keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Menolippu MM-kotikisoihin ja huipulle kiipeämisen salat

Kuva: Rita Larjava/Mageekuva

Tuntuu kuin eläisin jonkun toisen elämää, mutta en sitten kuitenkaan, vaan tämä on ihan oikeasti sattunut minun ja Stellan uralle - me voitettiin vuoden 2019 agilityn maajoukkuekarsinnat ja päästään MM-kotikisoihin Turkuun! Viime vuoden karsintojen perusteella, jolloin sijoituimme 2.sijalle, ei tämän lopputuloksen kai pitäisi tuntua kovin mahdottomalta. Järjen olisi kai pitänyt sanoa, että siihen on kaikki mahdollisuudet, mutta millä todennäköisyydellä sitä onnistuisi saamaan paikan MM-kisoihin tässä lajissa kahtena vuotena peräkkäin? Tähän en totisesti uskonut. Jo aiemmin keväänä annoin haastattelun Sporttirakille, jossa pohdin yhteistä uraamme ja ystäväni Ella kirjoitti blogissaan omasta näkökulmastaan heti karsintojen jälkeen – nyt on minun vuoroni kertoa omani.

Kuva: Rita Larjava/Mageekuva
Minun ja sheltti Stellan agility on kokenut viime vuosina ison muutoksen. Aiemmin neljällä sujuvalla nollatuloksella ylsimme hädin tuskin 10 parhaan joukkoon maajoukkuekarsinnoissa, kun taas viime ja tänä vuonna olemme yltäneet MM-joukkueeseen vain kolmen nollatuloksen turvin ja jopa voittaneet ratoja kovassa porukassa. Noin kaksi vuotta sitten tein Stellan kanssa muutoksia ja ne ovat näemmä olleet oikeanlaisia – koska toistuvat onnistumiset eivät enää voi mennä pelkän sattuman piikkiin. Mitä kaksi vuotta sitten tapahtui? Mikä tai kuka oli ratkaisevat tekijä? Mitä muutokset ovat vaatineet ja mitä kaikkea muutoksista on seurannut? Tässä kirjoituksessa avaan minun ja Stellan yhteistä agilityuraa, siihen kuuluvia ylä- ja alamäkiä ja niitä tekijöitä, jotka lopulta nostivat minut ja Stellan niin sanotusti Suomen huipulle.

Kuva: Rita Larjava/Mageekuva
Jo Stellan kisauran alkumetreiltä lähtien muistan, miten olemme tehneet tasaisesti nollatuloksia, useita tupla- ja triplanollia, mutta harvemmin kuitenkaan voittoja edes kyläkisoissa. Meillä ei ollut mitään saumaa nopeudessa kehenkään ja sitä usein harmiteltiinkin. ”Hieno koirakko, mutta vauhtia saisi olla enemmän”. Treenasin liikaa, tein päivittäin vähintään 5km kävelylenkkejä ja syötin koiraani liikaa. Kaikkea oli siis aivan liikaa. Meidän ura lähti kuitenkin näistä seikoista huolimatta melko hienosti liikkeelle; 7 startilla kolmosiin ja sertit sekä valionarvot heti plakkariin. Sen jälkeen alkoikin tulla kaatumisia, loukkaantumisia loukkaantumisten perään, ylikuntoa, vaikeat valeraskaudet ja vaikka mitä. Koko ura koki todellisen stopin loppuvuodesta 2014, joka todella pysäytti. Edessä oli eläinlääkärin tutkimuksia, kuntoutusta ja Stellan munasarjojen poisto. Meni vuosi jos toinenkin, kunnes ura lähti tavallaan jonkinlaiseen uuteen nousuun vuonna 2016 ja Stella pääsi PM-joukkueeseen karsintojen 10.sijalta. Vauhdissa jäätiin kuitenkin edelleen ja olinkin jo asennoitunut siihen, että tämä on se paras mihin Stellan kanssa hyvällä tuurilla on mahdollista yltää. Ja kuinka väärässä olinkaan…

