sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kisaviikonloppu ATT:llä 9.-10.11.2013

Johan oli viikonloppu :) Lauantaina kisasin Stellan kanssa kolme starttia kotihallissamme ja sunnuntaina sama kaava Sulon kanssa. Reettaa lainatakseni, tunnen olevani etuoikeutettu kun saan harrastaa tätä hienoa lajia kahden niin erilaisen koiran kanssa. <3 Joka radalta tunnen oppivani jotain uutta koiristani sekä agilitysta lajina, ja oikeastaan aina kun saan psyykattua itseni oikeaan vireeseen, saamme myös kokea onnistumisen riemua, vaikka koko rata ei menisikään ihan puhtaasti läpi. Tässä lyhyt kooste meidän viikonlopusta.
 
Lähetys pimeään putkikulmaan C-hyppyradalla.
Kuva: Jukka Pätynen (lupa kopiointiin)
Tiukka vastakäännös A-agilityradalla.
Kuva: Jukka Pätynen (lupa kopiointiin)
Lauantaina päästiin Stellan kanssa ekaa kerta Marjo Heinon radoille ja kolmannella radalla oli tuomarina aina niin iloinen ja hyväntuulinen Heidi Viitaniemi. Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä että olemme todellakin kolmosluokassa, sillä radat olivat tasoltaan haastavampia kuin mihin olemme tähän asti tottuneet (ja hyvä niin!).
 
Ensimmäisellä radalla olin alussa myöhässä vastakäännöksessä, joka kostautui kaarroksella ja noin radan puolessa välissä peitin 10-hypyn niin voimakkaasti että Stella lähti hakemaan keppejä, josta hyllytettiin. 15-17 estevälit ohjasin huonosti, tuonlaisia valsseja pitää kyllä harjoitella! Pimeeseen putkikulmaan lähetys toimi kivasti :)
Toisella radalla vaikeita paikkoja löytyi useampi. Puomin sivuirtoaminen toimi, mutta pidempi reitti puomin jälkeen söi sekunteja, kuten myös putkeen viennit, joissa onnistuin tällä hetkellä mielestäni vähän hidastamaan Stellaa. Erittäin huolimaton ohjaus 11-esteelle, mutta lopussa onnistuin suhteellisen hyvin valssailemaan meidät nollana maaliin (6./49 sija).
Kolmannella radalla olin koko ajan myöhässä aivan alusta lähtien. Puomilla en vain pystynyt katsomaan koiraa, koska piti katsoa minne olin itse menossa (ja tämänlaisessa liikehäiriössä pysähtyminen kontaktille on vielä harjoitteluvaiheessa), joten tällä kertaa Stella teki komian juoksupuomin ;) A:llakin vapautin nopeasti, koska loppusuora häämötti ja niimpä teimme siis A+A tuplanollan (4./39 sija)! Hieno Stella!
 
Nyt lisää estevarmuutta, hyppytekniikkaharjoittelua sekä ohjaamistreeniä (kuten valssia!!) niin eiköhän meidän ole entistä kivempi kisata kun vähän opitaan lisää :)
 

 
Sunnuntaina koitti Sulon starttien vuoro. Tuomareina toimivat samat henkilöt kivoine ratoineen. Voi jestas että olin väsynyt lauantailta sekä nukkunut myös aivan liian vähän...
Ensimmäisellä radalla tulimme ihan viime hetkellä radalle ja teimme hyppyradalta ihan kivan nollan pienellä lopun kalastelulla kun en ollut tehnyt tarpeeksi aikaisin päätöstä siitä teenkö 12-esteelle vastakäännöksen vai vekkaanko vain. Lopputuloksena pelastelukalastelu ja Sulolle nollatulos LUVA:n kera ja 3./30 sija :)
Toisella radalla olin vaipunut johonkin ihmeelliseen horrokseen enkä tehnyt ihan niin kuin suunnittelin. A:n kulma aiheutti ongelmia ja koska olin aivan myöhässä niin rimahan sieltä sitten putosi. Lopussa testailin vähän Sulon häiriösietokykyä kepeillä, joita jäätiin treenailemaan...
"Save the best for the last" - kyllä, näin voisi sanoa. Koko viikonlopun kruunaa Sulon nousu kakkosiin kolmannelta radalta! Viimeinen rata taisteltiin siis nollana maaliin ja saatiin myös SERTi! Sulo oli myös tämän radan ainoa nollan tehnyt maksikoira, joten niinpä Sulo vei myös tämän kisan voiton (1./28 sija)! :) Superylpeä olen tuosta pöhköstä <3
 


