sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Jaettu ilo on paras ilo!

Ihan mieletön viikonloppu takana! Päästiin pitkästä aikaa kisaamaan Stellan kanssa lauantaina kotikisoihin kolmen radan verran ja saimme myös Porista ihanan Milan ja Eevan meille kylään, koska tänään sunnuntaina oli sitten vuorossa heidän 1-luokan kisansa, jonne suuntasin sitten tietenkin heitä ja muutamia muitakin kannustamaan. Agilitytäyteinen viikonloppu siis takana, eikä yhtään vähempää ole luvassa ensi viikollakaan, kun tiistaina pääsen koutsaamaan ekaa kertaa kisaavia ATT:lle ja keskiviikkona onkin sitten taas ryhmätreenit. Kaikkea muutakin pitäisi tietenkin myös ehtiä tekemään, sillä elämä ei valitettavasti ole pelkkää agilitya... ja ehkä ihan hyvä niin, sillä näin tämä harrastus tuntuukin vielä koukuttavammalta ;)

Kuva: Eeva Lehtikangas
Eilen siis kisasimme kolme rataa, joista kaksi ekaa tuomaroi Salme Mujunen ja kolmannen Alen Marekovic Kroatiasta. Pakko mainita että kisarutiinit olivat vähän aamulla hukassa, enkä ole koskaan saanut näin voimakkaita fyysisiä jännitysoireita. Kummallista. Heti kisapaikalle päästyäni alkoi helpottamaan ja pystyin jopa syömään jotain. 

Ensimmäinen rata oli aika siisti ja puhdas. Ainoa huomattava kaarros tapahtui viimeisen putken jälkeen, joka ei näy kovin hyvin videolla. Tällä radalla jännäsin eniten alkuosaa, jossa piti saada valssi kohti keppejä, jotta koira ei olisi putkessa ja tuo saksalainen kepeille oli jotain mitä ei olla koskaan treeneissä tehty, joten se mentiin niin hyvin kuin harjoittelematta osattiin. Niistoista olisi vielä aikasempaa voinut lähteä liikkeelle ja toiseksi viimeiselle putkellekin linjaa olisi saanut paremmaksi, mutta taisi nuo kepit hieman vetää tuota Stellaa puoleensa... Tyytyväinen saan olla ja vaikka vauhti ei päätä huimannut niin sijoituttiin 2./45 :) Mukava aamunavaus!

Toisella radalla mokasin itse keinuosuuden pysäyttämällä oman liikkeeni liian voimakkaasti. Suunnittelin antavani Stellalle enemmän etumatkaa keinulle, mutta sitten se unohtui ja jotta en olisi ollut valssissa myöhässä niin piti jäädä vähän taka-alalle keinusta ja siinä sitä sitten kyykittiin pari ekstrasekuntia ja sijoituskin tällä radalla jäi 6./56. Nuo itsenäiset kontaktit ovat treenilistalla ja aika varmasti Stella olisi tuon keinun handlannut, jos en itse vain olisi miettiny vieressä ammottavaa putkea ja itse sekoillut liikkeeni kanssa. Lisää läksyjä: keinu-putki erottelu ja itsenäinen keinu :)

Harvemmin näin pieni miinusaika voi saada ihmisen tuulettamaan ihan hullunlailla maalissa...

Kolmannelle radalle oli kroatialainen laittanut sellaisen ihanneajan (35s) että hyvät ja normaalisti nopeat ja sulava liikkeiset medikoiratkaan eivät ehtineet ihanneaikaan. Minikoirille tätä ihanneaikaa ei muutettu mitenkään ja koska tuo rataprofiili oli itsessään aika kiemurainen, ei ylimääräisille kaarroksille ollut varaa. Tiesin jo etukäteen että jos homma menee nätiksi ja tanssimiseksi niin ei varmana ehditä ihanneaikaan Stellan kanssa ja niimpä lähdettiin radalle asenteella: kaikki tai ei mitään ja mentiin niin täysillä kuin osattiin. Voi sitä reimun päivää kun me ensimmäisenä minikoirakkona kiihdytettiin alle ihanneajan maaliin! Niin moni tuli kehumaan tuon vikan radan jälkeen meidän menoa ja en ole tähän mennessä parempia kiksejä kyllä radalla saanut :) Alitus oli niukat -0,18 ja vaikka lopussa niitä kaarroksia sitten tuli ja meinasin juosta päin vikaa estettä niin tämä alitus oli meille kuin voitto. Juha Kujala ja Aksu (hallitsevat minien SM-mestarit) kirivät hienolla radalla vain noin sekunnilla meidän ohi, mikä kertoo myös sen että helppo tuohon aikaan ei ollut ehtiä. Myös nuo 12 yliaikanollaakin tulostaululla varmasti puhuvat puolestaan... Meidän sijoitus tällä radalla siis 2./50. :)




Kisojen jälkeen ehdittiin vähän napsimaan kuvia pihalla Eevan kanssa. 
Tässä alla päivityskuva meidän neideistä 2,5 vuoden iässä :)

Mila ja Stella 2,5v. Kuva: Eeva Lehtikangas
Vapaa! Kuva: Eeva Lehtikangas
Eilen oli kivaa itse onnistua ja tänään oli huikeaa seurata toisten onnistumisia. Milan menossa oli paljon hyvää ja radoillahan oli myös paljon onnistuneita kohtia, mutta vielä joudutaan sitä ensimmäistä virallista nollarataa odottamaan. Hyllythän pitää myös jossain vaiheessa hankkia, että voi niitä palkintoja alkaa keräilemään ;) Pikkuvirheitä vain, jotka opettavat eniten ja mä olen teistä ainakin hirmu ylpee kun uskaltauduitte tännepäin kisaamaan - tulkaa toistekin! <3
Ella ja Teppo yllättivät sitten ihan huikealla nousujohteisella tulossaldolla, saaden lopulta heti ekoista kisoista ensimmäisen LUVAnsa ja vielä samalla eka voittonolla siihen päälle. Heillekin vain pikkuvirheitä kahdelta muulta radalta. Huikeeta :)

Tämä laji herättää kyllä niin monenlaisia tunteita ja niin hienoa että olen päässyt mukaan seuraamaan niin monen harrastajan jännittävää seikkailua agilityn maailmassa. Teitä kaikkia on niin sairaan kiva kannustaa ja mikään ei ole ehkä niin ratkiriemukasta kuin se jaettu ilo!

4 kommenttia:

  1. Onnittelut hienoista kisoista/radoista! :-) Olette mahtavia :-)

    VastaaPoista
  2. hienon blogin olet tehnyt, itsekin olen yrittänyt opetella blogin tekoa ja olen vähän katsellut sun profiilista mallia ;) Tosi hienoa kyllä toi sun ohjaus ylipäätään, kun videota katselin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) No musta tää mun blogi ei ole mikään ihmeellinen ulkoasultaan :) Jos osaisin tekisin siitä toisenlaisen :D Mutta kiitos :)

      Poista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)