Sinne menivät Stellan yläkulmurit, samoin toukokuun suunnitelmat

Tämän vuoden vapun juhlinta muuttuikin oikein murheengryyniksi kun jouduin viemään Stellan Koira-Kissaklinikalle. Olenhan täällä blogissakin jo useasti päivitellyt noita Stellan maitohampaiden lähtöä ja koko ajan olen ollut toiveikkaana ja uskonut, että kyllä ne yläkulmahampaatkin vielä lähtevät. Muutamat kasvattajatkin ovat vielä pyytäneet minua maltillisesti odottamaan, koska Stella on kehittynyt muutenkin hieman hitaaseen, mutta tasaiseen tahtiin, joka ei siis sinänsä ole huono asia. Tasainen on hyvä, mutta kun muut hampaat irtoilivat niin hienosti 23 ikäviikkoon mennessä ja yläkulmurit eivät vieläkään olleet lähteneet niin päätin, että asialle on tehtävä jotain ja pian. Mätsärissäkin minua on huomautettu Stellan hampaista ja eilen meidän luokan arvostellut tuomari sanoi, että Stellan purenta on nyt vielä hyvä, mutta jos en poistata noita hampaita ja jos ne eivät itsellään lähde pian, se voi vaikuttaa sen purentaan haitallisesti. Niimpä poistatin nuo riiviömäiset yläkulmurit pois päiväjärjestyksestämme ja tällä hetkellä Stella nukkuu kauneusuniaan leikkauksen jäljiltä ja minä en tietenkään voi jättää toipilasta yksin kotiin valvomatta. Stellahan ei ole saanut aamullakaan ruokaa ja vielä ei ainakaan ruoka maistu hänelle, joten seurailen tilannetta. Ehtiihän sitä vappua juhlia ensi vuonnakin...

Stella noin 6kk ikäisenä syö luuta

Ja näin sitten kaikki tapahtui...

Viime perjantaina päätin sitten varata ajan eläinlääkärille, koska muutosta hampaiden suhteen ei ollut vieläkään tapahtunut. Itseasiassa nuo hampaat kyllä jossain vaiheessa vähän heiluivat, mutta nyt olivat työntyneet taas jo niin lähelle uusia hampaita, jotka ovat kasvaneet jo lähes loppuun asti, että niitä oli mahdotonta edes heilutella. Kaikkeni olen noiden hampaiden kanssa tehnyt: puruluita tarjonnut, vetoleikkejä ja räsyleikkejä leikkinyt ja onhan tuossa muidenkin koirien kanssa painittu aika kovaan tahtiin sen mitä kennelyskä-varoajan jälkeen olemme ehtineet, mutta ei vain ole auttanut asiaa :(

Stellan ja Vilin hurjat leikit viime viikolta.... Stella laittaa urokset matalaksi!

No oli miten oli, niin tälle päivälle sain ajan Koira-Kissa Klinikalta ja sinne suuntasimme Stellan 7kk-päivän "kunniaksi". Puntari Stellalle 5,1 kiloa, joten 400g on näköjään tullut kuukauden aikana painoa lisää. Tosiaankin harmillisesti osui juuri tälle päivälle tämä lääkärikäynti enkä siitä syystä saa otettua mitään kuukausikuviakaan Stellasta tai muitenkaan päivitettyä blogia iloisissa merkeissä, vaikka niin olisin senkin halunnut tehdä. Mutta kuten sanottu, tällä asialla oli ihan oikeasti kiire, joten sen suurempia miettimättä halusin homman alta pois niin pian kuin mahdollista!

Eläinlääkäri antoi Stellalle ensin rauhoitteen ja neiti otti sen paremmin kuin Sulo viime viikolla. Hiemanhan se kirpaisi tätäkin tättähäärää, mutta ei niin paljon että siitä olisi pitänyt kauheaa numeroa tehdä. Stella nukahti siinä sitten syliini ihan muutamassa minuutissa ja siinä sitten silittelin pientä sinistä tähteäni toivoen, että kaikki menisi operaation kanssa hyvin. Itkuhan siinä sitten pääsi viimeistään kun näin miten hoitaja tuli hetken päästä hakemaan Stellaa ja nosti Stellan aivan löysänä ja silmät ummessa syliinsä ja kantoi toiseen huoneeseen. En poistunut paikalta vaan odotin koko sen puolisen tuntia, jonka ajan Stella oli poissa.

Pian Stella sitten kannettiinkin jo takaisin luokseni tiputuksessa ja filtti päällään.Tuntui todella rankalta katsoa miten Stella lähes kuolleen näköisenä veteli siinä sikeitä, suu auki, kieli ulkona ja silmät ummessa. Istahdin heti lattialle sen viereen ja silitin sitä pientä ja tarkistin tietty pulssin kaiken varalta. Sitten lääkäri saapuikin kertomaan operaatiosta. Yläkulmurit olivat todellakin olleet niin tiukasti kiinni, etteivät olisi omin keinoin luultavasti lähteneetkään ajan kanssa ja jos olisivat, olisi luultavasti purenta jo vahingoittunut. Kyseisten hampaiden juuret osoittautuivat ihan valtaisan pitkiksi, kuten alhaalla olevasta kuvasta näkyykin. Pieni viilto jouduttiin ikeniin tekemään molemmille puolille ja siitä syystä myös laittamaan kaksi sulavaa tikkiä. Stella oli saanut myös antibioottia sekä kipulääkettä. Stellan oikeasta jalastakin oli jouduttu kanyylin laittamisen takia ajamaan karvaa pois (eli se siitä hienosta eilisestä trimmaamisesta...). Pääasia kuitenkin että kaikki meni hyvin. Kyllä se vaan niin on että terveys tulee aina edellä!

