sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Shelttien rotumestaruuskisat 2017 ja Raichu 1v!

Stella - miniluokan shelttimestari 2017!

Eilen oli aivan uskomaton kisapäivä TSAU:lla. Kisattiin Stellan kanssa kolme starttia, joista keskimmäinen rata oli myös samalla Shetlanninlammaskoirat ry:n järjestämä rotumestaruuskisa. Kyseinen rata oli selvästi koko päivän haastavin rata ja itseasiassa en ole hetkeen yhtä haastavaan rataan edes törmännyt. Makseissa taisi tulla vain yksi nollatulos kyseisellä radalla, mineissä sitten vähän enemmän, mutta ei se helppoa ollut minkoirallekaan, jonka laukan pituus on lyhyempi. Mutta niin vain oltiin rohkeita, uskallettiin, annettiin mennä ja lopulta onnistuttiin niin hyvin että voitettiin! Uskomatonta kerta kaikkiaan... Eikä niillä kahdella muullakaan radalla mennyt yhtään sen huonommin, vaan oltiin sitten niilläkin radoilla palkintopalleilla. Kotiin viemisenä siis hurja määrä koiranruokaa, lahjakortteja ja vaikka mitä muuta ihanaa kivaa pientä, kuten kuvasta näkyy.

Mestarit Stella ja Loru

Parhainta oli kuitenkin saada jakaa onnistumisen riemu ystävien eli Sannan ja Lorun kanssa, 
jotka rokkasivat myös ja voittivat mediluokan rotumestaruuden! 


Sheltti ry:n palkintojenjako alkamassa...




Tuplanollavoitto, yksi kakkossija, shelttien rotumestaruus ja ilmeisesti myös SM-nollat ensi vuodelle kasaan!
Stella <3
Tässähän menee ihan pää pyörälle kun näin monta onnistumista osuu samoihin kisoihin... 
Niin kiitollinen, että mulla on näin huippu aksakaveri, jonka kanssa sain kokea tämänkin yhdessä <3 
Kiitos meitä koutsanneille Esa Lehdistölle ja Elina Jänesniemelle <3

Stella ja pojat <3
Sulo on ollut viime viikonlopusta lähtien sulostuttamassa meidän arkea. Ihanaa nähdä miten se voi niin hyvin ikäisekseen ja kulkee nuorempien mukana metsässä ihan ilman ongelmia. Viime torstaina 14.9. Raichu vietti ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Mitään ihmeempää ei tehty, mutta lähdettiin sitten koko porukalla metsälenkille työpäivän jälkeen. Kaikki kolme saivat siellä juoksennella villinä ja vapaana - ja jokainen näytti niin onnelliselta <3 Omistaja ei ollut ehkä niin onnellinen, koska kurarallien jälkeen seurasi kolmen koiran pesu... x)

Raichu 1v n.40-41cm/ 8,6kg

<3
Kiitos vielä kasvattajalle, Elina Skogbergille, tästä huipputyypistä! 
Viikon päästä jännitetään virallisten terveystutkimusten tuloksia. 
Muutenhan tämä poika on jo ihan täyskymppi, ihan ilman mitään saavuttamattakin <3

lauantai 2. syyskuuta 2017

ATT 20-vuotisjuhlakisat

Stella 2.9.2017
Onnea ATT 20 vuoden iästä! Sitä juhlistettiin tietty kisaamalla Stellan kanssa. Tehtiin Stellan kanssa tuplanolla agilityradoilta, joista ensimmäisestä myös hienosti voitto. Erityisen tyytyväinen olen lähtöihin ja selkeään puomin kontaktiin, jotka olivat myös meidän päivän tavoitteina. Toisella radalla riitti ensimmäistä enemmän viilattavaa ohjaajalle, mutta hieno rata silti :) Kolmannelle radalle Stella pääsi lainaohjaajan kanssa. Nämä kaksi eivät ole koskaan ennen tehneet yhden yhtä estettä yhdessä ja onnesta soikeana katselin miten he tekivät yhteistyössä puhtaan ratasuorituksen. Stella oli niin vieraskorea ja varmasti vauhtiakin olisi ollut enemmän jos yhtään olisivat päässeet treenaamaan yhdessä :) Kiitos vielä Esa kun veit Stellan bonuskierrokselle!

