keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Se mikä ei tapa, vahvistaa!


Kuva: Ella Kaijärvi
Viime viikkoina blogi on elänyt hiljaiseloa. Syyksi tähän lienee se, että yritän aina välttää turhaa jossittelua ja harmittelua blogissamme, vaan pyrin keskittymään täällä niihin iloisiin ja positiivisiin asioihin koirieni elämässä. Siksi koin paremmaksi antaa kyynelten valua ja kirosanojen kuulua blogin ulkopuolella, enkä näin ollen ole ollut aikaisempaa motivoitunut kertomaan mitä meille kuuluu. Elämä ei mene koskaan niin kuin sen on suunnitellut ja välillä tulee väkisinkin takapakkeja. Ajatusten selkeytyessä sitä kuitenkin aina päätyy toteamaan, etteivät asiat ole ollenkaan hullummin ja näkemään jälleen kerran sen kolikon kääntöpuolen ja tajuamaan mikä on oikeasti tärkeintä.
 

Kuva: Ella Kaijärvi
Stellan mammaloma kariutui valitettavasti tällä kertaa syistä tietämättömistä, mutta onneksi ensi vuoden syksy antaa meille vielä uuden mahdollisuuden. Nyt voidaan vain iloita siitä, että päästään taas harrastamaan, kisaamaan ja opettelemaan uusia juttuja sekä tietysti ihailemaan yhdessä syksyn kauniita värejä lenkkeillessä. Meidän ei myöskään tarvitse olla erossa toisistamme ainakaan hetkeen ♡

Syksyn värit
Viime viikonloppuna olimme Porissa, jossa ohjelmassa oli muun muuassa lenkkeilyä ystävien kanssa. Sunnuntaina kävimme myös Sulon kanssa tokokokeessa, josta ei juuri jäänyt positiivista sanottavaa tänne blogiin. Pahin painajaiseni toteutui ja koirani menetti toimintakykynsä heti kokeen alussa ja näin ollen jäimme ilman tulosta. Koetilanteen tekijät: palkattomuus, työskentelyn kestokyky ja häiriönsietokyky, ovat ne mitä meidän täytyy alkaa kunnolla  työstämään, jotta saadaan koetilanteesta Sulolle mukavampi paikka. Sulo kyllä osaa, mutta sunnuntaina tuo osaaminen oli tiessään. Positiivisesti ajateltuna: ompahan haastetta ja jotain uutta mitä treenata. Tänään kokeilimmekin ensimmäistä kertaa kokeenomaisesti liikkeiden takaperinketjuttamista ja keep going -signaalin vahvistamista ja se meni yllättävän hyvin. Osasyynä tähän lienee se että treenasimme agilityhallin pihassa, jossa vire on aina mitä parhain, mutta hei, jostain pitää aloittaa ;) Jos vain tuo vireen oikealla tasolla pitäminen saadaan kuosiin kokeessakin, yllämme aivan varmasti tavoitteisiimme. Koska Stella palasi näin pian tauoltaan, päätin että keskitymme Sulon kanssa pääasiassa tokoon niin että ehditään myös kunnolla valmistautumaan tuleviin syksyn tokokokeisiin ja toivottavasti saamme käännettyä tämän alamäen ylämäeksi, sillä tämän alemmas ei oikein voi enää päästä ;)
 

Lauantain lenkkiporukka: Sulo, Stella, Hilma ja Nuutti.
Se siitä viikonlopusta ja sitten alkoi kuluva viikko. Alkuviikolla nieltiin pettymyksiä ja yritettiin kasata ajatuksia ja luoda edes alustavia suunnitelmia syksylle. Sulo kävi Heidin hierottavana ja Stella näki ensimmäistä kertaa agilityesteitä peräti kahden kuukauden totaalitauon jälkeen. Voi sitä riemua! ♡ Stella ei ollut unohtanut mitään, ainoa asia mikä oli hukassa oli ohjaajan "tatsi" koiran ohjaamiseen ja luonnollisesti Stellalla kestää hetken aikaa kerätä sama fyysinen kunto ja kestävyys takaisin, joka sillä oli kisakautena. Tuskin maltan odottaa meidän tulevia treenihetkiä, joissa vahvistetaan esteosaamista ja ohjaustekniikoita sekä opetellaan uusia kikkakolmosia (juu kyllä, minäkin olen aivan täpinöissäni) ;)
 