Kuvassa näkyy kaikki talteen saamani maitohampaat, jotka ovat kotona kiltisti irronneet ja etualalla näkyy eläinlääkärissä poistetut kulmahampaat, joista huomaa selkeästi, että juuri oli näissä TODELLA pitkä.

Tässä vielä kooste Stellan maitohampaiden lähtemisestä. Minulla oli tarkoitus laittaa tämä tänne heti viimisten hampaiden lähtemisen jälkeen, mutta nyt tämä kuva on ollut 1,5 kuukautta jossain arkistojen syövereissä, koska noiden kulmahampaiden vaihtumista odotimme niin kauan... Tämä kooste on tietty hauska säilyttää niin että minä ja myös muut voivat verrata koiransa hampaiden lähtemistä näihin päivämääriin, jolloin Stellalta lähti hampaat.



Aina sitä näköjään sitten oppii jokaisen koiran kanssa jotain uutta. Jos olisin paremmin tiennyt, olisin poistattanut nuo hampaat jo kuukausi sitten, jotta en nyt sitten joutuisi tuon nukutuksen ja lääkityksen 30pv varoajan takia peruuttamaan nuo kaikki kivat kevään pentuskabat. Eivät nuo hampaatkaan tietysti ole vielä viikkoon näyttelykunnossa, saatika tuo oikea etujalka, josta ajeltiin karvoja....

Harmittaa tämä todella suuresti, vaikka tiedostan että terveys tulee ennen kaikkea. Tätä pettymystä voi olla ehkä vaikea ymmärtää ulkopuolisena, mutta jos tietäisitte miten kovin olemme juuri noita näyttelyitä varten valmistautuneet ja miten minä olen odottanut niitä kaikkien näiden kehujen jälkeen mitä Stellasta olen saanut, niin ehkä siinä kohtaa ymmärtäisitte että itku on ihan sallittua. Stella on nyt viimisen kuukauden aikana oppinut esiintymään tosi hyvin mätsäreissä ja olisin niin halunnut päästä osallistumaan kaikkiin noihin näyttelyihin, jotka olemme siis jo maksaneet eli: Rauma, Harjavalta, Salo sekä Pori. Stella on vain kerran pentu ja nimenomaan pentunäyttelyistä olisi ollut kiva aloittaa, niin tietää mitä parantaa junioriluokkaan. Kun johonkin asiaan on todella paneutunut niin pudotus tulee erittäin korkealta ja tuntuu tosi suurelta. Surullisinta on vetää yli periaatteessa kaikki kivoimmat tapahtumat pois omasta kalenteristani, vaikka tiedän että näyttelyitä tulee ja menee jatkossakin.

Nyt Stella syö kipulääkettä pari päivää tarpeen mukaan ja liikkuu hieman vähemmän kuin normaalisti myös. Viikon verran syödään vain pehmeetä ruokaa, jotta tikit saavat sulaa rauhassa. Suunnitelmat Stellan näyttelyiden suhteen on auki, koska tärkeintä on toipuminen. Laitoin Stellan korvat myös heti takaisin liimaan, vaikka ihan hyvin pysyivätkin alhaalla, mutta nyt samalla kun emme kuitenkaan voi osallistua näytelmiin niin vahvistetaan tuota korvien taitoskohtaa. Täytyy katsoa jos työt antaisivat sen verran myötä että voisin käydä näyttämässä Stellaa esim. Lohjalla, Helsingissä tai Kotkassa sitten kesäkuun puolella .Nyt on kuitenkin tärkeintä Stellan toipuminen leikkauksesta ja voimmehan viikon kuluttua treenata kaikkea muuta, kuten agilitya ja tokoa jotka on Stellastakin mieluisampia, vaikka kyllä myönnettäköön että kyllä Stella oikeesti taitaa tykätä tuosta näyttelyesiintymisestäkin. Hieno pentu on<3

Match Show 29.4.2012

Ihanan kaunis ja lämmin vappu-sunnuntai ja viimeisiä treenejä viedään. Taas oltiin tutussa paikassa treenaamassa ison koiramassan seassa. Hyvää häiriötreeniä jälleen kerran. Vuoroa saimme odottaa todella kauan ja olinkin ihan varma, että Stella nukahtaa ennen kuin pääsemme koko kehään...

Kuva: Sirpa Saari

Pöydällä olo sujuu jo paremmin, ainakin tutussa ympäristössä :) Tuomari oli mukava ja jakeli monille neuvoja koiran esittämiseen. Meille ei kuitenkaan neuvoja antanut, punaisen nauhan kyllä :) Se olikin kiva piristys pitkästä aikaa, koska olemme sinistä keränneet lähes joka kerta.

Liikkuminen sujuu vakka häntä heiluukin aikas villisti :) Kuva: Sirpa Saari

Stella liikkui varmasti parhaimmalla mahdollisella tavalla, pari hypähdystä taisi tulla mukaan, mutta suurimmaksi osaksi liikkui hyvin, vaikka vähän menikin edellä kulkevan bordercollien perässä.

Kuva: Sirpa Saari

Punainen nauha jäi tällä kertaa meidän ainoaksi saavutukseksi, en tosin olisikaan jaksanut juoksennella jo valmiiksi väsyneen pennun kanssa yhtään enempää. Liikettä toisten koirien kanssa olisi kiva ollut harjoitella, mutta tuomari valitsi heti 20 koirasta kourallisen jatkoon. Stella seisoi minusta hyvin tälläkin kertaa, mutta taisi vilkaista juuri pois kun tuomari kulki ohi. Pienestä se on kiinni, äh! :) Mutta me saimme hyvän treenin ja se on pääasia :) Korvatkin pysyivät hyvin alhaalla, vaikka olen irrottanut kokonaan liimat pois niistä. :) Eli näyttää siltä etten ainakaan tässä kohtaa saa toista shetlanninpystykorvaa ;) Toivotaan kuitenkin että pysyvät jatkossakin yhtä hyvin. Stellan korvathan eivät ole koskaan olleet edes nousemassa pystyyn, ne on ollut vain varmuuden vuoksi liimassa kasvattajan pyynnöstä :) Sisaruksilla taitaakin olla ihan luonnostaan hyvät korvat.

