perjantai 18. tammikuuta 2013

Meillä juostaan!

Taas on pari viikkoa vierähtänyt viime blogikirjoituksesta. Syy siihen on kuitenkin pätevä: Stella juoksee ja me ollaan Sulon kanssa juostu harrastuksissa ;) Jep, Stella aloittikin vasta nyt juoksut, vaikka ne minusta tekivätkin jo tuloaan joulukuun puolessa välissä! Näin kauan kesti ennen kuin ne varsinaisesti alkoivat. Väliä edeltäviin juoksuihin tuli noin 7,5 kuukautta, saa nähdä sitten koska seuraavat juoksut tulevat, toivottavasti kuitenkin vasta elokuun loppupuolella, että saadaan välissä vähän harrastaa ja mahdollisesti vähän kisatakin.



Stella on ollut yllättävän pirteä näiden toisten juoksujen ajan. Ensimmäisenä vuotopäivänä meinasi jättää ruoan syömättä, mutta söi sen sitten reippaasti lenkin jälkeen. Muuten Stella on leikkinyt iloisesti ja ollut muuten oma itsensä, lukuunottamatta flirttailua Sulon kanssa ja Sulon astumisyrityksiä (Kyllä luit oikein, Stella yrittää astua Suloa). Ulkona Stella on ollut häiriölle herkempi, kaikelle ihan normaalille pitää yhtäkkiä sanoa "vuff" ja hajut ja toiset koirat kiinnostavat enempi.

Pariin viikkoon mahtuu yllättävän paljon kaikkea - tekevä ehtii kaikenlaista. Sulo on tuurannut Stellaa Elinan valmennusryhmässä, josta tulee koko ajan paljon läksyjä, koska Sulon ohjauksen opettelu on kokonaan unohtunut ja hyvä opetussuunnitelma alkaa vähitellen muodostua. Lisäksi Sulon kanssa olemme käyneet torstaisin Tuija Seren tokokurssilla, joka paljastaa kyllä puutteet siinäkin lajissa, joten tokokokeetkin saavat valitettavasti vielä odottaa kunnes meno alkaa treeneissä parantua. Treenaamistamme on vaikeuttanut se että hyväpohjaisia kenttiä on todella vähän tähän aikaa vuodesta ja näillä keleillä, joten kaikista puutteellisempien liikkeiden treenaaminen on ollut pieni mahdottomuus. Nyt kuitenkin sain vaihdoin ja viimein oman avaimen ATT:n hallille, joten siellä käydessäni yritän aina treenata Sulon kanssa ensisijaisesti tokoa, ainakin niin kauan kunnes lumet ovat maassa, mutta kyllä agilityakin Sulon kanssa yritetään harrastaa. Avain helpottaa myös Stellankin läksyjen treenaamista, niitä riittää vähintään yhtä paljon kuin Sulon kanssa!

Tänään olimme Elinan yksärillä - pakkohan sitä oli sinne mennä, kun vapaa aika tarjoutui meille, ja koska Stella alkoi tylsistyä kun ei päässyt mihinkään treeneihin mukaan! Rata näytti seuraavalta:

Rata 18.1.2013


Stella oli kertakaikkiaan superpätevä -juoksupöksyistä huolimatta! Mulla on kyllä niin paljon opettelemista ja itseasiassa tämähän oli minulle suurin oppitunti, koska teimme esim 8-10 kohtaa kolmella eri ohjauksella: ensin se miten itse suunnittelin: takaaleikkaus 10. esteelle tai persjättö 10.esteelle. Lopuksi kokeilin myös valssia ja parhaiten näistä istui ehkä kuitenkin tuo persjättö. Takaaleikkaus oli minulle ehdottomasti vaikein. Jään helposti liian kauas esteestä, jolloin kurvi menee pitkäksi, mutta kyllä tuon koiran käännökset on sitten hienot kun mä vaan teen oikein :) Kepit mentiin parin ohjurin turvin ja hienosti se kesti jo sen että juoksen edelle tekemään päällejuoksun. 11-20 meni oikein mallikkaasti kertaheitolla, joten sitten keskityimme lopuksi puomin harjoitteluun ja sitten vielä erikseen katsottiin tuota A:n suorittamista. Molemmat vaativat paljon toistoja sekä liikehäiriön lisäämistä. Vapautuksessa täytyy myös muistaa etten tuijota koiraa, koska tosielämässä en katso koiraani vapauttaessani sitä vaan olen jo menossa seuraavalle esteelle. Saatiin muutenkin hyviä vinkkejä siihen miten kontaktiesteitä voidaan alkaa liittämään vähitellen radalle. Loppurataa emme ehtineet Stellan kanssa menemään, mutta rataantutustumisessa opin uutena ohjauksena tuplasylkkärin 33. esteelle. Rataantutustuminen on kyllä treenien tärkein vaihe. Nytkin opettelin tuon radan vahingossa kahteen otteeseen väärin, vaikka näin ratapiirroksen jo kotona, mutta samanlaiset kohdat ne vaan sekoittaa käsittämän paljon tälläistä kokematonta ohjaajaa...

Sulonkin kanssa yritettiin vähän tehdä rataa, mutta sen kanssa lähinnä mietittiin, miten tässä pitäisi edetä niin pienen maksikoiran kanssa, jonka kanssa ei kuitenkaan tavoitteellisesti kisata. Päädyimme Sulon suhteen siihen että yritän tarkastuttaa sen fysioterapeutilla, jotta varmistutaan uudelleen siitä, ettei sillä ole kipuja ja sitä ennen lasketaan rimat 45:een, jotta Sulo saa hakea varmuutta hyppimiseen. Tällä hetkellä Sulon hyppääminen on epävarmaa, mutta epäilen vahvasti sen johtuvan myös siitä että en ole osannut ohjata sitä oikein ja kertoa sille ajoissa minne matka jatkuu, joka on tehnyt siitä epävarman suorittajan. Parempaa ohjausta siis kehiin ja ohjauksen ennakointia, rimat matalalle ja ohjaukseen tulemisesta paljon palkkaa. Kyllä meidän yhteistyö vielä paranee Sulon kanssa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)