siis ole tuonut meitä tähän pisteeseen, vaan samanaikaisesti meillä on ollut koutsina huippu lajivalmentaja, Elina Jänesniemi, joka on pysynyt ajanhermoilla valmennuksessaan ja laittanut meidät treenaamaan nykyaikaisia ratoja sekä jatkamalla meidän yhteistyön haastamista treenistä toiseen. Huipulle ei siis kiivetä yksin, vaan se on monien sattumien summa; tarvitaan päättäväisyyttä, sitoutuneisuutta, motivaatiota, rakkautta lajiin, ammattitaitoinen valmennus- ja huoltotiimi, liuta sinuun uskovia tukijoukkoja, jossain määrin myös puhdasta onnea sekä tietysti huippu hyvä kisakumppani, koira nimeltä Stella <3


Kuva: Rita Larjava/Mageekuva

Alla meidän kaikki radat tämän vuoden MM-karsinnoista, joissa näkyy hyvin myös tuo vauhdin ja toisaalta ohjaajan reagoinnin hitauden aiheuttamat lipsahdukset. Näiden perusteella tiedetään mitä treenata MM-kisoja varten! Ajankohtaiset treeni- ja kisakuulumiset Instagramin puolelta @soniadelatteagility, tervetuloa seuraamaan! Kiitos Mageekuva blogitekstin ja videon kuvituksesta.




Kiitos kaikille sponsoreille meidän agilitymatkan tukemisesta!