maanantai 18. kesäkuuta 2018

AgiSM 2018 - Ilon ja surunsekaiset tunteet


Vuoden verran valmistauduttiin, kaikkemme annettiin, ja myönnän pettymyksen olevan suuri kun vain muutaman sekunnin verran päästiin tekemään sekä lauantaina että sunnuntaina puhdasta rataa agilityn SM-kisoissa. Stella on tällä hetkellä ihan mielettömässä tikissä. Sen vauhti ei ole koskaan aiemmin ollut mitään verrattavissa tähän aiempina vuosina. Mun oma keskittyminen ja rento tekeminen ei ollut vielä viime vuonna tämän kaltaista. Silti, me ei tämän vuoden SM-kisaviikonloppuna tehty yhtään tulosta. Säännöt ovat armottomat, yhteenkään virheeseen ei ole varaa tai se on game over. Parhaamme tehtiin ja tällä kertaa se ei riittänyt yksilöissä finaaliin. Ilon ja surun ristiriitaisin fiiliksin kirjoitan meidän SM-kisaviikonlopusta, joka oli kyllä aikamoista tunteiden vuoristorataa.


Viikonlopun onnennumerot parhaassa seurassa <3 Stella ja Maukka!
AgiSM-2018 järjestettiin tänä vuonna siis Vantaalla Myyrmäen jalkapallostadionilla. Kisajärjestelyt ja puitteet olivat aivan mahtavat ja keli oli lämmin ja helteinen. Kisaseura paras mahdollinen. Lauantaina kisattiin joukkuekisat ja sunnuntaina yksilökisat, ja Stellan kanssa edustimme jälleen Agility Team Turku ry:tä. Lauantaina ATT:n minijoukkueen jäsenet tekivät upeaa työtä ennen minun ja Stellan ankkuriosuutta. Emma & Niki tekivät ensimmäisenä pohjalle nollan, Heidi & Wii toisena nopean kymppituloksen ja Petra & Manu kolmentena tekivät upean nollaradan. Stellan kanssa starttasimme joukkueen ankkurina finaalikierroksella kisan neljänneltä sijalta, eli neljänneksi viimeisenä. Valitettavasti Stella ei jostain syystä "löytänyt" A-estettä ja ehti sen sijaan suorittamaan vieressä olevan hypyn, joten peli oli meidän osalta äkkiä pelattu. Vasta kolmannella yrityksellä sain Stellan A:lle ja jouduin siinä yrittäessäni kysymään tuomariltakin "What's going on?" kun en yhtään ymmärtänyt mistä oli kyse. Jälkikäteen useampi katsoja totesi myös monen muun koiran tulleen A-esteestä ohi. Aurinko paistoi ainakin tuossa vaiheessa iltaa aivan A:n takaa, joten silläkin saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Myöhemmin videota katsoessani toisesta näkökulmasta, näyttää siltä, että ohjauksen liikesuunta oli vain hieman pielessä, joten ehkä kyseessä oli kuitenkin vain ohjaajan moka. Oli niin tai näin, niin loppurata vedettiin sitten joten kuten suunnitelmien mukaan. Puomilla epätoivoinen yritys saada Stella kisavireessä pysähtymään, mutta muuten tein kuten suunnittelin. 

Maalissa harmitti koko joukkueen puolesta. Lopputulos jäisi siis kympiksi. Lähdin teltalle juottamaan Stellaa, kunnes muutamaa minuuttia myöhemmin meidät tultiin hakemaan teltalta ja sain kuulla, että voitimme joukkuekisassa hopeaa. Kylläpä helpotti omaa fiilistä kun kuulin ettei meidän ankkuriosuus vienyt muilta joukkueen jäseniltä hyvää sijoitusta ja mitalia. En voinut uskoa, että meidän hyllyttämisestä huolimatta yllettiin mitaleille. Olisin kuvitellut että nollatuloksia tai vitostuloksia olisi ollut enemmän. Joka vuosi joukkuekisa on kuitenkin erilainen ja näin tällä kertaa! Tämä oli Stellan kanssa nyt kuudes SM-tason mitali, joista neljä mitalia on saavutettu joukkuekisoissa, ATT:n riveissä. 


