perjantai 17. toukokuuta 2013

"Koira on kuin ihmisen mieli"

 
Kesä on lähestulkoon täällä ja paljon on ollut ympäri sosiaalista mediaa keskustelua shelttien turkin lyhentämisestä kesäksi. Tokihan minullakin on käynyt mielessä tuo sama, mutta onnekseni meillä on kuumuuteen aivan luonnollinen ratkaisu nimeltä "karvanlähtö"! Kuinka ollakkaan, niin molemmat pudottavat kovaa vauhtia talviturkkiaan pois, joten eiköhän olo sillä kevene aivan tarpeeksi :) Sulo, joka ei harrasta näyttelyissäkäyntiä ollenkaan olisikin mahdollista ajella lyhyeksi, mutta sen turkki on jo valmiiksi aika sporttimallinen, joten eipä siitä olisi sen suurempaa hyötyä.
 

 
Mitäs meillä mahtuu kuluneeseen viikkoon? Aloitetaampa vaikka sillä että Stella kävi viikko sitten fysioterapeutti Leena Piiralla hoidatettavana. Stellalla oli tällä kertaa lantio suorassa, mutta kuulemma edelleen näkyi hieman sitä vanhaa toispuoleisuutta ja vasemmalle käännöksiä pitäisi kuulemma harrastaa enemmän. Lisäksi lapaluiden alue oli kaikista eniten juntturassa ja sen takia saimme tarkat venyttelyohjeet aina treenien yhteyteen ja pyrimme niitä myös noudattamaan parhaamme mukaan. Viikonloppu meni pitkästä aika ihan levätessä, ilman yksiäkään agilitykisoja.
 
Olin itse "sairaslomalla" alkuviikon pienen hammasoperaation takia ja siitä syystä meidän tauko harrastuksista vain jatkui. Ehdin kuitenkin osallistumaan psyykkisen valmennuksen luennolle, jonka järjesti meidän agilityseura (ajatuksia sieltä hieman alempana). Kaiken kaikkiaan Stella lomaili agilitysta viiden päivän verran ja voitte vain kuvitella miten huumassa yksi pieni sheltti oli kun pääsi keskiviikkona radalle... Huh huh, vauhtia oli hienosti enemmän, mutta kyllä oli koiralla kehonhallinnassa tekemistä: kepeille mentiin monet kerrat niin lujaa ettei taipuminen vain yksinkertaisesti onnistunut, lähdöstä melkein jopa varastettiin eikä suoran putken jälkeen ollut minkäänlaista reagointikykyä jarrutukseen vaan ampaistiin suoraan jokainen este jonka edessään näki. Valmentajan mukaan tämä oli "siistiä" kun Stellalle oli tullut jostain niin paljon vauhtia ja intoa, mutta itse kyllä vähän olin pettynyt kun koira ei reagoinutkaan yhtäkkiä mun ohjaukseen kuten aikaisemmin. Tosin tämä on vain yksi opetteluvaihe ja nyt tehtävämme on saada hallintaan tuo nopeus ja vauhti, koska nopeuttahan me nimenomaan haluamme jatkossakin ;) 

 
Tänään minulla oli kotona siivouspäivä ja siihenhän kuuluu myös koirien harjaus ja tassukarvojen siistiminen ;) Sulokin pääsi harjoittelemaan pöydälläoloa. Kuvien ottaminen yksin oli aika haasteellista, mutta sainpa napattua muutaman kuvan muistoksi. Stellalla on kuun lopussa ikää 20 kuukautta ja Sulolla 4 vuotta ja 8 kuukautta.
 

 
Maanantaina olin siis psyykkisen tai henkisen valmennuksen luennolla, liittyen toki agilityyn, mutta erittäin lähellä oltiin myös opintojeni aihetta kun käytettiin kuitenkin tuttuja termejä urheilupsykologian aihepiiristä. Paljon sain itse hyviä ajatuksia kisoihin valmistautumiseen ja niihin asennoitumiseen, tosin olenkin jo näistä asioista keskutellut paljon oman lähipiirini kanssa eivätkä omat käsitykseni omista periaatteistani tai kisatavotteistani kovinkaan muuttuneet. Oli jollain kierolla tavalla hauska kuunnella miten kaikki mitä luennoitsija kävi läpi osui omalle kohdalle kuin nakutettu ja monessa välissä mietin itsekseni että "huomattu on", "juuri näin" ja "pitää niin paikkansa". 
 

