perjantai 6. helmikuuta 2015

Missä mennään?


Hieman pidempi hetki on vierähtänyt siitä kun olen viimeksi kirjoitellut tänne meidän kuulumisia. Nyt ajattelin kuitenkin laittaa blogin ajan tasalle. On jotenkin tuntunut turhalta kirjoittaa tänne jokaisen Stellan hoitokäynnin jälkeen, koska itsellänikin on ollut tekemistä siinä, että pysyn perässä siitä missä mennään Stellan voinnin suhteen. Olemme läpikäyneet aikamoisen hullunmyllyn ja epäselvyyksiltä ei olla vältytty! Nyt alkaa vähitellen iso kuva hahmottua ja alamme pääsemään perille siitä, missä vika on ollut ja ehkä jopa, mistä se on aiheutunut – tai no, ainakin meillä on aika järkeenkäypä hypoteesi.

Viime vuoden puolella kun tänne viimeksi kirjoittelin kuulumisia (klik), oli selvää, että kaikilla tuntui olevan oma mielipiteensä siitä mikä Stellaa vaivasi. Koska mielipiteet olivat erilaisia, oli jokaisella myös oma näkemyksensä siitä, minkälaisen kuntoutussuunnitelman Stella tarvitsisi. Tämä tarkoitti myös sitä, että minun piti valita ketä kuuntelisin, kehen uskoisin ja luottaisin. Halusin ennen päätöksen tekoa kuulla uudelleen vielä eläinlääkäriä, fyssaria ja ortopedia. Eläinlääkärihän halusi Stellalle ortoosin ja sen jatkavan vesikävelymatolla käyntiä, vaikka kipulääkkeen avulla, kun taas fyssarin mielestä Stellan kroppa pitäisi ensin saada tasapainoon, ennen kun se voisi hyötyä vesiterapiasta. Tämän lisäksi fyssari ei uskonut Stellan olkanivelen sisäligamenttivammaan, tai ainakaan siihen, että vamma olisi ollut lievää lihasrevähdystä isompi. Ortopedi oli tästä samoilla linjoilla ja pysyi lausunnossaan, ettei saa Stellalle yhden yhtä diagnoosia (koska käyntihetkellä lepoa oli jo useampi viikko takana) eikä näin ollen laittaisi sille ortoosia. Mitä tulee vesimatolla kävelyyn, niin ortopedi oli sitä mieltä, ettei vesimatolla kävely itsessään voi aiheuttaa lihaspuutoksia, mutta voi toki vaikuttaa lihaksien epäsymmetriaan, jos koira ei siinä käytä kroppaansa tasapainoisesti.

Minulla oli siis kolme vaihtoehtoa: 1) Viedä Stella lisätutkimuksiin, joista ei välttämättä löytyisi mitään, 2) tilata Stellalle ortoosi ja mennä eläinlääkärin ohjeiden mukaan, tai 3) toimia fyssarin ohjeiden mukaan. Tuntui vaikealta uskoa, että Stellalla olisi mikään kovin pahasti pielessä, koska sen oireet olivat ortopedin mukaan kovin maltillisia. Toisaalta en myöskään uskonut, että kaikki olisi täysin kunnossa. Mitään edistymistä emme kuitenkaan olleet saaneet ensimmäisen reilun kuukauden aikana eläinlääkärin menetelmillä, päinvastoin, joten luotin sen henkilön perusteluihin, jotka itsestäni tuntuivat eniten järkeenkäyviltä ja päädyin kuuntelemaan intuitiotani ja se valitsi fyssarin. Muistan vieläkin yhden työkaverini kommentin kun tätä asiaa pohdiskelin: ”Jos kyse on ongelmasta liikuntaelimissä, valitsisin fyssarin”. Fyssarin mukaan Stellalla oli siis oikeassa etuosassa lihaspuutoksia, joka taas vaikutti koko kehon toimintaan. 


"Lihasepäsymmetriat ja –puutokset ovat tosi yleisiä ja usein seurausta kompensaatiosta."