Epätodellinen fiilis! Mutta niin vaan SM-2 Mini-joukkue!
Kuva: Rita Larjava
Palkintojenjako. Kuva: Sporttirakki



Sunnuntaina kisattiin yksilökisat. Stella starttasi viimeisen ryhmän neljänneksi viimeisenä. Rataantutustumisen jälkeen itselläni oli luottavainen olo meidän osaamisen suhteen. Päätin tehdä radan juuri kuten olin suunnitellut ja nauttia joka hetkestä ja yhdessä tekemisestä. Vitos esteen kohdalla tuntuma pohjaan kuitenkin katosi hetkellisesti, joka kostautui liukastumisena niin, että liuin kevyesti päin suoritettavaa estettä. Kuulin, tunsin ja näin miten rima lähti putoamaan siivekkeeseen tulleen iskun seurauksena. Jokin mussa sanoi kuitenkin sisällä "älä luovuta" ja jatkoin vaan täysillä loppuun asti. Tottakai tiesin, että peli oli pelattu, mutta en antanut sen häiritä. Ratasuoritus oli ihan mieletön ja Stellan vauhtiin olin todella tyytyväinen. Niin pienestä kiinni täydellinen onnistuminen ja finaalipaikka. Niin ylpeä itsestäni, että en luovuttanut. Niin iloinen Stellan vauhdista, joka olisi puhtaalla tuloksella ollut -10,55 ja riittänyt 3.sijaan. Niin iloinen myös siitä, että Stella ei häiriintynyt pienestä kolarista. Olen myös surullinen siitä, että juuri tällaisessa paikkaa piti olla näin huono tsägä. Olen myös vihainen itselleni siitä, että en ostanut viime viikolla itselleni uusia kisakenkiä, jos kumminkin ne olisivat voineet estää liukastumisen. Ennen kaikkea olen järkyttävän onnellinen tuosta pienestä kiiturista <3 Ilman sitä, en saisi edes mahdollisuutta yrittää tavoitella Suomen mestaruutta tässä lajissa. Toivottavasti saadaan ensi vuonna Stellan kanssa uusi mahdollisuus. 


Tälleen tällä kertaa - ensi vuonna uusiks!?
Kiitos kaikille tsemppaajille, valmentajille, ystäville ja kanssaeläjille! 
TÄMÄ on agilitya - Ei voi onnistua, jollei osallistu ja ota riskiä siitä, että voi epäonnistua. 
Niin koukuttavaa, niin ihanaa, niin jännää ja niin tunteiden todellista myräkkää ja 
vuoristorataa samaan aikaan. Taas kokemusta rikkaampana eteenpäin kohti seuraavia 
haasteita. Kenkäkaupan kautta. 


Kuva: Rita Larjava

Onnistuminen on jatkuvaa epäonnistumisista toipumista. 
-Tuntematon

torstai 14. kesäkuuta 2018

Ready Set GO! - Se on jälleen aika kesän arvokisojen

Kuva: Rita Larjava
Miten nopeasti yksi kausi pienen agilitykoiran elämässä vierähtääkään? No siihen en osaa vastata, mutta itsestä tuntuu joka vuosi siltä, että se kuluu aivan liian äkkiä. Viime vuonna päätin MM-karsintojen jälkeen jaksottaa entistä paremmin meidän tekemistä ja valmistautuminen tähän kesään lähti jo silloin liikkeelle. Ihan ensimmäisenä projektina oli saada Stellan kunto ja paino sellaiseksi kuin sen olisi kuulunut olla kaikki nämä harrastusvuodet. Vuoden vaihteessa tavoitepaino oli saavutettu ja kevään aikana päästiin ihannepainoon. Samanaikaisesti olemme treeneissä hioneet yhteistyötämme ja hakeneet tekemiseen lisää räjähtävyyttä. Peruskuntoa on tehty vesimatolla ja lenkeillä. Nopeuden tuottoa spurteilla. Kuntoa nostettu levon ja liikunnan sopivalla yhdistelmällä. 

