Viime vuoden puolella kun
tänne viimeksi kirjoittelin kuulumisia (klik), oli selvää, että
kaikilla tuntui olevan oma mielipiteensä siitä mikä Stellaa vaivasi. Koska
mielipiteet olivat erilaisia, oli jokaisella myös oma näkemyksensä siitä,
minkälaisen kuntoutussuunnitelman Stella tarvitsisi. Tämä tarkoitti myös sitä,
että minun piti valita ketä kuuntelisin, kehen uskoisin ja luottaisin. Halusin
ennen päätöksen tekoa kuulla uudelleen vielä eläinlääkäriä, fyssaria ja ortopedia. Eläinlääkärihän halusi
Stellalle ortoosin ja sen jatkavan vesikävelymatolla käyntiä, vaikka
kipulääkkeen avulla, kun taas fyssarin mielestä Stellan kroppa pitäisi ensin
saada tasapainoon, ennen kun se voisi hyötyä vesiterapiasta. Tämän lisäksi
fyssari ei uskonut Stellan olkanivelen sisäligamenttivammaan, tai ainakaan
siihen, että vamma olisi ollut lievää lihasrevähdystä isompi. Ortopedi oli
tästä samoilla linjoilla ja pysyi lausunnossaan, ettei saa Stellalle yhden yhtä
diagnoosia (koska käyntihetkellä lepoa oli jo useampi viikko takana) eikä näin
ollen laittaisi sille ortoosia. Mitä tulee vesimatolla kävelyyn, niin ortopedi
oli sitä mieltä, ettei vesimatolla kävely itsessään voi aiheuttaa
lihaspuutoksia, mutta voi toki vaikuttaa lihaksien epäsymmetriaan, jos koira
ei siinä käytä kroppaansa tasapainoisesti.
Minulla oli siis kolme
vaihtoehtoa: 1) Viedä Stella lisätutkimuksiin, joista ei välttämättä löytyisi
mitään, 2) tilata Stellalle ortoosi ja mennä eläinlääkärin ohjeiden mukaan, tai
3) toimia fyssarin ohjeiden mukaan. Tuntui vaikealta uskoa, että Stellalla
olisi mikään kovin pahasti pielessä, koska sen oireet olivat ortopedin mukaan
kovin maltillisia. Toisaalta en myöskään uskonut, että kaikki olisi täysin
kunnossa. Mitään edistymistä emme kuitenkaan olleet saaneet ensimmäisen reilun
kuukauden aikana eläinlääkärin menetelmillä, päinvastoin, joten luotin sen
henkilön perusteluihin, jotka itsestäni tuntuivat eniten järkeenkäyviltä ja päädyin
kuuntelemaan intuitiotani ja se valitsi fyssarin. Muistan vieläkin yhden
työkaverini kommentin kun tätä asiaa pohdiskelin: ”Jos kyse on ongelmasta liikuntaelimissä, valitsisin fyssarin”. Fyssarin
mukaan Stellalla oli siis oikeassa etuosassa lihaspuutoksia, joka taas vaikutti
koko kehon toimintaan.
"Lihasepäsymmetriat
ja –puutokset ovat tosi yleisiä ja usein seurausta kompensaatiosta."