Vapaa seisotus. (seisoo takajalat kummun päällä, ei ole takakorkea :) Kuva: Sirpa Saari

Sulon viralliset terveystutkimukset

Tänään suunnattiin Sulon kanssa Koira-Kissa Klinikalle virallisiin terveystutkimuksiin kera Sera-bortsun ja Helmi-aussin. Tarkoituksena oli siis kuvauttaa Eva Einola-Koposella kaikkien koirien lonkat, polvet ja kyynärnivelet sekä tarkastuttaa silmät. Hiukanhan sitä jännitti molempia, minua enempi tulokset ja Suloa kaikki toimenpiteet.

Sulo oli tietenkin ihan kauhuissaan pelkistä tippojen laittamisista silmiin, eikä pöydälläolokaan ollut yhtään kivaa vaan piti pyytää toinen hoitaja minun lisäksi pitämään kiinni Sulosta kun ei muuten pysynyt aloillaan. Sulohan ei ole koskaan tykännyt eläinlääkärikäynneistä muutenkaan ja vaistosikin heti että tälläseen paikkaan ollaan menossa, kun ei edes ovesta suostunut sisään kävelemään.... Silmät olivat muuten terveet, mutta kun isälläänkin niin myös Sulolta löytyi ylimääräisiä ripsiä. Olin tosin tästä tietoinen, koska olen itsekin yhden sieltä spotannut, mutta nyt kyllä puhutiin ainakin 4-5 kappaleen määristä molemmissa silmissä. Jatkossa täytyy tarkkailla tilannetta, jos vaikka ripset kovettuvat ja alkavat häiritsemään koiraa niin, että koira alkaa iskemään silmää. Silloin on vaarana se että ripsi tekee haavoja silmäkalvoon. Hyvä puoli tässä on siis se ettei mitään pahempaa löytynyt silmistä, ripsethän ovat todella yleisiä nykyään shelteillä ja monilla ne eivät edes häiritse koiraa. :)

No sitten kun silmät oli katsottu alkoi se mielenkiintoinen vaihe näin katsojan näkökannalta kun koirille annettiin rauhoite. Sulohan huusi tämänkin piikin antamisessa tosi paljon, mutta antoi aika pian periksi rauhoitteelle ja nukahtikin viiden minuutin kuluessa. Sitten kuvattiin lonkat, polvet ja kyynärnivelet ja aika pian minut kutsuttiinkin kuulemaan alustavia tuloksia. Lonkat olivat kuulemma hyvät, B/B ja samoin polvet ja kyynäret olivat puhtaat! JES!  Sitten puhuttiin Sulon selästä, koska takimmaiset nikamat näyttivät aika ahtailta lonkkakuvissa ja siitä syystä eläinlääkäri epäili että syynä olisi kahdeksas nikama! Se selittäisi minkä takia Sulon takapäätä osteopaattikin sanoi ahtaaksi. Päätimme siis ottaa pari ylimääräistä kuvaa selästä ja niinhän sieltä paljastuikin ylimääräinen nikama! Kuulemma joillakin koirilla on yksi lisänikama jostain syystä, mutta se ei kuulemma estä agilityn harrastamista, jos vain huoltaa koiransa hyvin ja tarjoaa sille kunnolla ja tarpeeksi liikuntaa. Myös oikeanlainen hyppytekniikka on syytä opettaa niin ei pitäisi olla mitään terveydellisiä riskejä. Muutenhan selkä näytti oikein terveeltä ja hyvältä :) Eläinlääkärin mukaan Sulo on täysin perusterve, sillä vain on yksi ylimääräinen palikka selkärankansa jatkeena :D

Rauhoitteesta herättiin herätteen avulla, mutta kotona jatkettiin samantien unia!

Sulo veteli sitten tirsoja loppuajan klinikalla eikä meinannut millään herätä sikeästä unestaan ennen kuin sai herätteen Helmin ja Seran lailla ja niimpä ne heräsivätkin kaikki ihan samalla hetkellä ja lähtivät liikkeelle. Kotiin päästyämme, Sulo vain jatkoi unia, joka on täysin normaalia :) Stella ei tietenkään tajunnut mistä oli kyse, mutta antoi pääasiassa Sulon levätä ihan rauhassa, vähän piti tosin mennä tökkimään isoveikkaa ;)

Stella ei oikein ymmärrä mistä Sulon väsymys johtuu....

Tänään tuli myös postissa Stellan ihka ensimmäinen näyttelykutsu-kirje! Kyseinen kirje kutsui meidät Rauma Show'hun! Sitä ennenhän meillä on näyttely Harjavallassa. Nyt vielä viimeiset treenit parissa mätsärissä ennen tulevia koitoksia ja viikonloppuna pitäisi tehdä tuohon turkkiinkin pientä hienosäätöä Sirpan apuvoimin. Pesen turkin vasta kun olemme päässeet Porin päähän, sillä Stella voi edelleen autossa pahoin ja haluan pitää sen turkin mahdollisimman  puhtaana. Paluumatka sujuu yleensä aina paremmin, mutta tämän pahoinvoimisen takia on pakko hieman säätää automatkalla eli Eevan täytynee pitää pyyhettä Stellan kuonon alla ettei pääse koko turkki likastumaan kuolaamisen takia. Perillä kun ei ole uutta mahdollisuutta pestä turkkia.... Kiva että sentään saadaan matkaseuraa Eevasta ja Milasta, joilla on myös ensimmäinen näyttely edessä. Tytöt eivät olekaan nähneet moneen kuukauteen! :) Sitä odotellessa....

