Kun agilitysuunnitelmat toteutuvat ja kariutuvat

Kuva: Mageekuva/Rita Larjava

Vain muutamia päiviä ennen kuin koronaviruksen COVID-19 todettiin Suomessa levinneen, sain viettää  agilitykoulutusta täynnä olevan viikonlopun. Järjestimme yhdessä pitkäaikaisen valmennuskumppanini Petra Malinin ja psykologikollegani Stefania Fältin kanssa Agishelttien koulutuspäivän 7.3. ATT-Areenalla Liedossa. Samaisena viikonloppuna myös ensimmäinen IN-teemakurssini tuli päätökseen. Vaikka tuosta viikonlopusta ei ole tätä kirjoittaessani kuin kymmenen päivää, tuntuu kuin siitä olisi kulunut jo ikuisuus. Miten mukavaa meillä olikaan kun pääsimme nauttimaan toistemme sosiaalisesta seurasta iloisena massana ja saimme tavata uusia agilityharrastajia ympäri Suomea! Näistä tunnelmista on asteittain päivä päivältä tultu alas, ensi alkuun hieman pehmeämmin kun vain massatapahtumat ja kilpailut kevään osalta peruttiin, ja nyt alkuviikosta rytisten, kun viimeisimpänä (omalla kohdallani) viimeisetkin agilityn harrastus- ja koulutusmahdollisuudet evättiin toistaiseksi. Tilanteeseen sopeutumista helpottaa toki se, että en ole tilanteessa yksin – meistä kukaan ei ole yksin vaikka joudummekin olemaan fyysisesti toisistamme erillään toistaiseksi.

Agishelttien koulutuspäivän iloiset kouluttajat

Viime päivät ovat olleet Suomessa poikkeuksellisissa olosuhteissa elämistä "koronatilanteen" vuoksi ja tämä tilanne näyttää vaikuttavan erityisesti niihin, joiden työ ja harrastukset perustuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen ja erilaisiin sosiaalisiin tapahtumiin. Koko maailmassa on nyt monenlaisia huolenaiheita pinnalla, erityisesti selviytymiseen ja terveydellisiin syihin liittyviä huolia ja pelkoja. Siksi onkin hyvä tunnistaa, että tässä kohtaa kaikki on toissijaista terveyden jälkeen ja nyt ensisijaista on toimia yhteiskunnan parhaaksi, jotta jatkossakin on mahdollisuus elää sellaista elämää kuin kukin haluaa. Esimerkiksi agilityyn ei ole paluuta, jos emme ensin selviä yhteiskuntana tästä maailmanlaajuisesta kriisistä. On kuitenkin ymmärrettävää, että monenlaiset rajoitukset, jotka tällä hetkellä kohdistuvat omaan elämään, aiheuttavat surua, murhetta, turhautumista ja ennen kaikkea huolta tulevasta. Se on ollut varmasti monelle järkytys, kun yhtäkkiä ei pääsekään toteuttamaan itseä rakkaan harrastuksen tai työn parissa, jolle on omistautunut ja antanut suuren siivun elämästään. Vaikka huoli on maailmanlaajuinen ja kohdistuu yhteiskunnan selviytymiseen, on silti tärkeä sallia jokaiselle ne omat tunteet ja harmituksen kohteet siinä omassa elämäntilanteessa, jossa kukin meistä on. Näiden tunteiden on kuitenkin tarkoitus myös viestittää mitkä asiat ovat meille elämässämme merkityksellisiä ja tärkeitä. Tämä tilanne saattaa jopa vaikuttaa siihen, että laitamme omia elämän arvojamme uudenlaiseen (tärkeys)järjestykseen.

<3

Nykyisen poikkeuksellisen tilanteen vaikutuksista nimenomaan agilityyn löytyisi monelle erilaiselle kirjoitukselle aihetta, mutta tässä kirjoituksessa näille ajatuksille ei ole tilaa. Kuka tietää, ehkä nyt blogini aktivoituu poikkeustilanteesta johtuen kun blogin ydinasiat ja varsinainen agilityn parissa toimiminen joutuu tauolle… Yritän kovasti keksiä tapoja, joilla auttaa omaa sopeutumistani tilanteeseen ja keinoja, joilla lisätä omaa hallinnantunnetta tässä epävarmuuden tilassa, joka nyt vallitsee koko maailmassa. Ehkä jossain vaiheessa innostun jakamaan niitä ajatuksia myös täällä siltä osin kuin ne sopivat tämän blogin teemaan. Nyt kuitenkin siihen aiheeseen, josta alun perin ajattelin kirjoittaa eli alkuvuoden kuulumisiin…

Kuva otettu IN-teemakurssin teorialuennolta tammikuun alussa.

