torstai 18. elokuuta 2016

PM-kisareissu Norjaan 2016: Matkapäiväkirja

Kuva: Jukka Pätynen (kuvaajan lupa kuvan kopiointiin)
Viime viikonloppuna oli kauan odotettu "opintomatka" Norjaan PM-kisoihin! Tuohon reissuun valmistauduttiin käymällä osteopaatilla alkuviikosta avaamassa rangan lukot, pakkaamalla ja viemällä Sulo Steffan ja Matiaksen luokse hoitoon. Kiitos vielä parhaasta hoitopaikasta! 

Osteopaatilla maanantaina ja keskiviikkona viemässä Suloa hoitoon.
Norjan kruunuja, edustusvaattet, passit ja koira kera lentokassin!
Stellan namit ja eloonjäämisruokaa matkalaukkuun.
Hyvin aikaisin torstaina aamuyöstä koitti ajomatka ensin Helsinkiin, josta Finnariin lento Osloon. Nukuin taitavasti pommiin heräten ilman herätyskelloa 3:35. Kiire tuli, mutta 4:00 olimme Stellan kanssa jo autossa. Pakkaaminen jäi vähän vaiheeseen, mutta luotin siihen, että tärkeimmät olin survonut edeltävänä iltana laukkuun. Luojan kiitos heräsin vain kolmen tunnin nukkumisen jälkeen ja ehdimme lentokentälle ajoissa!

Kohti agilityuramme suurinta seikkailua!
Helsingin lentokentällä
Stellan kanssa ensimmäinen kerta lentokentällä ja lentokoneessa sujui oikein mallikkaasti! Kaikin puolin Stella oli oikein reipas pieni matkustaja ja kaikki sujui turvatarkastuksesta, lentoon ja tullitarkastukseen aivan erinomaisesti. Stella painoi laukkunsa kanssa 7,4kg, kun Finnairin painoraja on laukun kanssa 8kg. Perillä suunnattiin vuokra-autoihin ja lähdettiin ajamaan kohti Lillehammeria, jonne oli noin puolentoista tunnin ajomatka.

Ajomatkalta otetut selfiet ja kuvat
Reipas pieni matkustaja!
Hotellikuvia First Breiseth hotellista
Lillehammerin lenkkimaastot, joita ihasteltiin Millan ja Häkän kanssa :)
Hengailua ja ruokailua
Torstaisen vapaapäivän jälkeen suunnattiin perjantaina iltakisoihin Vingromiin hakemaan tuntumaa PM-kisojen pohjaan. Stella sai hurtalta edustusvermeitä ja minä päätin ottaa viikonlopun motoksi hotellin vessasta löytyneen viestin: keep smiling! Oltiin niin innoissamme siitä, että olimme päässeet lähtemään tälle matkalle ettei tosikaan. 

Perjantaina sää ei suosinut. Satoi ja oli märkää. Ensimmäisellä radalla Stellalta tuli kaksi rimaa alas eikä oma ohjaaminenkaan ollut kovin sujuvaa. Pohja tuntui kuitenkin hyvältä! 



Toinen rata oli luonnonnurmella ja pienen turkin hienosäädön jälkeen rimatkin pysyivät ylhäällä. Pientä hakemista okserille, mutta muuten olin ihan tyytyväinen meidän menoon. Nollalla maaliin ja kovassa porukassa sijoitus tällä vauhdilla viides.




Lauantaina olikin sitten itse PM-kisojen vuoro ja sateeltakin säästyttiin. Ensimmäisellä yksilöradalla jännitti, joka näkyy videolla siten, että itse en ole oma rento itseni. Lähtö kuitenkin onnistui ja tehtiin ihan kelpo nollarata, vaikka loppu meni varmisteluksi ja puomin rytmitys oli huono ja osuma alastulolle omaan silmääni liian epäselvä. Kuitenkin näissä olosuhteissa hieno aloitus!