Aluksi Stella laitettiin lähes totaalilepoon ja se sai liikkua päivässä yhteensä vain kilometrin verran. Tämän lisäksi teimme Stellan kanssa sen etuosaa jumppaavia liikkeitä päivittäin ja jatkoimme laaserissa käyntiä kaksi kertaa viikossa, mutta vesiallasajat peruttiin, jotta nähtäisiin pysyykö Stella ilman sitä paremmassa kunnossa. Tanjan nähtyä Stellan vesikävelymatolla, oli selvää, että Stella kävelee siinä vinosti: ”Vesijumppa ei varmasti yksistään ole syynä lihasten heikkenemiseen, mutta se voi olla se mikä Stellan jumittaa kun liikkuu siellä niin väärin. Siten kun Stella liikkuu altaassa, ei lihakset aktivoidu oikein eikä siksi vahvistu ja lisäksi kompensoi varmasti jotenkin koko ajan, koska lihakset ovat heikentyneet.” Koska Stella oli aristanut ortopedin ja fyssarin hoitokäynneillä oej4 -varvasta, annettiin laaseria jatkossa myös varpaaseen, koska sekin voi fyssarin mukaan olla syy tai seuraus.  ”Kompensaatio kehittää nopeasti lihaspuutoksia, eli jos esimerkiksi ongelma onkin se varvas, niin ainoastaan siirtämällä painoa pois siltä varpaalta, jalan kuormitus muuttuu ja sitä kautta lihasten aktivoituminen häiriintyy.”



Kaksi viikkoa myöhemmin (9. tammikuuta) sain koirien rokotuskäynnillä vielä yhden eläinlääkärin mielipiteen Stellasta, joka ei myöskään löytänyt Stellasta taivutellessaan mitään fyysistä vikaa, mutta sanoi että lapojen väli oli hieman tukkoinen ja sitä voisi venyttää useammin. Samana päivänä meillä oli fyssarin hoitokerta ja silloin olikin aivan huikeaa kuulla, että Stella oli paljon paremmassa fyysisessä kunnossa kuin kaksi viikkoa sitten! Samat paikat olivat edelleen hieman jumittuneet, mutta sillä hetkellä näytti oikein hyvältä, koska paikat aukesivat nopeammin eikä lihasepäsymmetriakaan ollut yhtä iso. Saimme luvan lisätä liikuntaa yhden lisäkilometrin verran joka toisena päivänä ja lisäksi saimme läksyksi liikuskella myös metsikössä, jotta Stella pääsisi käyttämään kroppaansa hieman monipuolisemmin. Jumppia jatkettaisiin kuten tähänkin asti ja tässä alla näette Stellan tyylinäytteen etupääjumpista ja peruuttamisesta.

 




Lenkeillä pysähtely kuitenkin näyttäytyi uudelleen, joka tuntui aika epätodelliselta kun kuitenkin olimme kuntoutuksessa menneet oikeaan suuntaan. Tämä sai minut pohtimaan ortopedin sanoja siitä, että noita pysähtelyjä ei voi suoraan yhdistää siihen mitä Stellasta on löydetty ja että muitakin vaihtoehtoja niille olisi hyvä pohtia. Niinpä halusin saada selville onko syy pysähtelyille psyykkinen vai onko jossain jokin fyysinen vika, jota ei vieläkään ole löydetty, ja joka oikeasti aiheuttaa pysähtelyn. Pyysin saada Stellalle tulehduskipulääkekuurin, jonka aikana näkisin jatkuuko oireilu sen aikana vai nähdäänkö jotain muutosta Stellan lenkkeilykäytöksessä. Jos pysähtely jatkuisi, olisi kyseessä todennäköisesti kuitenkin psyykkinen vaiva, mahdollisesti kipumuisti, eikä varsinainen fyysinen kipu. Päätin kokeilla kuuria seuraavan fyssarikäynnin jälkeen, jotta näkisin ensin, mikä vaikutus itse hoidolla on pysähtelyyn. Itse olisin veikannut psyykettä, ihan siitä syystä, että mielestäni pysähtely liittyy Stellan epävarmuuteen. Siitä on tullut aavistuksen verran arempi, kun se on päässyt vähemmän näkemään toisia ihmisiä ja koiria ja kun se ei ole juurikaan käynyt muualla kun tutuilla poluilla, joilla harvemmin ketään tulee edes vastaan. Stella liikkuu kuitenkin suurimmaksi osaksi lenkeistä erinomaisesti ravaten oikein puhtaasti ja kulkee reippaasti. Silloin kun ei olla ”yhtä kivoilla” maastoilla liikenteessä, niin pysähtelyä tapahtuu. Luulen myös vahvistaneeni tätä käytöstä epätietoisesti antaen sille esimerkiksi huomiota jollakin tavalla, 

