perjantai 31. maaliskuuta 2017

Odottamattomia tapahtumia kerrakseen

30.3.2017 / kuva: Ella Kaijärvi
Viime viikkoina olemme kohdanneet yllättäviä käänteitä. En halua jaotella niitä erikseen positiivisiin ja negativiisiin, vaan puhutaan yksinkertaisesti odottamattomista tapahtumista. Stellan kuntoutus lihasvenähdyksen suhteen lähti sujumaan oikein hyvin ja osteopaatti totesi hoitokäynnillään enää vain venähdyksestä johtuvia jumeja muualla kuin venähtäneen jalan seudulla, jotka saatiin avattua. Vastakkaisella puolella oli mm. SI-nivelen lukko. Ei kuitenkaan päästy ihan niin helpolla kuin mitä olisin toivonut, vaan noin viikko ontumatapahtuman jälkeen yllätin Stellan pureksimasta omaa häntäänsä ja takapäätänsä keskellä yötä. En epäröinyt ottaa saksia käteen ja lähdin unenpöpperössä leikkelemään sen pylly- ja häntäkarvoja, joiden alta paljastui hot spot (ihotulehdus)! Aamulla vain muutaman nukutun tunnin jälkeen sain mieheni partakoneen avustuksella ajeltua karvoja Stellan peräpäästä, jotta näkisin miten isosta alueesta olisi kyse. Tämän jälkeen yhteys eläinlääkäriklinikalle ja sieltä kotiin hoito-ohjeet. Koska jo tässä kohtaa ajeltu alue oli jo niin iso ja näkyvä ja pitkät karvat vieressä haittasivat iho-alueen hoitoa, päätin ajella Stellalle kunnon kesäturkin. Kevään näyttelysuunnitelmat piti joka tapauksessa kuopata, joten tässä kohtaa se tuntui järkevimmältä ratkaisulta.

Pikku potilaalla oli erityinen lupa tulla makkariin <3
Valitettavasti kotikeinot eivät riittäneet ja Stellan olo oli hoitavista aineista huolimatta edelleen tuskanen, eikä koira ollut kotona sisätiloissa ollenkaan oma iloinen itsensä. Ei auttanut muuta kuin käydä klinikalla tutkimuksissa ja sille aloitettiin ab-kuuri, jolla oli hyvin pian selvä vaikutus. Tänään olimme kontrollikäynnillä, jossa todettiin, että hoitovaste on ollut erittäin hyvä lääkkeillä. Vielä jatketaan ab-kuuria viikon verran ja sitten toivotaan että vastoinkäymiset olisivat vihdoin siinä Stellan osalta! Pienen koiran elämää on kyllä rajoitettu nyt ihan tarpeeksi. Onneksi sen jalka on ollut hyvä jo pidempään, joten heti tulehduskipukuurin päätyttyä olen antanut sen liikkua ulkona ja vapaana taas normaalisti. Muutaman kerran ollaan käyty tekemässä pikkupätkiä agilitya hallilla ihan matalilla rimoilla. Alla vähän fiilisteltiin yhdessä <3



On se hurjan söpö näinkin <3
Onneksi Stellan sairasloman aikana Raichulle järjestyi kivaa juoksuseuraa. 

Vilu, Teppo ja Raichu 27.3.2017 Kuva: Ella Kaijärvi




Sulo-poika tuli meille hoitoon viikko sitten ja viipyy vielä pääsiäiseen asti. Mummolassa sille on kertynyt lyhyessä ajassa peräti 4kg lisää elopainoa!!?? Poika pääsi siis heti laihdutus- ja kuntokuurille päästyään meille. Nappulamerkki lähtee aivan varmasti vielä vaihtoon ja näillä nappuloilla määrät punnitaan nyt hyvin tarkkaan. Lisäksi se pääsee pyörälenkeille täällä kanssani ja ulkona sitä juoksuttaa tuo pentunen. Aluksi jännitin, miten nuo kaksi tulisivat toimeen muutaman kuukauden erillään olon jälkeen, mutta nehän ovat ihan parhaat kaverukset ja Raichu oli selvästi hyvin iloinen kun Sulo tepasteli ovesta sisään meille.

