Kennelyskä ja muita vaivoja

Ensimmäistä kertaa tässä blogissa joudun ilmoittamaan huonoista uutisista. Ilo kaikista kevään kursseista katosi sitten kerta heitolla kun tajusin että Stella on saanut kennelyskätartunnan.... :( Tämä tieto ei kerro monelle paljon mitään, mutta kunnolliset koiranomistajat kyllä ymmärtävät kuinka harmillinen juttu tämä oikeastaan on. Kun huomasin Stellan oireet, mun maailmani romahti hetkeksi aivan kokonaan ja todellinen surun tunne valtasi mieleni.

Kennelyskä voi olla pennulle vaarallinen!

Niille, jotka eivät tiedä, niin kennelyskä on siis yleisnimitys koiran tarttuville hengitystietulehduksille, joka siis aiheuttaa hakkaavaa yskää ja liman kakomista. Oireet kestävät noin pari viikkoa, jonka jälkeen koiraa täytyy pitää karanteenissa vähintään 14 päivää ensimmäisestä oireettomasta päivästä lukien. Myös talouden muut koirat noudattavat samaa sääntöä, vaikka oireita ei olisikaan, koska tautia voi kantaa myös ilman oireita. Tämän takia jouduin siis poissulkemaan todella ison osan koiratapahtumista ja -kursseista seuraavien viikkojen aikana, eikä voi vielä varmuudella sanoa kuinka kauan tätä karanteenia oikein jatkuu. Sinne meni mätsärit, epikset ja kurssit, jotka harmillisesti olin tietenkin jo maksanut. Tämän lisäksi Stella joutuu pysymään erossa kaikista koirakavereista ja muista sosialistamistilanteista ja näin ollen myös pennun kannalta oleellinen sosialistaminen kärsii :( Tällä hetkellä ainakin Stellan oireet vaikuttaisivat vain lievältä kennelyskältä, koska on muuten oma pirteä itsensä, mutta silti välttelemme kaikkea rasitusta ettei vain pahene keuhkokuumeeksi, joka on etenkin pennulle hengenvaarallinen.

Stella hölläilee...

En tiedä vielä miten tulemme selviämään tulevista viikoista, kun ei Stellan kanssa saisi edes kauheesti leikkiä, koska pelkkää kiihtymistäkin täytyy välttää. Kiva oravanpyörä sinänsä, sillä juuri nythän mun pitäisi leikittää Stellaa vetoleikein, jotta saadaan nuo yläkulmurit siellä suussa heilumaan ja vähitellen irtoamaan muiden hampaiden tapaan... Niin harmillista pitää Suloa ja Stellaa vain neljän seinän sisällä, toivottavasti tällä ei ole kovin huonoa vaikutusta Stellan kehittymisen suhteen kun ei pääse tekemään mitään kivaa :(

Vaikea katsoa vain vierestä kun toisella on selvästi kipuja :(

Mitä tulee Sulon vointiin, niin olen myös huolissani Sulon terveydestä. Jostain syystä Sulo on tosi vetelä, sekä sisällä että ulkona. Agilityssa on intoa täynnä, mutta niinhän se menee että vaikka kuinka olisi kipuja niin ei koira sano niistä, etenkään niinkin rakkaan harrastuksen parissa kuin agilityssa. Ulkona Sulon liikkuminen on tutussa maastossa laahaavaa ja tosi hidasta ja vaivalloista. Ensin ajattelin että kyse on Stellan läsnäolosta, joka sitä ärsyttää ja siksi ei vaivaudu kävelemään reippaasti niin kuin ennen, mutta nyt kun käytös on jatkunut tuollaisena jo jonkin aikaa, niin olen alkanut epäilemään fyysistä kipua. Kun mennään agilityyn tai pidemmälle lenkille niin silloin kävelee paljon reippaammin, mutta luulen sen siinä vaiheessa unohtaneen mahdollisen kipunsa. Kotona Sulo lepäilee ja nukkuu, jos ei mitään tapahdu eikä Stellakaan innosta sitä leikkimään.

Sulohan on menossa virallisiin terveystutkimuksiin kuukauden päästä, joten siitäpä selviää jotain. Yritän myös saada sille mahdollisimman pian ajan koirahierojalle ja fyssarille. Itse kun kokeilin sen selkälihaksia niin huomasin aikamoista nykimistä, joten selkälihakset ovat ainakin ihan jumissa ja jotenkin sen takapääkin tuntuu kireän oloiselta, koska seisoo useimmiten takajalat kehon alla.

Ei tässä voi olla kuin erittäin paha mieli molempien koirien puolesta ja koska mitään ei voi tehdä asialle, on vain mentävä tilanteen mukaan ja ajateltava että voisi sitä kai pahemminkin asiat olla. Tuntuu todella pahalta kun itse olisi valmis antamaan molemmille koirilleen kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä, mutta ei silti pysty tässä kohtaa edes lenkkeilemään normaalisti kummankaan koiran kanssa.

Taas sitä huomaa sen että kaikista tärkein asia, niin koirilla kuin ihmisilläkin on TERVEYS ja siitä pitäisi olla ihan joka päivä onnellinen ja sitä pitäisi arvostaa, eikä vain silloin kun kaikki ei olekaan kohdillaan.