keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Urheilukoiran arkea

Laji kuin laji vaatii aina omat veronsa. Leikkimielisestä agilitysta on tullut viime vuosikymmenen aikana kilpaurheilua ja joku voisikin jo kutsua tätä lajia koiran näkökulmasta ”extremeurheiluksi”. Itse olen päässyt lajiin sisään vasta siinä vaiheessa kun kyseinen kehitys oli tapahtunut enkä näin ollen pysty sanomaan sen enempää lajin muutoksesta. Noin 1,5 vuoden intensiiviharrastamisen jälkeen koen kuitenkin näkemäni perusteella, että kaikki harrastajat eivät ole välttämättä havainneet kyseistä siirtymää tai eivät muuten vain tiedosta sitä, että kyseessä on koiralle fyysisesti erittäin haastava laji. 


Kuva: Sirpa Saari

Pelkästään lajiharjoittelu ei riitä yhdellekään agilitya harrastavalle koiralle, samalla tavalla kuin päivittäinen vain parin kilometrin kävely ei ole yhdellekään kotikoiralle tarpeeksi. Agilityyn liittyy hyvin paljon muutakin kuin itse treenit ja kisat ja siksi koenkin, että kirjoitukselle, jossa avattaisiin hieman tarkemmin urheilukoiran arkea ja sitä kaikkea mitä se tosiasiassa pitää sisällään, löytyisi hyvinkin tilaa harrastusblogien keskuudessa. Tässä kirjoituksessa tuon eri lähteiden avulla esille omaa näkökulmaani agilityn harrastamiseen ja kerron myös hieman miten itse pyrin toimimaan lajia harrastaessani. En siis väitä, että itse toimin täydellisesti, koska kaikkea on hyvin vaikea aina tehdä ”oppikirjan” mukaisesti. Olen itse kuitenkin useista asioista mieluummin liian tarkka kuin huolimaton.


Koska tietoutta on olemassa paljon, yritän tähän kirjoitukseen luoda koosteen kaikkein tärkeimmistä osa-alueista, jotka tulisi ottaa huomioon siinä vaiheessa kun tätä lajia harrastaa. Toivon että tämän lukevat niin agilitya ”huvin vuoksi” harrastavat kuin myös siinä tavoitteellisesti kisaavat. Toivoisin myös, että tämä kirjoitus selkeyttäisi koko lajia koiraharrastuspiirien ulkopuolella oleville ystävilleni, tuttavilleni sekä sukulaisilleni, joille on ehkä jäänyt hieman epäselväksi mitä tämä tyttö nykyisin touhuaa. 





Yllä näette neljä eri osa-aluetta, joiden pitäisi olla urheilukoiralla tasapainossa: ravinto, liikunta, kehonhuolto sekä lepo. Tämä on vain esimerkki siitä, miten nämä osa-alueet voidaan jaotella pienempiin osiin ja tulenkin seuraavaksi kertomaan näiden osien pääpiirteet. Osa-alueet menevät tietenkin hieman päällekkäin, mikä vain kertoo siitä, miten vahvasti ne oikeastaan vaikuttavat toisiinsa ja miten näin ollen yksikään osa-alue ei ole toistaan tärkeämpi. Niille, jotka haluavat tietää aiheesta lisää, voin lämpimästi suositella kirjaa Koiran lihashuolto – hieronta, venyttely, verryttely ja peruskuntoharjoittelu (Saarelainen & Vallius, 2010), jota olen käyttänyt paljolti lähteenä liikunta- ja lepo-osiossa. Kaikki lähteet ovat nähtävissä kirjoituksen lopussa.

RAVINTO

Pitäisi olla sanomattakin selvää, että se miten koiraa ruokitaan, on hyvin olennaisessa osassa koiraurheilua. En lähde tässä ottamaan kantaa suuntaan tai toiseen siitä, mitä jokaisen pitäisi omalle koiralleen syöttää. Tärkeintähän on, että koira saa kaiken sen mitä sen elimistö vaatii pysyäkseen terveenä, jaksaakseen, kehittyäkseen ja vahvistuakseen. Ravinto on kuitenkin aktiivisen urheilukoiran kehon polttoainetta ja siksi pelkästään ravinnolla on hyvin suuri merkitys koiran hyvinvoinnille, joka taas vaikuttaa kaikkiin muihin osa-alueisiin.