Kuva: Rita Larjava
Kevään aikana Stellan meno kisoissa on ollut aika villiä maltin suhteen, mutta meno itsessään on pääasiassa ollut paljon lennokkaampaa kuin aiempina vuosina. Etenemät aiempaan verrattuna nopeampia. Stella on yksinkertaisesti ollut elämänsä kunnossa <3 Jälleen kuitenkin itsestäni tuntuu siltä, että ei me nyt menty ihan suunnitelmien mukaan tätäkään kevättä, mutta ehkä tällä kertaa olemme kuitenkin tehneet riittävästi. Onnistuminen viikonlopun SM-kisoissa on kiinni niin monista tekijöistä, joten paineita on tänäkin vuotena turha ottaa. Teemme vain sen mihin siinä tilanteessa pystymme ja yritämme parhaamme. Ihan huippua päästä jo viidennen kerran osallistumaan maailman parhaimman Stellan kanssa <3 

Kuva: Rita Larjava
Tässä 32-esteen kuntotesti pari viikkoa sitten. Stella läpäisi sen kevyesti, mutta ohjaajan kunto loppui ennen keinua. Onneksi kisoissa on vain se 22 estettä maksimissaan! Ensi vuoden arvokisoihin otetaan tavoitteeksi se ohjaajan kunnon kohotus! 


Kuten tarkkasilmäiset katsojat saattoivat ylläolevasta videosta huomata, on Stella saanut tänäkin kesänä "bikiniturkin". Heinäkuun lopulla suuntaamme Itävaltaan European Openiin, jossa voi olla lähemmäs +40 astetta lämmintä. Stellan turkki on sterkkauksen jälkeen huonontunut laadultaan sellaiseksi, että se on todella tiivistä "höttöä", ihotulehduksen riski on myös suurempi kun se käy uimassa ja turkkia on hyvin vaikea pitää tiiviisti hoidettunakaan kunnossa. En halua ottaa riskiä, että Stella saa lämpöhalvauksen vieraassa maassa, joten turkin tuunaus oli kyllä erittäin hyvä ratkaisu koiran terveyden ja myös viihtyvyyden kannalta. Stella on kaunis turkissaan, mutta omaan silmään se on myös todella suloinen bikineissään. <3

Ratatreeneissä 3.6. ATT:llä. Kuvassa Raichu, Stella ja Ellan Teppo.
Tsemppiä ihan kaikille tuleviin koitoksiin mukaanlukien SM-kilpailut ja MM-karsinnat!
Pitäkää koiranne ykkösinä ja kilpailut vasta kakkosina. <3 

Kuva: Rita Larjava

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Raichun agilitykuulumiset

Kuva: Rita Larjava
Raichun agilitytaival on vähitellen viimeisen puolen vuoden aikana päässyt aluilleen. Toistaiseksi olen melko vähän päivitellyt tänne Raichun oppimatkasta, joten nyt on aika vähän kertoa missä sen kanssa mennään. Ihan aluksi on todettava, että Raichu on ollut itselleni unelmien täyttymys. Se on harrastuskoirana juuri sellainen mitä olen toivonut. Olemme viimeisen kuukauden aikana opetelleet enemmän radanlukua ja olen sitä kautta päässyt paremmin kiinni siihen, minkälainen menijä mulla on tässä hyppysissäni. Paljon on vielä kesken, mutta tähän astiseen pohjatyöhön olen erittäin tyytyväinen. Mites Raihun estaidot? No erittäin keskeneräiset, mutta se onkin se seuraava keskittymisen kohde asioiden opettelussa. Sille on varmasti tehnyt hyvää päästä myös vähän radan tekemisen makuun, jossa se on päässyt testaamaan niitä opeteltuja taitoja. Tässä alla kooste meidän ratatreenailuista viimeisen kolmen kuukauden aikana. 