Tässä se on, numerolappuineen kaikkineen!

Stella - Olet tähti!

Ihan uskomaton päivä takana ja vaikka kuinka blogipäivityksen teko piti jäädä huomiselle, niin ei tässä malta mennä nukkumaan ennen kuin on ajatukset kasattu tänne meidän uutisblogiin. Aamu alkoi sillä että lähdettiin agilityhallille vähän treenimään agilityn alkeita ja Stella on kyllä osoittautunut erittäin potentiaaliseksi koiraksi myös tähän lajiin. Harjoittelimme tällä kertaa uutena juttuna pakkovalssia sekä kertasimme pussin estesuorituksen sekä teimme kontaktitreeniä. Stella palkkautuu ihan loistavasti sekä nameista että leluista ja virtaa kuin myös motivaatiota tekemiseen riittää :) Sulon kanssa on sen sijaan vaikea hahmottaa sen osaamistasoa, mutta nyt aletaan keskittymään eri ohjaustekniikoihin niin että ne varmasti menevät perille ja sitten myös toisaalta treenaamaan sellaisia juttuja, jotka ovat vahingossa jääneet kunnolla opettamatta.

Kuva: Suvi Patrikainen



Stella odottaa kehään pääsyä. Kuva: Suvi Patrikainen

Ilta menikin sitten Turun Collie Yhdistyksen järjestämässä Match Showssa Kupittaan puistossa. En voinut vastustaa kiusausta, kun jälleen kerran oli mätsäri ihan meidän naapurissa ja koska treeniä edelleen tarvitsemme niin pakkohan meidän oli mennä osallistumaan! :) Kerrankin saimme jopa miestuomarin, joten sekin oli ihan uutta Stellalle.

Kuva: Päivi Älli

Stella esiintyi pentujen kehässä mielestäni aikaisempaa paremmin. Muutaman kerran innostui pomppimaan kun minulla oli vahingossa liian kova tahti. Pöytä oli hieman parempi viime kertaiseen, mutta edelleen voisi varmemmin siinä seistä. Yksin liikkuessaan liikehdintä oli minusta tosi hyvää, mutta nipin napin hävisimme komealle akitalle ja saimme siis sen odotetun sinisen nauhan, tai tällä kertaa itseassa vihreän nauhan.

Kuva: Päivi Älli

Kuva: Suvi Patrikainen

Sinisten, tai siis vihreiden, kehässä sujui myös mallikkaasti. Meitä juoksutettiin aika paljon ja mietinkin koko ajan, että koskakohan Stellalla menee hermo moiseen, kun ei olla koskaan aikaisemmin yhtä paljon juostu! No ei oikeastaan mennyt hermot kummallakaan vaan sijoituimme yllättäen ryhmän ensimmäiseksi! :) Palkinnoksi saimme pokaalin ja ruusukkeen lisäksi lahjakortin, jonkin näkösen astian, lambi-tyynyn, hölläillään-lippiksen, koiran ruokaa, koirashampoota ja koirankeksejä. Voi olla että kassista löytyi vielä jotakin muutakin...

Luokan voittajana jatkoimme tietysti BIS-kehään, jossa 3 tuomaria laittoi järjestykseen kaikki ryhmävoittajat, joita oli yhteensä kuusi. Aluksi tuomarit kävivät tutustumassa niihin koiraan, joita eivät aikaisemmin olleet tavanneet. Käsittely tapahtui maassa ja tämä oli meille ihan uusi tilanne! Se menikin yllättäen varmemmin kuin pöydällä olo. Kaikki tuomarit olivat tosi mukavia ja kommentoivat lähinnä Stellan kulmahampaita, jotka edelleen ovat paikoillaan. Kerroin tietenkin että olen tietoinen asiasta ja että seurailen tilannetta :)

Kuva: Suvi Patrikainen

Kauan siinä sitten juostiinkin ja seistiin tuomareiden edessä. Jossain vaiheessa kaksi koiraa pudotettiin pois pelistä ja sitten taas juostiin ja seistiin. Ihan viimeisellä kierroksella Stella alkoi jo pomppimaan ja haukkumaan ja ajattelin että neljäs sija on ilmiselvästi meidän, mutta meidät huudettiinkin kakkokseksi! Palkinnoksi saimme 15kg-ruokasäkin, upean pokaalin ja ruusukkeen, sipsipussin, pari lahjakorttia (toinen oli 5€-seteli Mustiin ja Mirriin), susi-seinäkalenterin ja kirjavan viltin. Mielessäni kävi vain ajatus siitä että millä ilveellä saan tuon kaiken palkintosaaliin kuljetettua kotiin asti!? Onneksi Erika sattui olemaan mukana treenailemassa ja auttoi meitä saamaan palkintosaaliin kotiin autonsa avulla :)

BIS 2 Kuva: Suvi Patrikainen



Stella ja komea palkintosaalis: SIN1 BIS2

Iloinen olen tästä tunnustuksesta, jonka saimme tuomareilta. Meille tärkeintä oli tietty päästä harjoittelemaan ja tällä kertaa saimmekin harjoitella koko rahan edestä ja ainakin tarpeeksi ;) Saa nähdä millainen neiti tuosta Stellasta oikein kehittyy ja kasvaa, tällä hetkellä vaikuttaa ainakin olevan täysin nimensä veroinen - Tähti!

Metsälenkki ja Match Show 22.4

Viikonloppu ja kauniit kelit - tätä piti mennä sunnuntaina "juhlistamaan" metsälenkille! Lähdimme tuttuun Haritun metsikköön siellä haukut saivat purkaa energiaansa Pipsa-sheltin kanssa.

