sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Radat vaikenee ja pidot paranee - Vai miten se meni?

Viikonloppu kului reissatessa "sukuloimassa" ensin pääkaupunkiseudulla ja myös vieraillessa Stellan kasvattajan luona Kotkan liepeillä Pyhtään Heinlahdessa. Samalla käytiin korkkaamassa 3-luokan hyppyradat ulkokisoissa HAU:lla ja agilityradat samaten ulkona A-KOT:lla. Jäipä todella ristiriitainen fiilis siitä miten erilaisia radat voivat tasoltaan olla eri tuomareilla. Lauantain radat olivat meille vielä liian vaativia, tosin hauskan kiemuraisia, kun taas sunnuntain radat helpohkoja profiileiltaan, mutta samalla ei niin itseään haastavia. Tässä lyhyt sepustus meidän kivasta viikonlopusta "on the road".
 
Stella 19kk <3
Ensinnäkin oli todella ihanaa tavata kaikkia mukavia ihmisiä ja viettää vähän erilainen viikonloppu. Ihan mahtavaa oli kun rakas poikaystäväni jaksoi jälleen kerran seurata mukana kisapaikoille tsemppaamaan ja etenkin Helsingissä, minulle oli suuri apu siitä kun hän pystyi liikuttamaan Stellaa ennen ratoja. Helsingin hyppyradoilta ei tullut täyttä onnistumista kummaltakaan radalta, vaikka kivat radat olivatkin ja niistä saimmekin paljon uutta treenattavaa. Monet kohdat onnistuivat kuitenkin vaikeusasteeltaan meiltä tosi hyvin ja Stella meni alun ihmettelyn jälkeen juuri sinne minne ohjasin(kun ymmärsi ensimmäistä kertaa ulkokentällä että sieltäkin voi hakea esteitä). Tähän kohtaan voin todeta että kyseiset radat olivat mielestäni vielä aivan liian vaikeita meille, mutta haastavuus sai kuitenkin yrittämään oikeesti parhaansa ja muutamat kiemurat olivat tosi kivoja ja juuri sopivia meille :)  Vauhti kasvoi heti toiselle radalle ja meininki oli todella hyvää molempien osalta vaikka hyllytin radan heti toisen esteen jälkeen. Oikein hyvä mieli jäi kuitenkin näiden ratojen jälkeen, koska meillä oli paljon hyviäkin hetkiä, vaikka tiedostankin suuresti, että meillä on paljon treenattavaa edessä, jos halutaan tämän luokan radoilla pärjätä.
 
Sulo ja Stella vasemmalla ja Katin koirat: Pave-wannabe-sheltti, Sylvi ja Lissu.
Lauantai-iltana saavuimme lopulta Pyhtään Heinlahteen Stellan kasvattajan, Katin, luokse. Siellä meitä oli vastassa iloinen lauma koiria ja tietysti myös iloinen kasvattaja ;) Stella tutustui uudelleen synnyinkotiinsa ja leikki äitinsä Lissun ja siskopuolensa Sylvin kanssa kuin olisivat aina leikkineet yhdessä! Sulokin käyttäytyi myös oikein kivasti ja koko sakki juoksenteli oikein kivasti yhdessä pitkin Pyhtään lenkkiseutuja. Energiaa Stellalta ei puuttunut. Leikit jatkuivat pitkälle iltamyöhään ja koko yökin meni kasvattajan marsuja tuijottaessa yhdessä Sulon kanssa :D
 
 
Äiti ja sen tytär <3 (Stella vasemmalla ja Lissu oikealla)
 
Hieman heikosti nukutun yön jälkeen suunnattiin 900 metrin päähän kisapaikalle, jossa olikin sitten hieman toisenlainen meininki kuin edeltävänä päivänä. Radat olivat mielestäni 2-luokan tasoisia ratoja, tai ainakin verrattuna eilisiin ratoihin ne olivat puolet helpommin muistettavia.
 