Alkuvuoden agilitykuulumiset:
Järjestin ensimmäistä kertaa IN-teemakurssin, jossa koulutin teoriasta lähtien osallistujille miten threadles-vihje, eli ns. "in in" -ohjaus koulutetaan koiralle. Oli hienoa seurata, miten osallistujien kahden kuukauden ajan ahkera omatoiminen harjoittelu perusharjoitteiden kanssa tuotti tulosta ja kuinka aktiivisimmat harjoittelijat onnistuivat jo kurssin aikana saamaan ohjauksesta koiransa kanssa itselleen ratavalmiin. Hauska, työntäyteinen ja mielenkiintoinen kokemus itselleni. ISO kiitos teille, jotka olitte pilotoimassa tätä kurssia. Katsotaan tuleeko joskus mahdollisuus järjestää vastaava kurssi uudelleen!

Agishelttien koulutuspäivä 7.3. ATT-Areenalla
(osallistujat antaneet luvan kuvan julkaisuun somessa)

Maaliskuun Agishelttipäivä oli jo viime syksynä alkunsa saaneen ideoinnin ja suunnittelun tulos. Koulutuspäivän tarkoituksena oli tuoda yhteen agilitya harrastavia shelttejä ohjaajineen ja viettää mukavaa päivää yhdessä. Osallistujat saivat kahdet erilaiset lajitreenit, jotka keskittyivät koirakon yhteistyön parantamiseen vauhdikkailla ja monipuolisilla radoilla. Koulutin itse yhdellä kentällä ja toiselle kentälle lajitreeniä tuli pitämään Petra Malin. Kisajännitykseen liittyvää psyykkisen valmentamisen luentoa tuli pitämään positiiviseen psykologiaan erikoistunut Stefania Fält. Mukana meillä oli myös pientä arvontaa Rock & Dog Finlandilta ja Aginotesilta sekä koiranruokanäytteitä Acanalta osallistujien iloksi.  Koulutuspäivä oli erittäin onnistunut ja paikalle saapui sopivan kokoinen porukka monen tasoisia shelttiohjaajia eri puolilta Suomea. Kaikilla oli aivan loistava positiivinen asenne ja motivaatio uuden oppimiselle sekä itsensä haastamiselle. Tämä oli kyllä tähän mennessä siisteintä, mitä olen agilitykouluttajan ominaisuudessa laittanut alulle ja päässyt toteuttamaan. Kiitos yhteistyökumppaneille ja kaikille teille osallistujille, jotka olitte mukana! 

Kuva Agishelttien koulutuspäivän "Kesytä kisajännitys" -luennolta.

Mukana tapahtumassa myös Acana & Orijen

Stella ja Rock & Dog -lelut <3

Koska Agishelttien koulutuspäivään olisi ollut tuplaten enemmän tulijoita kuin oli varattu paikkoja, olemme suunnitelleet toisen sisällöltään samanlaisen koulutuspäivän toukokuun alkuun. Toivomme parasta, että myös kyseinen koulutuspäivä päästään pitämään ajallaan tai vaihtoehtoisesti saadaan siirrettyä turvallisempaan ajankohtaan koronatilanteen vuoksi.

Kuva:  Mageekuva/Rita Larjava

Olen ollut siis alkuvuodesta aktiivisena toimijana agilitykouluttajan roolissa ja pyrkinyt itse treenaamaan ja kisaamaan omien koirieni kanssa siinä sivussa sen verran mitä olen ehtinyt. Stella pääsi kisaamaan vain muutamat startit, koska Stella sai kaiken alkuvuoden kiireiden keskellä viettää kuukauden tauon esteiltä osittain ihan suunnitelmallisesti ja osittain myös varotoimenpiteenä mahdollisesti lievän lihasvenähdyksen vuoksi. Stella on tästä sittemmin kuntoutunut ja voi erinomaisesti. 

Stella teki tammikuussa tuplanollan vuoden ensimmäisissä kisoissaan Lohjalla.