Raichu pääsi tänään myös ensimmäistä kertaa möllihyppärille kokeilemaan siipiään. Ensimmäisellä yrityksellä sain ohjauksellani Raichun viimeisen esteen sijasta putkeen, mutta siihen asti rata oli erittäin sujuva. Toisella yrityksellä saatiin sitten meidän ensimmäinen koko radan mittainen onnistuminen kisatilanteessa - tätä oli ihan pakko tuulettaa maalissa! Olin jo ensimmäiseen vetoon todella tyytyväinen, mutta tämä kruunasi tietenkin kisatreenimme. Raichun aika toisella kierroksella oli koko kisan nopein, vaikka se ei sillä luonnollisesti enää sijoittunut, koska vain ensimmäinen tulos jää möllikisojen sääntöjen mukaan voimaan. 


Kuva: Rita Larjava
Kuva: Rita Larjava
Tässä Raichun nollarata möllihyppärillä:



Kuva: Rita Larjava

Olen niin kiitollinen tästä vauhdikkaasta, oppivaisesta ja aina niin iloisesta medi-menijästä <3 
Toivon mukaan pääsen sen kanssa joskus vielä virallisiin kisoihin. 
Sitä varten on kuitenkin vielä paljon opeteltavaa. Onneksi meillä on vielä paljon aikaa
 ja onhan tämä treenaaminen itsessään vaan niin siistiä sen kanssa. Keskitytään nauttimaan siis siitä! 


Kuva: Rita Larjava



sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Stella Valkeakoskella Shelttimestaruuskisoissa 26.5.2018

Shelttimestaruuskisojen kakkoset: Loru ja Stella
Eilen käytiin Stellan kanssa Valkeakoskella kisaamassa ja osallistumassa sheltti ry:n järjestämään rotumestaruuskisaan. Keli oli helteinen +30 ja pohja kova hiekkapohja, joten haasteita riitti. Ensimmäiseltä radalta harmittava herpaantuminen omassa keskittymisessä, josta kieltovitonen. Ajallisesti erittäin hyvä tulos :) Agilityradoilta puhtaat radat, joista shelttimestaruusradalta kakkossija ja viimeiseltä radalta nollavoitto. Harmittavasti kaarratettiin mestisradalla vikan putken jälkeen, muuten olin rataan melko tyytyväinen.


Shelttimestaruuskisojen 2.sija!

Hopee jaksaa hymyilyttää! :)
Stellan nollatulokset tuloslistoilla: sijat 1. ja 2.!

Innokas kisaseura :D
Stella ja hänen palkintonsa sekä tuliaiset kisareissulta :)

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Voitokas reissu Poriin

Porissa 6.5.2018
Viikonloppua tuli vietettyä pitkästä aikaa Porissa. Parasta oli nähdä ystäviä, rentoutua ja ihana oli myös nähdä Suloa ja että sillä on äidin luona kaikki hyvin. Tänään viikonlopun huipentumana Stella pääsi kisaamaan kolmen startin verran Noormarkkuun AK-6:n järjestämiin kisoihin, joissa tuomarina toimi Kari Jalonen kaikilla radoille. Radat olivat kivat ja vauhdikkaat! Hyvällä fiiliksellä vedettiin ja kisaattiin. Lähdöt onnistuivat joka radalla ja siitä huolimatta, että ohjaajan oli vaikea aina pysyä Stellan vauhdissa niin selvitettiin kaikki radat. Kaiken lisäksi, Stella meni ja voitti kaikki kolme rataa! Ihan sanattomaksi vetää, koska aiemmin meidän on ollut vaikea saada aikaseksi edes yksi nollatulos Porissa jostain kumman syystä. 

Stella <3 Pieni palkintorohmuaja :D
Tässä vielä meidän päivän radat. Erityisesti ensimmäiseen rataan olen erittäin tyytyväinen. Kuitenkin eniten olen tyytyväinen tuohon koiraan ja siihen miten se pelastaa mut omilla taidoillaan silloin kun mä jään jälkeen. Meidän yhteistyö on nyt kyllä niin kohdillaan kuin olla ja voi <3 Ei voi muuta kuin nautiskella ja pitää hauskaa. 


