keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Agility SM 2014

SM-kisojen ensikertalainen
Viime perjantaina suunnattiin Tampereelle agilityn Suomenmestaruuskisoihin. Matkaan lähti minun ja Stellan lisäksi ihana ystävämme ja SM-viikonlopun kenneltyttömme sekä hovikuvaajamme Ella. Perjantaina alkuillasta oli vuorossa muutama "lämmittelyrata" ja "pohjantestausrata" iltakisojen muodossa. Agilityradalla en saanut kunnon meininkiä päälle ja ohjasin aika huonosti. Työnsin Stellan muun muuassa ihan väärään keppiväliin eivätkä muutkaan ohjausvalinnat ja -linjat toimineet ollenkaan. Palautin puomille, joten tältä radalta HYL. Hyppyradalla alkoi taas löytyä se oikea agility ja tehtiin hieno nolla, hyvällä etenemällä ja näin ollen kovassa porukassa 6./80! Hyvillä mielin siis suunnattiin illalla nukkumaan 3 kilometrin päässä sijaitsevaan majapaikkaamme. Tässä alla tuo hyppyrata.



Lauantaiaamuna alkoi sitten SM-joukkuekilpailut. Minut oli valittu ensimmäisenä lauteille ATT:n minijoukkueessa ja meidän joukkuenumero oli jo nr. 8, eli kauan en joutunut aamulla odottelemaan radalle pääsyä. Rata oli oikein kiva, eikä mielestäni mitenkään vaikea, vaan juuri sopiva joukkueradaksi. Tuomarina toimi Alen Marekovic. Mielestäni onnistuin rataantutustumisessa ihan hyvin... mutta en sittenkään koska persiilleen meni :D Sähläsin jotain aivan omaa kepeillä ja vasta neljännellä yrityksellä saatiin ne onnistumaan, joten hylly napsahti jo tästä. Pasmat menivät jotenkin sekaisin, mutta jatkettiin hyvällä fiiliksellä. Eikä kauaa kestänyt kun hyllytin saman radan uudelleen ohjaamalla Stellan väärään putkeen. Olisin etukäteen luullut, että tälläiset törttyilit harmittaisivat ihan itkun partaalle asti, mutta yllättäen ei oikeastaan edes harmittanut. Stella liikkui erinomaisesti ja lujaa, otti hienot kontaktit ja oli muutenkin ihan hallinnassa. Itse vain sössin tärkeän radan. Stellan hylly ei kuitenkaan jäänyt joukkueen ainoaksi, joten joukkueemme jäi lopputuloksissa myös kokonaan ilman tulosta. Loppupäivä vietettiin kisapaikalla toisia kannustaen ja upeita suorituksia todistaen. Huikeaa viihdettä :) Stella puolestaan pääsi lepäämään pois kisapaikalta ja keräämään voimia sunnuntaita varten. 

Tältä näytti katsomon puolelta. Kuvassa medien joukkuekilpailuradasta osa.
Sunnuntaina oli sitten puolestaan SM-yksilökisat. Aamu alkoi Mia Laamasen karsintaradalla klo. 8.00. Stella starttasi kolmantenatoista heti ensimmäisessä ryhmässä. Kylläpä muuten jännitti, mutta tehtiin kyllä niin hyvä rata kuin osattiin nollatuloksella ja näin ollen myös varmistettiin paikka finaaleissa! Onnenkyyneleet valuivat ja maailman ihaninta oli kun parhaat kaverit tulivat halaamaan ja onnittelemaan. Karsintarata kisojen livestreamin kuvaamana löytyy tästä: Stellan karsintarata livestream.  Huomatkaa tuolta videolta myös miten minun ihana ketyni (=kenneltyttöni) rientää juosten onnittelemaan. Myös tuo radan jälkeinen tilanne näkyy hetken päästä radan jälkeen oikeassa reunassa. Ihanat tukijoukot mulla! <3

Kun kaikki 243 minikoiraa olivat suorittaneet karsintaradan, saimme tietää, että starttaisimme kolmanneksitoista viimeisenä finaaliradalla, koska Stellan tulos riitti karsintaradan jälkeen sijalle 13. Aika hauska yhteensattuma noiden numeroiden kanssa ;) Kaiken kaikkiaan nollia tuli 55 kappaletta, joten minien finaalissa tultaisiin näkemään 55 koirakkoa. Ennen minien finaalia en pystynyt seuraamaan ollenkaan maksien finaalia vaan yritin keskittyä meidän viikonlopun viimeiselle ja tärkeimmälle radalle. Minusta oli pelkästään huippuhienoa se, että edes pääsimme finaaliin asti ja pienenä toiveena oli saada radalta jokin tulos. Tietenkin lähdettiin ensisijaisesti tekemään hyvää rataa ja niin täysillä kun osataan sekä myös nauttimaan tästä mahdollisuudesta. Olin itse polttanut naamani auringossa ja väsymyskin alkoi painaa, mutta kun rata vihdoin saatiin valmiiksi, unohtui kaikki muu ja keskityin vain juuri tähän rataan. 

