tiistai 7. lokakuuta 2014

Sulon lomaviikonloppu ja Stellan hyllyennätys

Viime lauantaina oli kovin erityisen karvakuonon 6 -vuotis synttärit. Onnea rakas Suloni <3 Sulo on jo niiiiin iso poika, että se päätti lähteä viikonlopun viettoon Ellan ja Tepon mukana mökille ilman äiskää ;) Me ei Stellan kanssa lähdetty mukaan, koska meillä oli ohjelmassa kisaviikonloppu kisaten ensin Janakkalassa ja sitten Liedossa. Molemmilla koirilla oli varmasti kovin hauskaa omilla tahoillaan. Ella laittoi kännykällä vähän väliä kuvia siitä missä Sulo milloinkin kulki ja näitä oli todella hauska katsella rataantutustumisten välissä :) Kiitos Ella kun otit Sulon hoitoon!


Mitä tulee meidän kisoihin niin sanotaanko näin, että ollaan ainakin taas monta kokemusta rikkaampina. Tiedetään taas mitä pitää harjoitella ja millä tavalla ja miten EI ainakaan kannata tehdä kisoissa. Tällä kertaa viidellä radalla kuudesta tuli jokaisessa vastaan yksi ainoa kohta, jota en joko osannut ohjata oikein tai olin sitten valinnut väärän ohjausvaihtoehdon jo rataantutustumisessa. Niin hienot ja vauhdikkaat radat olivat sitten valitettavasti 5x HYL... Tässä lajissa pitää muistaa se että nollan ja hyllyn ero on välillä niin kovin hiuksen hieno. Yhdeltä radalta Janakkalassa tehtiin kuitenkin ihan kiva nolla, josta löytyy kuitenkin omaan silmään paljonkin parannettavaa.




Toisena kisapäivänä Stella meni äärimmäisen kovaa, jonka luulen johtuvan hiekkapohjasta, joka sopii kyllä Stellalle jostain syystä todella hyvin. Radat olivat kivan haastavia pitkillä esteväleillä ja juosta sai oikein kunnolla. Koska täytyy ajatella positiivisesti listaan viisi asiaa, jotka kaikesta huolimatta toimivat: 1) Stella haki esteitä erinomaisesti 2) Stella luki huonoa ohjaustani juuri niin kuin sen haluan sitä lukevan 3) Yksikään rima ei edes kolahtanut 4) Vauhtia löytyi loppusuorille asti 5) Stella tuli molemmat A:t komeasti kahdella laukalla.


Stella sunnuntaina Tsaulla. Kuva: Sirpa Saari
Se mihin minun pitää alkaa Stellan kanssa keskittymään on maltti, niin arjessa kuin treeneissä ja kisoissakin. Juoksu-A:n opettaminen on muuttanut huomaamattani monta asiaa ja tästä syystä homma karkaa lapasesta usein jo lähdössä. Maltin lisäksi täytyy keskittyä puomiin, siten että me molemmat tiedetään Stellan kanssa mitä meidän kuuluu siinä tehdä. Tämän sanottuani totean ettei me varmaan kisata hetkeen ennen kuin saadaan taas pakka kasaan. Kisaaminen on pohjimmiltaan kivaa eikä aina voi onnistua, mutta kyllä mä otan tälläisen hyllyennätyksen merkkinä siitä, että jokin on pielessä (enkä vain huonona tuurina), eikä sitä pelkällä kisaamisella varmastikaan korjata. Aikoinaan tokokokeidenkin kanssa, minua alkoi ahdistaa jos tiesin sisimmässäni, että nyt ei ole ihan selvät sävelet siitä, että osataanko me vai eikö me osata. Tämä ohjaaja rupeaa siis tekemään nuppijumppaa ja keskittymään treenaamiseen, koska se on kuitenkin välillä kisaamistakin kivempaa. 

Tämän söpöyden silmiin kun katsoo niin pistää kaikesta huolimatta hymyksi. <3 Mä en edelleenkään voisi toivoa parempaa kisakaveria enkä koskaan syyttele sitä jos ei tulosta tule, sillä tiedän että kaikki mitä se osaa on minun opettamaani ja se mitä se ei osaa on minun opetettava sille, jotta ensi kerralla osataan. Ylämäen jälkeen tulee aina alamäki ja sekin me koetaan Stellan kanssa yhdessä.




A problem is a chance for you to do your best. 
- Duke Ellington

1 kommentti:

  1. Tsemppiä teidän reeneihin! Kyllä se nousu taas tulee sieltä! Hyviä reenitunnelmia teille!
    T: Petra

    VastaaPoista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)