Kokoero on ja pysyy! :D

Kyllähän siinä kilometrejä taittui ja kuviakin tuli otettua parisen sataa...

"Heitä se keppi nyt jo!"

Oli muuten lämpimin lenkki koko kevään aikana, +15!!  Itselläni oli ihan liikaa vaatetta päällä ja Stellakin esitteli kieltään suurimman osan ajasta metsässä ;)

Pipsa ja Stella

Aika paljon näimme lenkillä vastaantulevia koiria ja lenkkeilijöitä, mutta onneksi ohitukset sujuivat aika sutjakkaasti namien avulla :)

Näin meiltä sujuu seuraaminen :D

Poseeraaminen onnistui tällä kertaa aika mallikkaasti myös meidän pikkupennuiltamme...

Stella oli kova tarjoamaan pomppu-temppuaan kun jollain oli "mukamas" jotain kädessä ;) Sulo oli tosin aivan yhtä villinä kuin Stella, juosten sorsien ja muiden lintujen perässä ja saaden omia metsähepuleitaan...

Stella kasvaa edelleen tasaiseen tahtiin, en tosin ole mittaillut tai punninnut hetkeen. Sen sijaan seuraan tarkkaan Stellan kulmahampaiden vaihtumista. Uudet ovat jo kasvamassa hyvää vauhtia oikeasta kohdasta, mutta vanhat eivät ota lähteäkseen vaikka kovia luita syödään ja räsyleikkejä leikitään. Vasen kulmuri heiluu hieman ja oikea hieman vähemmän. Ilmeisesti tarvitsemme vielä sitä aikaa...



Kulmurit vielä paikoillaan, mutta onneksi uudet kulmurit kasvavat oikeassa asennossa!

Kävimme myös tänään aamutuimaan Kuralassa mätsärissä. Stella,joka voi autossa pahoin ei tietenkään rentoutunut yhtä hyvin kuin Kupittaan mätsäreissä, mutta lopulta tarjosi hienosti seisomista. Liikkuminen oli muuten hyvää, mutta olisi saanut olla reippaampaa.

Pienten pentujen kehässä saimme sinisen nauhan, joka ei tullut minulle yllätyksenä, sillä Stella jännitti pöydällä ihan mahdottomasti, vaikka olimme jo käyneet tutustumassa siinä olemiseen. Näytti hampaat hyvin, mutta yritti kovasti nojata minuun. Äh, tätä täytyy todellakin harjoitella, apua - pentunäyttelyt ovat vain parin viikon päässä!

Liikkuminen oli kuten kehän ulkopuolellakin siinä asfaltilla vähän poissaolevaa ja olisi saanut olla reippaampaa. Liikkeistä sai toki selvää, mutta Stella olisi voinut kävellä enemmän minun kanssani ja myös kehän vieressä puhjennut rähinä sai Stellan haukahtamaan kerran. Häiriöt olivat siis myös tosi pahoja tällä kertaa. Sinisten kehässä tuomari valitsi meidät neljän parhaan joukkoon ja kehui kaikkia hyvästä esiintymisestä. Mielestäni Stella liikkui jo paremmin ja seisoi hyvin.

Sijoituimme tällä kertaa neljänneksi saaden kassillisen Royal Caninen eri ruokanäytteitä sekä 9€-etusetelin seuraavan ruokasäkin oston yhteydessä. Palkinnoista viis, mutta hyvä tietää että treeniä tarvitaan vielä hurjasti. En vain tiedä osaanko opettaa Stellaa paremmaksi esiintyjäksi itsekseni, kun ei mulla ole aiempaa kokemusta näyttelytouhuista. Onneksi vielä muutamat mätsärit edessä ennen noita pentunäyttelyitä ja ehkä niissä Stella vähän rohkaistuisi pöydälläolonkin suhteen :)

Stella tänään SIN4 ja tässä palkintokassimme

Match Show 19.4. ja viikon kuulumisia

Ajattelin päivittää nopsaan tänne meidän lauman kuulumiset. Ihan ensinnäkin kehäkuulumisia... Stella kävi Kupittaan mätsärissä harjoittelemassa kehäkäytöstä ja ihan mallikkaasti menikin sillä sijoittautui sinisten pentujen kolmanneksi! Näissä pennuissa olisi siis mukana kaikki pennut, sekä isot että pienet joten pentuja oli melkoisesti. Kehässä olimme todella vähän aikaa eikä tuomariltakaan saanut oikein mitään kommentteja tällä kertaa.. se oli ehkä ainoa asia, joka jäi harmittamaan...

Tänään kävin myös treenaamassa tokoa Sulon kanssa ja kaikki meidän ongelmaliikkeet sujuivat oikein hienosti :) Sulo yllätti taas kerran miten nopeasti se voi oppia uuden asian: merkille lähetyksen. Hienosti edistyy tuo lihapullien avulla ;) Tunnari oli (nurmikolla) tänäänkin mitä upein, samoin metallinouto ja ohjatun suunnatkin alkaa olemaan aika varmat. Näitä treenejä lisää Sulon kanssa niin pian ollaan kisakunnossa :)

Kyllä välillä väsyttää kun on niin paljon puuhaa... :)

Pieni katsaus kuluneeseen viikkoon... Tällä viikolla olemme siis touhunneet vähän kaikenlaista. Maanantaina Sulo kävi aksailemassa hallilla ja oli kyllä intoa täynnä... jopa niin paljon että sähläsi itsensä puomilta alas :D Ei onneksi käynyt mitenkään. Kontaktit menivät upeasti ja ohjaaminenkin alkoi sujumaan sekä ohjaajalta että sen ymmärtäminen koiralta :) Kesviikkona oltiin taas molempien kanssa parilla kurssilla, Stella arkitottelevaisuuskurssilla, jossa ei voisi paremmin mennä ja Sulo oli tokon häiriötreeneissä.