<3

Raichun kanssa treenaaminen oli alkuvuodesta melko vähäistä, koska monenlaisia elämän esteitä sattui jo alkuvuodesta matkan varrelle. Jumppailimme kuitenkin kotona ahkerasta ja myös Raichu on pysynyt erinomaisessa kunnossa. Raichu pääsi kisaamaan myös vain muutamat 2-luokan hyppyradat, mutta sai kuitenkin maaliskuun alussa myös ensimmäisen LUVA:nsa 2-luokasta nollavoiton kera. Raichun kanssa lajissa eteneminen vaatisi säännöllistä treenaamista erityisesti kontaktien osalta, jotta vauhtihirmulla pysyy ajatus mukana niidenkin suorittamisessa ja uskaltuisimme kisatilenteeseen niitä kokeilemaan. Tarkoitukseni OLI tästä maaliskuusta eteenpäin pyhittää vapaa-ajasta enemmän harrastusaikaa omille koirilleni ja osallistua omiin valmennuksiin. Koronatilanteesta johtuen ei tämä nyt tietysti olekaan mahdollista, sillä edessä on määrittämättömän pitkä agilitytauko. Ikävä lajin pariin on täällä päässä jo kova <3

Raichun ensimmäinen LUVA 2-luokasta

Raichu <3

Raichulle ensimmäinen nolla hyppyradoilta ja kakkosluokasta!

En ole missään vaiheessa pitänyt omaa enkä koirieni terveyttä itsestäänselvyytenä. Olen sairastanut tänä talvena jo kahdet virusflunssat jo ennen nykyistä pandemiaa ja siten olen tottunut laittamaan terveyteni agilityn edelle.  En ole mennyt sairaana töihin enkä kisoihin – ehkä tätä taitoa osaa moni muukin noudattaa kun tästä koronatilanteesta yhteiskuntamme toipuu (toipuuhan sen?). Olen tällä hetkellä onnekas, että molemmat harrastuskoirani ovat pysyneet terveinä (kop kop) eikä tässäkään kohtaa korona ole vielä minuun iskenyt. Meillä voidaan siis somaattisesti hyvin, mutta oma mieli on kyllä reagoinut monin erilaisin tuntein yhteiskunnan kaaokseen enkä huoleltakaan ole tilanteessa säästynyt. Olen luonteeltani sosiaalinen ja kaipaan jo nyt ihmisten läsnäoloa sekä ryhmässä toimimista. Kaipaan mm. sitä, että voin halata ystäviäni, heittää ”yläfemmaa” koulutettavieni kanssa ja sitä että voin suunnitella elämääni eteenpäin monella eri elämän osa-alueella. Agilityn osalta kaipaan jo nyt yhteisöllisiä tapahtumia, valmennuksia ja iloa tuottavia koulutus- ja harrastusiltoja.

"Koska pääsee sporttaamaan?" T.Raichu

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena oli oikeastaan kertoa alkuvuodesta ja tulevista kevään koulutus- ja harrastussuunnitelmista, joista jälkimmäinen osa jäi nyt kokonaan tekstistä pois, joka varmasti jokaiselle tässä koronatilanteessa ymmärrettävää. Näin sivutoimisena agilitykoulutusta tuottavana pienimuotoisena yrittäjänä minulla ei ole samanlaista taloudellista ahdinkoa tässä tilanteessa, kuin niillä joiden elinkeino riippuu agilityvalmennuksista. Myötäelän kuitenkin vahvasti niiden kanssa, joille tilanne on oikeasti toimentuloa uhkaava. Tällä erää haluan lähettää isot tsempit jokaiselle agilitya pääasiallisena työnä kouluttaville ja myös muita koiraharrastuslajeja kouluttaville ympäri Suomea. Agilityyn liittyen toivon suuresti, että tilanteen normalisoituessa agilitykansa pääsee näyttämään oman hyvyytensä ja vahvuutensa, jonka avulla saamme pidettyä pystyssä niin agilityseurat kuin yksityisesti koulutusta tarjoavat palvelutkin, jotta saamme jokainen jatkaa tämän huikean lajin parissa sekä treenaten että kisaten yhteiskunnan kriisin jälkeenkin. Viimeisenä ja tärkeimpänä: Voimia ja terveyttä ihan jokaiselle tämän hetkisiin tilanteisiinne!