sunnuntai 18. elokuuta 2013

Liikunnan ja levon tasapainottelua

Viime viikkoina on arkeemme kuuluneet reippaat lenkit. Minulle oli heti ilmiselvää että Stella jää agilitysta totaalitauolle juoksujen alettua ja niin me teimmekin. Juoksut alkoivat heti heinä-elokuun vaihteessa ja sen jälkeen olemme vain lenkkeilleet aktiivisesti ja lihaskuntoa ylläpidetään siis pääasiassa lenkkeilemällä. Meillähän on ollut ihan huippua lenkkiseuraa, jonka kanssa on taittunut yhdessä monet kerrat useampi kilometri! Tänäänkin tehtiin sopiva 7 kilometrin ravilenkki Jennan ja koirien kanssa :)
 
Meidän vakio lenkkiseura :) Vasemmalta: Rela, Mini, Stella ja Sulo

Tämän tyyppistä kartta- ja maastokuvaa lenkiltä.


Rela 21kk ja Stella 22kk
 
Sieluntoverit - niin samanlaiset vaikka toisella on kokoa kolminkertaisesti enemmän kuin toisella :)
Mini 5v ja Sulo kohta 5v :)
Lenkit ovat usein myös tietynlaisia "terapiaistuntoja" jolloin tulee juteltua ajankohtaisista asioista ja purettua mieltä askarruttavia asioita. Useimmiten aiheet liittyvät kuitenkin koiriin ja harrastamiseen. Yhtenä päivänä ajauduimme keskustelemaan siitä miten agilitykoiraa tulisi liikuttaa astutuksen jälkeen. Vaikka tiedänkin itse miten aion toimia kyseisessä tilanteessa, kiinnostuin kuitenkin lenkin jälkeen lukemaan internetin eri keskustelupalstoja samaisesta aiheesta verratakseni eri harrastajien näkemyksiä asiaan. Kuten kaikissa asioissa, joissa on varaa tehdä omat valintansa, löytyi tästäkin aiheesta paljon erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Seuraavassa yritän lyhykäisyydessäni kiteyttää sen minkä yleisellä tasolla huomasin keskusteluja lukiessani. 



Miten astutuksen jälkeen narttua saisi siis liikuttaa? Joidenkin uskomusten mukaan nartun pitäisi olla mahdollisimman paljon paikallaan ensimmäiset kolme viikkoa, koska vasta kolmannen viikon kohdalla astutuksesta viimeisetkin alkiot kiinnittyvät emän kohdun seinämään. Näin radikaali toiminta ei mielestäni ole tarpeen, sillä yleisen käsityksenkin mukaan normaali liikunta on vain hyväksi, jotta koiran lihaskunto ei heikkene ennen synnytystä. Mitä parempi kunto koiralla on synnytyksessä, sen parempi. Mutta, mikä onkaan agilityn harrastamisen laita astutetun nartun kanssa? Monet keskustelijat kertoivat jatkavansa juoksujen loputtua viikolta 2 aina 5:nnelle viikolle asti agilityn treenaamista tai/ja kisaamista narttunsa kanssa astutuksesta huolimatta. Näillä harrastajilla oli se mielikuva että alkiot kiinnittyvät juoksujen päättymiseen mennessä ja sen jälkeen ei liikunnalla ole mitään vaikutusta asiaan. Muutamat keskustelijat sanoivat harrastavansa tätä lajia ”vähän kevyemmin”, kun taas osa oli samaa mieltä kuin minäkin: koiran pitää olla siinä kunnossa, että sen kanssa voidaan treenata kunnolla tai sitten ei treenata ollenkaan, välimuotoja ei siis ole! Jonkun eläinlääkärin mukaan agilitya ei missään nimessä pitäisi lopettaa astutuksen jälkeen, sillä se on todella hyvää liikuntaa koiralle, mutta itse epäilen kyllä vahvasti kyseisen eläinlääkärin tietämystä koko lajista. Yhtälailla sopivalla lenkkeilylläkin voidaan ylläpitää koiran lihaskuntoa, eikä siihen koiran kiihtymistä agilitykentillä tarvita! Sitä paitsi, onhan agilitykentillä (oli kyseessä sitten treenit taikka kisat) paljon suurempi loukkaantumisen riski kuin peruslenkillä, eikä mielestäni tällaisten riskien ottaminen pitäisi mennä missään kohtaa pentujen turvallisuuden ja emän terveyden edelle. Luin myös tapauksista, joissa odotusaika ei ollut mennyt ihan suunnitelmien mukaan koiran kanssa, jolla oli vain jatkettu samaan tahtiin harrastamista. Näistä kokemuksista ihmiset ovat myös ottaneet opikseen ja siitä syystä jättäneet seuraavalla kerralla treenaamisen pois odotusajaksi, ihan varmuuden vuoksi. Keskenmenot voivat tosin aina johtua monista eri asioista, eikä ikinä voi varmuudella sanoa mikä keskenmenoon on johtanut. On nimittäin myös tapauksia, joissa kaikki on mennyt odotusaikana hyvin aina synnytykseen asti treenaamisesta ja kisaamisesta huolimatta. Monet harrastajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että on hyvä ottaa varman päälle ja jättää turhat riskit pois kun seurauksista ei voi varmuudella tietää.