Katariina Wirkkalan rata oli meille erittäin sopiva, koska sillä pääsin käyttämään Stellan ja minun lempitekniikoita kuten saksalaista, niistosokkaria ja persjättöä. Mikään kohta ei tuntunut erityisen vaikealta, eli haasteena olisikin pitää rytmi kasassa alusta loppuun asti. Rataantutustumisen jälkeen minun piti päästä hetkeksi pois kävelemään Stellan kanssa, koska en pystynyt katsomaan edeltäviä koirakoita ollenkaan. Valmistautuminen onnistui hyvin ja olin ajoissa odottamassa omaa vuoroani, valmiina laittamaan itseni likoon ja Stellakin vaikutti valmiilta radalle... ainakin metelistä päätellen. Voi luoja miten korkealla ihmisen syke voikaan käydä pelkästä jännityksestä! Siinä karsinassa odottelimme omaa vuoroamme, päälläni numeroliivi "446" ja hihnan päässä mun innokas kisakaverini. Blokkasin ajatuksistani kaiken muun kuin sen radan, jonka olin päässäni käynyt läpi ehkä vähintään 100 kertaa. Ja sitten mentiin...


"Kiipee kiipee..." Kuva: Suvi Reini
Radan aikana kuulin muutamia yksittäisiä ääniä kuten Elinan huudahduksen "jarruta" ja Ellan huudon (joka kuulosti päässäni enemmän kuiskaukselta) "hyvä Sonia!". Maaliin päästyäni en vieläkään kuullut mitään omasta keskittymiskuplastani vaan nostin kädet ilmaan ja kysyin edessä olevalta katsojalta "oliks se nolla?" ja tämä ihminen nyökkäsi hymyillen ja taputtaen. En voinut millään tietää tuliko virheitä vai ei, koska Stella oli niin useasti selkäni takana, että minun piti vain luottaa siihen, että hyvin menee. Ja miksenpä luottaisi omaan taitavaan koiraani? Tottakai luotin, 100%!! Kuuluttajakin oli täysin mykkä, joten ei mitään käsitystä mentiinkö yhteistuloksissa kärkeen vai ei ja kohta tulikin tieto, että tuloksissa oli jotain teknistä häikkää. No me tehtiin kuitenkin hieno rata omalla tasollamme ja ehkä aavistuksen sen ylikin ja menin iloisena palkkaamaan koiraani. Stellan finaalirata kisojen livestreamin kuvaamana löytyy tästä: Stellan finaalirata livestream.


Käännös okserilta. Kuva: Sirpa Saari
Sitten alkoikin lopullisen sijoituksen jännittäminen. Kuulin jäähdyttelylenkille asti aina kun jollekin tuli virhe tai hylly, koska yleisö alkoi joko taputtamaan tai voihkaisi hyvin äänekkäästi. En laskenut, mutta tuntui jotenkin siltä, ettei kovin montaa nollaa tullut enää Stellan jälkeen. Vasta noin 20 minuutin jälkeen viimeisen koirakon suorituksen jälkeen kuuluttaja kuulutti minien viralliset tulokset (Minien fiinaalin tulosten julkistaminen): Stella ja minä tultiin kolmanneksi!!!!!!!! Olin kuvitellut olevamme noin top5:ssä, mutta mitaliin en olisi koskaan edes uskonut yltävämme! En voinut uskoa tätä ollenkaan todeksi.


Valahtava valssi. Kuva: Sirpa Saari


See your goal
Understand the obstacles
Create a positive mental picture
Clear your mind of self doubt
Embrace the challenge
Stay on track
Show the world you can do it


Putkijarru. Kuva: Sirpa Saari
Myöhemmin medien finaalin jälkeen seurasi ikimuistoinen palkintojenjakotilaisuus (Minien palkintojenjako livestreamissa). Tippa tuli linssiin jo maksien palkintojenjaossa, mutta kyyneleet muuttuivat leveäksi hymyksi kun tuli minien vuoro astua palkintokorokkeille. Kaikki tuomarit kävivät kättelemässä ja pronssinen mitali pujotettiin kaulaani. Oli kyllä niin epätodellinen olo!


Kättelemässä kultamitalistia, Anni Komulaista.


Katariina Wirkkala pujottamassa mitalia.