Kuva: Rita Larjava/Mageekuva

Loppuvuodesta 2016 otin pennun (Raichun) kasvamaan ja keskityin paljon sen kanssa touhuamiseen. Vuonna 2017 Stella oli vähän väliä jostain syystä sairauslomalla, mutta silti osallistuttiin kaikkiin kisoihin mihin päästiin. Tehtiin vuonna 2017 maajoukkuekarsinnoissa jo toistamiseen neljä nollatulosta, mutta vauhti oli totaalisen kadoksissa eikä paikkaa saatu tällä suorituksella edes PM-joukkueeseen kuten edeltävänä vuonna. Tästä on nyt siis tarkalleen kaksi vuotta. Olin jo vuosia tuota ennen lukenut ja perehtynyt koiran fyysisen kunnon rakentamiseen ja jo yrittänytkin tehdä kuntoa Stellalle, mutta en ollut onnistunut. Sitten tapasin henkilön, joka oli katsellut meidän menoa ja joka sanoi minulle ”vauhtia tulee vielä paljon lisää” – se henkilö oli Arppa. Suhtauduin silloin tähän lauseeseen hyvin epäuskoisesti, mutta silti rupesin tekemään muutoksia Arpan ohjeiden mukaan ja omiin tarpeisiini soveltaen. Suosittelen lämpimästi aiheesta kiinnostuneilla Ari "Arppa" Kuparisen luentoa koiran huippunkunnon rakentamisesta!


Stella ja Arppa Liedon MM-karsinnoissa 2019
Ensin piti saada Stellan ruokinta-asiat ja paino kohdilleen, koska sen kanssa oli menty pahasti metsään. Vaihdoin ruuan Acana Light and Fittiin, punnitsin joka ikisen ruoka-annoksen ja vahdin tarkkaan ettei Stella varasta ruokaa Raichulta. Lisäksi punnitsin Stellan kerran viikossa nähdäkseni missä painon suhteen mennään. En oikeastaan edes tiennyt paljonko Stellan kokoisen sheltin tulisi painaa, joten ensin vakiinnutin ruokamäärän ja laskin päivittäistä ruokamäärää asteittain kunnes Stella tuntui kokeiltaessa hyvältä. Viisi kuukautta myöhemmin Stella tuntui jo eri koiralta, mutta hämmästyksekseni paino jatkoi laskuaan hitaasti vielä toiset viisi kuukautta kunnes paino asettui siihen, jossa se on pysynyt jo reilun vuoden päivät.

Meillä molemmat koirat syövät Acanaa

Meillä koirat käyvät puntarilla noin kerran viikossa!
Toiseksi, olen alkanut tekemään asioita systemaattisemmin keskittyen siihen, että kauden aikana painopiste liikunnan suhteen vaihtelee. Toisin sanoen; suunnittelen, seuraan ja pidän kirjaa siitä, miten Stella milloinkin liikkuu. Pohjalla tulee olla hyvä peruskunto, mutta ennen tärkeitä kisoja tarvitaan nopeusharjoittelua ja levon merkitys kasvaa entisestään. Olemme tehneet peruskuntoa juoksu- ja pyörälenkkien avulla, voimaharjoittelua vesikävelymatolla ja nopeusharjoitteluna spurtteja tasamaalla ennen omaa päätavoitetta. Tärkeintä on siis ollut löytää liikunnan, harjoittelun ja levon tasapaino, joka sopii juuri Stellalle.


