lauantai 22. syyskuuta 2012

Turku RN 22.9.2012 - Voittajafiilis ja iloinen mieli

Turku RN - Valmistautumista, Mila vasemmalla ja Stella oikealla.
 
Jälleen näyttelypäivitystä luvassa - huoh :) Turunmaan kennelyhdistys järjesti siis näyttelyn Turun messukeskuksessa ja tottakai sinne piti mennä osallistumaan! Liityin muuten kuukausi sitten jäseneksi kyseiseen yhdistykseen, sillä he järjestävät myös näyttelykoulutusta Kupittaalla ja siellä olemmekin käyneet jo kolme kertaa harjoittelemassa, etenkin pöydälläoloa. Stellan pöytä-fobia on lieventynyt huomattavasti viime näyttelyn jälkeen ja treenit ovat sujuneet oikein kivasti eri ihmisten kanssa, jopa miehien! Nyt olikin sitten "välikokeen" aika ja menin testaamaan onko koiran näkökulmasta mätsärillä ja näyttelyllä mitään eroa ;) Stellan toipumisprojekti jatkuisi siis huolimatta siitä miten nyt tulisi käymään ja tulemme edelleen treenaamaan näyttelytilannetta varten niin paljon kuin ehdimme.

Juniorinarttuja ei taaskaan ollut paikalla ihan vähää...
Näyttelyihin lähdettäessä sitä varmasti kukin asettaa jonkinlaiset tavoitteet päivälle. Toisille tavoitteet ovat monesti korkeammalla kuin toisilla ja mihin kukin onkaan sitten tyytyväinen riippuu juurikin siitä rimasta, minkä on koiralleen asettanut. Usein sitä tulee asetettua sellainen tavoite koiralleen sen perusteella miten koira on siihen asti pärjännyt, jolloin nousujohteinen menestys aiheuttaa taas sen, että rima siihen toivottuun näyttelytulokseen nousee niinikään. Meidän päivän tavoitteet oli esiintyä hyvin ja olla menemättä paniikkiin riippumatta siitä mitä täti tänään sanoo. Minulle voitto olisi saada Stella iloisen luonteensa kanssa "takaisin peliin mukaan", jotta tietäisin että fobiasta poisharjoittelu on oikeasti tuottanut tulosta. Oikealla menestyksellä ei olisi niin väliä, toki ERI olisi toivottavaa, mutta toisaalta voimme taas jäädä hännille, sillä eihän kukaan voisi muuten ikinä näissä skaboissa voittaa, jos ei olisi meitä, jotka voitetaan ;)

Stella ESIINTYY pöydällä. Kuva: Eeva Lehtikangas
Pärjääminen on tässä lajissa paljolti tuomarista kiinni, vähättelemättä yhtään tietysti esittäjän kykyjä ja koiran geneettisiä ominaisuuksia. Monesti tuomarin silmä on kuitenkin se, joka asettaa erot näyttelypäivien välillä.  Tänään kyseisellä tuomarilla oli hirveä kiire, oikeastaan kaikki koirassa arvosteltiin pöydällä ja koiran liikkeillekin käännettiin vain selkää. EH tuntui olevan yleisin arvosana eikä SA:ta herunut edes valioituneille uroksille.

Kuva: Eeva Lehtikangas
Juniorinarttujen kehä alkoi etuajassa, mutta me olimme valmiita Stellan kanssa. Hienosti Stellaa kiinnosti yhteistyö kanssani ja se seisoikin odotellessa oikein mallikkaasti. Liikkeessä se hieman nosti häntäänsä, ei kuitenkaan liikaa, johtuen etummaisesta koirasta, joka saattoi käydä hieman kuumana tilanteessa ja vähän haukahteli. Pöydällä sujui todella hyvin ja Stella selkeästi luotti minuun - Ihana tunne :) Tuomari katsoi aika kovin ottein Stellan hampaat ja piteli päätä aika paljon, mutta siitäkin selvittiin oikein hienosti. Liikkeitä ei tainnut tuomari edes katsoa kuin vilaukselta, hieman taisi meikäläisellä olla kova vauhti kolmion ekan käännöksen jälkeen, koska Stella otti vähän pomppuaskeleita (tuomari ei tosin tätäkään nähnyt), mutta sain korjattua hyvin sen. Meille on tainnut jäädä päälle tuo agilitytreeneissä huudettu: "Liiku" ;)