Ensimmäinen rata oli kuitenkin suhteellisen haastava meille ja onnistuin kuin onnistuinkin ohjaamaan Stellan sen verran hyvin että ensimmäin nolla irtosi kolmosluokasta! Aikakin riitti hienosti 2. sijaan noin sekunnin erolla voittajaan. Yllätyksekseni, Stellalle kirjattiin myös ensimmäinen agility-sertifikaatti 3-luokasta! Tässä tuo rata, jossa Stella ei aluksi pysynyt lähdössä ja jouduin palauttamaan sen kokonaan uusiksi alkuun. Olin myös itse myöhässä pahan kerran A:n jälkeen ja myös lopun takaaleikkaus oli jäljessä, eikä viimeisen riman pudotuskaan ollut kaukana (huomatkaa miten lasken käteni liian aikaisin ja Stella ei keskity viimeiseen hyppyyn). Siinä ne suurimmat virheet omalta osaltani omalla tulkinnallani, joista otan opikseni. Stella oli hieno!
 

Mini3 D-agilityrata
Aika: 32,41 (-6,59)
Tulos: 0 (2.sija) A-SERT
 
E-agilityrata ja F-hyppyrata menikin sitten huonon keskittymisen piikkiin, sillä myönnän että nämä radat meidän olisi pitänyt selvittää. Alkoi ilmeisesti oma väsymyskin painaa kun en voinut huolellisemmin tutustua ratoihin. E-radalta onnistuin ohjaamaan yhden riman alas ja sen jälkeen jäin tätä murehtimaan jolloin en ohjannut kunnolla yhtä valssia hypylle. Muuten rata meni tosi kivasti. F-hyppyradalla lähdin kovan alkuvauhdin jälkeen rynnimään kepeillä liian aikaisin Stellan ohi, jolloin rytmi hajosi ja sitten vielä en toteuttanut suunnitelmiani loppuradalla, joka johti tietenkin aivottomaan sekoiluun ja hyllyyn. Stella oli kuitenkin taas mainio, meni juuri sinne minne ohjasin. Tämä laji on siitä kiva että aina saa katsoa peiliin ;)
 
Loppuja ratoja en jaksa ladata juuri nyt tänne, mutta tärkeintähän on että ne toimivat minulle erittäin hyödyllisenä oppimateriaalina. Meillä on Stellan kanssa niin paljon opittavaa, että päätin karsia suunnitelluista kisoista ainakin puolet pois, jotta ehdimme myös harjoittelemaan läksyt pois alta ja jotta kisoissakin olisi sitten kivempi käydä kun on ehditty vähän treenaamaankin esim. vaikeimpia kepeille lähetyksiä ja kontakteilta poistumisia. Olemme ylittäneet omat tavoitteemme tämän vuoden osalta jo moninkertaisesti, joten nyt on vain pidettävä iso kuva mielessä ja maltettava ensisijaiseti treenata ja opetella uusia juttuja, vaikka se kisaaminen onkin niin kivaa, mutta kyllä sitä vielä ehtii :) Tämä kisaviikonloppu on meille todiste siitä että kokemattomia tässä vielä ollaan ja että treenattavaa löytyy ja että mitään ei saa ottaa itsestään selvyytenä milloinkaan. En pidä ajatuksesta että kisaamisesta tulisi meidän osalta typerää suorittamista suorittamisen perään enkä halua että meidän kisaamista sellaisena myös ulkopuolisin silmin pidetään. Ylämäen jälkeen tulee aina jossain kohtaa alamäki ja tämä tässä on meille oiva kasvun paikka. Tämän päiväinen sertifikaatti oli meille kiva todistus siitä että kyllä me pystytään onnistumaan 3-luokassakin, jos vain tahtoa ja taitoa on tarpeeksi. Tällä hetkellä molempia on haettava treenin kautta lisää ;)
 

Stella A-SERT 5.5.2013 Pyhtää

2 kommenttia:

  1. Jeeeee!! :) Hyvä te! <3 hienosti meni tuo rata :)

    ps. on kyllä samaa näköä Stellassa ja äipässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mutta omasta mielestäni tuo oli aika kökkö rata kahdessakin kohtaa. Pientä tuuria oli tämän sertin kanssa, mutta toivottavasti me pienen treenitauon jälkeen sitten todistamme ansainneemme sen jollain toisella hieman onnistuneemmalla kolmosen radalla...

      Poista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)