Tulokset



Voitto, tupla ja bonusnolla <3

sunnuntai 27. elokuuta 2017

ATT:n Minien Seuramestarit 2017



Uusittiin tänään Stellan kanssa ATT:n seuramestaruustitteli vuodelta 2014! Ihan huippua onnistua piiiiiitkästä aikaa yksilökisoissa. Ihan ilman odotuksia lähdettiin tänään radoille. Stella sai myös kunnian opettaa Stefanialle agilitya, juoksemalla myös rölliluokassa. Tuloksilla ei juhlittu yhden pikku kontaktin putoamisen vuoksi, mutta ihan huikeaa menoa minun "ketyltä", jolla vasta oma harrastuskoira hakusessa <3 Toisella yrittämällä juoksi hän sitten hienosti Petran Manun kanssa kolmannelle sijalle!

Stefania ja rölliluokan koirat Stella ja Manu.

Kisapäivän aikana meidän SM-minijoukkue yllätettiin ripustamalla hieno banderolli, jonka luonut meidän joukkueen upea vara-ohjaaja Rita Larjava! Tämä upea taideteos koristaa nyt ATT:n uusitun hallin seinää. Vielä jaksaa siis fiilistellä SM-joukkuekultaa. 
 Aika hienoa, että oma seura muistaa tällä tavalla :)

Kuva: Rita Larjava
Tässä vielä minun ja Stellan hyvänmielen radat tältä päivältä, joiden ansiosta seuramestaruus voitettiin <3 Kiitos Stefania kuvaamisesta! Du e bäst <3



Kuva: Rita Larjava


Kuva: Rita Larjava


Kuva: Rita Larjava
Palkintojen jako. Kuvat: Stefania Fält
Voitto sekä karsintaradalta että finaaliradalta! Uskomatonta :)

Kiitos Stella <3 Kuvat: Stefania Fält
Kiitos Rita Larjava todella mageista palkintokuvista!

Kuva: Rita Larjava


Kuva: Rita Larjava

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Vuoden 2017 V-S Piirinmestaruuskisat Tsaulla

Alkusyksymme on jatkunut tiiviisti agilityn merkeissä, lähinnä Stellan kanssa, mutta myös Raichun kanssa ollaan alettu kaavailemaan treenitavotteita syksylle nyt kun poika täytti jo 11 kuukautta. Myös Raichun harrastuskuulumisia pääsemme siis syksyn aikana blogissa seuraamaan. Agilityn perusteita olemme tietenkin jo tehneet pennusta lähtien, mutta emme edelleenkään tee vielä rataa vaan ainoastaan yksittäisiä harjoitteita. Innoissani ja odottavaisin mielin kuitenkin odotan sitä, että pääsemme sen kanssa opettelemaan esteitä - muitakin kuin putkea ja siivekkeitä.


Karvalapsoset <3
Stellan kanssa olemme käyneet treenaamassa Porin kisojen jälkeen yhteensä kolme kertaa, joista kerran omatoimisesti. 
Stellan kanssa treenit on kyllä niin nautinnollista tällä hetkellä, koska homma yksinkertaisesti toimii. 
Aina löytyy kuitenkin hiomista, mutta pääasiassa me vaan pidetään superhauskaa treeneissä, hikoillaan ja nautitaan yhdessä tästä lajista <3



Eilen kisattiin Stellan kanssa kolmannen kerran Varsinais-Suomen piirinmestaruudesta yksilöissä ja joukkueessa. Meidän minijoukkue veti todella upeasti, tehden ainoana minijoukkueena kokonaistuloksissa nollatuloksen. Jokainen joukkuejäsen teki myös nollaradan, joista Stellan nollarata oli minien nopein joukkueradalla. 

