torstai 29. toukokuuta 2014

Kerää koko sarja - Agilitykisoissa Nummelassa

Stellan tuliaiset Nummelasta
Käytiin tänään tsekkaamassa Stellan kanssa uusi kisapaikka Nummelassa. Kisapaikka oli vain 1,5 tunnin ajomatkan päässä ja päivä kului mukavasti omien seuralaisten seurassa, joten mikäs sen hauskempaa :) Taivaalta ropisi vähän vettä silloin tällöin, mutta se ei menoa haitannut. Esalle suurkiitos ratojen ikuistamisesta!

Ensimmäinen rata oli kiva hyppyrata, jossa muutama kinkkinen paikka. Sunnitelmat muuttuivat vähän lennosta, koska olin suunnitellut yhteen kohtaan japanilaisen, mutta teinkin vahingossa pakkovalssin. Ihan kelponolla ja tällä kertaa se riitti pienissä kisoissa voittoon :)




Toisella radalla oli pienoisena pettymyksenä puomin puuttuminen, koska nimenomaan sitä lähdettiin treenaamaan. Stellan A on tällä hetkellä niin sanotusti "välivaiheessa" eli se ei ole juoksu-A eikä pysäytys vaan jotain siltä välistä. Ajanpuutteen takia en ole vielä ehtinyt sitä muuttamaan juoksu-A:ksi, mutta toivottavasti se olisi esimerkiksi syksyllä mahdollista. Pysähdys ei vain koskaan ole ottanut onnistuakseen tuolla esteellä, joten olen vapautellut ajoissa iskujen vähentämiseksi ja sen kautta olemme päätyneet tähän välivaiheeseen. Sillä mentiin ja hidashan se on, mutta muuten ihan sujuvaa menoa tälläkin radalla, joka riitti kolmanteen sijaan.




Viimeinen rata ei paljoa eronnut toisesta radasta ja meinasinkin mennä vähän sekaisin menosuunnista! Kamalia tälläset huijausradat ;) Jälleen oltiin ilman puomia ja tuossa yhdessä kohdassa Stella jotenkin eksyy selkäni taakse, mutta liekö mun putkeen lähetys taas myöhässä ja koira lähti lukemaan putken toista päätä? No anyway, tultiin tällä radalla sitten toisiksi sähellyksestä huolimatta :)



Tällaista tällä kertaa! Nummelaan täytyy lähteä toistekin kisaamaan, koska sinne olisi nyt pari starttilahjakorttiakin :) Tämän koiran kanssa kun saa harrastaa tuntee sitä itsensä kyllä niin etuoikeutetuksi kun vaan olla ja voi. Sijoitukset tuntuu kivoilta ja voitot erityisesti, mutta mikään ei vaan voita sitä onnellisuuden tunnetta kun saa ja pääsee harrastamaan aksaa Stellan kanssa! Kaikki mitä siihen päälle tulee on pelkkää plussaa <3 Liian paljon olen joutunut katselemaan vierestä sitä miten ystävien koirat ovat joutuneet "eitoivotuille" tauoille, kun koira on sairastunut tai loukkaantunut. Ikinä ei voi tietää, mikä on viimeinen kerta radalla, joten sitä suuremmalla syyllä tästä harrastuksesta pitää nauttia täysillä!

Jos muuten joskus sinusta tuntuu, että et pysty antamaan koirallesi kaikkeasi tai olet kova jännittämään tai muuten vain huomaat, että oma psyyke on hyvän suorituksesi tiellä, niin suosittelen katsomaan Amy Cuddyn "Your body language shapes who you are". Katsoin tämän videon eilen, ja tänään kun vähänkin tuntui siltä, otin oppia tuon puheen opeista ja kyllä muuten auttoi tsemppaamaan tuolle viimeiselle radalle kun vähän jo itsellä alkoi olla nuutunut olo :) Tälläiset puheet saavat mut sitten aivan pauloihinsa! Eipä ihme että opiskelen psykologiaa :) Toivottavasti videosta on inspiraatiota muillekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)