Lenkeillä pysähtely kuitenkin näyttäytyi uudelleen, joka tuntui aika epätodelliselta kun kuitenkin olimme kuntoutuksessa menneet oikeaan suuntaan. Tämä sai minut pohtimaan ortopedin sanoja siitä, että noita pysähtelyjä ei voi suoraan yhdistää siihen mitä Stellasta on löydetty ja että muitakin vaihtoehtoja niille olisi hyvä pohtia. Niinpä halusin saada selville onko syy pysähtelyille psyykkinen vai onko jossain jokin fyysinen vika, jota ei vieläkään ole löydetty, ja joka oikeasti aiheuttaa pysähtelyn. Pyysin saada Stellalle tulehduskipulääkekuurin, jonka aikana näkisin jatkuuko oireilu sen aikana vai nähdäänkö jotain muutosta Stellan lenkkeilykäytöksessä. Jos pysähtely jatkuisi, olisi kyseessä todennäköisesti kuitenkin psyykkinen vaiva, mahdollisesti kipumuisti, eikä varsinainen fyysinen kipu. Päätin kokeilla kuuria seuraavan fyssarikäynnin jälkeen, jotta näkisin ensin, mikä vaikutus itse hoidolla on pysähtelyyn. Itse olisin veikannut psyykettä, ihan siitä syystä, että mielestäni pysähtely liittyy Stellan epävarmuuteen. Siitä on tullut aavistuksen verran arempi, kun se on päässyt vähemmän näkemään toisia ihmisiä ja koiria ja kun se ei ole juurikaan käynyt muualla kun tutuilla poluilla, joilla harvemmin ketään tulee edes vastaan. Stella liikkuu kuitenkin suurimmaksi osaksi lenkeistä erinomaisesti ravaten oikein puhtaasti ja kulkee reippaasti. Silloin kun ei olla ”yhtä kivoilla” maastoilla liikenteessä, niin pysähtelyä tapahtuu. Luulen myös vahvistaneeni tätä käytöstä epätietoisesti antaen sille esimerkiksi huomiota jollakin tavalla,
Tammikuun 29. päivä
olimme jälleen Stellan kanssa fyssarilla ja kuinka ollakaan, Stellan fyysinen
tilanne oli jälleen kehittynyt oikeaan suuntaan, joten ilmeisesti olemme
tehneet jotain oikeinkin! Niska oli ensimmäistä kertaa pysynyt kauttaaltaan
auki, ranka oli suorana eikä mitään muuta suurempaa löytynyt. Ainoat
jumikohdat, jotka Stellasta löytyi, olivat luultavasti Stellan maanantaisen
hissiepisodin jäljiltä, sillä se astui epähuomiossa vasemmalla tassulla
hissikuiluun (kuulostaa pahemmalta kuin mitä oli). Stella joutui punnertamaan
itsensä nopeasti ylös oikean etuosansa voimalla, jonka jälkeen se piti hetken
vasenta tassuaan ylhäällä. (Onneksi ei käynyt pahemmin!) Koska tilanne oli näin
hyvä, saimme ohjeeksi lisätä rasitusta ja lähteä eri harjoitteiden avulla
rakentamaan peruskuntoa ja lihaksia entisestään. Lenkkien pituuksia saisimme
vähitellen nostaa, saisimme alkaa tekemään tasamaalla nopeusharjoittelua, eli
spurtteja, ja niiden lisäksi myös mäkitreeniä muutamin toistoin kerrallaan. Stellaa
saisi myös pitää auki lenkkien keskivaiheilla. Saimme myös lisää jumppaohjeita,
koska nyt alkaisimme myös vahvistaa Stellan takajalkojen lihaksistoa. Tämä on siis ollut
viimeisin käyntimme fyssarilla ja koska pysähtelyjä ilmeni heti seuraavana päivänä,
päätin aloittaa sen tulehduskipulääkekuurin kokeilumielessä.
Mutta mistä tämä kaikki on oikeastaan saanut alkunsa? Kuten jo tämän tekstin alussa mainitsin, mistään ei voida olla varmoja, mutta meillä on järkeenkäyvä hypoteesi: Stella oli kesällä kovassa kunnossa, koska me liikuttiin paljon ja panostettiin todella arkiliikuntaan, käytiin uimassa ja niin edelleen. Syksyllä panostus ei ollut yhtä hyvä, samalla kun meillä oli hieman epäonnea matkassa ja pientä kompurointia tuli kisoissa, etenkin putkissa. Fyssarin mukaan Stellan niska on ottanut eniten iskua ja koska niska on itsessään ollut niin vinossa, ei se ole pystynyt käyttämään kehoaan tasapainoisesti, joka on sitten taas johtanut oikean puolen lihasten heikkenemiseen ja myös altistanut olkanivelen lihasrevähdykselle. Varvaskin on sitten saanut iskua jossain vaiheessa ja koko keho on ollut varmasti kauttaaltaan hieman pidemmän levon sekä säännöllisemmän hoidon tarpeessa. Meidän useat kolmiviikkoiset taukoilut eivät siis ole olleet tarpeeksi enkä ole osannut käyttää niitä tarpeeksi hyvin. Esimerkiksi säännöllinen jumppaaminen ei ole kuulunut samalla tavalla rutiineihin, kuten tänä päivänä. Stellan kehon epätasapaino on voinut olla osittain syy pysähtelyyn, mutta siihen on voinut vaikuttaa jokin muukin tai sitten pysähtely on kokonaan oma juttunsa. Mitään massiivisempaa vauriota on tuskin ollutkaan, koska aiheuttajana ei ole selkeä trauma ja koska oireet ovat olleet todella maltillisia.