Mitäs meille oikein sanottiinkaan...?
Vain yksi junnunarttu sai ERI:n puhumattakaan SA:sta ja pääsimme siis vielä kilpailuluokkaan, kuten pääsivät kaikki muutkin junnunartut, jotka saivat myös pelkkää EH:ta. Stella ei tälläkään kertaa sijoittunut, mutta eipä tuo haittaa yhtään! Tässä sitten tuo arvostelu:

"Mycket feminin, där huvudet och kropp inte står i proportion. Vänligt uttryck. Runda ögon. Brett ansatta öron. Kunde ha mer haka. Utmärkt kropp. Tillräckliga vinklar. Kunde vara klarare i sin färg. Rör sig bra fram, mycket kort bak. Trevligt temperatur" (22.9.2012, Turku RN, Gunilla Skallman, Ruotsi)

Tulos: JUN-EH

Suomeksi siis:

" Hyvin feminiininen, jonka pää ja kroppa eivät ole suhteessa toisiinsa. Ystävällinen ilme. Pyöreät silmät. Leveästi asettuneet korvat. Alaleukaa voisi olla enemmän. Erinomainen kroppa. Riittävät kulmaukset. Voisi omata puhtaamman värin. Liikkuu hyvin edestä, takaa hyvin lyhyesti. Mukava luonne."

Ja vastalause: Blue merle väri ei ole mielestäni oikein koskaan edukseen halleissa, ulkonahan Stellan turkki näyttää paremmin todellisen värinsä, kuin sisällä. Silmätkin saattavat vaikuttaa pyöreämmiltä kun ei ole luonnon valoa häikimässä, mutta tiedä sitten mistä tuo kommentti tupsahti, Stellan silmiä kun on vain ja ainoastaan kehuttu useiden tuomarien arvosteluissa. Takaliikkeet olivat niukat, mutta näyttelypaikalla oli vaikea lämmitellä kunnolla ja tällä kertaa se taisi myös vähän unohtua... uuups. Ensi kerralla sitten tehdään temppuja lämmittelyksi, jos on tilasta puutetta :) Myös ihan ensimmäistä lausetta on kommentoitava: Olisko mitenkään mahdollista, että muhkea turkki saa pään näyttämään liian pieneltä? Kiva kuitenkin että luonnetta ja ilmettä edes kehuttiin :)

Päivän kohokohta oli kuitenkin nähdä Milaa ja Eevaa, jotka tulivat Porista asti meitä tervehtimään :)
Onneksi oli kivaa seuraa paikalla ja lähdimmekin sitten jo puolepäivän maissa takaisin kotiin. Kahvikuppimme juotuamme suuntasimme metsään lenkkeilemään ja kuvailemaan. Tämä oli hyvä nollaus päivälle ja sai Sulokin, jotain ohjelmaa päiväänsä ;)
 
Stella (melkein 1v) ja Mila ( 1v 1kk)

Näkeekö sen että turkkia on jo pudonnut? Kuva: Eeva Lehtikangas

Kuva: Eeva Lehtikangas

Koko konkkaronkka ja Sulo vie taas suurimman tilan kuvasta :)

Jos joku vielä ihmettelee miksi Stellalla tuppaa pakaroista kiristämään... ;)
Hyvää syksyä kaikille ja muistakaa että se koira, jonka viette näyttelystä kotiin on aina se oman elämänne ROPpi ;) Tässä kuva minun ROP- ja VSP-koirastani (Sulo on VSP vaikka ei näyttelyissä käykään ;)). Ja ne jotka eivät näitä lyhenteitä ymmärtäneet; hankkikaa sanakirja tai näyttelyluettelo tai KVG (= Kattokaa V**** Googlesta) ;)

Kuva: Eeva Lehtikangas

3 kommenttia:

  1. kiva postaus :) hippasen stellalla ehkä näkyy tuolla reidessä karvan tippuminnen, mutta muhkea "muija" (anteeks neito) se vieläki on :) Ja kyllä se pää siihen roppaan sopii, sano toi mitä sano :P

    KVG nimenomaan, ei noita aina jaksa selitellä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkin alla on piilossa pieni koira, kaikki ei ymmärrä tätä :) Ja aikamoinen muikkeli se onkin ;) Hehhe, joo ton KVG:n opin mun kandin ohjaajalta :DD

      Poista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)