Pennun tapa jyrsiä puruluita...

Tiistaina ja keskiviikkona olimme pitkillä metsälenkeillä Pipsa-sheltin kanssa. Kaikki kolme nauttivat hurjasti vapaana juoksentelusta ja Sulolle etenkin tälläisessä maastossa liikkuminen teki erityisen hyvää. Teimme metsässä parit tunnaritkin yhden kapulan kanssa ja kovasti tykkäsivät kapulan etsimisestäkin :)

Stella <3

Stella ja Pipsa

Hyvää viikonloppua kaikille! <3

Shelttien tokopäivä Kupittaalla 15.4.2012

Sulo valmiina tottistelemaan! Kuva: Sirpa Saari

Tänään oli sitten tokon vuoro eilisen koiratanssikurssin jälkeen. Leena Välimäki tuli viime vuoden kevään tapaan pitämään tokokurssia shelteille ja tottakai Sulon piti päästä mukaan, onhan kyseessä hänen ykköslajinsa ;) Stellakin pääsi katselemaan ensimmäistä ryhmää, joten molemmat pääsivät tapaamaan toisia shelttejä ja vähän puuhastelemaan. Päivään mahtui paljon kaikkea, myös uusia oppeja, ja tästä tokosta oli totisuus kaukana sillä kivaa oli :)

Olimme Sulon kanssa toisessa ryhmässä ja Sulolla oli aluksi erittäin kova vire treenata, oikeastaan juuri passeli vire työskentelyyn pitkästä aikaa. Ensimmäisenä halusin ottaa merkin opettamista, koska en ole sitä ollenkaan opettanut Sulolle ja alkaisi olemaan korkea aika...

Sulo lähtee merkille ekoja kertoja. Kuvat: Sirpa Saari

Merkkiä aloitettiin opettamaan niin että jätin Sulon istumaan ja menin merkin taakse "bilettämään" eli kertomaan Sulolle että täällä on bileet, niinpä sinne sen haluan. Palasin koiran luokse ja sanoin "merkki" katsoen merkkiä kohti ja sinne se syöksyi alun epäröinnin jälkeen. :)

Sulo merkillä vastaanottamassa lihapulla-palkkaa. Kuvat: Sirpa Saari

Onneksi mulla sattui olemaan lihapullia matkassa mukana, sain palkattua Sulon kätevästi niillä. Tosin heitin ne aivan liian pitkälle, koska olen tottunut heittämään niitä luoksetulon pysäytyksessä "hieman" pidempiä matkoja :D Älyttömän nopeasti Sulo silti äkkäsi mitä tehtiin ja vauhti oli alusta asti erinomainen ja pysähtyi myös hienosti käskystä. Eli homma meni siis niin että kun olin kertonut koiralle että tänne juostaan ja kun Sulo meni ohi merkin, annoin pysäytyskäskyn ja sen jälkeen lensi oitis lihapullapalkka. Ruutua treenatessa pitäisi hetken aikaa aina käyttää palkkaa ruudussa, jotta ei lähde aluksi sekoittamaan näitä kahta liikettä. Merkissä ei myöskään näytetä kädellä minnekkään, kuten ruudun harjoittelussa.

Lentsun kommentit Sulosta olivat "Sulla on kyllä tyhmä koira, siis hyvällä tavalla" ja "Hauska tyyppi". Sulo ei kyllä mun mielestä tyhmä ole kun tajusi noinkin näppärästi mitä tehdään, mutta jokainen vetäkööt omat johtopäätöksensä mun hölmöläisestä<3

Kuva: Sirpa Saari

Seuraavalla kierroksella halusin ehdottomasti ottaa tunnistusnoudon, koska se on jo kerran kokeessakin nollattu. Teimme saman tyyppisen kuvion kuin viime syksyn kokeessa, jotta nähtäisiin tekeekö Sulo saman tempun kuin viimeksi.

Kapuloille lähetys. Kuvat: Sirpa Saari

Suureksi yllätyksekseni Sulo teki ihan mielettömän upean tunnarin! Sulo haki kauan omaa, mutta kun löysi sen, toi reippaasti eikä maistellut muita kapuloita ollenkaan. Lentsun kommentti: "Jos ette ole treenanneet tätä ja silti näin hyvä niin älkää treenatko" :D. Olen kuitenkin sitä mieltä että kestävyystreeniä tarvitaan useamman kapulan kanssa samaan aikaan, sekä myös treenaamista useammin avustajan kanssa ja eri paikoissa ja maastoissa. Ihan mahdottoman ylpeä olin Sulosestani<3

Sulo etsii omaa. Kuva: Sirpa Saari

Seuraavalla kierroksella alkoikin Sulon patterit jo loppua parin tunnin odottelun jälkeen, kun halusin ottaa salamakävelyä. Sulo veti hyvin asennot, tosin vaihdot voisivat olla vielä nopeammat ja hieman jäi Sulo myös ihmettelemään käännöksen kohdalla merkkejä. Minä mokasin liikkeen tekemällä täyskäännöksen ennen liikkurin käskyä, joka oikeasti nollaa liikkeen. Tätä täytyy siis alkaa harjoittelemaan avustajan kanssa ja myös erikseen täytyy tehdä noita jääviä.

Ihan viimeisessä liikkeessä ei sitten riittänyt enää keskittymiskykykään oikein kummallakaan kun teimme ohjattua noutoa namikupeilla. En tosin saanut tämän liikkeen treenaamisesta mitään uutta tietoa kuin sen että suunnat ensiksi kuntoon ennen kuin vaihdetaan kapuloiksi. Kapuloiden kanssa voi treenata myös ennen kuin osataan merkki ja lyhyeltä matkalta voi treenata samassa yhteydessä merkkiäkin kun se alkaa sujua.