3x 1.sija 
Ihaillen katselen tuota koiraa, jonka ansiosta mä olen löytänyt tämän lajin <3
Kisojen päätteeksi palauttava lenkki näiden kanssa <3 Hymy oli herkässä.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Lomailua ja lomalta paluu kisakentille


Raichu ja Stella <3
Huhtiikuussa ollaan jonkin verran lomailtu ja Stella on saanut palautua maaliskuun kisailuista. Kaksijalkaisten reissun ajaksi molemmat koirat pääsivät omiin hoitopaikkoihinsa, joissa kaikki oli mennyt hyvin :) Reissussa oli ihan parasta saada kuvakuulumisia päivittäin ja kyllä oli taas mukava palata yhteiseen arkeen viikon loman jälkeen. Kiitos vielä Ella ja Steffa parhaasta huolenpidosta!

Hoitopaikkojen kuvakuulumisia
Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna palattiin kuukauden kisatauon jälkeen kisaradoille Stellan kanssa. Raichun kanssa opitaan ja puuhasteellaan kaikenlaista pientä hyödyllistä, joista koostevideota mahdollisesti tulossa vähän myöhemmin keväällä. Raichu on oikein potentiaalinen ja innokas oppija! Stellan kanssa ollaan treenattu noin kerran viikossa.

Stellan ensimmäiset treenit lomailun jälkeen


Paras kisakamu <3
Stella oli ATT:n huhtikisoissa ihan liekeissä :) Vauhtia piisasi mukavasti ja kartturilla oli kyllä vaikea pysyä tahdissa kun rimatkin oli laitettu 20cm korkeuteen. Ensimmäiseltä radalta tehtiin kyllä niin komia rata, josta irtosikin voittonolla! Vauhti oli itseasiassa kovin koskaan, joka selittyy tietysti noiden rimojen mataluudella. Toisella radalla harjoiteltiinkin sitten pelasteluohjauksia. A:n jälkeen ajauduin itse liian lähelle hyppyä ja jouduin lennosta muuttamaan ohjaussunnitelmaa. Lopussa Stella oli valmis juoksemaan muurilta suoraan maaliin, mutta pieni hätäkiljaisu pelasti juuri ja juuri tilanteen. Kakkossijoitus siitä huolimatta, että ei ihan saatu pidettyä linjoja kurissa. Viimeisellä radalla meno olikin sitten vähän liian vallatonta.  Lähtöä ennen vire jäi kiireessä turhan korkealle ja Stella myös varasti lähdössä, jonka seurauksena maltti puuttui puomilta eikä myöskään oma rytmitykseni ollut kovin hyvin suunniteltu kyseiselle esteelle..... Stella osui kuitenkin kontaktialueelle, mutta osuma aivan liian ylös. Lisäksi vähän liian tiukasti jäin rytmittämään käännöstä muurille loppuradasta. Pikkujuttuja, mutta ehdottomasti enemmän hyviä juttuja kuin huonoja, esim. poispäinkäännökset toimi hienosti! Tälläkin radalla sijoitus toinen.


Stellalle voitto ja uusi etenemäennätys hyppärillä! :)
Kisasaalis :) 1.sija ja 2x 2.sija. Nyt on taas millä startata syksyn kotikisoissa!