1.sija: Anni Komulainen ja Ralli (kesk.), 2.sija Kirsi Arhippainen ja Peppi (vas.), 3.sija Sonia Delatte ja Stella (oik.)
Nyt on se hetki kun haluan vielä kerran kiittää useita tahoja. Ihan ensimmäisenä kiitos paikan päällä tsempanneille ja auttaville ystäville: ilman teidän tukea ei näin rankkaa viikonloppua olisi millään jaksanut loppuun asti! Kiitos Ella koiran aamulämmittelyistä, ratojen kuvaamisesta, psyykkaamisesta ja kannustamisesta! Kiitos porilaiset kannustajat Laura, Johanna, Ninni ja Anne & co, jonka leikkimielinen kommentti "Näytä niille mistä kana pissii!" jäi mieleeni. Kiitos Hanne kun saatiin majoittautua kisapaikalla teidän teltassa, siitä oli erittäin suuri apu! Ja ehkä tärkeimpänä: kiitos Elina ja Esa, että olitte juuri oikeilla hetkillä radan reunalla ja vahvistitte omia ajatuksiani radoista :) Suuren suuri kiitos myös Lauralle ja Laurille, että saimme asua teidän kauniissa kodissanne kokonaisen viikonlopun. Oli ihanaa päästä aina rauhoittumaan toisenlaiseen ympäristöön ja saada kotiruokaa mahantäydeltä!


Stella vastaanottamassa onnitteluja ;)
Team S & S
Minulle sinä olet aina paras <3
"Happiness does not come as a result
 of getting something we don’t have,
 but rather of recognizing and appreciating
 what we already have."


Pikku pronssimitalisti <3

Olen niin kiitollinen siitä, että saan harrastaa Stellan kanssa tätä lajia. SM-pronssi ensimmäisissä arvokisoissa 15kk kisaamisen jälkeen on aivan huikea juttu ja aion nauttia tästä saavutuksesta kuitenkaan antamatta pissan nousta missään kohtaa päähän. Pian täytyykin suunnata ajatukset jo MM-karsintaviikonlopulle eli Rovaniemelle, jonne lähdetään hakemaan lisää arvokisakokemusta latautuneiden akkujen kera ja tekemään parhaamme sekä seuraamaan Suomen huipputason agilitya :) Tuskin maltan odottaa!


23 kommenttia:

  1. Mahtavaa! Siis aivan tajuttoman hienoa! Jätti onnitttelut teille! Upea saavutus!
    T: Petra

    VastaaPoista
  2. Onnittelut huikean hienosta suorituksesta :)

    VastaaPoista
  3. Paljon onnea SM-pronssista! Näin teidän finaaliradan, se oli hieno. Ihan liikutuin, kun katselin sun reaktiota radan jälkeen, kun selvisi, että rata oli puhdas 0. Vaikutat tehneen kurinalaista työtä Stellan ja oman osaamisen kanssa kuitenkaan unohtamatta hauskanpitoa. Olette todella ansainneet arvokisamitalin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! :) Hauskaa me ollaan aina pidetty ja pidetään jatkossakin, mutta tuosta kurinalaisesta en oikein osaa sanoa, koska Stella on luonteeltaan niin äärettömän kiltti ja motivoitunut tähän lajiin. :) Alusta lähtien se on rakastanut minun kanssa radalle menoa ja esteiden suorittamista ja itse opin jo varhaisessa vaiheessa siihen, että koiran virheet ovat vain minun virheitäni. Kun Stella alkoi saamaan vauhtia lisää, olin niin tajuttoman myöhässä koko ajan, että Stella ehti karkailemaan putkiin. Nyt kun olen oppinut tuntemaan koirani, niin tiedän mitkä ohjausvalinnat toimii sille parhaiten niin yhteistyö on kyllä todella sujuvaa <3 Nämä olivat täysin ainutlaatuiset kisat.

      Poista
  4. ONNEA ONNEA ONNEA ! Olette super taitava pari!

    VastaaPoista
  5. Ihan hiiiirveesti onnea! :) Aivan loistava juttu.

    VastaaPoista
  6. Huikeasti onnea! Teillä on kunnon menestysputki päällä :)

    VastaaPoista
  7. Hieno suoritus! Paljon onnea ja pitkät rapsutukset Stellalle! :)

    VastaaPoista
  8. Ihan älyttömän suuret onnittelut, olette kyllä ihan huikea pari! :) Ja on muuten ennenkin pistänyt silmään, Stella on kyllä todella sievä!

    VastaaPoista
  9. Ehdinpä vihdoin onnittelemaan! Toisaalta, parempi myöhään kun ei milloinkaan. ;) Hurjan paljon onnea, ootte taitava kaksikko. :)

    VastaaPoista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)