Haasteellinen tottelevaisuus

 

Toko on HAAAAASTEELLISTA.

Vuoden viimeinen neljännes on lähdössä käyntiin ja muuten voin olla erittäin tyytyväinen siihen mitä ollaan koirien kanssa tänä vuonna saavutettu - yhtä asiaa lukuunottamatta. Nimittäin Sulon kanssa taisin haukkasta liian suuren palan laittamalla koko vuoden tavoitteeksi TK4, koska olemme pahasti jäljessä tämän suhteen. Toki olen kovin iloinen siitä yhdestä EVL2 -tuloksesta, koska sekin oli niin lähellä jo ykköstulosta. Mutta nyt on jo kolme EVL-koetta takana ja suunta on aivan väärä, koska koko ajan ovat tulokset olleet huonompia (ja viimeisimmässä jäimme jopa ilman tulosta). Päällimmäisenä on mielessä Sulon epämotivaatio työskennellä kanssani koetilanteessa ja totaalinen paineistuminen. Tiedän että koirani osaa liikkeet, mutta koetilanteessa se ei vain ole kyennyt todistamaan tarpeeksi osaamistaan. Ja nyt olemmekin lähteneet toden teolla työstämään juurikin tätä ongelmaa, koska mehän ei luovuteta!!

 



Oikea vire on kaiken a ja o

Sulon työskentely ei perustu mihinkään viettiin - se perustuu ahneuteen. Sen takia sen viretilan hallinta on minulle itsellenikin vielä arvoitus ja se millä sen saa siihen vireeseen on suuri haaste. Se kuitenkin mikä on aina toiminut Sulolle liikkeiden opettamisessa on se, että ne opetetaan temppumaisesti. Niimpä yritin porautua tuon koiran aivoihin ja miettiä miten sen saisi jaksamaan koemaisemmassa tilanteessa. Päätin yrittää luoda sille koetilanteesta ja koemaisesta treenaamisesta mahdollisimman kivan ja tutun tilanteen, niin että se voisi huoletta suorittaa liikkeet oman osaamisensa mukaan. Tätä varten koko koesuorituksesta on tehtävä sille yksi suuri temppu, jonka päätteeksi tulee palkka. EVL:llässä on kolme osiota, niimpä temppuja on kolme. Sulon pitää oppia luopumaan järkytyksestään, kun palkkaa ei tulekaan ja ymmärtämään että se teki silti ihan oikein ja että jokainen liike on askel lähemmäs kohti jumbopalkkaa.



 

Sulo merkillä

Se mihin tässä viikon aikana ollaan päästy on siihen, että olen alkanut opettamaan Sulolle kunnon keep going -signaalia, jonka voimalla se jaksaisi kokeen aikana tsempata liikkeestä toiseen. Ollaan treenattu palkattomuutta seuraavalla tavalla:

 

a) Päätän liikejärjestyksen jommasta kummasta liikeosiosta

b) Aloitan viimeisestä liikkeestä ja palkkaan koiran jos se on työskennellyt hyvin

c) Seuraavaksi ketjutan loput liikkeet siten että teenkin joka kierroksella yhden liikkeen lisää alle ja palkka tulee vain aina sen viimeisen liikkeen jälkeen. Liikkeiden välissä keep going -signaali ja kehut ja sitten reippaasti tekemään seuraavaa liikettä. Tauko jokaisen palkkauksen jälkeen.

 

Tällä viikolla olemme tahineet yksilöliikkeiden 2. osion kanssa, johon kuuluvat: kaukokäskyt, tunnistusnouto, ohjattu nouto ja metallinouto. Onnekseni mulla on ollut joka kerta myös apureita ja niiden avulla olemmekin saaneet pientä painestumista aikaiseksi. Tunnistusnouto on ollut joka kerta todella hyvä ja metallinoudossa on havaittavissa sitä kaivattua reippautta, mutta haasteitakin on. Se mikä on tärkeintä niin olen aina saanut Sulon pois paineesta, ihan yksinkertaisesti vaatimalla ja korjaamalla tai ottamalla liikkeen alusta. 

 

Sulo noutaa tunnistuskapulaa



Se mikä on ollut hienoa huomata, on se että Sulo oikeesti monesti alkaa parantamaan suoritustaan, kun se ei saa heti palkkaa ja se on todella palkitsevaa huomata, että saadaan jopa se kolme liikettä suoritettua meidän oman vaatimustason mukaan "täydellisesti" putkeen ilman ruokapalkkaa.

 

Suurimmat haasteet ovat siinä, että viimeisessä liikkeessä saattaa viimeisellä kierroksella esiintyä ylivireyttä (esim. kaukokäskyissä liikkuu pikkasen normaalia enemmän) ja siinä että kun metallikapulasta poistaa teipit viimeisellä kierroksella, tulee kieltäytyminen kapulan nostamisessa. Myös ohjatussa tulee helposti herpaantumista ja pyrkii keskimmäiselle kapulalle viimeisellä kierroksella. Lopuksi jos haluan treenata epäonnistuneet liikkeet uusiksi, tekee se kyllä molemmat liikkeet moitteitta vaikka koekierroksella olisi tullutkin virheitä.

 
 

Sulon yksi lempiliikkeistä on ruutuun lähetys.

Ensi viikolla vaihdetaan osiota ja pureudutaan 1.osion liikkeisiin. 2. osion piti olla se helpompi osio, mutta senkin kanssa riittää vielä hommia. Parempi kuitenkin vaihtaa vähän treenattavia liikkeitä välillä, ettei käy koiralle tylsäksi. Palkattomuustreenin lisäksi pitäisi myös tehdä niitä palkallisia treenejä ja vahvistaa asioita ja toisaalta myös tehdä palkattomia treenejä joissa yllättää koiran palkkaamalla jostain yllättävästä paikasta. Huh... hommia siis riittää... :D Mutta kuten sanottu, pakko tässä on yrittää. Enimmäkseen treenataan nyt tätä palkattomuutta, koska se on se suurin haaste ja vähitellen pitäisi päästä siihen että Sulo jaksaisi treeneissä kaikki 10 liikettä kolmessa osassa ja vielä hyvässä vireessä. Ensi viikolla pitää laittaa myös seuraava koeilmottautuminen menemään ja takaraivossa piilee pelko: Mitä mä sitten alan treenaamaan jos työskentely ei ole menossa yhtään parempaan suuntaan seuraavassa kokeessa? Kokeisiin on vain pakko uskaltautua, jotta näen ollaanko treenaamisen kanssa menossa ollenkaan oikeaan suuntaan. Nyt meillä on kolme viikkoa aikaa saada pakka kasaan ja mehän saadaan se kasaan! Vai mitä? Mä uskon meihin, mutta voi olla että totuus iskee kolmen viikon päästä bumerangina päin pläsiä ja sitten taas itketään ja masennutaan...

 

Paikalla istuminen vaatii vahvistamista.

Tällä viikolla on ollut ihan mahtavaa päästä treenaamaan toisten tokoharrastajien kanssa ja miten iloiseksi voikaan itsensä tuntea kun parhaimmillaan mulla on ollut kaksi avustajaa samoissa treeneissä auttamassa tässä ketjuttamisprojektissa! Ei näitä juttuja edes pystyisi treenaamaan ilman toisia ihmisiä, kiitos teille suuresti avusta, olette olleet kullan arvoisia! <3 Tässä siis mennään nyt, toivottavasti tästä alkaa toivottu ja odotettu ylämäki...