Lepo sekä ajoittaiset tauot treenaamisesta ja kisaamisesta ovat myös tärkeitä :)
Yhteenvetona voisin lukemani perusteella todeta, että ei pidä kulkea ääripäästä toiseen, mutta tärkeintä on ottaa oma harrastuskoira yksilönä huomioon. Koiraa joka kiihtyy nollasta sataan pelkästään nähdessään agilityhallin ei ehkä ole syytä ottaa edes mukaan hallille kun on mammaloma meneillään, jos haluaa välttää koiran ylimääräistä stressaantumista. Koiralle on suotava tauko agilitysta mammalomansa ajaksi, jolloin on syytä keskittyä koiran kehossa tapahtuviin muutoksiin. Loppupeleissä koiran ohjaajalla taitaa olla itsellä se suurempi hinku takaisin treenaamisen ja kisaamisen pariin kuin koiralla itsellään, joka ei ehkä edes osaa kaivata jotain mistä sitä ei koko ajan muistuteta. Taukoa agilitysta on kuitenkin myös tärkeä pitää silloinkin kun ei ole kyse jalostuskäytöstä tai juoksuista, jotka ovat ehkä ne luonnon määrittelemät tauot. Jos itsellä on niin kova tarve päästä juoksemaan rataa kannattaa ehkä tehdä kuten minä: ota kakkosagilitykoira kehiin! :)

Sulo on mielissään kun laji on vähän vaihtunut vauhdikkaampaan suuntaan...
Sulo on siis saanut tuurata Stellaa jo muutamissa ohjatuissa treeneissä ja kuinka mielekästä onkaan opetella ohjaamaan aivan toisenlaista koiraa sekä koon että tyypin puolesta. Kovin vaikealtahan meidän yhteistyö vielä tuntuu ja Sulon kohdalla onkin jo tullut esiin sen omat haasteet tässä lajissa ja niitä lähdetään syksyn aikana työstämään ja katsotaan, jos jotkut kotikisatkin sattuisivat vielä kohdalle jos radat alkavat olemaan sujuvia treeneissä ;)

8 kommenttia:

  1. Pohdin näitä asioita itsekin aika tavalla, kun aktiivisesti agilitya harrastava, tosin ei vielä silloin kisaava cairnnarttuni Sohvi astutettiin. Itse päädyin totaalitaukoon agilityssä, enkä ottanut koiraa edes mukaan hallille, vaan junnukoira sai tuurausvastuun.

    Lenkit kuljettiin monipuolisissa metsämaastoissa entiseen tapaan. Lenkit rauhoittuivat ja lyhenivät luontaisesti koiran omaan tahtiin. Viimeiset viikot ennen synnytystä jouduin käyttämään nuoremman koiran erikseen lenkillä.