Kolmanneksi, jotta tietää minkälaisen suunnitelman kaudelle tekee on päätettävä milloin haluaa, että koira on kauden nopeimmillaan. Hyviä kuntopiikkejä on mahdollista rakentaa 2-3 yhteen kauteen. On siis tehtävä valintoja, koska nopeimmillaan ei voi olla koko vuoden ympäri. Koska Suomessa arvokisoja on pitkin vuotta, on hyväksyttävä se, että päätavoitteeksi ei voi asettaa kaikkia arvokisoja samana vuonna. Itse asetin tavoitteeksi vuoden 2018 MM-karsinnat, mutta EO-edustuspaikka sekoitti pakkaa ja vaikeutti selkeiden kuntopiikkien aikaansaamista. Ruotsin MM-kisojen jälkeen, olen keskittynyt vain ja ainoastaan tämän vuoden MM-karsintoihin, vaikka olenkin osallistunut kuntopiikkejä tekemättä myös muihin arvokisoihin. Esimerkiksi tämän vuoden HalliSM-kisoissa jäimme yksinkertaisella ja suoraviivaisella finaaliradalla niukasti 4.sijalle, joka oli tällä suunnitelmallani täysin odotettavissa. Tänä vuonna olen oikeastaan jossain määrin helpottunut siitä, että teimme virheitä EO-karsinnoissa, emmekä ole lähdössä Hollantiin vaan voimme keskittyä täysillä tuleviin MM-kotikisoihin.

Stella HalliSM 2019 4.sija

Olen kiitollinen siitä, että tutustuin Arppaan, joka teki luennoillaan ja kommenteillaan aloitteen meidän muutoksille. Nämä muutokset ovat vaatineet sitoutumista ja niistä on muodostunut kahden viimeisen vuoden aikana meille uusi elämäntapa. Näiden muutosten myötä on seurannut paljon positiivisia asioita. Ensinnäkin Stella, joka on vuodesta 2015 alkaen käynyt vähintään 4-5 viikon välein eläinfysioterapeutin (Tanja Kotti) käsittelyssä, on pysynyt viimeisen 1,5 vuoden aikana aiempiin vuosiin verrattuna paljon paremmassa kunnossa. Hoitopalaute on ollut paljon positiivisempi ja perusjumit ovat vähentyneet merkittävästi. Stella on jaksanut kulkea paremmin lenkeillä, puhumattakaan agilitykentillä juoksemisesta ja olemme myös välttyneet tänä aikana isommilta loukkaantumisilta (koputtaa puuta). Vauhdin kasvaessa on myös virheiden määrä kasvanut, toisaalta myös voittoja on tullut enemmän. Stellan vauhti ei siis ole parempi ainoastaan silloin kun on kyse kauden tärkeimmistä kisoista, vaan Stellan perusvauhtikin on parantunut aiemmasta. 


Kuva: Rita Larjava/ Mageekuva

Yksistään huippukunnon rakentaminen ei siis ole tuonut meitä tähän pisteeseen, vaan samanaikaisesti meillä on ollut koutsina huippu lajivalmentaja, Elina Jänesniemi, joka on pysynyt ajanhermoilla valmennuksessaan ja laittanut meidät treenaamaan nykyaikaisia ratoja sekä jatkamalla meidän yhteistyön haastamista treenistä toiseen. Huipulle ei siis kiivetä yksin, vaan se on monien sattumien summa; tarvitaan päättäväisyyttä, sitoutuneisuutta, motivaatiota, rakkautta lajiin, ammattitaitoinen valmennus- ja huoltotiimi, liuta sinuun uskovia tukijoukkoja, jossain määrin myös puhdasta onnea sekä tietysti huippu hyvä kisakumppani, koira nimeltä Stella <3


Kuva: Rita Larjava/Mageekuva

Alla meidän kaikki radat tämän vuoden MM-karsinnoista, joissa näkyy hyvin myös tuo vauhdin ja toisaalta ohjaajan reagoinnin hitauden aiheuttamat lipsahdukset. Näiden perusteella tiedetään mitä treenata MM-kisoja varten! Ajankohtaiset treeni- ja kisakuulumiset Instagramin puolelta @soniadelatteagility, tervetuloa seuraamaan! Kiitos Mageekuva blogitekstin ja videon kuvituksesta.




Kiitos kaikille sponsoreille meidän agilitymatkan tukemisesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)