Toinen yksilörata oli hyppyrata, jonka profiili ei tuntunut miltään muulta kuin haastavalta. Jouduin muuttamaan suunnitelmiani rataantutustumisen jälkeen, joka toimi, mutta se näkyi omassa liikkumisessa. Vedettiin kuitenkin asenteella viimeiselle esteelle asti ja maalissa oli lupa tuulettaa! Tuplanolla tässä vaiheessa kisaa ja yhteistuloksissa noustiin sijalle 6! Olimme nyt jo ylittäneet tavoitteemme moninkertaisesti. 



Asennetta!! Kuva: Jukka Pätynen (lupa kuvan kopiointiin)
Sunnuntaina jännitti, mutta finaaliradalle mentäessä oli kuitenkin hyvä fiilis ja aurinko paistoi. Stella kulki kovempaa kuin olin odottanut. En muista koska se olisi tehnyt agilitya kolmena päivänä peräkkäin, joten odotin sen näkyvän vauhdissa. Heti vitosesteellä tuli tehtyä kökkö valssi, joka levahti. Ja sitten 8-esteellä Stella ei jostain syystä tullut ohjaukseen vaan lähti aivan väärään suuntaan ja nappasi yhden ylimääräisen esteen. Ihan vieläkään en ymmärrä miten tuossa noin kävi ja mikä aivopieru Stellalle siinä tuli. Yhtenä vaihtoehtona olen miettinyt miten paljon tuomarin sijainti ja juuri sillä hetkellä liikkuminen tuota estettä kohti vaikutti ja tuliko Stellalle kovassa vauhdissa siitä syystä hahmostusvirhe. No loppurata olikin sitten sellasta perusmenoa enkä itse enää keskittynyt ohjaukseen kaiken taputuksen keskellä. Rima tuli vielä hyllyn päällisenä kun pudotin kontaktin juuri riman päällä. Noita valsseja pitäisi ehkä joskus treenata! ;D



Kuva: Jukka Pätynen (lupa kuvan kopiointiin)
Kuva: Jukka Pätynen (lupa kuvan kopiointiin)
Lopputuloksissa pudottiin siis 17.sijalle yhdestä hylätystä radasta tullen 100 virhepistettä. Harmitti, mutta samaan aikaan en voinut olla kovin pettynyt, koska meillä oli takana jo niin monta hienoa onnistumisen hetkeä enkä uskonut meidän koskaan edes yltävän maajoukkueeseen asti. Olen kiitollinen siitä, että saimme kokea PM-kisat. Oli todella once in a lifetime experience! JA jos joskus vielä saamme uuden mahdollisuuden näissä karkeloissa, sitä varten tämä oli oiva opintomatka. Meidän yhteistyötä täytyy selkeästi vielä hioa, mutta aika pitkälle se riitti kuitenkin näin pienellä treenimäärällä. Voitimme itsemme ja ylitimme tavoitteemme moninkertaisesti. Onnistunut reissu siis kaikin puolin eikä hymy hyytynyt edes hyllyttämisen jälkeen!
17. sija ei oo häppee <3
We make our own dream team <3
Paluumatka Suomeen alkoi varhain maanantai-aamuna. Stella oli sitä mieltä, että se voisi jäädä nukkumaan hotellille. Paluumatka sujui nopeasti ja vähintään yhtä hienosti kuin menomatka. 

Kallis, mutta hyvin arvokas reissu, jota ei voi rahan arvossa mitata. Monta hienoa muistoa ja onnistumista jäi päällimmäisenä mieleen! Palo lajiin on isompi kuin koskaan. Kiitos kaikille meitä tsempanneille! Meidän PM-kisamatkaa voi vielä tukea osallistumalla meidän tukikoulutuspäiville 17.9. ja 16.10.2016, josta alla vielä mainos. Iso kiitos ATT:lle tuesta ja mahdollisuudesta näiden tukikoulutuspäivien järjestämiseksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)