sunnuntai 20. elokuuta 2017

Vuoden 2017 V-S Piirinmestaruuskisat Tsaulla

Alkusyksymme on jatkunut tiiviisti agilityn merkeissä, lähinnä Stellan kanssa, mutta myös Raichun kanssa ollaan alettu kaavailemaan treenitavotteita syksylle nyt kun poika täytti jo 11 kuukautta. Myös Raichun harrastuskuulumisia pääsemme siis syksyn aikana blogissa seuraamaan. Agilityn perusteita olemme tietenkin jo tehneet pennusta lähtien, mutta emme edelleenkään tee vielä rataa vaan ainoastaan yksittäisiä harjoitteita. Innoissani ja odottavaisin mielin kuitenkin odotan sitä, että pääsemme sen kanssa opettelemaan esteitä - muitakin kuin putkea ja siivekkeitä.


Karvalapsoset <3
Stellan kanssa olemme käyneet treenaamassa Porin kisojen jälkeen yhteensä kolme kertaa, joista kerran omatoimisesti. 
Stellan kanssa treenit on kyllä niin nautinnollista tällä hetkellä, koska homma yksinkertaisesti toimii. 
Aina löytyy kuitenkin hiomista, mutta pääasiassa me vaan pidetään superhauskaa treeneissä, hikoillaan ja nautitaan yhdessä tästä lajista <3



Eilen kisattiin Stellan kanssa kolmannen kerran Varsinais-Suomen piirinmestaruudesta yksilöissä ja joukkueessa. Meidän minijoukkue veti todella upeasti, tehden ainoana minijoukkueena kokonaistuloksissa nollatuloksen. Jokainen joukkuejäsen teki myös nollaradan, joista Stellan nollarata oli minien nopein joukkueradalla. 

Sonia Delatte ja Stella -9,55 (1.)
Emma Ojala ja Niki -4,04 (4.)
Rita Larjava ja Poca -3,84 (5.)
Petra Malin ja Manu -3,19 (6.)
Yhteistulos: -17,43 PiirM-joukkuekulta



Palkintojenjako

ATT:n 1-joukkueelle kultaa, TASSUille hopeaa ja ATT:n 2-joukkueelle pronssia

Huippua tiimityötä - neljä nollaa! Kuva: Stefania Fält

Kuva: Stefania Fält
Yksilöradoilla onnistuttiin pienestä keskittymisen herpaantumisesta ja ohjaussuunnitelmien muutoksista huolimatta upeasti. Olen tottunut itse olemaan aina kisaradalla tilanteessa niskan päällä, mutta yksilöhyppyradalla olin pitkästä aikaa hetkellisesti aivan pihalla siitä minne olin Stellaa ohjaamassa ja jouduin myös lennosta vaihtamaan suunnitelmaa kun en vain ehtinyt edelle. Hieman siinä varmaankin hidastin meidän menoa, mutta siitä huolimatta olimme hyppyradalla kolmansia! Upea suoritus kovassa paikassa, hieno aloitus kisassa!

Stella 3.sija Kari Jalosen hyppyradalla
Toinen rata oli monella tapaa oikein hyvä vaikka parannettavaa siinä ehdottomasti jäi ohjauksellisesti. Teimme parhaamme, mutta se ei valitettavasti riittänyt kun ohjaajan olisi pitänyt ehtiä pikkasen pidemmälle ohjaukseen ennen toista putkea. Stella joutui huonon ohjauksen vuoksi vaihtamaan laukkaa riman päällä, jolloin yksi rima tuli alas. Aika olisi ollut erinomainen ja jos nyt kerrankin jossitellaan, niin ilman sitä pudonnutta rimaa, olisimme voineet vaikka voittaa myös minien yksilökisan... Myönnän että tämä harmittaa suuresti, koska me ei olla tänä vuonna juurikaan onnistuttu yksilöinä kunnolla, ainoastaan joukkuekisoissa. Kerrankin kun aika olisi riittänyt vaikka mihin, niin sitten pitää olla vähän huonoa tuuria matkassa. Stella pudottaa hyvin harvoin rimoja. Treeneissä niitä ei tule juuri koskaan alas ja kisoissa niitä on tullut tämän vuoden puolella vain muutaman kerran. Viimeisimmät rimanpudotukset ovat tulleet SM-yksilöradalla, Ruotsissa yhdellä radalla ja nyt tämä rima näissä karkeloissa. Harmillista!

Stella <3
Tämä laji on kyllä niin pienestä kiinni ja tuntuu siltä, että me ollaan aina lähes siinä melkein-tilanteessa. Tässä sitä oppii kyllä väkisinkin pettymysten sietokykyä. Viime vuonna olimme kuudensia yhteistuloksissa, niinikään yhden rimanpudotuksen vuoksi. Tänä vuonna neljänsiä yhteistuloksissa vitosella. Joukkuekulta lämmittää, mutta myös yksilöina olisi kiva välillä onnistua. Toisaalta tuntuu aivan pöljältä edes harmitella tällaista, vaikka sitten taas se on varmasti myös oleellinen osa koko lajin harrastamisessa harmitella silloin kun ei onnistu. Onnistumiset ei tunnu missään, jos aina onnistuu. Eniten kuitenkin viiltää sydäntä se, että meidän kohdalla se tuntuu jäävän aina niin pienestä kiinni ja vieläpä hyvin useasti. Huvittuneena tässä huomasin viime vuonna harmittelleeni blogissa aivan samaa asiaa. Ja tiedostan, että ei me varmasti olla ollenkaan ainoita, joista tuntuu tältä :)

Tässä vielä meidän menoa yksilöradoilta. 
Täytyy olla ylpeä hyvästä tekemisen meiningistä ja periksiantamattomuudesta. 
Kiitos Steffa miljoonasti kuvaamisesta ja tsemppaamisesta!


Paras kety ikinä <3 Tack Steffa att du va med!

Nyt vaan toivon, että pysytään molemmat Stellan kanssa kunnossa ja terveinä, niin että voidaan harrastaa yhdessä ja kehittyä lisää. 
Ehkä ensi vuonna taito löytää tiensä onnistumisten kautta myös kisaradoille niin, että onnistutaan myös yksilötasolla? 
Uusi harjoittelukausi on vasta alkutekijöissä, joten meillä on riittämiin aikaa valmistautua ensi vuoden haasteita varten. 

Ei liian vakavasti, mutta tosissaan tehden pilke silmäkulmassa ;)

Kiitos kannustavalle seuralle! Ensi vuonna uuteen taistoon piirinmestaruudesta ;)
Kuva: Stefania Fält

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)