Osa pakkasen sisällöstä syksyllä 2013
Tässä on hyvä linkki kirjoitukseen siitä miten paljon koira tarvitsee eri vitamiineja ja hivenaineita sekä mihin kyseisiä aineita koiran keho ylipäätänsä käyttää. Aluksi olin itsekin kovin tietämätön näistä asioista ja ajattelin, että miten ikinä voin varmistua siitä, että koirani syövät varmasti ”oikein”. Onneksi asioista tietävä ystävä oli lähellä ja sain räätälöityä molemmille koirilleni sopivan menuun, joka toimii ainakin tällä hetkellä. 


Lisäravinnetarpeet ovat yksilöllisiä, mutta aika lähelle oikeaa määrää pääsee kun noudattaa suositeltuja milligrammamääriä per elokilo. Jos syöttää koiralleen nappulaa, tulisi ensin tarkistaa, mitä kaikkea nappulat itsessään sisältävät valmiina, jotta välttää yliannostelun riskin. Jos taas syöttää koiralle raakaruokaa, on huolehdittava siitä, että koira saa lisänä kaiken tarvitsemansa. Itse annan nykyisin raakaruokaa syövälle Stellalle purkista glukosamiinia, sinkkiä sekä D- ja B- vitamiinia. Näiden lisäksi annan Nutrolin iho&turkki –öljyä sekä Sportti –öljyä, josta Stella saa tarvitsemansa E-vitamiinit. Näiden lisäksi olen antanut Vetroflex Pet –jauhetta, jonka pitäisi suojata ikääntymiseltä ja liikunnasta aiheutuvalta kulumiselta. Kerran viikossa annan ruoan joukossa raakaa maksaa, jotta turvaan A-vitamiinin saannin. Agilitytreenien ja –kisojen jälkeen annan purkista myös magnesiumia.


Meiltä löytyy purnukkaa jos jonkinmoista :)
Ennen agilitykisoja tulisi suunnitella huolellisesti koiran ruokinta-aikataulut. Koira on hyvä ruokkia 6-12 tuntia ennen ensimmäistä starttia. Jos ensimmäinen startti on kovin aikaisin aamulla, annan edeltävänä päivänä iltaruoan mahdollisimman myöhään tai vaihtoehtoisesti herään yöllä antamaan aamuruoan. Tämän lisäksi täytyy muistaa myös riittävä nesteytys kaksi tuntia ennen ensimmäistä starttia. Jos koira on huono juomaan tai muuten kärsii nestehukasta, kannattaa nesteytys aloittaa jo edeltävänä iltana, esimerkiksi lisäämällä nestettä iltaruokaan. Itse joudun lisäämään päivittäin ruoka-annoksiin paljon vettä, koska Stella on itse huono juomaan. Kisapäivien ja treenipäivien aikana hyödynnän myös Fit Dogin jauheita, jotta saan Stellan juomaan paremmin. Nesteytyksen tärkeys kasvaa kuumilla kesäkeleillä ja tällöin ohjaajan on huolehdittava koiran riittävästä nesteen saannista. Seuraava ruokintakerta, jolloin ruoan olisi hyvä olla hyvin proteiinipitoista, on 1-2 tuntia päivän viimeisen startin jälkeen.


LIIKUNTA 

Kaiken harjoittelun perusta on koiran hyvä fyysinen kunto. Mahdollisimman monipuolinen liikunta takaa parhaan mahdollisen kunnon. Hyvä fyysinen kunto on myös turvallisuustekijä niin agilityssa kuin muuallakin, sillä se ehkäisee väsymyksen aiheuttamista virheliikkeistä, -arvioinneista ja heikenneestä huomiointikyvystä johtuvia tapaturmia ja loukkaantumisia. Agilityharjoitukset eivät riitä koiralle liikunnaksi vaan kunto on hankittava niiden ulkopuolella. Agility vaatii koiralta paljon lihasvoimaa, nopeutta ja koordinaatiokykyä ja näitä pystyykin kehittämään eri harjoitteilla, joita tulen listaamaan seuraavaksi. Harjoitteiden kuvauksien lähteenä olen käyttänyt kirjaa Koiran lihashuolto – hieronta, venyttely, verryttely ja peruskuntoharjoittelu (s.176-233).

