sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Kisavuoden päätös ja Raichun ensimmäinen eläinlääkärireissu

Raichu 12vko 
Jälleen on viikko vierähtänyt ja kylläpä siihen on mahtunut paljon ilonaiheita! Maanantaina Raichu pääsi mukaan Stellan fyssarireissulle ja myös siltä saatiin avattua muutamia synnytyksestä ja ensimmäisiltä kuukausilta kertyneitä jumeja. Raichu rauhottui yllättävän hyvin kyseiseen hoitotilanteeseen ja se saatiin hyvin hoidettua, vaikka tilanne oli kauttaaltaan sille uudenlainen. Olipa hyvä, että ne saatiin avattua heti, koska Tanjan mukaan nuo jumit vaikuttavat heti lantion asentoon ja sitä kautta liikkumiseen. Stella oli vähän viime kertaista jumiutuneempi, mutta ei lukkoja ja erityisesti kaulan alue oli sillä hyvässä kunnossa. Luultavasti pentupaini ja sitä kautta uudenlainen liikkuminen aiheuttanut enemmän jumia. Ei kuitenkaan silläkään mitään huolestuttavaa ja elämä saa jatkua onnellisena. 

Torstaina Raichu pääsi koulutusassistentikseni ATT:n hallille ja myös sitä ennen vähän leikkimään minun kanssani. Kaikkia ryhmäläisiä se tervehti tapansa mukaan iloisesti ja leikki vieraankin kanssa ilman ongelmia. Se tottui yllättävän äkkiä siihen, että esteitä siirreltiin alkuun sen ympärillä kun rataa rakennettiin ja rataantutustumisen aikana se pääsi syömään keinun päälle nameja. Heiluntaliikkeestä se ei ollut moksiskaan. Treenien ajan se pääsi harjoittelemaan häkissä lepäämistä, joka sujui myös hyvin mallikkaasti. Hieno pentu! <3

Ensimmäinen rokotusreissu 9.12.2016
Viime keskiviikkona Raichu täytti jo 12 viikkoa ja perjantaina se pääsi ensimmäiselle eläinlääkärireissulleen. Kotimittauksella sen säkä on nyt 28cm ja painoa kotivaa'an mukaan 3,3kg. Eläinlääkärin puntari näytti vaihtelevasti 3,0-3,2kg perjantaina, joten en nyt ihan ota selvää sen todellisesta painosta. Saattaa olla, että eläinlääkärin puntari on kuitenkin tarkempi. Eläinlääkärikäynti itsessään sujui hyvin. Raichu oli hyvin reipas ja antoi pöydällä yllättävän hyvin katsoa hampaat. Hampaiden katsomista ollaankin tässä kuluneen viikon aikana tankattu päivittäin ja sen myötä se on sujunut koko ajan paremmin. Eläinlääkäri kehui purennan ja luonteen, molemmat kivekset tuntuvat edelleen eikä muutenkaan tullut pojusta mitään moitittavaa.  

Innokas puntaripoju

Ulkoa löytyi saman kokosia kavereita...
Lauantaina pääsimme Stellan kanssa TSAU:n joulukisoihin. Tavoitteena oli tehdä tälle huikealle agilityvuodelle sen ansaitsema päätös. Ja mehän onnistuttiin siinä aika näppärästi, vaikka onnistuin ensimmäistä kertaa missaamaan oman vuoroni. Päästiin kuitenkin radalle ja tehtiin alkuun ihan kelpo nollarata, jolla sijoituttiin toisiksi häviten ainoastaan 0,01s voittajalle. Toiselta radalta voitto ja kolmannelta taistelu nollatulos sijalla neljä. Olin varma, että rytmin katoaminen aiheutti kieltovitosen, mutta tuomari näemmä tulkitsi sen eri tavalla, koska ei kättään nostanut. Tuo sekoilu maksoi meille kuitenkin ainakin sekunnin ylimääräistä aikaa. Tuosta opin kyllä, että ikinä ei saa luovuttaa... ei vaikka uskoisi saaneensa virheen. Päätimme vuotemme siis triplanollaan enkä voi muuta kuin olla superonnellinen siitä, että mulla on näin huikea kisakaveri <3 Kiitos Stella jälleen tästä mahtavasta kisapäivästä!


Ja vielä kerran on myös kehuttava tuota pentua ja sitä miten huikea tyyppi se on. Otin sen mukaan totuttelemaan kisapaikalla nukkumista, hengailua ja leikkimistä - jälleen sen kanssa oli niin vaivatonta. Se pääsi välillä starttien välissä mukaan lenkille ja välillä se sai vaan hengailla häkissä yksin tai Stellan kanssa. Ei pihahdustakaan kertaakaan häkistä! Ennen ja jälkeen Stellan startteja se pääsi tapaamaan ihmisiä ja katselemaan koiria. Yhden jos toisenkin haukun se päästi kun näki iskänsä laittelevan medien nopeimman ajan radalla ;) Rauhottui kuitenkin remmissä ja tutkaili radan menoa aidan läpi. Kisojen päätteeksi se keskittyi hienosti minun kanssa leikkimiseen eikä ollut ajatuksissakaan lähdössä häiriöiden perässä muualle <3 Kunpa sen keskittyminen minun kanssa tekemisessä pysyisi yhtä hyvänä läpi sen kehityksen...

Stella ja sen pikkuveli kannustusmaskottina
Tässä vielä Stellan radat lauantailta:


Illalla juhlistettiin agility-tytsyjen kanssa kisavuoden päätöstä pikkujoulujen merkeissä. Kysynpä vaan, että mitä olisikaan tämä harrastus ilman kannustavia ystäviä <3 Näitä iltoja saisi olla enemmänkin vuoden aikana, mutta parempi harvoin kuin ei milloinkaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)