maanantai 24. heinäkuuta 2017

Voi Ristus mikä Ruattireissu 2017!



Kaksi tuulispäätä lähdössä seikkailuun!
Viime viikonloppuna käväistiin Stellan kanssa Ruotsissa kaksipäiväisissä agilitykisoissa Upplands Väsbyssä, aivan lähellä Tukholmaa. Olen jo pitkään ajatellut, että haluan päästä uudelleen Stellan kanssa Ruotsiin kisaamaan ja nyt se vihdoin toteutui! Aivan mahtava kokemus ja jännittävä reissu on nyt takana ja tyytyväisenä omalta kotisohvalta on mukava muistella yhteistä matkaa. Tässä siis matkakertomusta kuvien ja videoiden tähdittäminä. Toivottavasti päästään vielä joskus Stellan kanssa uudelleen kokemaan tämä, nälkä jäi vieläkin ;)


Pakkaamista pe 21.7.
Kaikki alkoi tietenkin pakkaamisella. Mukaan tärkeimmät eli kisakamat, koiran paperit ja passi, matolääke, kruunuja ja koiraruokaa. Passiahan me ihmiset ei mukaan tarvita, mutta ei siitä haittaakaan ole jos se on matkassa mukana. Aivan uutena asiana tuli lähtiessä sellainen tieto, että asianmukaisesti täytetyn lemmikkieläinpassin lisäksi täytyy Ruotsin tullille etukäteen ilmoittaa Ruotsiin matkaavasta kissasta tai koirasta. Tämä muutos on ilmeisesti tullut voimaan huhtikuun 2017 alussa ja aika vähän siitä edes vielä löytyy tietoa internetistä. Ruotsin tullin pysäyttäessä täytyy siis pystyä osoittamaan ilmoitusnumerolla, että on koiran tai kissan tuomisesta tehnyt ilmoituksen.


Tytöt lähdössä kotipihasta


Koirat pakattuna autoon Turun Satamassa


Turun satamassa
Auto lastattiin perjantai-iltana Sannan kanssa koirista ja tavaroista. Stellan koirakaveriksi matkaan lähti 4-vuotias Loru-sheltti, jolle laivareissu oli ihan ensimmäinen kerta. Turun satamassa siinä laivaan menoa odottaessa juteltiin mukavan ruotsalaispariskunnan kanssa, jotka olivat kovin kiinnostuneita siitä minne olimme Ruotsissa matkalla. Samainen pariskunta tuli myös seuraavana päivänä kisapaikalle meitä katsomaan kun kerrottiin siellä olevista agilitykisoista. 


Matkaseura <3
Reilun tunnin odottelun jälkeen päästiin laivaan, mutta hyvässä seurassa sekin aika kului yllättävän äkkiä. Viking Linenin Grace -laivaan ajo sujui mallikkaasti ja pian oltiinkin matkalla kohti omaa hyttiä. Molemmat koirat reippaina porhalsivat laivan rappusia ja käytäviä.

Missäspäin se meidän hytti oikeen on? T. Stella

Melko tyylikäs tämä kyseinen hytti ja koiratkin löysivät heti hyvät paikat :D

Tämä keinonurmelle tarpeiden tekeminen ei näiltä agilitykoirilta ihan onnistunut
vaikka olihan tuo aika "houkutteleva"...

Dekkikoirat poseeraamassa menomatkalla






Kiitos kuvista Sanna!
Turku jäi taakse
Iloisin mielin lähdettiin reissuun :D
Stella <3
Yö nukuttiin hyvin ja aamulla ajatukset suuntautuivat kohti tulevia kisoja ja pientä ajomatkaa Tukholman satamasta hotellille Upplands Väsbyseen. Stella oli kärppänä heti ovella ilmoittamassa, että nyt me voitais jo vaikka poistua tästä peltikasasta ja suunnata ulos. 


Kauheen kiva paikka, mutta joko mennään?
<3


<3
Tukholman satamasta lähdettiin sitten karttojen ja ajo-ohjeiden avulla suunnistamaan kohti E4-reittiä, joka ohjaisi meidät haluttuun määränpäähän. Noin puoli tuntia laivasta poistumisen jälkeen olimmekin sitten jo hotellilla, jossa meitä oli vastassa erittäin mukava Scandicin hotellivirkailija. Huone saatiin heti kättelyssä vaikka oltiin niin aikaisin paikalla ja aamupalallekin päästiin samantien. Hotellille oli saapunut jo edeltävänä päivänä osa meidän seurueesta, Esa ja Kaisa, jotka liittyivät meidän seuraan aamupalalle. Kaikki oltiin siis turvallisesti päästy perille! Huippua :)  


Ja eikun suunnistamaan!