lauantai 31. maaliskuuta 2018

EO-karsinnat ja HalliSM-kisat 2018 Vantaalla

Sijaintina Vantaa, Agria eläinvakuutus Areena parhaimman kisakaverin kanssa <3

Niin paljon kuin me olemme jo Stellan kanssa yhdessä kokeneet ja saavuttaneet, en olisi koskaan uskonut, että me vielä kerran pystymme ylittämään itsemme uudelleen. Viime viikonloppuna tapahtui jotain käsittämätöntä... me tehtiin 3. EO-karsintakisoissa triplanolla ja ansaittiin paikka minien European Open -joukkueessa ja päästään edustamaan Suomea Itävaltaan heinäkuun lopulla! Kaiken huipuksi, me voitimme myös HalliSM-yksilöhopeaa! Eikä ollut onnistuminen kaukana ATT:n väreissä joukkueviestikisassakaan, jossa yhden esteen ohitus vei mahdollisuudet voittoon. Teimme siis Stellan kanssa kaiken kaikkiaan viisi puhdasta rataa kuudesta ja kunto riitti kevyesti koko viikonlopun meillä molemmilla. Tässä lyhyt ja ytimekäs kooste meidän viikonlopusta.


Kuva: Jukka Pätynen (kuva kopioitu kuvaajan luvalla)

Lauantaina juoksimme kaksi rataa, joista omana tavoitteenani oli tehdä yksi nollarata, jolla pääsisimme sunnuntain yksilöfinaaliin. Tavoite toteutui heti ensimmäisellä radalla, joka meni vähän varmisteluksi ja lämmittelyksi, mutta kuitenkin sijoitus 6./107. Ei huono :) Meidän radan voi katsoa livestreamin kuvaamana painamalla tästä. Toiselle radalle mentiin rennoin fiiliksin ja Stellan vauhti pääsi yllättämään. Ensimmäisen putken jälkeen hävittiin kunnolla aikaa kun kartturi oli myöhässä, mutta muuten oikein hyvä ja täysillä vedetty rata, jes! Sillä sijoitus 8./107 ja kyseisen radan voi katsoa livestreamin kuvaamana painamalla tästä. Tässä kohtaa olimme Stellan kanssa tuplanollalla yhteistuloksissa sijalla 4. Sunnuntaille jäi siis vielä parannettavaa ja ihan heti en uskonut, että tässä onnistuisimme kun näin kolmannen karsintaradan profiilin sunnuntaiaamuna. Jotenkin ihmeen kaupalla me tehtiiin kuitenkin yksi meidän uramme mieleenpainuvimmista radoista ja nousimme yhteistuloksissa 2.sijalle. Viimeisellä radalla jaoimme ykkössijan upeiden Ira Mikkasen ja Carman kanssa. Kolikon heiton määräämänä Stellan kisakirjaan merkattiin kyseiseltä radalta 1.sija. Meidän radan ja tuon arvonnan voi katsoa livestreamin kuvaamana painamalla tästä.


Kuva: Jukka Pätynen (kuva kopioitu kuvaajan luvalla)

Kuva: Jukka Pätynen (kuva kopioitu kuvaajan luvalla)

Me ollaan oltu Stellan kanssa niiiiiiin lähellä EO-paikkaa jo kaksissa karsintakisoissa, että tämä saavutus tuntuu todellakin ansaitulta. Me ei luovutettu yhdenkään melkein-saavutuksen jälkeen. Vasta Pietarsaaren kisojen jälkeen mulle tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että meillä voisi olla oikeasti mahdollisuudet nousta joukkueeseen. Silti, tätä on vaikea tajuta todeksi. Stella kulkee tällä hetkellä paremmin kuin koskaan aiemmin ja olemme niin sanotusti uramme huipulla. Ja onnistumista juhlittiin sitten todellisten voittajien kanssa, eli Janikan ja Dafin. Olen niin onnellinen siitä, että me päästään reissuun yhdessä. Ja tietysti ihan mahtavaa päästä edustamaan Suomea kaikkien muiden taitavien koirakoiden kanssa. 


Voiton juhlaa! Karsintojen 1. ja 2.sijat kuuluvat meille! 

