Tasan kuukausi sitten Stella täytti 7 vuotta, ja päivää myöhemmin lähdimme uramme tähän mennessä suurinpaan seikkailuun suuntana ensimmäiset agilityn MM-kisamme Ruotsissa, Kristianstadissa 4.10.-7.10.2018. Lähdin matkaan avoimin mielin ja hyvin fiiliksin. Kaiken kaikkiaan Stellan MM-debyytti sujui paremmin kuin
olisin koskaan voinut kuvitella. Reissuun lähdettäessä minulla ei ollut mitään
tulostavoitteita, vaan tärkeimpänä tavoitteenani oli tehdä parhaani ja antaa
kaikkeni jokaisella radalla. Pelkästään pääsy MM-kisoihin oli meille unelmien
täyttymys!
Ennen lähtöä annoin Agility-Team Turku ry:n blogiin haastattelun, joka on katsottavissa tästä:
Perillä Kristianstadissa! Taustalla hotellimme Quality Hotel Grand Kristianstad.
Lähes vuorokauden matkaamisen jälkeen olimme tiistai-iltapäivällä perillä kohteessa. Stellan kanssa matka taittui mukavasti ja sujuvasti, ensin iltalaivalla Turusta Tukholmaan ja siitä noin 550km ajo Tukholmasta Kristianstadiin. Keskiviikkona päivä käynnistyi eläinlääkärin tarkastuksella ja lyhyellä treenillä sekä Kristianstad Areenaan tutustumisella.
Oma kisaliivi <3
Kuva kilpalijaluettelosta
Suomen maajoukkue 2018 kokonaisuudessaan. Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Suomen minit: Terhi Helaja & Räyhis, Sanna Ahola & Dharma, Anki Molander & Wii ja Sonia Delatte & Stella Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Valmiina koitokseen! Stella poseeraa Rock & Dog sponsorilelun ja kilpailijalahjojen kanssa.
Torstaiaamuna vietettiin MM-kisojen avajaisia, joissa kyllä meinasin tirauttaaa muutaman onnenkyyneleen ihan vaan siitä mahtavasta fiiliksestä, jonka Jouni Orenius sai aikaan areenalla laulamalla kisojen tunnuslaulun "Worlds". "Uskomatonta, että me ollaan täällä - kisaajina ja Suomen edustajina!" Me pääsimme Stellan kanssa vasta illalla tositoimiin kun ensimmäisenä vuorossa oli joukkuehyppyrata. Ennen ensimmäistä rataa jännitin kovin ihan siksi, että se
oli meidän uramme ensimmäinen startti isolla areenalla ja ison yleisön edessä. Olin kovin tyytyväinen siihen, että onnistuttiin tekemään heti joukkueelle
nollatulos ja iloitsin tästä. Muut joukkueessa valitettavasti hyllyttivät, jonka myötä koko joukkue hylkääntyi, mutta onneksi tätä ei kukaan ottanut vakavasti vaan hyvä fiilis säilyi joukkueessa.
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Perjantaina toiselle joukkueradalle lähtiessä olin saanut lisää varmuutta eilisen onnistumisen jälkeen eikä rata tuntunut edes kovin vaikealta. Meillä oli jälleen maalissa aihetta
tuuletukselle kun tehtiin joukkueelle myös tältä toiselta radalta nollatulos. Samana päivänä paikalle oli saapunut ystäviä tsemppaamaan meitä Suomi-katsomoon, joten fiilis oli aivan käsittämättömän upea ja maalissa tuuletukset olivat sen mukaiset. Me niin nautittiin joka hetkestä <3 Joukkueemme teki tällä radalla kaksi puhdasta suoritusta ja kaksi hylättyä suoritusta, joten koko joukkue valitettavasti hylkääntyi.
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Minä ja mun tsempparit <3
Yksilökisan koirat: Räyhis, Dharma ja Stella.
Lauantaina meillä oli aikainen herätys, koska minit aloittivat yksilökisapäivän hyppyradalla. Olin heti ensimmäisessä tutustumisryhmässä ja starttasin kisan alkupäässä. Rata oli kerrassaan nerokas! Tiesin jo rataan tutustuessani, että olemme treenanneet juuri oikeita asioita tähän hetkeen valmistautuessamme. Oli pakko juosta täysillä ja luottaa koiran taitoihin, jos aikoi selvitä radasta maaliin puhtaalla suorituksella. Tälle radalla löysin mielestäni parhaimman rentouden ja rohkeuden omaan
tekemiseen koko viikonlopun aikana. Sen johdosta oma liikkuminen oli sujuvaa lähes kaiken aikaa ja
silti kontakti pysyi hyvin Stellaan. Tuo fiilis maaliin yltäessämme on yksi parhaimmista adrenaliinipiikeistä, jonka olen koskaan agilityurheilussa kokenut. Voi vitsit sentään, me tehtiin nolla MM-kisoissa! Tämä kyseinen rata on varmasti yksi meidän uran
mieleenpainuvimmista koskaan. Ja tuo loppusuora... kuvat saavat puhua puolestaan <3 Kyllä saan vain ihmetellä näin jälkikäteenkin millaista rohkeutta ja voimaa voikaan Suomi-yleisö ja tuollainen kisatilanne antaa kaiken sen jännityksen ja henkisen latautumisen keskellä.