Sonia Delatte ja Stella -9,55 (1.)
Emma Ojala ja Niki -4,04 (4.)
Rita Larjava ja Poca -3,84 (5.)
Petra Malin ja Manu -3,19 (6.)
Yhteistulos: -17,43 PiirM-joukkuekulta



Palkintojenjako

ATT:n 1-joukkueelle kultaa, TASSUille hopeaa ja ATT:n 2-joukkueelle pronssia

Huippua tiimityötä - neljä nollaa! Kuva: Stefania Fält

Kuva: Stefania Fält
Yksilöradoilla onnistuttiin pienestä keskittymisen herpaantumisesta ja ohjaussuunnitelmien muutoksista huolimatta upeasti. Olen tottunut itse olemaan aina kisaradalla tilanteessa niskan päällä, mutta yksilöhyppyradalla olin pitkästä aikaa hetkellisesti aivan pihalla siitä minne olin Stellaa ohjaamassa ja jouduin myös lennosta vaihtamaan suunnitelmaa kun en vain ehtinyt edelle. Hieman siinä varmaankin hidastin meidän menoa, mutta siitä huolimatta olimme hyppyradalla kolmansia! Upea suoritus kovassa paikassa, hieno aloitus kisassa!

Stella 3.sija Kari Jalosen hyppyradalla
Toinen rata oli monella tapaa oikein hyvä vaikka parannettavaa siinä ehdottomasti jäi ohjauksellisesti. Teimme parhaamme, mutta se ei valitettavasti riittänyt kun ohjaajan olisi pitänyt ehtiä pikkasen pidemmälle ohjaukseen ennen toista putkea. Stella joutui huonon ohjauksen vuoksi vaihtamaan laukkaa riman päällä, jolloin yksi rima tuli alas. Aika olisi ollut erinomainen ja jos nyt kerrankin jossitellaan, niin ilman sitä pudonnutta rimaa, olisimme voineet vaikka voittaa myös minien yksilökisan... Myönnän että tämä harmittaa suuresti, koska me ei olla tänä vuonna juurikaan onnistuttu yksilöinä kunnolla, ainoastaan joukkuekisoissa. Kerrankin kun aika olisi riittänyt vaikka mihin, niin sitten pitää olla vähän huonoa tuuria matkassa. Stella pudottaa hyvin harvoin rimoja. Treeneissä niitä ei tule juuri koskaan alas ja kisoissa niitä on tullut tämän vuoden puolella vain muutaman kerran. Viimeisimmät rimanpudotukset ovat tulleet SM-yksilöradalla, Ruotsissa yhdellä radalla ja nyt tämä rima näissä karkeloissa. Harmillista!

Stella <3
Tämä laji on kyllä niin pienestä kiinni ja tuntuu siltä, että me ollaan aina lähes siinä melkein-tilanteessa. Tässä sitä oppii kyllä väkisinkin pettymysten sietokykyä. Viime vuonna olimme kuudensia yhteistuloksissa, niinikään yhden rimanpudotuksen vuoksi. Tänä vuonna neljänsiä yhteistuloksissa vitosella. Joukkuekulta lämmittää, mutta myös yksilöina olisi kiva välillä onnistua. Toisaalta tuntuu aivan pöljältä edes harmitella tällaista, vaikka sitten taas se on varmasti myös oleellinen osa koko lajin harrastamisessa harmitella silloin kun ei onnistu. Onnistumiset ei tunnu missään, jos aina onnistuu. Eniten kuitenkin viiltää sydäntä se, että meidän kohdalla se tuntuu jäävän aina niin pienestä kiinni ja vieläpä hyvin useasti. Huvittuneena tässä huomasin viime vuonna harmittelleeni blogissa aivan samaa asiaa. Ja tiedostan, että ei me varmasti olla ollenkaan ainoita, joista tuntuu tältä :)

Tässä vielä meidän menoa yksilöradoilta. 
Täytyy olla ylpeä hyvästä tekemisen meiningistä ja periksiantamattomuudesta. 
Kiitos Steffa miljoonasti kuvaamisesta ja tsemppaamisesta!


