Agirotu 2013

Pitkä päivä takana, väsyttää, hymyilyttää samalla kuin ihmetyttää, en vaihtaisi tätä päivää mihinkään :) Niin mukava kisapäivä takana ihanien kisakavereiden kanssa sekä oman rakkaan koirani kanssa, etten vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Tähän astisista kisoista nämä olivat volyymiltaan suurimmat missä olemme koskaan Stellan kanssa olleet. Pelkästään ilmoittautumiseen piti jonottaa ainakin puolitoista tuntia, koiria kolmosissa kisasi noin 100 per luokka ja kenttiä pyöri neljä kappaletta samaan aikaan - satoi tai paistoi. Kisaolosuhteet olivat myös jännimmät ikinä. Tässä nopea kertomus meidän päivästä :)

Saavuimme Ylöjärvelle hyvissä ajoin, vaan eipä kisajärjestäjät silti olleet aikataulussa ja jonottamisessa meni hurjan kauan. Onneksi osa porukoistamme pääsi pystyttämään telttaa ja koirat pääsivät suhteellisen nopesti tarpeilleen ja telttaan lepäämään. Ensimmäinen rata kisattiin sitten +25 helteessä todella tukahduttavassa ilmassa. Kiireessä sitten rataantutustumiseen tungettiin KAIKKI Mini3-ohjaajat samaan aikaan Harri Huittisen hyppyradalle. Käytännössä en nähnyt kunnolla mitään koko rataantutustumisen aikana ja mottasin ainakin kahta ihmistä ja astuin ainakin yhden ihmisen varpaille! Että sillä tavalla sitten. No tämä meidän "lämmitelyrata" meni meidän osalta oikein kivasti, vaikka se ei ollut helpoimmasta päästä meidän omaan osaamistasoon nähden ja saimme heti kättelyssä nollan :) Jeee! Ekaa kertaa kolmosissa uskalsin tuulettaa maalissa, sen verran hyvältä tuntui tuo rata, vaikka aina tämä perfektionisti löytää vain parannettavaa videolta ;) Stellan tulos siis tällä radalla -6,94 ja 5.sija, hieman alle 2 sekunnin erolla voittajaan. Ei paha ei paha :)



Toista rataa odotettiin ehkä 4-5 tuntia ja oma väsymys alkoi jo tässä kohtaa painaa. Ilma muuttui myös aivan radikaalisti. Heti kun sain aurinkorasvat läntättyä iholleni alkoi kauhea kaatosade ja ukonilma. Ukkosti ja jyrisi ainakin pari tuntia putkeen ja siinä kohtaa oli aika etuoikeutettu olo kun sai olla omassa teltassa turvassa ja piilossa sateelta! Päästiin onneksi ekasta radasta hyvän sään aikana, sen jälkeen kentät alkoivat muistuttamaan ennemmin mutaliejua, etenkin maksien radoilla. Toisella radalla tuomarina oli Katariina Wirkkala ja itseäni jännitti eniten ne olosuhteet jossa pitäisi vedellä kontaktiesteillä... Tärkeimpänä itselleni oli se ettei tule loukkaantumisia ja liukasteluja koiran osalta. Rataantutustuminen oli onneksi kahdessa erässä, eli tässä sentään pystyikin jotain suunnittelemaan. Kiireessä tuli muuten myös maistettua miltä koirien Fit Dogin palautusjuoma maistuu, hörppäsin nimittäin ihan väärästä pullosta juuri ennen radalle menoa! Hupsis! Palatakseni rataan niin me vältyimme onneksi pahimmalta rankkasateelta ja saimme juosta "perussateessa". Tässä radassa oli monta kohtaa, jotka olivat täysin uusia meille molemmille Stellan kanssa ja yritin parhaani mukaan soveltaa niitä juttuja mitä osattiin. Kontaktit olivat varmat, joskin puomilla huomasin että olemme liian vähän treenanneet sitä että jään itse taaemmas, mutta hyvin siitäkin selviydyttiin kun maltoin vaatia tassut alas asti kontaktilta. Vain yksi rima tuli ratavirheenä tältä radalta ja jälkeenpäin mietittynä tuo "saksalaisyritys" oli aika huono valinta meille ja viskileikkaus olisi ollut huomattavasti parempi ja nopeampi ratkaisu. Mutta turhapa tässä on jossitella, koska jokin toinen kohta olisi yhtälailla voinut epäonnistua ja tässäkin radassa oli paljon hyvää ja sain mukaani monta hyvää kotiläksyä :) Stellan aika tällä radalla oli -6,28, tulos 5. Ilman rimanpudotusta olisimme muistaakseni sijoittuneet tuolla ajalla noin 10 parhaan joukkoon.