    Pihalla Sohvi touhuili ja seuraili maailmanmenoa synnytykseen asti. Nuoremmalle koiralle osoitti aika aikaisessa vaiheessa, että riehunnat on hetkeksi ohi. Olinkin miettinyt, miten paljon joudun tätä riekuntaa hillitsemään, mutta tämäkin hoitui aika luontaisasti.

    Tsemppiä mammalomailuun! Jäämme kuulolle...

    T. Anne ja mimmit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Onpa kiva saada heti kommentteja tähän aiheeseen liittyen, kiitos siitä :) Kiva kuulla että teillä kaikki sujui ihan luonnostaan :) Saa nähdä miten tässä käy, luonto päättää asiasta, mutta kävi miten kävi niin tauko agilitysta tekee hyvää :) Kiitos tsempityksistä!

      Poista
  2. Samoja lenkkimaisemia kierrellään :) Nuo maisemat on ihanat ja rauhalliset! Harmi vaan että talvella hiihtäjät valtaa nuo :\

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijjaa en tiennytkään :) Joo ja kesällä käärmeet valtaavat nuo polut :/ Eli vain syksyisin ja keväisin taitaa tuolla uskaltaa lenkittää vapaana koiria, jos silloinkaan. Tuo kuvaamani polku oli yhtenä päivänä aivan käärmeiden peitossa, näin kertoi vastaan tullut lenkkeilijä ja kehoitti valitsemaan toisen tien! No ainakin ravilenkkejä tulee tehtyä :)

      Poista
    2. Auts, mulla ei ole tullut yhtään käärmettä tuolla vielä vastaan vaikka tiesinkin että niitä on :S Länsinummen huonoja puolia..

      Poista
    3. Sulla on ollut tuuria... mun on tosi vaikea kävellä tuolla rennosti pienemmillä poluilla saatika koirat auki kun oon pari kolme kertaa lyhyen ajan sisään ihan yllättäen bongannut kyyn ja vielä todella läheltä :/ Kannattaa siis olla varovainen!

      Poista
  3. Hyviä mielipiteitä sulla tuon agility-astutusjutun suhteen, olen niin samaa mieltä. Ihan turhahan sitä koiraa on muutamien agitreenien takia rasittaa kun pidempi tauko on joka tapauksessa edessä (ja ne joilla on hirvee hinku treenata silti, voisivat miettiä onko tilanne sittenkään oikea pennutukselle ja onko koiraa järkevää astuttaa jos haluaa aktiivisesti kisata vuoden ympäri.)

    Agissa just kova vauhti, tiukat käännökset, lihasten kuormittuvuus ja suurempi loukkaantumisriski on mun mielestä sellaisia tekijöitä joilla en haluaisi riskeerata kantavaa narttua (vaikkei mulla semmoista vielä olekaan :D) Ja tosiaan koira pysyy kunnossa ihan peruslenkkeilyllä niinkuin mainitsit.

    Pitääpä alkaa vieraileen teidän blogissa useammin ja seurailla miten Stellan mammaloma etenee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :) Tavallaan tässä tulee kaksi kärpästä yhdellä iskulla: tauko fyysisestä harjoittelusta, jota huippu-urheilijatkin tarvitsevat, sekä toivottavasti pennut jotka kuuluvat sijoitussopimukseen, jonka olen allekirjoittanut. Stellalla on myös arvokisanollat ja sertit kasassa niin hyvin että ei voisi tauko parempaan kohtaan osua, vaikka harmittavasti jää rotu-, piiri- sekä seuramestaruuskisat kisaamatta tänä vuonna, mutta väliäkö sillä kun koirakin on niin nuori :) Toivon kovasti että tämän vuoden lopussa Stella on virallisesti vain minun omistuksessa ja sitten saan itse päättää koska seuraavat pennut tehdään, jos tehdään ;)

      Nyt vaan peukut pystyssä että siemenet itää! :) Täytyy kurkata teidänkin blogiin useammin! :)

      Poista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)