Paras kety ikinä <3 Tack Steffa att du va med!

Nyt vaan toivon, että pysytään molemmat Stellan kanssa kunnossa ja terveinä, niin että voidaan harrastaa yhdessä ja kehittyä lisää. 
Ehkä ensi vuonna taito löytää tiensä onnistumisten kautta myös kisaradoille niin, että onnistutaan myös yksilötasolla? 
Uusi harjoittelukausi on vasta alkutekijöissä, joten meillä on riittämiin aikaa valmistautua ensi vuoden haasteita varten. 

Ei liian vakavasti, mutta tosissaan tehden pilke silmäkulmassa ;)

Kiitos kannustavalle seuralle! Ensi vuonna uuteen taistoon piirinmestaruudesta ;)
Kuva: Stefania Fält

maanantai 7. elokuuta 2017

Elokuun alku ja agilitya Porissa

Kuva noin kuukauden takaa Raichun ollessa vajaat 10kk.
Elokuu lähti liikkeelle siten, että Raichu kävi harjoittelemassa kehäkäytöstä ATT:n match showssa, sijoittuen ensimmäistä kertaa ja vielä melko hienosti punaisten kakkoseksi. Tuomari kehui erityisesti Raichun esiintymistä pöydällä ja sitä, että se ei tehnyt elettäkään väistääkseen tuomaria vaan antoi vieraan ihmisen lääppiä ja katsoa hampaat ilman ongelmia. Yksilöarvostelussa jätkä kyllä yllätti myös liikkumalla jotenkin järkevästi näyttelyremmissä, mutta ryhmäosuudesta tuli melkoinen sirkus... Jatketaan siis harjoittelua ennen kuin suuntaamme virallisiin näyttelyihin.

Ensin saatiin punainen nauha
Ja sitten saatiin sininen ruusuke, eli pienten pentujen PUN2
Vähän pennun kuulumisia tähän väliin. Raichun kanssa menee varsin hienosti ja se on edistynyt monissa asioissa. Se on aktiivinen ja leikkisä, aivan ihana tapaus! Lepopäiviä toiminnasta se ei juurikaan arvosta, mutta silti niitä toki pidetään. Raichu on todella sosiaalinen ja hakeutuu ihan vieraidenkin ihmisten luo rapsuteltavaksi heti jos silmä välttää. Ei juurikaan ole tullut asioita, joita se arastelisi tai pelkäisi. Reippaasti kulkee aina ulkona ja se vaikuttaa myös koko ajan olevan kovin iloisella mielellä. Aktiivisuutta löytyy sen verran, että nappulat vaihtuu melko pian rasvaisempaan versioon, jotta saadaan vähän paremmin lihaa luiden ympärille. Raichu on hyvin laihassa kunnossa, toisin kuin Stella, jonka oma laihdutusprojekti etenee hitaasti, mutta varmasti.

Raichu isä-Riskin kanssa lenkillä Heinäkuun lopulla.


Siskon kanssa pihapainia kotona


Stella kävi hierojalla Ruotsireissun jälkeen... 


...ja Raichu hieronnan virallisena valvojana.


Tuolin päältä on hyvä seurata tilannetta


Koti <3


Stella ja Raichu <3


Jos rapsutat saat pusuja palkaksi! t.Raichu

Viime viikolla treenattiin Stellan kanssa pitkästä aikaa kunnon rataa, 
joka saatiin myös videolle. Ellalle kiitos kuvaamisesta ja treeniseurasta!