Sitten kohti viimeistä kisaa. Itse sain jostain kummasti lisää energiaa ja Stellakin näytti jaksavan hyvin vaikka pitkä päivä olikin jo takana. Stella pystyi onneksi ottamaan todella lunkisti teltassa omassa turvallisessa boxissaan ja siellä se nukkui vaikka ukkosti ja satoi :) Sen kanssa on kyllä niin rentoa lähteä ihan uusiin paikkoihin kisaamaan kun ei se ota häiriötä mistään radalla eikä stressaa sen ulkopuolellakaan yhtään :) Luotto on kova toiseen, molemmin puolin <3 Viimeisenä ratana meille tarjoiltiin niinikään Katariina Wirkkalan KV-agilityrata, joka oli mielestäni todella helppo kolmosten radaksi. Ei juurikaan montaa vaikeaa kohtaa, toki hiottavaa löytyy aina ja tässäkin kaarrokset tuppasivat venymään. Muutama sellainen kohta mitä ei olla koskaan treenattu, enkä olisi osannut edes ohjata niitä paremmin näillä opeilla. Keinu oli aavistuksen hidas, varmasti vähempi käskytys olisi riittänyt kun koira oli juuri tehnyt hyvän keinun samassa kohtaa, mutta yritän välttyä lentokeinuilta, koska niitä on tehty jo ihan tarpeeksi kisoissa, ja siksi tuli sanottua vähän tiukemmin keinulla. A:han ja puomiin olen kyllä todella tyytyväinen :) Tältä radalta tuli paljon nollia ja huomattavasti nopeampia kuin meidän nolla, jossa halusin ottaa kontaktit pysähdyksillä. Meidän tulos oli tällä radalla siis -6,57 ja 18.sija. 



Meillä oli tavoitteena tehdä tänään ehjiä ratoja, hyvillä kontakteilla ja tehdä parhaamme ja sen me myös teimme, joten olen supertyytyväinen tähän päivään! Ei ole Stellan tapaista pudotella rimoja, joten ihan hyvä että Stella pääsee ensi viikolla taas Minnalle hierottavaksi, niin päästään tarkistuttamaan lihasten kunto. Hienoa tässä päivässä oli myös se että matkaseuralaisemme Anne ja Nuutti tekivät komiasti triplanollan ja hankkivat siis jo tuplanollan ensi vuoden arvokisoja varten :) Onnea Anne & Nuutti! Ei mekään paljoa heille hävitty tulosten saralla, sillä meidänkin saldo oli rimaa vaille tripla tältä päivältä, harmi vain että se rima tuli juuri tuolta keskimmäiseltä radalta... No mutta uutta matoa koukkuun vaan, tai katsotaan jäikö nämä meidän tämän vuoden viimeisiksi kisoiksi ennen Stellan mammalomaa. Juoksuja odotellaan alkavaksi elokuun aikana, mutta saattavatpa hyvinkin alkaa jo heinäkuuun aikana. Aika näyttää miten käy, mutta onneksi ensi vuonnakin ehtii hyvin kisaamaan :) Näin yön pikkutunneilla meitsi kiittää ja kuittaa lukijoita jälleen kerran :) Hyvää heinäkuun jatkoa kaikille!