Otimme myös ryhmässä lyhyen paikallamakuun. Sulo suoritti sen yhtä varmasti kuin ennenkin.
Kuva: Sirpa Saari

Lopuksi piti vielä tehdä mallikas ja kiva hyppynouto, jonka Sulo suoritti hienosti vaikka hyppääkin pirun kaukaa esteelle, mutta hyvältä se silti näyttää kuten kuvasta näkyy. :)

Sulon hyppynouto. Kuva: Sirpa Saari

Nyt lähdetään Sulon kanssa sitten treenaamaan näitä VOI/EVL-liikkeitä kuntoon ja voisimme ottaa tavoitteeksi sen TK3 2013 vuoden loppuun mennessä. Realistisena ajatuksena olisi käydä parissa VOI-kokeessa ensi syksynä, jos liikkeet saadaan kuntoon siihen mennessä.

Tähän vielä loppuun pieni kooste siitä mitä Stellan kanssa rällästelin kun katselimme muiden treenaamista aamupäivän ajan...

Puun kiertoa à la Stella. Kuvat: Sirpa Saari

Pitipä sitä koittaa myös mitä neiti tekee noutokapulalle, koska palauttaa aika hyvin keppejä. No kyllähän innokkaasti hommaa lähdettiin suorittamaan siitä mitään tietämättä, mutta ei se kapula ihan minun luokseni päässyt ;) Lisää treeniä vaan ja naksuttelua niin kyllä se sieltä tulee... Mehän ei vielä Stellan kanssa säännöllisesti treenata tokoa, mutta ehkä Stella siitäkin tykkäisi joten miksipä ei. APUA, aika loppuu kesken kun haluttais harrastaa kaikkea! :D

Stellan tutustumista noutokapulaan. Kuvat Sirpa Saari

Kiitokset taas Sirpa Saarelle kivoista kuvista ja Lentsulle hyvistä tokovinkeistä. Seura oli kyllä mitä mainioin ja Stellakin pääsi tutustumaan kivoihin toisiin koiriin ja myös leikkimään pitkästä aikaa toisen pennun kanssa. :)  

Ylä kuvassa Nadjan Flow-bortsu ja ala kuvassa Jope-sheltti Stellan kanssa.
Kuvat: Sirpa Saari

 

Stella ja Maya
Kuva: Sirpa Saari

Shelttien koiratanssikurssi 14.4.2012

Kuva: Sirpa Saari

Pilvisestä ja hieman sateisesta säästä huolimatta kokoonnuimme tänään Kupittaan kaivokentälle shelttien koiratanssikurssia varten. Kurssin vetäjänä toimi Nadja Böckerman oman Hippi-shelttinsä kanssa. Hippihän on oman käsitykseni mukaan tällä hetkellä Suomen toiseksi menestynein sheltti koiratanssissa heti Sini Erikssonin & Sonicin jälkeen. Kurssille osallistui noin tusinan verran shelttejä tutustumaan tähän lajiin ja paljon tulikin tietoa lajin harjoittelusta ja siinä kisaamisesta sekä hyviä vinkkejä temppujen opettamiseen ja oman koreografian rakentamiseen.

Stella harjoittelee sivulla pyörähtelyä. Kuvat:Sirpa Saari

Sheltit oli jaettu kahteen ryhmään, joten osallistuin kurssille tietenkin molempien shelttieni kanssa. Stellan kanssahan en ole hirveästi ehtinyt vielä opettelemaan eri temppuja, mutta sitäkin parempi oli lähteä uuteen lajiin, koska sillä ei ollut mitään ennakkokäsityksiä koko lajista. Sulon oli taas "kokeneena" tokokoirana aluksi vaikea ymmärtää mistä oli kyse ja aika monet temput, joita Sulo on joskus osannut olivat unohtuneet. Tietyt temput se kyllä osaa hyvinkin, mutta siltä puuttuu koiratanssin perusliikkeet kokonaan sen repertuaarista ja on muutenkin toispuoleinen monien liikkeiden suhteen. Tässä näkee siis hyvin pennun ja aikuisen koiran eron kun uutta lajia lähdetään opettelemaan.

Sulokin innostui paikoittain tästäkin hommasta... Kuva: Sirpa Saari

Nadja esitteli kivasti Hipin kanssa koko koiratanssilajin idean ja esitteli koiratanssin molemmat puolet; vapaaohjelman eli "freestylen" ja "heel work to musicin". Freestylessa on vapaat kädet kaikkiin liikkeisiin, kunhan variaatiota on tarpeeksi ja heel workissa tehdään taas pääasiassa seuraamista eri kohdissa suhteessa ohjaajaan. Voitteko uskoa, että koira voikin oikeastaan seurata ohjaajaa peräti 10 eri kohdassa?!?! Tämä tuli meikäläisellä täysin yllätyksenä, koska olen tottunut vain siihen että koira seuraa ainoastaan oikein päin ja nimenomaan vain ohjaajan vasemmalla puolella :)

Stella harjoittelee ohjaajan kiertämistä. Kuva: Sirpa Saari

Shelttihän soveltuu tähän lajiin aivan erinomaisesti, lukuunottamatta haukkuherkkyyttä, sillä koiran ääntelystä veloitetaan pisteitä kisoissa. Toiset ovat sähäkämpiä kuin toiset ja siksi musiikin valitseminen onkin erityisen tärkeää, jotta koiran liikkeiden tahti tulee edukseen kisaohjelmassa. Nopealle koiralle on hyvä valita nopeatahtinen musiikki kun taas maltillisemmalle koiralle on hyvä valita rauhallinen musiikki. Minulle onkin osunut hyvin yksi kumpaakin: Sulo edustaa kankeudellaan sitä rauhallisempaa kisaohjelmaa kun taas Stellassa riittää virtaa kuin pienessä duracel-pupussa ja sille sopisi hyvin joku nopea ja sähäkkä musiikki ;)

