Pohjoismaiden mestaruuskisat 2018 Vantaalla

Stella <3

Jälleen on yhdet isot agilitykarkelot koettu Suomi-kledjuissa! Huhhuh, olipa jännää! Viime viikonloppuna kisasimme siis Stellan kanssa elämämme toisissa Pohjoismaiden mestaruuskisoissa ja ensimmäistä kertaa yksilökilpailun lisäksi kisasimme myös joukkuekisassa. Agilityssahan voi aina tapahtua mitä vain, mutta aika harvoin käy niin, että historia toistaa itseään lähes pilkulleen. No meidän kohdalla näin sitten sattui tapahtumaan.... Kaksi vuotta sitten Norjassa teimme ensimmäisenä päivänä tuplanollan yksilökilpailussa, josta lähdimme hyvistä asemista seuraavan päivän finaaliin ja finaaliradan hyllytimme noin 7 esteen kohdalla. Tänä vuonna olimme muilla mittareilla katsottuna kovemmassa iskussa kuin viimeksi, mutta silti emme pystyneet parantamaan tuloksellisesti aiempaa suoritustamme. Paljon yksilöllisiä onnistumisia ja hienoja hetkiä, mutta ei kuitenkaan merkittävää menestystä. Sitä arvokkaampana olemme kuitenkin jälleen kartuttaneet lisää arvokisakokemusta ja vielä parempaa pettymysten sietokykyä sekä nautittu yhdessä uskomattoman upeasta lajista hyvässä yhteistyössä Stellan kanssa <3 Tässä meidän PM-kisat pähkinänkuoressa.

Stellan kisanumero!

Perjantaina oli vuorossa eläinlääkärin tarkastus, lyhyet treenit sekä lämmittelykisa, jossa vedettiin muuten hyvää settiä, mutta Stella tuli peräti kaksi kertaa pois kepeiltä. Uusin kepit kahteen otteeseen, mutta vasta kolmannella Stella vihdoin malttoi pujotella loppuun asti tiukasta käännöksestä huolimatta. Lauantaina ensimmäisellä yksilöradalla kepeiltä poistuminen oli täysin identtinen perjantain radan kanssa. Näin ollen otin radan tavoitteeksi, että kepit onnistuvat. Starttasimme Stellan kanssa koko viikonlopun ensimmäisenä suomalaiskoirakkona. Kepit onnistuivat suunnitellulla tavalla ja teimme pohjalle hyvän nollatuloksen. Stella ei liikkunut mielestäni yhtä hyvin kuin Itävallassa ja epäilin, että kaikki ei ole aivan kohdillaan. Onneksi joukkueen fysioterapeutti oli paikalla, joka sai Stellan rankaan pienellä käsittelyllä lisää liikkuvuutta. Iso kiitos Tiina Bång! Olimme kuitenkin kaikesta huolimatta ensimmäisen radan jälkeen kilpailun 6.sijalla. Ihan mieletön aloitus meidän viikonlopulle <3

Seuraavaksi kisasimme joukkuehyppyradan, jolla Stella liikkui huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä radalla. Tuntui kun olisin ollut jäljessä toisesta esteestä lähtien... Juoksimme joukkueen ensimmäisenä ja teimme joukkueelle hyvän vitostuloksen yhden riman harmillisesti pudotessa loppuradasta. Minijoukkueemme tulosrivi oli tällä radalla 5-HYL-HYL-HYL-0 ja sijoituimme tällä radalla joukkuekisassa 3.sijalle. 

Illan yksilöhyppyrata oli meidän omista suorituksista koko viikonlopun parhain veto! Pystyin vetämään täysillä alusta loppuun ja ainoastaan viimeiseltä putkelta olisi pitänyt tajuta ottaa tiukemmin Stella ohjaukseen. Teimme loppukaarratuksesta huolimatta upean radan ja sijoituimme tällä radalla 5.sijalle ja menimme samalla kokonaistuloksissa 2.sijalle. En voinut uskoa sitä todeksi! Tiesin kuitenkin vasta seuraavan päivän radan ratkaisevan ja kokemuksesta tiesin senkin, että ensimmäisen päivän jälkeen ei ole voitettu vielä mitään. 

Seuraavana päivänä jatkettiin samaan tyyliin Stellan kanssa. Joukkuekilpailun finaaliradalla teimme hyvän nollan, jossa näköjään meidän pysäytyspuomi muuttui lennosta muistuttamaan enemmän juoksaripuomia. Hupsista Stella! Hieman turhaa jarruttelua paikoitellen, mutta joukkueelle hyvä tulos pohjalle ja olin tästä tyytyväinen. Valitettavasti Stellan tulos jäi joukkueemme ainoaksi tulokseksi ja sijoituimme joukkuekisan lopputuloksissa 4.sijalle. 