...ja nyt paljastan syyn, jonka takia jaksoin väsyneenäkin nämä radat... Sulolla oli meinaan omat kannustusjoukot ja tänä aamuna aikaisin sain ensin alapuolella näkyvän kuvan (vas.) kännykkääni. Hymyssä suin siis päätin että pitää meidän nyt edes yksi hyvä rata saada aikaiseksi etteivät "fanit" pety ;) Kisapäivän päätteeksi tuli kotikatsomosta toinen kuva (oik.). Kiitos paljon siis Nuutti-veljelle, Hilma-äitipuolelle ja Annelle tsempeistä! :)



Kuvat: Anne Valli
Suuret kiitokset jälleen kerran myös ratojen videokuvaajille: Heidi, Aila ja Johanna! Jennille myös suuri kiitos ruokalahjakorteista, meille ne ovat suuri ekonominen apu ja nyt on taas Sulon ruokavarastot taattuja kun hän saa lisää Golden Eagle -sapuskaa ;)
 


Tuore kakkosluokkalainen <3
 


Pöhkö ruusukemies <3
Olen sanonut tämän varmasti aiemminkin, mutta sanon uudelleen: Nauttikaa oikeesti koirienne kanssa harrastamisesta se aika mitä ne ovat elämässänne ja olkaa ylpeitä myös pienistä onnistumisista. Ei ne tulokset vaan se yhdessä tekemisen riemu, se on se mikä ratkaisee! Tämänkin viikonlopun nollat tulivat oikean asennoitumisen kautta ja tulosajattelu oli kartturilla hyyyyyyvin kaukana radoille mentäessä. Parhaat tuloksetkin tulevat näköjään silloin kun niitä vähiten osaa odottaa... :) Loppuun vielä Sari Sainion ottamat hyppykuvat Sulosta, kiitos Sari!
 
Kääntyy kääntyy...
 
Hyppyasento :)
 
Kohti loppusuoraa!
 
Viimeinen este joka suoritettiin ykkösluokassa ;)
 

2 kommenttia:

  1. Jeeee Sulo :) Ja hienosti meni Stellankin kanssa jälleen tietysti :) Aivan ihanat noi Annen tsemppikuvat :D <3

    Toi pitäis nimenomaan muistaa, että se tekemisen riemu eikä tulokset. Mua jännittää varmasti aivan sikana startata joskus kisat kun teillä on mennyt niin jäätävän hyvin, mutta mun täytyy vaan miettii meen omia suorituksia ja nimenomaan iloita pienistäkin onnistumisista :)

    Kiva kun sulla on aina videot, niistäkin tuntuu oppivan aina jotain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ollutkin huiput kuvat <3 Noiden takia mulle tuli ihan tippa linssiin kun tiesin että meillä on muutama ihminen jotka oikeesti välittää siitä jos me Sulon kanssa tehdään nollia ja tänään onnistuminen sen kanssa tuntui vaan niin hienolta kaiken sen jälkeen miten on ollut itkupotkuraivareita kun se ei tule ohjauksiin tai edes yritä koota itseään hypyille ja erityisesti tykkäsin tosta keskimmäisen radan alun valssista - se oli Suloksi tosi huikee käännös!

      Jännitys on hyvästä, sitä pitää olla, koska silloin on hereillä tilanteessa paremmin :) Pitää vaan keskittyä, elää hetkessä, tutustua rataan hyvin ja tehdä sitä omaa juttuaan radalla, eli sitä mikä kunkin koiran kanssa toimii parhaiten eikä katsoa muilta liikaa mallia.

      Kohta tekin pääsette taas treenaamaan kunnolla ja sitten ei mene kauaakaan kun ootte keväällä jo kisoissa :) Ja jokainen luo sen oman historiansa, kenenkään muun tarinaan ei mun mielestä pidä verrata ;) Kannattaa asennoitua kisoihin oppimismielessä, tai mä oon ainakin joka kerta siellä oppimassa ja se on varmaan juuri sen takia niin kivaa kun pääsee kokeilemaan eri ohjauksia :) Ja videoin kyllä aina vain kun mahdollista, koska itsekin opin katsomalla ja hidastuksista eniten ja väitän että videoiden analysoiminen on myös nopean oppimisen salaisuus. Vuosi sitten en olisi kyllä ikinä kuvitellut olevani tässä missä olen tämän harrastuksen kanssa tänään!

      Poista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)