Viime viikonloppuna käytiin Porissa agilitykisoissa. Pitkästä aikaa ihan normaalit kyläkisastartit ja melko tyytyväinen saan olla meidän menoon. Ensimmäisellä radalla jäin heti alussa jumiin omiin jalkoihini valssissa jonka takia peitin keppien sisäänmenon ja ohjasin Stellan kakkosväliin. Edeltävän esteen kautta korjaus ja loppu rata melko sujuvasti ja rohkeasti liikkuen ja ohjaten. Omaan silmään Stella saisi käyttää aktiivisemmin takapäätään, mutta muuten liikkui ihan ok kovalla pohjalla. Toisella radalla rohkeasti ohjaaminen jatkui ja tein suoralle putkelle sellaisen hullun ratkaisun, jota ei kukaan muu kokeillut. Tällä radalla hävittiin vain 0,08s voittajalle, mutta hyviä kakkosia oltiin eikä hitaille ainakaan hävitty! 

Raichu Stellan kepona :D


Kisapaikkana kova hiekkakenttä


Tulokset agiradalta
Tässä alla vielä meidän menoa Porista. Kiitos Petralle kisaseurasta ja kuvaamisesta (ja tietty tsempeistä videolla). Salme Mujunen oli tehnyt kivan vauhdikkaat radat, haasteita unohtamatta! Juuri tällaisille radoille on superkiva mennä juoksemaan Stellan kanssa. Oli ihan sairaan hauskaa sen kanssa! Tuskin maltan taas odottaa seuraavaa kertaa kun päästään radalle.


Lenkkiseura kisojen jälkeen
Parasta tässä viikonlopussa oli nähdä myös Suloa <3 Sitä on kyllä aina välillä todella kova ikävä. Onneksi sillä on Porissa niin hyvät oltavat äidin kanssa, että ikävää on helpompi kestää. Taidan syksyllä kaapata sen meille joksikin aikaa hoitoon...


Koko kolmikko tulossa remmilenkiltä :)
Stella ja Sulo, molemmat kesäturkeissä <3 <3
Kuva otettu heinäkuun puolessa välissä.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Voi Ristus mikä Ruattireissu 2017!



Kaksi tuulispäätä lähdössä seikkailuun!
Viime viikonloppuna käväistiin Stellan kanssa Ruotsissa kaksipäiväisissä agilitykisoissa Upplands Väsbyssä, aivan lähellä Tukholmaa. Olen jo pitkään ajatellut, että haluan päästä uudelleen Stellan kanssa Ruotsiin kisaamaan ja nyt se vihdoin toteutui! Aivan mahtava kokemus ja jännittävä reissu on nyt takana ja tyytyväisenä omalta kotisohvalta on mukava muistella yhteistä matkaa. Tässä siis matkakertomusta kuvien ja videoiden tähdittäminä. Toivottavasti päästään vielä joskus Stellan kanssa uudelleen kokemaan tämä, nälkä jäi vieläkin ;)


Pakkaamista pe 21.7.
Kaikki alkoi tietenkin pakkaamisella. Mukaan tärkeimmät eli kisakamat, koiran paperit ja passi, matolääke, kruunuja ja koiraruokaa. Passiahan me ihmiset ei mukaan tarvita, mutta ei siitä haittaakaan ole jos se on matkassa mukana. Aivan uutena asiana tuli lähtiessä sellainen tieto, että asianmukaisesti täytetyn lemmikkieläinpassin lisäksi täytyy Ruotsin tullille etukäteen ilmoittaa Ruotsiin matkaavasta kissasta tai koirasta. Tämä muutos on ilmeisesti tullut voimaan huhtikuun 2017 alussa ja aika vähän siitä edes vielä löytyy tietoa internetistä. Ruotsin tullin pysäyttäessä täytyy siis pystyä osoittamaan ilmoitusnumerolla, että on koiran tai kissan tuomisesta tehnyt ilmoituksen.


Tytöt lähdössä kotipihasta


Koirat pakattuna autoon Turun Satamassa


Turun satamassa
Auto lastattiin perjantai-iltana Sannan kanssa koirista ja tavaroista. Stellan koirakaveriksi matkaan lähti 4-vuotias Loru-sheltti, jolle laivareissu oli ihan ensimmäinen kerta. Turun satamassa siinä laivaan menoa odottaessa juteltiin mukavan ruotsalaispariskunnan kanssa, jotka olivat kovin kiinnostuneita siitä minne olimme Ruotsissa matkalla. Samainen pariskunta tuli myös seuraavana päivänä kisapaikalle meitä katsomaan kun kerrottiin siellä olevista agilitykisoista. 