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Sunnuntaille mentäessä alkoi jo kisaväsymys painaa. Stella vaikutti onneksi jaksavan hyvin ja viimeisenä päivänä tajusin sen oppineen reitin pukuhuoneelta areenalle sokkeloisista käytävistä huolimatta... Yksilöagilityradalla oli muutama kohta, joita jännitin
erityisen paljon ja vielä rataantutustumisen jälkeenkin olin hieman epävarma
onnistuisiko omat ohjaussuunnitelmat ensimmäisellä yrittämällä.
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Ystäväni Ellan sanoin "Ei ole mitään siistimpää kuin päästä starttaamaan MM-finaalissa". Tällä kisojen viimeisellä
radalla ensimmäistä kertaa koko viikonloppuna jännittämiseni vaikutti
haitallisesti omaan liikkumiseen ja tuntui siltä, etten päässyt liikkeelle tilanteista
ajoissa enkä pysynyt niissä askelmerkeissä, jotka olin suunnitellut. Ajauduin
mm. heti alussa liian pitkillä askeleilla liian lähelle keinun päätyä, jonka
johdosta olin auttamatta myöhässä kepeillä, johon tulikin sitten myös
kaarrosta. Myös lopussa A:n jälkeen rytmi hajoili. Oli mahtavaa nähdä miten Stella
luki rataa ihan oikein ja kulki vähän huonommallakin ohjauksella ja hoiti tilanteen, vaikka
olinkin paikoitellen myöhässä. Taitava koira pelasti jännittyneen ohjaajan! <3
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Suomi-katsomon tsemppi tällä radalla oli todella tärkeä ja erityisesti puomille löytäminen, monien koirien sujahdettua puomin alla olevaan putkeen, oli riemun kiljahdusten paikka katsomossa. Vaikka maaliin tultuamme saatiin Stellan kanssa raikuvat aplodit ja hurraa-huudot, olin epävarma sen suhteen oliko tuomari nostanut jossain kohtaa rataa kättä pystyyn vai ei. Joukkueenjohtajilta sain tiedon, että se oli meidän neljäs MM-nolla, jota oli ja on edelleenkin vielä vaikea käsittää. Onnenkyyneleet tulivat ensimmäisen kerran vasta kun pääsin halaamaan Suomesta asti kisapaikalle matkustaneita ystäviä. <3 Yksilökilpailun yhteistuloksissa sijoituimme upeasti tuplanollalla 8.sijalle!
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Fiilikset back stagella viimeisen radan jälkeen!
Fiilikset hieman myöhemmin areenan ulkopuolella: MM-8!!!
<3
Tämä MM-matka on yksi upeimmista kokemuksista koskaan ja
se on lisännyt motivaatiotani kehittyä entistä paremmaksi agilityurheilijaksi. Olen todella
ylpeä siitä kehityksestä, jota vuoden sisällä on Stellan kanssa tapahtunut ja
nämä kisat kruunasivat koko kisakautemme. Ylitimme omasta mielestäni Stellan
kanssa itsemme enkä olisi koskaan voinut uskoa, että voisimme sijoittua näin
hyvin ensimmäisissä MM-kisoissamme. Kiitos Team leadereille: Melle, Vesa, Arppa ja Iida! Olitte korvaamaton apu kisapaikalla eikä valmistautuminen startteihin olisi voinut sujua paremmin. Kiitos kaikki Suomen joukkueessa tämän upean kokemuksen jakamisesta ja hyvästä ryhmähengestä. Kiitos rakkaat ihanat ystävät kun tulitte tsemppaamaan! <3 Kiitos Elina viime hetken tsempeistä ennen finaalia - se tuli niin hyvään paikkaan. Autoit meidät alkuun tässä lajissa ja nyt saatoit meidät MM-finaaliradalle. Kiitos Jukka upeista kuvista! Kiitos Rock & Dog Finland sponsoroinnista! Kiitos myös ihan kaikille tsempeistä, onnitteluista ja kauniista sanoista <3
Tässä vielä koosteet meidän MM-radoista katsomosta kuvattuna ja Live streamistä tallennettuina.
Photo (c) by Jukka Pätynen / Koirakuvat.fi
Nyt on aika suunnata katseet kohti tulevaa kautta. Stella on saanut levätä ja taukoilla agilitysta jo kolmen viikon ajan ja tauko jatkuu ainakin vielä viikon verran, jonka jälkeen alamme tekemään uutta peruskuntopohjaa seuraavalle kaudelle. Sitten teemme vähitellen myös paluuta agilityyn, ensin treenikentille ja kun tuntuu oikealta hetkeltä, avaan kisakalenterin uudelleen. Raichun kanssa koulutusprojekti jatkuu iloisin mielin ja siitä blogissa vähän myöhemmin lisää...
Uutta! Tervetuloa tykkäämään uudesta Facebook -urheilijasivustani!
Klikkaa kuvaa päästäksesi urheilijasivulle Facebookissa!