Kuva: Ella Kaijärvi
Ravilenkki: Kehittää peruskuntoa ja kestävyyttä. Tehdään tasaisella maastolla niin, että koiran askellajina on ravi. Ravin aikana selän pitkät lihakset työskentelevät tehokkaasti ja takajalkojen liike vahvistaa takaraajojen ja pakaroiden lihaksia. Kuormitus on kohtalaisen kevyttä ja riittävän pitkäkestoista, vauhti on rauhallista ja harjoitus toistuu riittävän usein. Pääsääntöisesti harjoittelun tulee kestää yli 30 minuuttia, mutta jos kuntotaso on heikompi, riittää aluksi 15-20 minuuttia, jota pidennetään viikoittain 5-10 minuutilla. Viikon kaikki lenkit eivät saisi olla samanlaisia, vaan niiden pituutta olisi hyvä vaihdella 20-30 minuutin lenkeistä 45-60 minuutin lenkkeihin. Kun kuntotaso on noussut, voidaan pidempien ravilenkkien kestoa nostaa 90-120 minuuttiin. Sopiva peruskuntoharjoituskertojen määrä on 3-5 per viikko. 2-3 kuormittavan viikon jälkeen tulisi seurata yksi kevyempi viikko, jolloin harjoituskertoja vähennetään ja lenkkien pituutta lyhennetään selvästi.   


Juoksulenkki: Vauhtikestävyysharjoite, jolla luodaan peruskuntoa juoksemalla koiran kanssa tai vaihtoehtoisesti polkupyörän avulla. Pääsääntöisesti kesto on 20-40 minuuttia ja etenemisnopeus on kohtalainen. Jos koiran keho on kunnossa, pystyy se tekemään tätä ravaten, mutta jotkut koirat joutuvat vaihtamaan askellajin laukkaan johtuen esimerkiksi rakenteellisista tai toiminnallisista ongelmista. Harjoituksen aikana vauhti kiihtyy: aluksi rauhallisempaa ja lopuksi kohtalaisen reipasta. Tätä vauhtikestävyysharjoitetta tulisi olla viikossa vain yksi, korkeintaan kaksi, jolloin on oltava välissä kaksi kevyempää päivää. 


Reippaampi juoksulenkki: Maksimikestävyysharjoite, jossa vauhti on suurempi kuin vauhtikestävyysharjoitteessa. Tämä harjoite kuuluu kilpailukauden lähestyessä koiran kuntoa viimeisteleviin harjoituksiin. Se kuormittaa voimakkaasti koiraa ja koiralle täytyy jäädä aikaa palautua, joten siksi kyseistä harjoitusta ei kannata tehdä kovin lähellä kilpailuja. Näitä harjoituksia saa olla viikossa korkeintaan yksi, joka tulisi kestää noin 5- 15 minuuttia ja jota ennen tulee tehdä huolelliset alku- ja loppuverryttelyt. Koira ei saa uupua harjoituksen aikana vaan sen tulee pystyä pitämään yllä reipasta laukkaa koko harjoituksen ajan. Muut viikon harjoitukset tulee pitää kevyempinä ja palauttavina peruskuntoharjoituksina, eli toisin sanoen ravilenkkeinä. Samanaikaisesti ei tulisi myöskään tehdä voimakkaita lihaskunto- ja voimaharjoituksia, jotta koira ei kuormittuisi liikaa. 


Nopeusharjoittelu: Räjähtäviä lähtöjä ja spurttiharjoituksia. Kovassa laukkavauhdissa 10-60 sekunnin pyrähdykset kehittävät koiran nopeutta, esimerkiksi toisten koirien kanssa juostessa. Nopeita lähtöjä voi harjoitella esimerkiksi heittämällä noutoesinettä tai harjoittelemalla luoksetuloja, joissa koira jätetään ensin istumaan paikalleen ja kutsutaan useamman metrin päästä räväkästi samalla itse juosten poispäin koirasta. Näitä toistetaan 3-5 kertaa. Nopeutta voidaan myös harjoitella agilityssa hyppäämällä lyhyitä hyppyestesarjoja, samoja mitä käytetään hyppytekniikan parantamiseen. Tästä pääset katsomaan Stellan viimeisimpiä hyppytekniikkaharjoituksia viime maaliskuulta. Elimistö oppii ottamaan käyttöön nopeita lihassoluja mahdollisimman nopeasti: kun koira laskeutuu edelliseltä hypyltä, sen on välittömästi ponnistettava uudelleen hyppyyn päästäkseen seuraavan esteen yli.