Matkaseura <3
Reilun tunnin odottelun jälkeen päästiin laivaan, mutta hyvässä seurassa sekin aika kului yllättävän äkkiä. Viking Linenin Grace -laivaan ajo sujui mallikkaasti ja pian oltiinkin matkalla kohti omaa hyttiä. Molemmat koirat reippaina porhalsivat laivan rappusia ja käytäviä.

Missäspäin se meidän hytti oikeen on? T. Stella

Melko tyylikäs tämä kyseinen hytti ja koiratkin löysivät heti hyvät paikat :D

Tämä keinonurmelle tarpeiden tekeminen ei näiltä agilitykoirilta ihan onnistunut
vaikka olihan tuo aika "houkutteleva"...

Dekkikoirat poseeraamassa menomatkalla






Kiitos kuvista Sanna!
Turku jäi taakse
Iloisin mielin lähdettiin reissuun :D
Stella <3
Yö nukuttiin hyvin ja aamulla ajatukset suuntautuivat kohti tulevia kisoja ja pientä ajomatkaa Tukholman satamasta hotellille Upplands Väsbyseen. Stella oli kärppänä heti ovella ilmoittamassa, että nyt me voitais jo vaikka poistua tästä peltikasasta ja suunnata ulos. 


Kauheen kiva paikka, mutta joko mennään?
<3


<3
Tukholman satamasta lähdettiin sitten karttojen ja ajo-ohjeiden avulla suunnistamaan kohti E4-reittiä, joka ohjaisi meidät haluttuun määränpäähän. Noin puoli tuntia laivasta poistumisen jälkeen olimmekin sitten jo hotellilla, jossa meitä oli vastassa erittäin mukava Scandicin hotellivirkailija. Huone saatiin heti kättelyssä vaikka oltiin niin aikaisin paikalla ja aamupalallekin päästiin samantien. Hotellille oli saapunut jo edeltävänä päivänä osa meidän seurueesta, Esa ja Kaisa, jotka liittyivät meidän seuraan aamupalalle. Kaikki oltiin siis turvallisesti päästy perille! Huippua :)  


Ja eikun suunnistamaan!


Perillä hotellilla


Hotellin sisäänkäynti


Hotellilla koirahuomioita ja maukasta aamupalaa

Meidän huone Scandicissa.
Viikonlopun aikana meistä ei tosiaan ehtinyt tulla "sänkyperunoita" ;)
Aamupalan jälkeen suunnattiin lähimmälle eläinlääkäriklinikalle hakemaan porukalla madotustodistukset passeihin. Homma sujui näppärästi yhdellä vastaanotolla ja vain 100kr maksoi per koira. Myös eläinlääkäri oli todella mukava. Sieltä suunnattiin sitten kisapaikalle, jonne Esa ja Kaisa olivat ystävällisesti käyneet jo edeltävänä päivänä pystyttämässä meille teltat valmiiksi. Iso kiitos tästä! Minä puolestani sain toimia klinikalla tulkkina, joka sekin oli aika hauskaa puuhaa. Kiva huomata, että ruotsinkielen osaamisesta on joskus erittäin paljon hyötyä!


Menossa madotukseen klinikalle.
Kisapaikka Upplands Väsbyssä
Teltoilla.


Stellan kanssa lähtölistoilla
Kisapaikka. Kuvassa pohja näyttää melko tasaiselta, mutta sitä se totisesti joka kohdasta ollut.


