lauantai 31. tammikuuta 2015

Hyvinvoiva koira -haaste

Onko koirasi onnellinen? Voiko koirasi hyvin? Teetkö asioita koirasi hyvinvoinnin edistämiseksi vai ovatko intressisi muualla koirasi hyvinvoinnin kustannuksella? Tiina heitti blogissaan  haasteen aktiivisille koiraharrastajille liittyen juurikin näihin kysymyksiin. Tässä toisessa kirjoituksessa Tiina sanoo selkeästi sen mihin itse tällä omalla "kommenttitekstilläni" viittaan ja erityisesti se kannattaa käydä lukemassa! Yhdyn Tiinan mietteisiin monella tapaa ja vastaan haasteeseen kirjoittamalla oman näkemykseni aiheesta. (käykää ihmeessä lukemassa Tiinankin teksti). Tekstin lopulla haastan lisää teitä koiraharrastajia mukaan pohtimaan syvemmin omien koirienne hyvinvointia.

Kuvassa kolme aika onnellista koiraa kaikesta huolimatta :) 
Jo ennen tätä haastetta olen usein pohtinut sitä miten helposti tavoitteellisessa koiraharrastuksessa toimitaan ihmisen tahdon mukaan samalla kun unohdetaan kuunnella sitä koiraa ja sen tarpeita. Me haluamme oppia, tulla hyviksi, tehdä asioita vieläkin paremmin, mennä ja tehdä, treenata, kisata, matkustaa, menestyä, voittaa ja tätä kaikkea juuri siihen tahtiin mitä itse haluamme tai mitä harrastuspiirit meitä kannustavat. Se käy niin kovin helposti, että se harrastuskaveri ja sen tarpeet valitettavasti voivat unohtua. Yritämmekö siis koiraharrastuksella tehdä itsemme onnelliseksi sen sijaan, että miettisimme toimimmeko oikein koiriamme kohtaan? Väitän että kyllä. Tämä on toki inhimillistä ja me kaikki varmasti sorrumme siihen aika ajoin. Pitäisi kuitenkin muistaa, että tässä harrastetaan yhdessä toisen elävän olennon kanssa, jolla ei oikeastaan ole valtaa päättää siitä mitä se päätyy harrastamaan. Varmasti jokaiselle tekisi aina aika ajoin hyvää pysähtyä hetkeksi miettimään omaa tilannettaan ikään kuin ulkopuolisen silmin, jotta pystyy toimimaan taas järkevästi eikä vasta sitten kun tilanne on riistäytynyt käsistä. Koskaan ei kuitenkaan ole myöhäistä muuttaa omaa toimintaansa toimivampaan ja omiin arvoihinsa sopivammaksi, jos on vahingossa ajautunut "väärille vesille".

Itselläni on nyt tästä omakohtaista kokemusta kantapään kautta opittuna. Väitän pitäväni koiristani hyvää huolta ja niin pääasiassa pidänkin, mutta joskus sitä keskittyy näiden kanssa touhutessaan huomaamattaan vähän vääriin asioihin. Silloin onkin hyvä palata takaisin alkuun ja miettiä, miksi halusinkaan harrastaa juuri tätä lajia ja miten reilu olen toiminnallani koiraani kohtaan. Kun syyt ovat selvillä, on taas mukavampi jatkaa harrastamista. Harmillisesti se kiitollisuus sitä harrastamista kohtaan tulee usein vasta siinä kohtaa kun on jokin tekijä, joka estää sen harrastamisen. Vasta siinä kohtaa kun ollaan koiran kanssa pakkolomalla sen tosissaan ymmärtää miten arvokasta se oman rakkaan koiraystävän kanssa harrastaminen onkaan. Koirat eivät osaa puhua ja se toki hankaloittaa tilannetta kun yritetään miettiä voiko se jollain tapaa huonosti. Koiran kipua on välillä vaikea havaita, jos oireet ovat kovin maltillisia ja saattaa myös olla vaikea päästä perille siitä johtuuko esimerkiksi outo käytös fyysisestä vai psyykkisestä vaivasta. Mitä paremmin oman koiransa tuntee, sitä helpompi on huomata myös muutokset sen käytöksessä ja sitä omaa kuudetta aistiaan kannattaa toki myös kuunnella. Tapa jolla pystymme tulkitsemaan onko koiramme hyvinvoivia on siis yksinkertaisesti seuraamalla niiden käytöstä, Se asia mihin Tiinakin omassa kirjoituksessaan viittaa on juuri tämä, että koiran hyvinvointi koostuu sekä psyykkisestä että fyysisestä hyvinvoinnista, jotka kulkevat käsi kädessä. 

Sanonta ”urheilukoira ei tervettä päivää näe”, jota kuulee sanottavan, saa minut todella miettimään, millä kustannuksella harrastamme koiriemme kanssa. Tietenkin tekevälle sattuu ja sitä varten huollatamme koiriamme hierojilla, osteopaateilla ja fyssareilla, joka on tietenkin hyvä asia, koska nämä ihmiset auttavat meitä kertomaan miten koiramme voivat fyysisesti, millaista rasitusta ne kestävät ja koska olisi tauon paikka. Tuo sanonta ei kuitenkaan pidä paikkansa. On täysin mahdollista harrastaa niin, että koiralla ei ole jatkuvia kipuja ja vammoja. Stellan viime fyssarikäynnillä keskusteltiin juuri siitä miten harva panostaa koiran arkiliikuntaan, kunnon kohottamiseen ja sen ylläpitämiseen lajitreenin ulkopuolella. Painopiste on valtaosalla siirtynyt kokonaan lajitreenaamiseen syystä tai toisesta, eikä aina osata nähdä koiran kanssa harrastamista kokonaisuutena ja sitä mitä kaikkea siihen kuuluu. Hyvällä pohjatyöllä saadaan koira pidettyä sellaisessa kunnossa, että se pystyy harrastamaan terveenä ja hyvinvoivana. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin urheilukoiratekstissäni niin vastuu koiran hyvinvoinnista on meillä koiranomistajilla. 