Perillä hotellilla


Hotellin sisäänkäynti


Hotellilla koirahuomioita ja maukasta aamupalaa

Meidän huone Scandicissa.
Viikonlopun aikana meistä ei tosiaan ehtinyt tulla "sänkyperunoita" ;)
Aamupalan jälkeen suunnattiin lähimmälle eläinlääkäriklinikalle hakemaan porukalla madotustodistukset passeihin. Homma sujui näppärästi yhdellä vastaanotolla ja vain 100kr maksoi per koira. Myös eläinlääkäri oli todella mukava. Sieltä suunnattiin sitten kisapaikalle, jonne Esa ja Kaisa olivat ystävällisesti käyneet jo edeltävänä päivänä pystyttämässä meille teltat valmiiksi. Iso kiitos tästä! Minä puolestani sain toimia klinikalla tulkkina, joka sekin oli aika hauskaa puuhaa. Kiva huomata, että ruotsinkielen osaamisesta on joskus erittäin paljon hyötyä!


Menossa madotukseen klinikalle.
Kisapaikka Upplands Väsbyssä
Teltoilla.


Stellan kanssa lähtölistoilla
Kisapaikka. Kuvassa pohja näyttää melko tasaiselta, mutta sitä se totisesti joka kohdasta ollut.


Never give up! Kuvassa Sanna ja Loru.
Me kisasimme kaikki neljä kahden päivän aikana neljä rataa, kumpanakin yhden agility- ja yhden hyppyradan. Vähän jännitti miten Stella liikkuisi uudella ja epätasaisella nurmipohjalla, ottamatta yhtään lämmittelyestettä alle. Paikalla ei siis valitettavasti ollut lämmittelyesteitä. Lauantain ensimmäiseltä agilityradalta teimme Stellan kanssa nollaradan, jonka etenemä oli vaivaiset 4,14m/s. Selkeästi tämä rata meni siis pohjaan ja esteisiin tutustuessa. Osa esteistä eivät Suomessa olisi täyttäneet sääntöjen kriteerejä. Esimerkiksi A-este oli paljon totuttua matalampi, jonka vuoksi Stella otti sille kolme laukkaa alastulolla. Myös keinu oli hyvin raskas ja se oli asetettu ylämäkeen, joka tekikin tuosta kohdasta radan haastavimman paikan. Olin kuitenkin tunnustelusta huolimatta hyvin tyytyväinen siihen, että heti ensimmäisestä radasta lähtien pystyttiin tekemään yhdessä ehjä ratasuoritus, joka ylsi tällä radalla 5./41 sijalle!! Seuraavalla radalla, eli lauantain hyppyradalla, oli edelleen hieman totuttelua alustaan. Hieman tuli turhaa kaarrosta lopussa ja joitain ohjauksellisia muutoksia olisin tehnyt näin jälkikäteen. Vauhti ei ollut vieläkään totuttua hyppyratavauhtia ja etenemä 4,43m/s, jolla sijoitus ylsi vasta 10./42. Aika komiaa silti tehdä tuplanolla vieraassa maassa ja näissä olosuhteissa!


Hymy oli ohjaajalla herkässä, eikä syyttä!
Stella ja Loru kisapaikalla 


Kisapaikka-peiliselfie!
Illalla suunnattiin yhdessä syömään. Parasta illallisessa oli huippu matkaseura, ei niinkään se mitä lautasella oli ;) Pihvimaisteri ei siis saanut pihviään mediumina vaan kypsä plusplussana ja kuivana, mutta odottelun ja kasvaneen nälän vuoksi en lähtenyt tuota "tohvelia" enää palauttamaan. Onneksi ruuan ulkonäkö oli kaikesta huolimatta kohdillaan ja se houkutteli syömään.


Lauantain illallinen ulkona



Seuraavana päivänä Stella liikkui jo selkeästi paremmin. Saattoi siis olla, että uudenlaiseen alustaan tutustumisen lisäksi matkustaminen oli hieman jäykistänyt ja väsyttänyt sitä. Rataprofiililtaan helpolta radalta tehtiin kelpo nollatulos etenemällä 4,44m/s ja kovassa kisaporukassa, jossa valtaosilla oli myös nopeat juoksupuomit, sijoituimme tällä radalla 6./40. Ihan uskomatonta, että tehtiin jo kolmas puhdas ratasuoritus putkeen Ruotsissa! Ja vielä jatkettiin yhden hyppyradan verran, jonka profiili sopi meille kuin nenä päähän ja se taisi olla meidän koko viikonlopun sujuvin rata. Tällä radalla tuli kuitenkin yksi työtapaturma-rima alas, josta 5vp. Tuo oli haastava kohta siitä syystä, että hyppy oli asetettu "muhkuran" päälle ja aika monella koiralla juuri tuo rima tuli alas siitä syystä. Stella vaikutti ponnistavan ihan oikeasta kohtaa, mutta koska se hyppää aina itseään maksimaalisesti säästäen, ei se osannut laskelmoida sitä, että sen ponnistuspaikka olikin aavistuksen alempana eikä samalla tasolla kuin hypättävä hyppyeste. Etenemä oli tällä radalla 4,61m/s ja sijoituimme vitosella 15./42. 