Never give up! Kuvassa Sanna ja Loru.
Me kisasimme kaikki neljä kahden päivän aikana neljä rataa, kumpanakin yhden agility- ja yhden hyppyradan. Vähän jännitti miten Stella liikkuisi uudella ja epätasaisella nurmipohjalla, ottamatta yhtään lämmittelyestettä alle. Paikalla ei siis valitettavasti ollut lämmittelyesteitä. Lauantain ensimmäiseltä agilityradalta teimme Stellan kanssa nollaradan, jonka etenemä oli vaivaiset 4,14m/s. Selkeästi tämä rata meni siis pohjaan ja esteisiin tutustuessa. Osa esteistä eivät Suomessa olisi täyttäneet sääntöjen kriteerejä. Esimerkiksi A-este oli paljon totuttua matalampi, jonka vuoksi Stella otti sille kolme laukkaa alastulolla. Myös keinu oli hyvin raskas ja se oli asetettu ylämäkeen, joka tekikin tuosta kohdasta radan haastavimman paikan. Olin kuitenkin tunnustelusta huolimatta hyvin tyytyväinen siihen, että heti ensimmäisestä radasta lähtien pystyttiin tekemään yhdessä ehjä ratasuoritus, joka ylsi tällä radalla 5./41 sijalle!! Seuraavalla radalla, eli lauantain hyppyradalla, oli edelleen hieman totuttelua alustaan. Hieman tuli turhaa kaarrosta lopussa ja joitain ohjauksellisia muutoksia olisin tehnyt näin jälkikäteen. Vauhti ei ollut vieläkään totuttua hyppyratavauhtia ja etenemä 4,43m/s, jolla sijoitus ylsi vasta 10./42. Aika komiaa silti tehdä tuplanolla vieraassa maassa ja näissä olosuhteissa!


Hymy oli ohjaajalla herkässä, eikä syyttä!
Stella ja Loru kisapaikalla 


Kisapaikka-peiliselfie!
Illalla suunnattiin yhdessä syömään. Parasta illallisessa oli huippu matkaseura, ei niinkään se mitä lautasella oli ;) Pihvimaisteri ei siis saanut pihviään mediumina vaan kypsä plusplussana ja kuivana, mutta odottelun ja kasvaneen nälän vuoksi en lähtenyt tuota "tohvelia" enää palauttamaan. Onneksi ruuan ulkonäkö oli kaikesta huolimatta kohdillaan ja se houkutteli syömään.


Lauantain illallinen ulkona



Seuraavana päivänä Stella liikkui jo selkeästi paremmin. Saattoi siis olla, että uudenlaiseen alustaan tutustumisen lisäksi matkustaminen oli hieman jäykistänyt ja väsyttänyt sitä. Rataprofiililtaan helpolta radalta tehtiin kelpo nollatulos etenemällä 4,44m/s ja kovassa kisaporukassa, jossa valtaosilla oli myös nopeat juoksupuomit, sijoituimme tällä radalla 6./40. Ihan uskomatonta, että tehtiin jo kolmas puhdas ratasuoritus putkeen Ruotsissa! Ja vielä jatkettiin yhden hyppyradan verran, jonka profiili sopi meille kuin nenä päähän ja se taisi olla meidän koko viikonlopun sujuvin rata. Tällä radalla tuli kuitenkin yksi työtapaturma-rima alas, josta 5vp. Tuo oli haastava kohta siitä syystä, että hyppy oli asetettu "muhkuran" päälle ja aika monella koiralla juuri tuo rima tuli alas siitä syystä. Stella vaikutti ponnistavan ihan oikeasta kohtaa, mutta koska se hyppää aina itseään maksimaalisesti säästäen, ei se osannut laskelmoida sitä, että sen ponnistuspaikka olikin aavistuksen alempana eikä samalla tasolla kuin hypättävä hyppyeste. Etenemä oli tällä radalla 4,61m/s ja sijoituimme vitosella 15./42. 


Stella ja palkinnot agilityratojen sijoituksista 5./41 ja 6./40

Tässä vielä meidän kaikki viikonlopun radat videolle ikuistettuna. Kiitos Kaisalle kuvaamisesta! Näistä saatiin siis yhteensä kolme uutta merkintää kisakirjaan. Kolme syytä lisää olla hyvin ylpeä meidän yhteistyöstä <3




Jäähdyttelylenkillä kisapaikan lähellä.