Kuvassa Mila ja Stella, joiden yhteiskuva saa aina hymyilemään.
Kysymys kuuluu Jos minun elämäni olisi sellaista, kuin koirieni elämä tällä hetkellä, olisinko onnellinen? Tähän ei ole ihan helppo vastata, mutta jos katson mitä tutkijat pitävät koirien, kuten myös muiden eläimien, hyvinvoinnin perustana niin sanoisin kyllä hyvällä omallatunnolla, että niistä pidetään hyvää huolta. Koirani eivät näe nälkää, ne pääsevät ulos tarpeilleen säällä kuin säällä, niillä on mukavat lepotilat, niiden kanssa vietetään aikaa, niitä ei kukaan kiusaa, ne eivät ole jatkuvasti stressaavissa tilanteissa, ne viedään eläinlääkäriin sairastuessaan, niitä hoidatetaan kun epäilen kipua ja niin edelleen. Toki toivoisin, että meillä olisi isommat tilat ja oma piha, jossa ne saisivat kulkea vapaammin kuin tässä pienessä kaksiossa, jossa asumme tällä hetkellä. Toisaalta tiedän, että en tässä kohtaa pystyisi tarjoamaan enempää, mutta olenhan kuitenkin valinnut asuinpaikan, jonka vieressä on iso metsä sisältäen oikein kivat lenkkimaastot. Onnekseni, koirat eivät tiedä mistä ne jäävät paitsi, ne eivät vertaile itseään naapurin koirien kanssa ja ne ovat tyytyväisiä siitä mitä niillä on. Meillä ihmisillä tuntuu olevan vaikeampaa, sillä aivomme toimivat sillä tavalla, että yritämme koko ajan tehdä asioita paremmin ja se tapahtuu vertailemalla itseämme toisiin koiraharrastajiin.

Kuvassa tämän viikon sosiaalinen lenkkiporukka, kun saimme vieraita Porista :)
Stellan ollessa sairaslomalla on kyllä käynyt mielessä paljonkin ajatuksia siitä, miten kurjaa sen elämä onkaan kun sen elämä on ollut kovin erilaista siihen verrattuna mitä se on aikaisemmin ollut. Se ei ole nähnyt agilityesteitä kohta kolmeen kuukauteen ja sen liikkumista on rajoitettu muutenkin paljon. Tämä kaikki on kuitenkin tehty sen hyvinvointia ajatellen, koska vaikka se ei itse sitä ymmärtäisi, niin tässä on toimittu sen parhaaksi. Se on kuitenkin osannut tänäkin aikana nauttia niistä meidän pienistä arkirutiineista, kuten jumppahetkistä tasapainotyynyn päällä, siitä kun se saa aamuisin kiivetä rintakehäni päälle ja nuolla naamaani ja vaikka siitä kun se saa ulkoilun jälkeen repiä eteisen tassurättiä tai omaa villahansikastani. Tehtiin me yhdessä mitä vain, Stella ottaa siitä ilon irti. Sulosta taas näkee ulkoillessa sen miten se nautti vapaana jolkottamisesta, hajujen tutkimisesta, makupaloista ja siitä, että se saa silityksiä ja ihmisten huomiota. Se ottaa yhtälailla arjesta ilon irti ja vaikuttaa oikein hyvinvoivalta.

Omat tavoitteeni koiraharrastuksessa on pitää koiristani mahdollisimman hyvää huolta niiden resurssien puitteissa, jotka meillä on ja suoda meille kivat harrastukset, josta niin minä kuin koirani nautimme yhdessä. Olen oppinut taukomme aikana itsestäni ja koirastani paljon ja jatkossa aionkin vielä entistä paremmin seurata, että treenaamme kohtuudella myös koirieni näkökulmasta ja että panostamme erityisesti agilityn ulkopuolella tapahtuvaan kuntoiluun ja liikuntaan. Seuraavassa postauksessa tulen varmasti kirjoittamaan hieman tarkemmin Sulon ja etenkin Stellan kuulumisia, mutta tällä kertaa tällaisia, hieman ehkä tokkuraisia, pohdintoja tänään ollessani flunssan kourissa.

Nyt haastan mukaan seuraavat blogit kirjoittamaan tekstin otsikolla "Hyvinvoiva koira -haaste" ja kertomaan omia ajatuksianne harrastuskoirienne hyvinvoinnista. Haaste on silti toki avoin kaikille :) Mukavia pohdintahetkiä!


5 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta, hyvä kirjoitus ja tärkeä aihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun tekstiäsi odotellessa ;) Aihe on todellakin tärkeä!

      Poista
  2. Tämän haasteen myötä löydyitte myös meidän lukulistalle. Hyvä kirjoitus ja aihe todellakin tärkeä!

    VastaaPoista
  3. mä niin tykkään lukee sun blogia. :D ja pitää myös udella millä kalustolla sä näitä kuvia ottelet? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tommonen 5v vanha Canon EOS 450D :D En ole kyllä mikään pro kameran kanssa, mutta tykkään kyllä ottaa valokuvia, etenkin kun kuvauksen kohteet ovat niin söpöjä :) Kiitos kehuista, hyvä jos jutut viihdyttävät vaikka aika arkista löpinää tämä suurimmaksi osaksi on kai täynnä. ;)

      Poista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)