Stella opettelee pujottelun alkeita. Kuvat: Sirpa Saari

Oppimani mukaan, kyseinen laji kannattaa aloittaa ihan helpoilla tempuilla, joita varioidaan ja joista koira saa itsevarmuutta ohjaajan kanssa työskentelyyn. Esimerkiksi pyörähtämisen voi tehdä monella eri tavalla ja koiran olisikin hyvä osata sama temppu eri kohdissa suhteessa ohjaajaan. Pyörähtämisen (=liike jossa koira pyörähtää itsensä ympäri) voi tehdä ohjaajan edessä, ohjaajan peruuttaessa, ohjaajan oikealla ja vasemmalla puolella ja kaikissa näissä kohdissa kahteen eri suuntaan. Samoin pujottelun voi suorittaa joko etuperin tai takaperin ja joko eteenpäin, taaksepäin tai sivuittain liikkuen, juosten tai kävellen jne. Sulon kanssa olenkin tahattomasti tyytynyt vain muutamaan variaatioon ja siksi sen on vaikea tehdä samaa juttua eri tavalla. Stellan kanssa kiinnitänkin tähän ihan alusta lähtien huomiota, niin ettei koirasta tule yksipuolista liikkujaa. :)

Stella harjoittelee peruuttamista. Kuva: Sirpa Saari

Sulo muistelee miten se pujottelu menikään. Kuva: Sirpa Saari

Kun koira osaa tehdä helppoja temppuja, voidaan niitä vähitellen alkaa yhdistelemään sarjakuvioiksi. Tässä tuleekin tärkeäksi tilan käyttö. Kisoissa on aina tietty tila, joka täytyy täyttää, joten liikkuvuuteen pitää alusta asti kiinnittää huomiota, ettei esimerkiksi tule sahattua vain edestakaisin tiettyä kohtaa. Kun koira osaa helppoja temppuja, voidaan alkaa opettelemaan vaikeampia temppuja.

Tällä tanssiliikkeellä ne takajalan lihakset vahvistuvat ;) Kuva: Sirpa Saari

Temput pitäisi myös opettaa ohjaajan omaan kehonliikkeeseen siedättäen niin että koira ei häiriinny siitä. Temput ja liikkeet olisi myös hyvä osata niin hyvin että pelkkä suullinen käsky saa koiran tottelemaan. Tosin käsiapujakin saa käyttää, mutta ne on hyvä tehdä tanssillisesti, musiikkiin sopivasti tai vaivihkaan. On myös eduksi jos koira osaa tehdä eri likkeitä "kaukoliikkeinä" eli kauempana ohjaajasta, joka lisää heti vaikeusastetta. Tärkeetä koreografiassa on myös muistaa hyvä aloitus ja kunnon lopetus, esim. jokin asento, niin että tanssi päättyy selkeästi johonkin. Joskus myös tanssissa voi olla jokin juoni, mutta se ei ole pakollista.

Sulo tykkää eniten vauhtiliikkeistä. Kuva: Sirpa Saari

Lajin vaikeudet piilevät mielestäni siinä, että ohjaajan pitäisi olla niin kreatiivinen, että osaa luoda kisaohjelman, jossa esityksen taiteellinen puoli sekä koiran tekninen osaaminen tulevat esille. Itselläni riittäisi paljonkin ideoita koreografian tekoon oman tanssitaustani avulla joten koenkin vaikeammaksi näiden satojen mahdollisten temppujen nimeämisen ja muistamisen! Ihan eri tavalla kuin tokossa: koiratanssissa vain taivas on rajana ;)

Sulon temppuarkistosta löytyi tälläinenkin. Kuva: Sirpa Saari

Nykyään siis tässäkin lajissa voi kisata virallisesti myös Suomessa ja lajista voi myös valioitua! FI KTV ja FI KTV-V ovat valiolyhenteet ja näistä ensimmäinen on Freestylen ja jälkimmäinen Heel Work To Musicin valiolyhenne. Tarkemmat kisasäännöt löytyy kenneliiton sivuilta, joten en lähde tässä luettelemaan sen kummemmin sääntöjä.:)

Kyllä Sulo osaa! Kuva: Sirpa Saari

Stella harjoittelee korokkeella takajalkojen liikuttamista. Kuvat: Sirpa Saari

Stella innostui tästä lajista ihan toden teolla vaikka päivä olikin hieman liian pitkä sille. Jatkossa treenaamme tietysti vain vähän kerrallaan, mutta tämä päivä oli mukava motivointipläjäys ohjaajalle ;) Stellalle tästä voisi selkeästi tulla agilityn ohella hyvä harrastuslaji, koska neiti vaikutti tykkäävään ihan hirveästi. Sulollekkin tekee kyllä hyvää tämän lajin treenaaminen, koska ehkä sillä saisin monipuolistettua sen vartalon käyttöä? Tänäänkin Sulo oli kyllä selkeästi porukan kankein sheltti, mutta se johtuu osittain siitä että Sulo on niin kangistunut kaavoihin temppujenkin suhteen että kroppa automaattisesti liikkuu vain tietyllä tavalla.

Koiratanssikurssin koirasatoa. Kuva:Sirpa Saari

Kiitokset mukavasta päivästä kuuluu Nadjalle ja Hipille, sekä Sirpalle, joka jaksoi taas olla kuvaamassa shelttien menoa ja meininkiä :) Ihania muistoja! Huomenna jatketaan sitten tokon parissa sheltti-viikonloppua! :)