Hymytyttö ♡

Sitten hieman asiaa ruokinnasta. Aloitamme vähitellen barffaamisen koirien kanssa, eli pakastimessa on ollut kokeilussa erilaisia raakaruokatuotteita. Mushin Barf Vaisto -ateriat ovat olleet kovin maistuvia molemmille, jopa niin maistuvia, että Stella on nirsoillut nappuloiden kanssa. Sulo syö edelleen kaiken minkä sen kuppiin laittaa ;) Sulo alkoi myös syömään viime viikon alussa Nutrolinin Nivel Moniteho-valmistetta ennaltaehkäisysyistä, sillä herralla alkaa olemaan jo pikkasen ikää. Stella saa edelleen omaa niveliä ja luustoa vahvistavaa jauhettaan sekä Nutrolinin ravintoöljyä. Lähitulevaisuudessa siirrytään tosin Nutrolinin Sporttiöljyyn, kunhan ollaan ensin käytetty tämä pullo loppuun. Tällä viikolla aloitin myös B-vitamiinikuurin molempien kanssa ja mainittakoon myös että tämän tekstin kirjoittajakin päätti ryhtyä B- sekä D-vitamiinin ja kalaöljykapseleiden kuluttajaksi! Useimmiten tulee vain kiinnitettyä kunnolla huomiota koirien ravintoon, mutta tosiasiahan on että koiratkin voivat hyvin vain jos niiden ulkoiluttaja pysyy terveenä ;)


Mushin raakalihapullamix sulamassa
Koska erilaisia koulutusnameja ei ole koskaan liikaa, päätin kokeilla halpoja, yksinkertaisia, maistuvia sekä terveellisiä broilerin sydämiä koirilleni. Nämähän ahmittaisiin ihan käsistä, niin suurta herkkua ne ovat että jopa Stella syö näitä antaessa sormeni! Nämä on mahdollista antaa myös raakana ruoan seassa, mutta keittämällä niitä noin 15-20 minuuttia niistä saa oikein hyviä namipaloja, koska ne ovat myös helppo pilkkoa pieniksi paloiksi. Näitä täytyykin alkaa santsaamaan ihan kunnolla pakkaseen ;) Barf-tuotteiden kokeilu jatkuu vielä, mutta tähän asti olemme tässä vaiheessa ehtineet :)
 


Vastakeitetyt broilerin sydämet


Rivissä Maxi-, medi- ja minisheltti.
Kuva: Ella Kaijärvi
Sitten päästään päivityksessä vihdoin tähän päivään. Vähän aikaa sitten Turkuun muuttaneet Teppo ja Ella kävivät tänään meillä kylässä ja piipahdimme myös ATT:n hallilla vähän esittelemässä paikkoja ja pitämässä hauskaa pikkutreenien merkeissä. Todella mielelläni lähdin treeniseuraksi ja Teppo osoittautuikin taitavaksi agilitykoiran aluksi (jestas sitä vauhtia ja intoa!). Stellan kanssa treenattiin hankalia keppikulmia, tehtiin pari puomia etupalkalla sekä loppuun pieni ratapätkä. Hyvin sillä on osaaminen tallella ja lelun riepottamisesta täysi kymppi! Sulon kanssa teimmekin sitten enimmäkseen tokoa (kuten ylempänä jo mainitsin), mutta loppuun pääsi Sulokin tekemään kyseisen ratapätkän, eikä sekään sitä loppupeleissä hullummin vetänyt :) Treenien ja kyläilyn jälkeen sunnattiin meidän lähimaastoille lenkkeilemään ja kuvailemaan.


Kuva: Ella Kaijärvi
 

Pellolla.
Kuva: Ella Kaijärvi
 

Kuva: Ella Kaijärvi
Aikamoinen pläjäys oli tämä päivitys, onnittelut jos jaksoit lukea tiesi loppuun asti. Oikein hyvää syksyä kaikille lukijoille! :)
 

15 kommenttia:

  1. Noista broilerin sydämistä! Onko noi ihan tällasesta (http://www.mushbarf.com/fi/koiranruokamme/mush-barf-basic/mush-barf-basic-kanan-syd%C3%A4n-kokonainen) pötköstä otettu ja keitetty? Ja onko ne miten sellasia limasia/tahmaavia keittämisen jälkeen vai kuivuuko ne pikkusen? Pitäs Medyalle löytää joku oikeen superherkku agiin. Se motivoituu kyllä ihan perus kuivanapustakin, mutta ei niin paljoa, että focus olis 100% siihen ruokaan. Hälinäisellä agikentällä kiinnostais hirveesti katella mitä vieressä touhutaan ja ottaa turhan paljon kontaktia muhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Juu elikkä kyseessä on juurikin tuo 500g pötkö. Maksoi alle 1,50€ ja yhdestä pötköstä tulee kiitettävästi herkkua, etenkin kun antaa ihan pieninä paloina ;) Eivät ole minusta ollenkaan limaisia tai tahmaisia keittämisen jälkeen. Sotkee vähemmän taskussa kuin nakki eikä minun mielestäni edes haise keittämistä lukuunottamatta oikein millekään. Agilityssa on hyvä palkata jollain minkä voi niellä suoraan eikä vaadi pureskelua, siksi en suosittele kuivanappua. Toivottavasti tekin löydätte tästä oivan palkitsemistavan :)