Tammikuun 29. päivä olimme jälleen Stellan kanssa fyssarilla ja kuinka ollakaan, Stellan fyysinen tilanne oli jälleen kehittynyt oikeaan suuntaan, joten ilmeisesti olemme tehneet jotain oikeinkin! Niska oli ensimmäistä kertaa pysynyt kauttaaltaan auki, ranka oli suorana eikä mitään muuta suurempaa löytynyt. Ainoat jumikohdat, jotka Stellasta löytyi, olivat luultavasti Stellan maanantaisen hissiepisodin jäljiltä, sillä se astui epähuomiossa vasemmalla tassulla hissikuiluun (kuulostaa pahemmalta kuin mitä oli). Stella joutui punnertamaan itsensä nopeasti ylös oikean etuosansa voimalla, jonka jälkeen se piti hetken vasenta tassuaan ylhäällä. (Onneksi ei käynyt pahemmin!) Koska tilanne oli näin hyvä, saimme ohjeeksi lisätä rasitusta ja lähteä eri harjoitteiden avulla rakentamaan peruskuntoa ja lihaksia entisestään. Lenkkien pituuksia saisimme vähitellen nostaa, saisimme alkaa tekemään tasamaalla nopeusharjoittelua, eli spurtteja, ja niiden lisäksi myös mäkitreeniä muutamin toistoin kerrallaan. Stellaa saisi myös pitää auki lenkkien keskivaiheilla. Saimme myös lisää jumppaohjeita, koska nyt alkaisimme myös vahvistaa Stellan takajalkojen lihaksistoa. Tämä on siis ollut viimeisin käyntimme fyssarilla ja koska pysähtelyjä ilmeni heti seuraavana päivänä, päätin aloittaa sen tulehduskipulääkekuurin kokeilumielessä. 



Nyt on kahdeksas päivä menossa kyseistä kuuria eikä Stellan käytöksessä ole mitään muutosta. Pysähtelyjä ilmenee säännöllisen epäsäännöllisesti, tällä hetkellä useimmiten silloin kun tassuissa on lumipaakkuja. Silloin kun pysähtelyjä tapahtuu ilman selkeää syytä (lunta tassuissa), olen vain kevyesti tsempannut sitä jatkamaan nykäisemällä. Hetkeä myöhemmin se taas viilettää tyytyväisenä, ikään kuin se olisi huomannut, ettei saavuttanut pysähtymällä mitään. Olen myös itse lopettanut stressaamasta sen pysähtymistä, koska en ole ainoa, joka uskoo siihen, että se voisi olla psyykkistä. Nyt mennään taas päivä kerrallaan ja toivotaan parasta ja sitä ettei kipulääkekuurin päätyttyä nähdä muutosta käytöksessä, koska sitten olisimme taas lähtöpisteessä ja pitäisi miettiä uudelleen mistä lähdetään Stellaa tutkimaan.

Mutta mistä tämä kaikki on oikeastaan saanut alkunsa? Kuten jo tämän tekstin alussa mainitsin, mistään ei voida olla varmoja, mutta meillä on järkeenkäyvä hypoteesi: Stella oli kesällä kovassa kunnossa, koska me liikuttiin paljon ja panostettiin todella arkiliikuntaan, käytiin uimassa ja niin edelleen. Syksyllä panostus ei ollut yhtä hyvä, samalla kun meillä oli hieman epäonnea matkassa ja pientä kompurointia tuli kisoissa, etenkin putkissa. Fyssarin mukaan Stellan niska on ottanut eniten iskua ja koska niska on itsessään ollut niin vinossa, ei se ole pystynyt käyttämään kehoaan tasapainoisesti, joka on sitten taas johtanut oikean puolen lihasten heikkenemiseen ja myös altistanut olkanivelen lihasrevähdykselle. Varvaskin on sitten saanut iskua jossain vaiheessa ja koko keho on ollut varmasti kauttaaltaan hieman pidemmän levon sekä säännöllisemmän hoidon tarpeessa. Meidän useat kolmiviikkoiset taukoilut eivät siis ole olleet tarpeeksi enkä ole osannut käyttää niitä tarpeeksi hyvin. Esimerkiksi säännöllinen jumppaaminen ei ole kuulunut samalla tavalla rutiineihin, kuten tänä päivänä. Stellan kehon epätasapaino on voinut olla osittain syy pysähtelyyn, mutta siihen on voinut vaikuttaa jokin muukin tai sitten pysähtely on kokonaan oma juttunsa. Mitään massiivisempaa vauriota on tuskin ollutkaan, koska aiheuttajana ei ole selkeä trauma ja koska oireet ovat olleet todella maltillisia. 