Sulo on onneksi pysynyt
terveenä viime kontrollin jälkeen. Saimme kuitenkin ohjeeksi jatkaa vielä
korvien putsaamista kerran viikossa varmuuden vuoksi. Aion myös vaihtaa Sulon
ruoan kokonaan uuteen, vähähiilihydraattisempaan nappulaan: Acanan Wild Prerie. En pelkästään korvien
oireilun takia, vaan koska en enää koe, että Sulon nykyinen nappula sopii
sille. Tuntuu siltä, että Sulokin on päässyt taas lihomaan meidän lepokauden aikana
ja luulen että sen nykyisessä ruoassa on sille aivan liikaa energiaa, joka vain
pahentaa tilannetta. Nyt meillä on kotona 13 kilon säkki odottamassa
avaamistaan, mutta ensin syödään tietenkin ekologisesti nuo meidän kaapit
tyhjiksi. Sulo pääsee tietenkin osallistumaan Stellan kuntokuuriin ja se saa
ulkona tehdä mukana samoja harjoitteita kuin Stella. Tässä alla muutama tyylinäyte tasamaalla tehdyistä spurteista.
Aurinko paistaa, maassa
on lunta ja saamme taas lenkkeillä - voisinko sanoa - normaalisti. Kaikki nämä tuntuu aivan ihanalta! Nyt vaan liikutaan
fyssarin ohjeiden mukaisesti ja toivotaan, että se tuottaa jatkossakin tulosta
ja että suunta on tästä ylöspäin. Toki rasituksen lisäämiseen kuuluu se, että
jotain jumeja saattaa matkalla tulla ja siksi me jatketaan myös säännöllistä
hoidattamista. Loppukevät käydään noin neljän viikon välein vuorokuukausin
osteopaatilla ja fyssarilla. Laaserikäynnit päättyvät ensi viikolla, koska en
ole huomannut niissä mitään sen suurempaa tehoa, mutta olemme käyneet kiltisti niissä
24 kertaa kolmen kuukauden sisällä. Eipä niistä varmasti haittaakaan ole ollut
ja toivon niiden auttaneen ainakin Stellan varpaan tilanteeseen, koska sitä se ei
ole enää kuukauteen kipuillut. Nyt nautitaan näistä hienoista talvisäistä ja siitä kun saadaan tehdä pidempiä lenkkejä. Jos kaikki menee hyvin, on kyse enää viikoista että saadaan aloittaa hyppytekniikka -harjoittelut. Mutta nyt - nyt ei mennä vielä asioiden edelle ;)
Aurinko <3 |
Success is not final,
failure is not fatal -
it is the courage to continue that counts.
- Winston Churchill
Hieno kuulla, että teillä menee tilanne parempaan suuntaa! Tsemppiä kuntoutuksen jatkoon ja toivon, että kaikki menisi hyvin loppuun asti!
VastaaPoistaT: Petra
Kiitos Petra :) Aikamoista on ollut ja luulen että koko juttua paisutettiin vähän turhaan muutamien ihmisten toimesta. En olisi kuitenkaan pystynyt jatkamaan harrastamista tai edes elämään normaalisti ellei tätä olisi selvitetty perinpohjin mistä kaikki johtuu ja vaikka tuo tulehduskipukuurikin syötiin turhaan niin eipä jää enää jossitteluille varaa. Psyykkistä tuo pysähtely on ja omistan herkemmän koiran kuin kuvittelin. :) Tämä periodi on opettanut mulle paljon sellaista mitä en koirastani tiennyt, etenkin jos mietitään sen fyysisiä heikkouksia ja jatkossa osataan varmasti toimia paremmin :) Nyt nostetaan peruskuntoa ja jatketaan samaan malliin :) Kiitos tsempeistä!
Poista