      Poista
    2. Kiitoskiitos! Pääosin palkkailen lelulla, mutta irtoamistreeniin tarvitaan jotain syötävää, sillä Medya ei irtoa kuolleelle lelulle. Sillon noi pikkuset pentunappulat on sinänsä ollu ihan passeleita, kun nekin menee alas ilman suurempaa pureskelua :D mutta voi olla että kokeilen itekkin noita sydämiä. Paha kun toi penikka on oikeestaan aina treenannu nappulalla (toko ja temput jne) niin yhtään tiedä mikä olis tarpeeks hyvä agin hälinään, kun kotioloissa ja ulkona kelpaa ihan kaikki :D

      Poista
  2. Iiihania kuvia! Tosi hyvä myös tuo Stellan rakennekuva :) Hyvä teksti muutenkin, hymyä huuleen ja hyvin te varmasti porskutatte eteenpäin ja eiköhän se ylämäki sieltä ole tulossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Toi oli tollanen semirakennekuva ;) Taas unohtui harja ja trimmisakset kotiin :D Kyllä tämä iloksi vielä muuttuu, pitää vaan Sulon kanssa treenata oikeasti järkevästi ja vahvistaa oikeita juttuja ja eihän tässä voi Stellan kohdalla edes valittaa kun saakin pitää oman rakkaan koiransa kotona <3 Se on kyllä vielä ihan pentu, ei ehkä olisikaan ollut vielä valmis äidiksi.

      Poista
  3. Oltiin samassa kokeesse, me tosin jo aamusti kehässä. :)

    VastaaPoista
  4. Voi Pientä! Halaus ja tsemppiä!

    Vitsi, miten erikokoisia kavereita, hienosti kuva mallasi kokoerot.

    Meilläkin broiskunsydämiä käytetään treeninameina. Tosin toistaiseksi olen ollut mukavuudenhaluinen ja ostanut ne valmiiksi keitettyinä pakasteina :)

    Ihanaa syksyä koko poppoolle!

    T. Anne ja pimut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! En itseasiassa ole perehtynyt kumpi tulisi halvemmaksi, mutta eipä tuo keittäminen minua haittaa :) Kiitos tsempistä :) Elämä on sellainen miten maailmaa katsoo.

      Poista
  5. Ikävä kuulla että pentuprojekti kariutui tältä syksyltä mutta Stella on vielä nuori koira ja mahdollisuus uuteen yritykseen myöhemmin. Tällaiset asiat on onneksi helppo kääntää positiiviseksi, nyt saitte aikaa keskittyä muihin asioihin kuten panostaa agilityyn.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei se ihan helppoa ollut silti, mutta ei tässä nyt auta jäädä murehtimaan menneitä. Kuten sanottu, ensi vuonna uusi yritys ja kyllä noi koirat lisääntyy jos ovat lisääntyäkseen... ;) Toki toivoisin kauhesti Stellalle jälkeläisiä, se on vain niin huipputyttö kaikin puolin <3 Mutta jos jää ilman, niin sitten jää...

      Poista
  6. Sun täytyy joskus ottaa Stella mukaan torstain treeneihin, ihan vain koska haluan nähdä sen! En voi uskoa, että se on noin pieni, tai Sulo on noin iso O.o Kiitti! :-D

    Hanna + Noa-kelpi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä varmaan otankin joskus jos jää ylimääräistä treeniaikaa. Stella on just sopivan kokonen sheltti, Sulo taas on jätti, mutta se nyt ei ollut mikään uutinen :D Ja koita nyt vaan uskoa että niillä on kokoeroa, mä kuulen tota muutenkin päivittäin ;)

      Poista
  7. Meinasin unohtaa ilmottaa, mutta teille on haaste: http://cardiwes.blogspot.fi/2013/09/koira-aiheesta-ohi-henkilokohtaisempi.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jestas, onpa super iso haaste :D Voi olla että täytyy passata, koska en varmaan selviydy tuosta ;) Enkö mä oo jo 11 asiaa kertonut itestäni blogia kirjoittaessa? :D

      Poista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)