 
Suurin ja tärkein oppitunti itselleni ja hyvä muistutus jatkoon oli tämä:
"Keskittyminen huippusuoritukseen johtaa huipputulokseen, mutta keskittyminen huipputulokseen johtaa usein epäonnistumiseen" / Päivi Granholm, psyykkisen valmennuksen luento ATT:llä, 13.5.2013
Vaikka en ole monessa kisassa vielä ollut Stellan kanssa, osaan kyllä sanoa että tämä pitää täysin paikkansa. Radat joissa olen elänyt hetkessä ja keskittynyt tekemiseen 100 % on meillä mennyt hirmu hienosti ja tulokset ovat olleet upeita. Niillä radoilla joilla ajatus on ollut nollan tekemisessä tai jännityksen takia siinä että kohta ollaan maalissa, niin radoilta on joko tullut virheitä tai olen itse onnistunut hyllyttämään kyseiset radat. Jopa Sulon tokouran aikana on tullut tämä huomattua. Kaikkien meidän ykköstulosten ja "hyvien kokeiden" takana on hyvä mieli, luottamus koiran kykyihin ja yhdessätekemisen hauskuus. Viime tokokoe meni juuri tämän tulosajattelun ja epäkeskittymisen takia ihan pieleen. Nyt sitten pitäisi vain molempien koirien kanssa miettiä tarkasti, miksi näissä kokeissa ja kisoissa käydään ja pitää siitä ajatuksesta kiinni: koska se on niin hauskaa, mielekästä ja haastavaa sekä siksi että oman harjoittelun tulos palkitaan. Olen aivan varma että kaikki ne tulokset, jotka on kiva joskus saavuttaa, osuvat kun vain keskityn yhdessätekemisen iloon ja harrastuksen hauskuuteen. Koira antaa aina kaikkensa, joten jos oma mieli harhailee jossain muualla kuin itse suorituksessa, ei myöskään koiran suoritus voi olla aivan nappisuoritus.  

Jo kauan olen tiennyt kahdesta sanonnasta, "Koira on kuin ihmisen mieli" ja "Koira lukee sinua kuin avointa kirjaa", mutta vasta nyt ymmärrän kokonaisuudessaan niiden tarkoituksen.
 
Taas huomataan miten tärkeässä osassa tätäkin harrastusta on ihmisen psyyke! En siis todellakaan ole suuntautumassa ihan turhalle alalle ;) Kuten jo aikaisemmin täällä blogissa kirjoitin, niin radoille ja koekentille suunnataan nauttimaan siitä että saadaan harrastaa yhdessä ja jokainen sekunti on koiran ja ihmisen yhteistyön juhlaa, eikä millään tuloksilla ole mitään merkitystä. Itse ajattelen että kun vain yrittää parhaansa niin kyllä lopussa se kiitos seisoo ja kaikki saavutukset tulevat omalla painollaan. Arvokisoissakin sinne päässeet ovat ne koirakot, jotka sinne kuuluvat ja jotka ovat paikkansa ansainneet ja omaa pääsyä niihin on turha stressata. Tottakai arvokisat ovat meidän haaveena ensi vuonna, mutta mitä tahansa saattaa tapahtua sitä ennen, joten elän hetkessä ja ehkä joku kaunis taikka sateinen päivä huomaan että meidän tulokset riittävät sinne :) Ken tietää! 


4 kommenttia:

  1. Oli varmasti mielenkiintoinen luento :) Mäkin oon pohtinyt, että pitäisi pystyä suuntaamaan keskittyminen hyvään ohjaukseen este kerrallaan, eikä odotella juuri tuota että kohta ollaan maalissa jne :) Siis sitten kun kisaamaan aletaan. Itseni tuntien meinaan jännitän ja ajatukset ei aina meinaa pysyä oleellisessa asiassa. Multa onneksi se jännitys yleensä katoaa kokemuksen myötä, eli kunhan saadaan parit kisat alle niin ehkä se siitä :)

    Hyvä kirjotus, kyllähän sä ihan oikeeta alaa opiskeletkin :) Sä aina sanot, että ala tuntuu sulle niin omalta, musta ei läheskään aina tunnu siltä ja pistääkin siksi välillä miettimään että täytyskö joskus vielä harkita jotain muuta. Mutta NYT ei just oo puhtia alottaa uutta opiskelurupeemaa :D

    Meilläkin muuten Mila tiputtelee karvatuppoja pitkin kämppää, koitan olla harjaamatta sitä viikon päästä oleviin näyttelyihin asti ja sen jälkeen saa mun puolesta pudota vaikka kaikki! Eilenkin oli melko kuuma ulkotreeneissä... Ja toi kun tekee kuumuudesta huolimatta täysillä, niin täytyy vähän jarrutella sitten ettei tuu lämpöhalvausta. Mutta joo. Kiva nähdä pian! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps :) Ja lähinnä ne ajatukset jo ennen radalle menoa pilaa sen suorituksen. Ja radallakin tietty pitäis pystyä elää hetkessä ja vaikka keskittyy yhteen esteeseen kerrallaan niin muistathan kuitenkin että esteitä ei ohjata vaan linjoa ;) Ja mulla ainakin helpotti kisajännitys asteittain ja toki jännitys on sallittua, mutta nyt se on lähinnä sellasta kivaa kipinää ja pieni paniikki saattaa olla aina ennen rataantutustumista ja silloin jos aika loppuu rataantutustumisessa kesken. Mut sitten tutustuu niin hyvin kuin ehtii siihen rataan ja kyllä kai siinäkin sitten kehittyy ajan kanssa... ;)? Psykologia on siitä jänskä aine kun sitä ei oikeen osaa sanoa mitä osaa kun tää aine on vähän sellanen et kun sitä opiskelee niin siihen ajattelutapaan kasvaa ja sen takia mulla on usein sellanen olo et mä en oo oppinu viel kauheesti mitään, en ainakaan niin paljon et vois alkaa suunnittelee gradun aloittamista mutta senkin aika on jo ihan kohta! Hui! Jep viikon päästä nähdään <3

      Poista
    2. Mä haluan sitten kesällä päästä SUN valmennukseen! ;D

      Poista
  2. Sopii! ;) Mennään yhdessä treenaamaan :)

    VastaaPoista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)