ME TEHTIIN SE - YHDESSÄ <3

Minien EO-karsinnan lopputulokset: Stella ja minä sijalla 2.!!!
Stella <3

HalliSM-yksilöfinaaliradalle lähdettiin pitämään hauskaa ilman paineita. Tuntui bonukselta päästä juoksemaan vielä yksi yksilörata Stellan kanssa. Kävi miten kävi - me tunsimme itsemme voittajiksi! Eniten jännitin kepeille ohjausta, koska pyörittelin mielessäni kahta eri vaihtoehtoa, enkä juurikaan tutustunut kovin hyvin muihin kohtiin radalla. Päädyin sitten kuitenkin lämmittelylenkillä kolmanteen ohjausvaihtoehtoon, jota en toistaiseksi ole päässyt tekemään kisoissa: knuutitus. Kun tämä radalla onnistui, oli olo mitä mahtavin. Maalissa en tiennyt olimmeko tehneet puhtaan radan vai emme, sulkeuduin johonkin omaan kuplaan, koska en kuullut mitään kuulutuksia. Ratamme jälkeen näin pian vain Janikan, jonka kanssa halailimme ja juhlimme Janikan ja Dafin voittoa. Jollain tapaa tulikin sitten tietoisuuteeni, että olimme tulleet Stellan kanssa toisiksi eli hopealle! Pikkasen vaikea oli uskoa, koska nollia tuli kisassa vaikka kuinka monta ja silti me yllettiin mitalisijalle. Voi Stella <3 Meidän yksilöfinaalirata löytyy livestreamin kuvaamana painamalla tästä.


Minien SM-mitalistit

Tässä kooste meidän yksilöradoista Stellan kanssa. Kiitos kuvaajille, tsemppaajille ja onnittelijoille kisapaikalla ja kotikatsomoissa. En unohda tätä kisapäivää kyllä koskaan <3 Erityiskiitos Jukka Pätyselle kun osuttiin kameran linssiin :)




Yksilöratojen jälkeen ei vieläkään voinut rentoutua, vaan piti alkaa keskittymään joukkuerataan. Stellan kanssa olimme lupautuneet seuramme joukkueeseen. Valitettavasti yksi joukkuejäsen oli joutunut jäämään pois kisasta, jonka vuoksi Stellan piti juosta kaksi erillistä viestirataa. Väsymys alkoi jo tässä kohtaa painaa melkolailla, mutta niin vain onnistuinkin opettelemaan kaksi eri rataa ja melkein jopa onnistuimme molemmilla radoille eikä joukkuekultakaan ollut kovin kaukana. Harmi vain, että liian kiire toisella radalla aiheutti pienen lipsahduksen ja koira jäi selän taakse ja tuli tästä syystä yhden esteen ohitse. Joukkueen puolesta harmittaa tietenkin, mutta tällä kertaa kävi näin. Hyvin kuitenkin vedettiin joukkueena ja olisikohan sijoitus ollut 6./19. Kiitos Heidi Kohonen ja Petra Malin loistavasta joukkue-yhteistyöstä!



HalliSM-hopea ja paikka EO-joukkueessa

Kiitos niiiin paljon kaikille tsemppaajille, ratojen kuvaajille, onnittelijoille ja muille mukana eläjille. <3 Mulla on todella monta huipputyyppiä mielessä, jota mun tekisi mieli kiittää, koska me ei todellakaan oltais tässä ilman teidän tukea ja teidän oppeja. Te tiedätte keitä te olette! <3 Samalla kuntopiikillä piti käydä sitten vielä tänään pääsiäisen kunniaksi juoksemassa pari rataa kotikisoissa - ja vitsit mitkä karsintojen jälkimeiningit saatiin aikaiseksi. Kaksi rataa, kaksi voittoa. Tuomarikin ihmetteli mitä on oikein tapahtunut kun meillä kulki tänäänkin niin hyvin. Itselle tuli todellakin yllätyksenä, että näin kovaa päästiin vielä tänäänkin, vaikka omissa jaloissa tuntui kyllä vieläkin nuo viime viikonlopun vedot.


Pääsiäismeiningit - tuplanollavoitto kotikisoissa!


Mielessä paljon iloisia onnistumisia ja hyvillä mielin jäädään pienelle kisatauolle Stellan kanssa. <3