Viimeiselle radalle lähdettäessä alkoi kyllä jo kisaväsymys painamaan, mutta periksi ei annettu. Lähdin hyvässä vireessä radalle, mutta radan alkumetreillä kävi selväksi, että suunnitelmassani oli aukko toisen putken jälkeen. Olin kuvitellut ehtiväni hyvin valssata okserin takana, mutta voimakkaampi jarrutus ennen putkea ja persjättö olisi kuitenkin ollut parempi vaihtoehto, koska siten olisin ehtinyt paremmin oikeaan sijaintiin. En luottanut tarpeeksi, vetänyt tarpeeksi rohkeasti ja se kostautui tärkeässä paikassa. Okserilta ensin ohi ja korjaamisen jälkeen olin jo ihan pihalla esteiden sijainneista, joten se ei paljoa vaatinut, että koko rata hylkääntyi. Lopussa vielä otettiin rima alas. Eipä jäänyt jossitteluille varaa, sen verran pieleen meni viimeinen rata.... No pää pystyssä vedettiin kuitenkin viimeinenkin rata loppuun asti!

Tässä vielä meidän kaikki radat livestremin kuvaamana:

Jokainen, joka kisoja seurasi ja joka tätä lajia harrastaa pystyy varmasti kuvittelemaan miltä tuntui tuon viimeisen radan jälkeen. Tottakai harmittaa päättää melko komeasti vedetty viikonloppu epäonnistumiseen. Jossittelemaan en edes ala, koska jos "jos" olisi olemassa, olisi aika moni voittanut viime viikonloppuna pohjoismaiden mestaruuden ;) Sanotaanko näin, että näihin pettymyksiin alkaa jo tottua. Sössiminen on vain osa tätä agilityurheilua! Meidän täytyy jatkossa pyrkiä kasvattamaan vielä lisää peruskuntoa ja kisakuntoa sekä tehdä läksymme eikä jättää niitä läksyvihkoon muhimaan. Voin vain toivoa, ettei tämä jäänyt Stellan kanssa viimeiseksi PM-reissuksi. Seuraavaksi alamme valmistautumaan kauden päätavoitteeseemme, eli MM-kisoihin, jonne on enää vajaat 50 päivää jäljellä. Nämä olivat hyvät harjoituskisat sitä varten :)

Rock and Dog -lelut tietenkin messissä koko viikonlopun!

Lisäksi tästä viikonlopusta täytyy vielä kertoa, että Raichu oli reippaana poikana matkassa mukana ja sain olla hänestä tosi ylpeä. Raichu on kyllä todistetusti todella hyväpäinen uros, koska mikään ei tuottanut sille ongelmaa tai pelottanut sitä koko viikonlopun aikana. Rohkeasti hän keräsi tuntemattomilta ihmisiltä rapsutuksia pitkin viikonloppua ja pysyi rauhallisena omassa boksissaan aina kun hänet sinne laitettiin. Raichu pääsi myös mukaan kisojen päätösmarssiin! Hieno Raichu <3

Hotellihuoneessa varaamassa paikkoja

Iltalenkillä

Uni maistuu!

Päätösmarssissa yhdessä <3

PM-kisojen jälkeisenä päivänä Raichu pääsi elämänsä kolmansiin epiksiin. Raichu kirmasi upeasti hienon radan tehden sillä nopeimman ajan! En malta odottaa, että päästään joskus oikeisiin kisoihin. Estetaidot vaan pitäisi saada ensin kuntoon...Tässä Raichun tyylinäyte starttiluokassa.

Kiitos vielä kaikille kannustajille livestreamin takana ja kisapaikalla mukana olleille viikonlopusta! Kiitos äiti ja kummisetä paikan päälle tulemisesta, kannustamisesta ja tuesta <3 Kiitos Suomen joukkueenjohdolle kaikesta avusta sekä joukkuetovereille hyvästä ryhmähengestä ja tsempistä puolin ja toisin. Ennen kaikkea kiitos Stella kun annoit jälleen kerran parasta itseäsi tiukassa paikassa, etkä välittänyt siitä vaikka itse ryssin suorituksesi ihan urakalla. Nyt suunta kohti seuraavia ratoja ja uusia kokemuksia!