torstai 17. heinäkuuta 2014

Elä. Naura. Rakasta.







 












 




5 kommenttia:

  1. Voi apua! Kirjoitin aika pitkän kommentin ja onnistuin jotenkin hukkaamaan sen täysin. :D Laitan nyt uudestaan, joten älä ihmettele, jos onkin tullut tuplana :D

    Tosiaan olen jonkin aikaa jo seuraillut mielenkiinnolla blogiasi. Sulo ja Stella on molemmat todella hurmaavia tapauksia. :)

    Minulla on tällä hetkellä kotona jo seniori-ikäinen sheltti poika ja vielä viime vuona mukana menossa oli toinen shetlantilainen. Jasu tosin jouduttiin jo vanhuuden tuomien sairauksien myötä lopettamaan 11-vuotiaana ja ikävä on vieläkin valtaisa. Nyt syksyllä kotiimme on tulossa uusi pentu. :)

    Oma palo koiraharrastuksien pariin on kasvanut tosi suureksi ja olisin todella kiinnostunut harrastamaan uuden kaverin kanssa agilitya, tokoa , näyttelyitä ym. Riippuen tietenkin sen mukaan minkälainen kaveri sieltä kotiutuukaan. :) Pentu tulee samasta kennelistä, kun edelliset koirani ja emä on ainakin todella avoin ja reipas. Jasun kanssa harrastin jonkin verran junnuna näyttelyitä ja kävimme muutamilla koirakoulujen kursseilla. Jo silloin minusta tuntui hankalalta päästä muiden harrastuksien pariin. Nyt olenkin koittanut etsiä paljon tietoa, miten agilityn ja tokon harrastamisen nykyään voikaan aloittaa ja haluaisinkin kysyä sinulta vinkkejä. :)

    Suosittelisitko esim. koirakoulujen peruskursseja aluksi ja sitten hakeutumaan seuroihin? Harrastusseuroihin pääseminen on vaikuttanut tosi vaikealta, varsinkin kun minulla ei ole kisakokemusta ennestään. :/ Asun Vantaalla, joten pääkaupunkiseudulla kyllä seuroja löytyy, mutta monikaan ei tunnu tarjoavan mitään kursseja aloitteleville koirakoille. Oma motivaatio on kyllä ihan huipussaan, kun pidemmän aikaa olen jo opiskelujen suhteen odottanut otollista aikaa uuden pennun hankinnalle.

    Kaipaisin todella kipeästi neuvoja! Ystävissäni ja tutuissa ei tällä hetkellä ole oikein aktiivisia koiraharrastajia. :/

    Kiitos vielä mielenkiintoisesta blogistasi ja antoisaa kesän jatkoa teille! :)

    (Laitan vielä mailini tähän mikäli se ei profiilissani näy eli krristakk@gmail.com)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos viestistäsi :) Voin kyllä kertoa oman näkemykseni ja mielipiteeni, mutta se ei tarkoita sitä että se olisi ainoa oikea vaihtoehto.

      Jos ajatellaan ensin tokopuolta, sanoisin että parhaat eväät saa kun käy aluksi yhdellä kouluttajalla hakemassa eväitä omaan harjoitteluun, koiran motivoimiseen ja palkkaamiseen ja sitten seuroissa/kaveriporukoissa sitten treenaa sen linjan ja niiden kriteerien mukaan (ehkä vähän myöhemmin), jotka on sitten asettanut itselleen oman valmentajan kanssa. Eli hintaa tulee varmasti enemmän jos käy ammattitaitoisella kouluttajalla, mutta näin jälkikäteen sanon kyllä että kunnon pohjatyön päälle on paljon kivempi rakentaa uutta, harrastaa ja kisata ja loppupeleissä maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin :) Tokossakin pystyy treenaamaan ja pitääkin treenata paljon itsekseen, koska se vaatii hurjan paljon toistoja.

      Mitä tulee agilityyn niin harvemmin seuroissa, joissa kouluttajat eivät saa palkkaa kouluttamisesta, saa sitä kaikkein parhainta alkuopetusta. Toki seuroista löytyy myös hyviä kouluttajia, mutta yleensä nämä ohjaavat sitten edistyneempiä ryhmäläisiä. Eli siksi tekisin vähän saman tyyppisesti kuin tokossa, eli hakeutuisin jollekin ammattitaitoiselle kouluttajalle (teidän seudulla esimerkiksi Jenna Caloander) ja kävisin samalla kouluttajalla jatkossakin, mutta hakeutuisin seuraan myös ihan siitä syystä että pääset harjoittelemaan läksyjä itseksesi esteille. Myöhemmin voit mennä seurojen ryhmiinkin treenaamaan kun tiedät itse lajista enemmän, mutta oma pää pitää tässäkin lajissa pitää koska mielipiteitä esimerkiksi esteiden opetteluun riittää. Eri kouluttajien aksakursseja järjestetään varmasti silläkin suunnalla aika paljon ja jokaiselta oppii varmasti jotain, mutta itse olen ainakin aika valikoiva mitä allekirjoitan ja mistä olen eri mieltä. :)

      Neuvoisin myös käymään paljon mätsäreissä pennun ja nuoren koiran kanssa riippumatta siitä tuleeko siitä näyttelykoiraa vai ei. Mätsäreissä on helppo sosialistaa koiraa ja samalla pääsee treenaamaan kehäkäytöstä :) Se ei mene koskaan hukkaan! :) Me käytiin Stellan kanssa tosi paljon mätsäreissä ja pelkästään se, että se oppi keskittymään minun kanssani häiriössä on kantanut hedelmää meidän yhteistyötä ajatellen :)

      Toivottavasti näistä vinkeistä oli jotain hyötyä :) Saa kirjoitella useamminkin! :)

      Poista
    2. Kiitos paljon vastauksestasi.

      Vinkeistäsi oli ehdottomasti hyötyä! Yhdelle kouluttajalle hakeutuminen kuulostaa järkevältä vaihtoehdolta ja sen tyyppistä ratkaisua olin itse pohtinut myös. Pohjatyöllä on kuitenkin aikamoinen merkitys niin agissa kuin tokossakin, joten haluaisin onnistua siinä mahdollisimman hyvin. :) Sen takia olenkin paljon etsinyt nyt tietoa, että miten nykyään on parasta lähteä harrastuksiin mukaa.

      Mätsärit tosiaan on oivallisia paikkoja pennun kanssa harjoitteluun. Kävin ensimmäisen shelttini kanssa myös paljon niissä ja hyöty oli kyllä valtaisa! Varsinkin koiran keskittyminen häiriöistä huolimatta kehittyi huimasti.

      Täytynee jatkaa tiedon etsimistä ja tutkia mahdollisuuksia päästä eri kouluttajan oppeihin. :)

      Onnea vielä Stellallekin valioitumisesta!

      Poista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)