Intervalliharjoittelu: Maitohaponsietokykyä kehittäviä, alle kahden minuutin mittaisia laukkapyrähdyksiä, joita voidaan lisätä ravilenkkien yhteyteen. Lihakset työskentelevät näissä harjoitteissa erittäin tehokkaasti ja siksi alku- ja loppuverryttelyt ovat erityisen tärkeitä.


Mäkiharjoittelussa mäkeä marssitaan ylös alas mäen pituuden ja jyrkkyyden mukaan maksimissaan 20 kertaa, minkä jälkeen pidetään muutaman minuutin tauko, jonka aikana koiraa liikutetaan tasaisella alustalla aktiivisesti ja koiralle tarjotaan vettä. Mitä jyrkempi, pidempi ja pehmeämpi mäki, sitä raskaampaa harjoittelu on ja koiran askellajina on ravi. Aluksi on hyvä aloittaa kovapohjaisesta ja loivasta mäestä. Harjoittelua voidaan tehdä reippaammassa tahdissa, jolloin askellajina on laukka ja toistoja tehdään alkuun vain 3-5, minkä jälkeen pidetään 5-10 minuutin kävelytauko. Sama toistetaan 2-3 kertaa. Koiralle voi joko heittää noutoesinettä ylämäkeen tai sen kanssa voidaan juosta reippaasti ylös ja tuoda se rauhallisesti alas kytkettynä. Kunnon kehittyessä voidaan valita haastavampi mäki ja/tai lisätä toistojen määrää. Mäkiharjoittelun ideana on kehittää koiran lihasvoimaa, erityisesti takapäähän.


Uiminen: Uimisella pystytään kehittämään koiran lihaskestävyyttä ja kestovoimaa. Kahlaamisella taas harjoitetaan myös kesto- ja nopeusvoimaa. Matalammassa vedessä on kevyempi kävellä, kun taas syvemmässä vastus kasvaa. Kahlatessa epämääräisestä poukkoilusta edestakaisin ei ole yhtä suurta hyötyä kuin kytkettynä kävelemisestä tai ravaamisesta, sillä rauhallisessa ja hallitussa vauhdissa koira joutuu käyttämään kroppaansa tehokkaammin. Nopeusvoimaa voidaan kehittää hyvin heittämällä noutoesinettä rannan suuntaisesti kohtalaisen matalassa vedessä. Lihakset tekevät tällöin räjähtävästi töitä vettä vastaan, jolloin niiden voimantuotto paranee. Välillä esinettä voidaan heittää myös rannasta poispäin, jolloin koiran liikkumiseen yhdistyy rauhallisempi kestovoimaosuus koiran uidessa esineen luokse (pieni intervalliharjoitus). Heittoja tehdään 3-5, minkä jälkeen kävellään rannalla muutaman minuutin ajan ennen uutta toistosarjaa.


Stella uimassa kesällä 2013


Syvien lihasten harjoittelu: Vahvistetaan kehoa, erityisesti selkärankaa ja niveliä tukevia asentolihaksia. Harjoittelu on hidastempoista/-tahtista ja parantaa koiran koordinaatiokykyä sekä vaatii enemmän keskittymistä kuin suurten pinnallisten lihasten harjoittaminen. Harjoittelu väsyttää koiraa eri tavalla ja se kehittää koiran kehonhallintaa, motoriikkaa ja tasapainoa samalla kun se on koirasta hauskaa aivotyöskentelyä ja temppujen tekemistä. Harjoitteluhetket pidetään aina lyhyinä. Näihin harjoituksiin kuuluu muun muassa erilaisia tasapainoharjoituksia eri välineiden, kuten tasapainotyynyjen ja jumppapallojen avulla, sekä yleisempiä temppuja kuten pyöriminen molempiin suuntiin, pujottelu jaloissa, asennonvaihdot, ryömiminen ja kieriminen. Myös metsässä vapaana juokseminen, jossa koira joutuu nostelemaan jalkojaan tehokkaasti, kehittää koiran kropanhallintaa. Koiralle on myös tärkeää tarjota rauhallisia haistelulenkkejä, joiden tahti on hyvin rauhallinen.