Sulo on onneksi pysynyt terveenä viime kontrollin jälkeen. Saimme kuitenkin ohjeeksi jatkaa vielä korvien putsaamista kerran viikossa varmuuden vuoksi. Aion myös vaihtaa Sulon ruoan kokonaan uuteen, vähähiilihydraattisempaan nappulaan: Acanan Wild PrerieEn pelkästään korvien oireilun takia, vaan koska en enää koe, että Sulon nykyinen nappula sopii sille. Tuntuu siltä, että Sulokin on päässyt taas lihomaan meidän lepokauden aikana ja luulen että sen nykyisessä ruoassa on sille aivan liikaa energiaa, joka vain pahentaa tilannetta. Nyt meillä on kotona 13 kilon säkki odottamassa avaamistaan, mutta ensin syödään tietenkin ekologisesti nuo meidän kaapit tyhjiksi. Sulo pääsee tietenkin osallistumaan Stellan kuntokuuriin ja se saa ulkona tehdä mukana samoja harjoitteita kuin Stella. Tässä alla muutama tyylinäyte tasamaalla tehdyistä spurteista.


Aurinko paistaa, maassa on lunta ja saamme taas lenkkeillä - voisinko sanoa - normaalisti. Kaikki nämä tuntuu aivan ihanalta! Nyt vaan liikutaan fyssarin ohjeiden mukaisesti ja toivotaan, että se tuottaa jatkossakin tulosta ja että suunta on tästä ylöspäin. Toki rasituksen lisäämiseen kuuluu se, että jotain jumeja saattaa matkalla tulla ja siksi me jatketaan myös säännöllistä hoidattamista. Loppukevät käydään noin neljän viikon välein vuorokuukausin osteopaatilla ja fyssarilla. Laaserikäynnit päättyvät ensi viikolla, koska en ole huomannut niissä mitään sen suurempaa tehoa, mutta olemme käyneet kiltisti niissä 24 kertaa kolmen kuukauden sisällä. Eipä niistä varmasti haittaakaan ole ollut ja toivon niiden auttaneen ainakin Stellan varpaan tilanteeseen, koska sitä se ei ole enää kuukauteen kipuillut. Nyt nautitaan näistä hienoista talvisäistä ja siitä kun saadaan tehdä pidempiä lenkkejä. Jos kaikki menee hyvin, on kyse enää viikoista että saadaan aloittaa hyppytekniikka -harjoittelut. Mutta nyt - nyt ei mennä vielä asioiden edelle ;)

Aurinko <3

Success is not final, 
failure is not fatal -
it is the courage to continue that counts. 

- Winston Churchill


<3

2 kommenttia:

  1. Hieno kuulla, että teillä menee tilanne parempaan suuntaa! Tsemppiä kuntoutuksen jatkoon ja toivon, että kaikki menisi hyvin loppuun asti!
    T: Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra :) Aikamoista on ollut ja luulen että koko juttua paisutettiin vähän turhaan muutamien ihmisten toimesta. En olisi kuitenkaan pystynyt jatkamaan harrastamista tai edes elämään normaalisti ellei tätä olisi selvitetty perinpohjin mistä kaikki johtuu ja vaikka tuo tulehduskipukuurikin syötiin turhaan niin eipä jää enää jossitteluille varaa. Psyykkistä tuo pysähtely on ja omistan herkemmän koiran kuin kuvittelin. :) Tämä periodi on opettanut mulle paljon sellaista mitä en koirastani tiennyt, etenkin jos mietitään sen fyysisiä heikkouksia ja jatkossa osataan varmasti toimia paremmin :) Nyt nostetaan peruskuntoa ja jatketaan samaan malliin :) Kiitos tsempeistä!

      Poista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)