Sunnuntain päätteeksi lähdettiin vielä piknikille ja uittamaan koiria vähän matkan päähän kisapaikasta. Stella ja Loru pääsivät uimaan ja piknikillä kertailtiin viikonlopun tapahtumia hyvässä hengessä. Myös vähän tulevaisuuden kuvioita pohdittiin ja omia unelmia jaettiin toisillemme. Sanna piti huolen päivän loppuohjelmasta ennen Satamaan lähtöä hankkimalla itselleen rantavedestä viiltohaavan, joka piti viedä ihan päivystykseen tikattavaksi. Erittäin ystävällinen ohikulkija neuvoi meidät oikeaan osoitteeseen, joten ei mennyt kauaa kun olimme jo matkalla kohti päivystystä. Onneksi meillä oli sielläkin vastassa oikein mukava henkilökunta ja lääkäri ja kaikki sujui ongelmitta pienen odottelun jälkeen. Itse sain toimia tilanteessa tulkkina ja Sanna pärjäsi tilanteessa erinomaisen reippaasti. Vähän meitä myös huvitutti tuo, koska kuulemma Sannalle päivystykseen joutuminen ei ole kovin epätyypillistä... No tekevälle sattuu ja tästäkin selvittiin! Olimme kuitenkin erityisen tyytyväisiä siihen, että koirille ei käynyt tuossa rantavedessä kuinkaan.


Pientä piknikkiä


Uimassa Sannan avustuksella
Illalla suunnattiin Tukholman satamaan ja voisi sanoa, että vaikeuksien kautta voittoon löydettiin satamaan ja ehdittiin laivaan! Meillä oli varattuna viime hetken lähtöselvitys -paikka, joten ajoimme aivan viimeisten joukossa - käytännössä aivan viimeisenä - laivaan sisälle.

Menossa laivaan Stockholm-Turku
Hytissä paluumatkalla.


<3


Tältä näyttää kaikkensa antanut pieni shetlantilainen <3


Näin lähellä luukkua oltiin kun aamulla peruutettiin ulos laivasta ensimmäisenä!

Olen niin huikean kiitollinen ja onnellinen siitä, että tämä reissu toteutui! Ja unelma siitä Ruotsin agilitysertistä ja sitä kautta Ruotsin agilityvaliotittelistä elää edelleen ja sitä päästään toivon mukaan ensi vuonna uudelleen tavoittelemaan. Meillä on huippukuntoon vielä pitkä tie, mutta ajatukset ja tavoitteet on laitettu jo ensi kesälle. Osoitin itselleni tämän reissun viimeisellä radalla pystyväni tekemään rennosti sujuvaa agilitya myös ulkomailla ja olemaan tyytyväinen siihen kehitykselliseen pisteeseen, jossa tässä kohtaa olemme agilitymatkamme polulla. Stella on onneksi laihtunut karsinnoista jo 0,3kg, eli noin 0,1kg/viikko. Vielä olisi kuitenkin runsaasti, eli noin 1kg ylimääräistä painoa pudotettavana, joten kuntoprojekti jatkuu vielä pitkään. Onneksi ensi kesään on vielä aikaa ;)


Tää on kaunis päivä, oon sopivasti onnellinen <3

Tässä vielä meidän huikea matkaseura! Kiitos Sanna, Esa ja Kaisa vielä kerran! Ennen kaikkea kiitos kuitenkin ihana Stellani siitä, että osoitit jälleen kerran olevasi niin varma agiliitäjä, oli kisapaikka millanen vain ja että olit koko viikonlopun aikana suurin syypää mun hymyyn <3 Ihana jakaa kanssasi onnistumisen hetkiä näin runsain mitoin. Kunpa meillä olisi vielä monta yhteistä harrastusvuotta jäljellä yhdessä - sitä vain niin kovasti toivon <3


ATT:n keskiviikkoryhmäläiset, joka kokoluokka edustettuna!


Stella, Becks, Chili ja Loru