sunnuntai 25. elokuuta 2013

Seuramestaruuskisoissa Sulon kanssa

Huh huh, olipa jännittävin kisapäivä hetkeen. Kyseessä oli siis meidän ATT-seuran seuramestaruuskisat ja koska Stella on kisatauolla, pääsi Sulo tietty tuuraamaan sekä rölli- että mölliluokkaan. Viimesin kerta Sulolle möllikisoissa taitaa olla 1,5 vuotta sitten ATT:n järjestämissä möllikisoissa ja tuolloihan minä en osannut ohjata YHTÄÄN. Silloin Sulo meni mediluokassa, koska silloin emme olleet treenanneet vielä maksikorkeuksilla ollenkaan, tai treenanneet kauheasti agilitya muutenkaan ;) Kisoissa suurimman jännityksen toi se että päätin ilmoittaa Sulon Rasmuksen kanssa Rölliluokkaan... Rasmus, joka ei ole koskaan mennyt esteen estettä Sulon kanssa, pääsi siis kokeilemaan miltä kisaaminen koiran kanssa tuntuu...

Joku saaattaa miettiä, mikä ihmeen rölliluokka? Tässä selvennys ATT:n nettisivulta kopioituna:

Rölliluokka: On tarkoitettu puolisoille, lapsille, sedille, tädeille jne, jotka eivät ole ohjanneet agilitykoiraa muuten kuin kehän laidalla. Nyt on sauma näyttää, miten rata suoritetaan ihan oikeasti! Koira siis saa olla virallisissa kisoissa kisannut mutta ohjaaja ei! Radalla ei ole kontaktiesteitä, rengasta eikä keppejä.

Sulo oli kisatilanteessa vaikeampi saada hallintaan kuin muistin. Se ei kuullut yhtään mitään, ei edes omaa nimeään saatika totellut käskyjä. Lähtötilanteen alkukankeudesta huolimatta pojat vetivät tasoonsa nähden aika komian 11 esteen nollaradan! :) Tässä videota (anteeksi alkuhöpötykset kameratyypiltä) :



Sulon aika alitti ihanneajan -45,31 ja noin kahden sekunnin häviö tuli nopeammille koirille, mutta se riitti kolmanteen sijaan ja pojat pääsivät pokkaamaan pokaalin palkintopallilla ;)

Rasmus ja Sulo Rölliluokan 3.sija
Tämän alkulämmittelyn jälkeen jäin itse kisatöihin ja kuumaakin kuumempi koirani jäi haukkumaan boksissaan useammaksi tunniksi. Ei auttanut siirtää paikkaa paikasta toiseen, siellä se haukkui täyttä kurkkua ihan turhan takia ja ajattelin ettei sillä riitä mehut enää ollenkaan juoksemiseen minun kanssani... :/ No onneksi sain siirrettyä sen sisätiloihin, huoneeseen, jossa toisetkaan koirat eivät pääseet kuumentamaan sitä omalla haukunnallaan sen enempää. Tässä kohtaa tuli ikävä Stellan kanssa kisaamista, se kun osaa rauhoittua aina oikealla hetkellä...
 
No kohta päästiin sitten taas rataantutustumiseen (lue: noin neljä tuntia myöhemmin). Rata ei ollut mikään maailman helpoin mölliradaksi. Helppohan tuo olisi ollut esim. Stellan kanssa, mutta Sulolle pelkästään 3-esteen jyrkkä mustan putken kulma oli ensimmäinen vaikea kohta, sen jälkeen 7-esteen jyrkkä käännös (joka onnistui oikeastaan aika hyvin Sulon käännökseksi), ja oikeastaan muutkin käännöskohdat olivat ne vaikeat paikat meille kuten 13-hypyltä käännös putkeen. Siihen mietin vastakäännöstä, mutta enpä sitten toteuttanut sitä ja kaarrokset venyivät. Hienosti me tehtiin tällä radalla söpöäkin söpömpi nolla Sulon tapaan, eli haukkumalla niin paljon että laukka-askel on siitä syystä noin surkean lyhyt. Olisiko jollain vinkkejä miten sen energian saisi haukunnasta siirrettyä sinne jalkoihin? :D Tässä nyt sitten tämäkin videona:
 




Aikamme alitti ihanneajan -27,85 ja tultiin näin ollen kisassa toiseksi :) Voittajalle hävittiin reilu neljä sekuntia, mutta tiesinkin ettei näillä kaarroksilla ja tällä vauhdilla kunnon maksikoiria voiteta. Onnistuimme kuitenkin oman tasomme mukaan ihan hyvin ja jos mietitään meidän yhteistä menoa puolitoista vuotta taaksepäin, voidaan todeta että ollaan me kehityttykin tämän lajin suhteen. Ennen Sulo meni ihan omia ratojaan, nyt me sentään mennään ihan esteitä oikeassa järjestyksessä - ei hirvittävän nopeasti, mutta koko ajan me ehkä ymmärretään toisiamme paremmin. Sulosta sanottiin viime treeneissä, että siltä puuttuu se luotto minuun tilanteessa jossa se ei NÄE minne me mennään (esim takaakierto tai pimeä putkikulma), mutta silloin kun se näkee selvästi esteen niin sinne se kyllä menee. Sulo ei ole koira joka syöksyisi tilanteisiin epäröimättä, vaan menee rataa este esteeltä, ihan kuten sille on joskus virheellisesti opetettu este-este-este meiningillä, ei niinkään linja-meininkiä, jolla itse haluan nykyisin ohjata.


Meillä oli tänään kyllä hauskaa Sulon kanssa, tässä vielä kuvia mun "pikku" possusta joka toi kotiin siis tuplanollan saattelemana upeat palkinnot ja mikä parhainta; starttilahjakortteja virallisiin kisoihin ;) Kannatti lähteä kokeilemaan! :) Kiitos myös kuvaajille ja yleisössä hengessä mukana eläjille. Meillä on kyllä ihan huippu seura missä kaikki vaan kannustaa toisiaan ja tsemppaa loppuun asti yleisöstä käsin! Huikea fiilis jää tältä päivältä kaikin puolin ja omat kädet on myös ihan rakoilla toisten kannustamisesta :) Kaunis kiitos kaikille, jotka osallistuivat näihin karkeloihin ja onnittelut voittajille ja muille sijoittuneille :)

 
Uudet ruokakipotko?

2 kommenttia:

  1. Onnea kisamenestyksestä! Me ollaan ihan uusia ATT:läisiä ja tullaan mukaan syyskuusta lähtien :) Muutettiin vastikään Turkuun opiskelujen perässä ja nyt opetellaan täällä oobuelämää... Kiva löytää seuratovereita blogeistakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Hauskaa että löysitte meidät täältä. Kenen ryhmässä treenaatte ATT:llä? ATT on ihan paras seura! :) Hienot sivut teillä!

      Poista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)