Stella ja palkinnot agilityratojen sijoituksista 5./41 ja 6./40

Tässä vielä meidän kaikki viikonlopun radat videolle ikuistettuna. Kiitos Kaisalle kuvaamisesta! Näistä saatiin siis yhteensä kolme uutta merkintää kisakirjaan. Kolme syytä lisää olla hyvin ylpeä meidän yhteistyöstä <3




Jäähdyttelylenkillä kisapaikan lähellä.

Sunnuntain päätteeksi lähdettiin vielä piknikille ja uittamaan koiria vähän matkan päähän kisapaikasta. Stella ja Loru pääsivät uimaan ja piknikillä kertailtiin viikonlopun tapahtumia hyvässä hengessä. Myös vähän tulevaisuuden kuvioita pohdittiin ja omia unelmia jaettiin toisillemme. Sanna piti huolen päivän loppuohjelmasta ennen Satamaan lähtöä hankkimalla itselleen rantavedestä viiltohaavan, joka piti viedä ihan päivystykseen tikattavaksi. Erittäin ystävällinen ohikulkija neuvoi meidät oikeaan osoitteeseen, joten ei mennyt kauaa kun olimme jo matkalla kohti päivystystä. Onneksi meillä oli sielläkin vastassa oikein mukava henkilökunta ja lääkäri ja kaikki sujui ongelmitta pienen odottelun jälkeen. Itse sain toimia tilanteessa tulkkina ja Sanna pärjäsi tilanteessa erinomaisen reippaasti. Vähän meitä myös huvitutti tuo, koska kuulemma Sannalle päivystykseen joutuminen ei ole kovin epätyypillistä... No tekevälle sattuu ja tästäkin selvittiin! Olimme kuitenkin erityisen tyytyväisiä siihen, että koirille ei käynyt tuossa rantavedessä kuinkaan.


Pientä piknikkiä


Uimassa Sannan avustuksella
Illalla suunnattiin Tukholman satamaan ja voisi sanoa, että vaikeuksien kautta voittoon löydettiin satamaan ja ehdittiin laivaan! Meillä oli varattuna viime hetken lähtöselvitys -paikka, joten ajoimme aivan viimeisten joukossa - käytännössä aivan viimeisenä - laivaan sisälle.

Menossa laivaan Stockholm-Turku
Hytissä paluumatkalla.


<3


Tältä näyttää kaikkensa antanut pieni shetlantilainen <3


Näin lähellä luukkua oltiin kun aamulla peruutettiin ulos laivasta ensimmäisenä!

Olen niin huikean kiitollinen ja onnellinen siitä, että tämä reissu toteutui! Ja unelma siitä Ruotsin agilitysertistä ja sitä kautta Ruotsin agilityvaliotittelistä elää edelleen ja sitä päästään toivon mukaan ensi vuonna uudelleen tavoittelemaan. Meillä on huippukuntoon vielä pitkä tie, mutta ajatukset ja tavoitteet on laitettu jo ensi kesälle. Osoitin itselleni tämän reissun viimeisellä radalla pystyväni tekemään rennosti sujuvaa agilitya myös ulkomailla ja olemaan tyytyväinen siihen kehitykselliseen pisteeseen, jossa tässä kohtaa olemme agilitymatkamme polulla. Stella on onneksi laihtunut karsinnoista jo 0,3kg, eli noin 0,1kg/viikko. Vielä olisi kuitenkin runsaasti, eli noin 1kg ylimääräistä painoa pudotettavana, joten kuntoprojekti jatkuu vielä pitkään. Onneksi ensi kesään on vielä aikaa ;)


Tää on kaunis päivä, oon sopivasti onnellinen <3

Tässä vielä meidän huikea matkaseura! Kiitos Sanna, Esa ja Kaisa vielä kerran! Ennen kaikkea kiitos kuitenkin ihana Stellani siitä, että osoitit jälleen kerran olevasi niin varma agiliitäjä, oli kisapaikka millanen vain ja että olit koko viikonlopun aikana suurin syypää mun hymyyn <3 Ihana jakaa kanssasi onnistumisen hetkiä näin runsain mitoin. Kunpa meillä olisi vielä monta yhteistä harrastusvuotta jäljellä yhdessä - sitä vain niin kovasti toivon <3


ATT:n keskiviikkoryhmäläiset, joka kokoluokka edustettuna!


Stella, Becks, Chili ja Loru

3 kommenttia:

  1. Hienoa tekstiä, tapahtumia. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Kun kävit tallinnassa kilpalilemassa, muistatko minkä nimisessä hallissa olitte? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä muista nimeä!? Royal Canin sitä ainakin sponssasi 😁

      Poista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)