Pitkästä aikaa yhteislenkki kolmikon kanssa <3
Iltakävely
 Mitäs muuta? Tähän päivään asti työttömän perusarkea, joka pitänyt eniten sisällään koirien kanssa erilaista touhuamista ja kuntosalitreeniä, Ensi viikosta alkaen allekirjoittanut palaa takaisin sorvin ääreen ja koirat saavat totutella uudelleen yksinoloon, joka tekee etenkin Raichulle hyvää. Vähän tulee ikävä aamun pitkiä lenkkejä sekä päivälenkkejä, mutta eiköhän tuohon työarkeen jälleen totu kun pääsee siihen vauhtiin. Koiratkin arvostavat ehkä paremmin taas minun antamaani aikaa ja huomiota heille kun ollaan vähän enemmän erossa toisistamme ;)

Shoppailua!

Sisko on kivoin painikaveri! t. Raichu
Eilen oli ehkä koko kevään makein lenkki. Lähdettiin extemporee aamulenkille, josta tulikin sitten meille ihmisille noin 6 kilsan kävelyretki ja koirille reilu 2,5 tunnin ulkoilu. Tätä olemme sitten palautelleet koko tämän päivän. Raichun energiataso on kyllä aivan uskomaton. Tuollaisen lenkin se jaksoi ihan tosta toin vain ja jos sillä olisi ollut aktiivisuusmittari pannassa, olisi kilometrejä kertynyt varmasti kaksinverroin verrattuna meidän kaksijalkaisten...

Stella ja sen uudet hienot hurtan valjaat! 
Raichu ja sen lemppari juoksukaveri Vilu <3 Kuva: Ella Kaijärvi

Stella 5,5v. Kuva: Ella Kaijärvi

Sulo 8,5v. Kuva: Ella Kaijärvi
Koko lauma :D Kuva: Ella Kaijärvi
Kuva: Ella Kaijärvi

Voi näitä <3 Kuva: Ella Kaijärvi
Nyt yritetään sopeutua muutokseen arjessa. Stellan kanssa yritetään päästä takaisin kisakentille toukokuussa. Raichu taas pääsee harjoittelemaan seisomista muutamiin näyttelykehiin ja jatkaa pentuna olemista ja kasvamista. Sulo pääsee pääsiäisenä takaisin mummulaan toivottavasti hieman kevyempänä. Mitä vaan voi kuitenkin sattua vaikka huomenna, joten pyritään vaan nauttimaan ihan jokaisesta hetkestä yhdessä, kuten tuossa ylläolevassa kuvassa. Tuo kuva on jotenkin niin henkeä salpaavan kaunis ja pysäyttävä - äärimmäisen hieno otos Ellalta. Kiitos miljoonasti näistä kuvista! 

2 kommenttia:

  1. Miten söpö stella on karvattomana <3 niin suloinen! Asuuko sulo siis melkien kokonaan mummolassa nykyään? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun blogger ei ole ilmottanut mulle uusista kommenteista ja vasta äsken löysin ison kasan julkaisemattomia kommentteja, joita nyt plärään läpi ja koitan vastailla. Eli kyllä Sulo on meilläkin paljon, mutta siis pääosin on mummolassa, koska siellä se saa paremmin yksilöllistä huomiota kuin täällä tällä hetkellä. Nytkin se on viettänyt yli kuukauden ajan taas meillä ja nauttinut kyllä siitä kun on saanut Raichunkin kanssa juosta. Näin ollen tulee olemaan melkoista vääntöä siitä missä se milloinkin on ;) Kisakaudella sen on parempi olla mummulassa missä rauhallista :)

      Poista

Jätä kommenttisi tähän, kiitos! :)