tiistai 30. huhtikuuta 2013

Carpe Diem - tartu hetkeen


Monet ovat varmasti tällä hetkellä vapun vietossa ja uskokaa tai älkää niin kyllä mekin vappua vietetään, tosin lepäämällä ja tienaamalla. Viime vappuna murehdin kotona Stellan kulmahampaiden poistoa ja olisin tehnyt mitä vain että se olisin voinut olla minä, joka söin kipulääkkeitä ja että minun 7 kuukauden ikäisen pennun ei olisi tarvinnut maata tokkuraisena sylissäni... No tänä vuonna lupauduin töihin ja vapaa-aika meneekin sitten ihan levätessä, yrittäen torjua alkavaa flunssanpoikasta... Joskus on vain hyvä pysähtyä lepäämään sekä pohtimaan, vaikka olisikin kyse yleisestä juhlapäivästä.
 
 

Kuva: Sirpa Saari
Minun on vieläkin vaikea ymmärtää mitä kaikkea on tapahtunut kuluneen kuukauden aikana ja lähinnä mielessä pyörii Stellan virallisten agilitykisojen korkkaus sekä luokkanousut, joiden en todellakaan ajatellut tulevan ihan näin nopeasti. Minkäänlaisia paineita emme ole ottaneet mistään, emmekä tule ottamaan jatkossakaan vaikka olemme Stellan kanssa "jo" 3-luokkalaisia. Yhä vaikeammille, tai toisin sanoen haastavammille, radoille on helpompi lähteä kun asennoituu niihin siten, että yritämme suoriutua niistä oman tasomme mukaan, yrittämättä liian vaikeita ohjausratkaisuja. Kilpailemme ensisijaisesti itseämme vastaan ja pyrimme tekemään meidän omaan tasoon nähden hyvät radat ja jos emme jostain "selviydy", viemme radalta mukanamme arvokkaan oppitunnin ja treenaamme itsenäisesti pieleen menneet kohdat toimiviksi kotona. Emme myöskään vertaa itseämme kehenkään toiseen vaan kuljemme omaa tietämme ja aiomme nauttia siitä. Toivottavasti vain terveys sallii tämän harrastuksen mahdollisimman pitkään, tässä kun ei pelkästään koira ole syttynyt tähän harrastukseen... ;)

Meillä on Stellan kanssa vielä huimasti opittavaa ja harjoiteltavaa ja koko meidän agilitytaipale on vasta aluillaan, luokkaa katsomatta! Agilityssa on se hienous, että kisata voi vaikka ei ihan kaikkea vielä osaisikaan. Innolla odotan ensi viikonlopun ratoja ja tavoitteenani on pitää jälleen pää kylmänä, keskittyä olennaiseen ja nauttia jokaikisestä hetkestä radalla kun saan olla Stellan kanssa. Radallakin voi siis niin sanotusti "tarttua hetkeen" ja niin ehkä pitääkin, sillä sehän on huomattu ennenkin, että jos edes ajattelen jo mennyttä kohtaa tai jo seuraavaa kohtaa, niin sillä hetkellä homma menee läskiksi. Eli hetki kerrallaan, oikealla rytmillä ja liikkuen eteenpäin.

Viime syksystä kun aloitimme agilityn opettelun, on tultu hurjan pitkä matka, ja koen itse kehittyneeni erityisesti viimeisen kuukauden aikana rataantutustumisessa. Vielä ajatuskin rataantutustumisesta jännittää perhanasti, mutta etenkin treeneissä pystyn opettelemaan radat yhä nopeammin ja tarkemmin, joskaan en aina ehdi opettelemaan niitä loppuun asti. Kisoissa on onneksi noin 20 estettä radalla, joten sellaisen määrän esteitä pitäisi iskoutua päähän keinolla millä hyvänsä, jos vain keskittyy ja tutustuu rataan täydellä ajatuksella. Ja jos kuitenkin epävarmuus iskee, on ainakin esitettävä itsevarmaa koiran tähden. Kaikista vähiten haluan olla epäreilu koiraa kohtaa ja hämmentää koiraani epäselvällä ohjauksellani ja sitten jos mennään väärälle esteelle niin sitten olen sen koiran sinne ohjannut, se on saletti ja sillä mennään!

Tässä videokuvaa meidän eilisistä ratatreeneistä ATT:n mölliryhmässä, jossa menimme ensin radan alusta loppuun läpi. Radan teemana oli välistävedot. Stellan kanssa välistävedot menivät hienosti, mutta jostain syystä Stella kääntyi aluksi väärään suuntaan toisiksi viimeiseltä putkelta (samanlainen kuvio kuin viime kisojen hyppyradalla),  joten tätä vahvistimme näissä treeneissä. Ekaa kertaa myös kaikki rimat näissä treeneissä tapissa eli 35cm korkeudella, joihin on nyt jatkossa totuttava.


Stellan agilitytreenit ATT:llä 29.4.2013

Tulipa hieman purettua omia ajatuksia tämän harrastuksen suhteen :) Hyvän mielen asenteella ja kovalla yrityksellä pyrimme eteenpäin tässä harrastuksessa, asettamatta turhan suuria tavotteita. Täysin valmista tai täydellistä agilitykoiraa saatika -ohjaajaa ei varmasti ole olemassakaan, joten tämän lajin harjoittelu on ikuisuusprojekti, mikä tekeekin tästä entistä koukuttavamman, aivan kuten päättymätön tietokonepeli! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi tähän, kiitos! :)