Stella tekemässä temppuja tasapainoalustan avulla

Kaikkia yllämainittuja harjoitteita voidaan tehdä niin kutsutulla harjoituskaudella, jonka tavoitteena on lisätä koiran kestävyyttä, voimaa ja nopeutta sekä lihasten elastisuutta ja näin parantaa koiran peruskuntoa (Saarelainen & Vallius, 2010).  Kilpailukauden lähestyessä painopistettä siirretään lajinomaiseen harjoitteluun, joka taas voidaan jakaa useampaan osaan: hyppytekniikkaharjoitteluun, esteiden harjoitteluun, ohjaustekniikoiden harjoitteluun ja rataharjoitteluun. Suositeltavaa olisi, että näitä kolmea ensimmäistä osaa harjoiteltaisiin ensin erikseen ennen siirtymistä rataharjoitteluun. Harjoittelussa laatu korvaa aina määrän ja kuulemani mukaan yksi rataharjoittelukerta viikossa riittää huipulle asti pääsemiseen. Rataharjoittelun maksimikesto on 2x10min intensiivistä harjoittelua. Joidenkin kouluttajien mukaan voi myös poikkeuksellisesti treenata 2-3 kertaa viikossa, kunhan ei treenaa 15 minuuttia kauempaa kerralla ja huolehtii siitä, että koira ehtii palautua treenien välissä. Kisakaudella liikunta on kuntoa ylläpitävää ja kilpailusuorituksesta palauttavaa. Kuntotaso, joka on kehitetty harjoittelukaudella, pyritään saamaan esiin kilpailukaudella, jonka aikana liikunta koostuu puhtaasta lajiharjoittelusta yhdistettynä peruskuntoa ylläpitävään liikuntaan (Saarelainen & Vallius, 2010). Tärkeää tällä kaudella on antaa koiran levätä rankkojen harjoitusten ja kilpailujen jälkeen.


Ennen kuin koiran kanssa voidaan lähteä harrastamaan ravia rasittavampaa liikuntaa ja eritoten agilitya on koiran alkuverryttelyistä huolehdittava, sillä lämmittely valmistaa koiran elimistöä tulevaan kilpailu- tai harjoitussuoritukseen. Loppuverryttelyä ei myöskään saa unohtaa, sillä se on elimistön palautumisen käynnistävä tekijä rasituksen jälkeen. Rasituksessa syntyy aina kuona-aineita koiran elimistöön ja verryttelemällä tehostetaan niiden poistumista lihaksista (Saarelainen & Vallius, 2010). Alkuverryttelyllä pystytään myös ehkäisemään erinäisten vammojen syntymistä, kunhan se ajoitetaan oikein.  Eritoten juuri näiden kahden seikan takia olen itse erittäin tarkka siitä, että omien koirieni alku- ja loppuverryttelyt ovat kohdillaan ja siksi kerron näistä lisää seuraavaksi. Näiden verryttelyjen kuvauksien lähteenä olen käyttänyt kirjaa Koiran lihashuolto – hieronta, venyttely, verryttely ja peruskuntoharjoittelu (s.134-143).


Alkuverryttely jaetaan yleisverryttelyyn ja lajinomaiseen verryttelyyn. Agilitykoiralle sopiva alkuverryttely on kestoltaan 30 minuuttia ja se sisältää näitä molempia. Aluksi kävellään ja hölkätään noin 15-20 minuuttia niin, että koira enimmäkseen ravaa mutta lopuksi muutaman minuutin ajan myös laukkaa. Tämän jälkeen koiraa venytellään erilaisilla taivutuksilla, joiden tarkoituksena on herätellä raajojen liikeradat. Lihaksistoa on hyvä myös herätellä nopeilla ravisteluilla (muistilause: ”ravistettava ennen käyttöä”).  Agilitykoiran kanssa on myös hyvä tehdä alkuverryttelyn päätteeksi kolmesta kuuteen 30-60 metrin pituista juoksupyrähdystä tai heittää jotakin noutoesinettä niin, että koira saa tehdä muutaman räjähtävän lähdön ennen radalle menoa. Lajinomainen verryttely tehdään vain muutama minuutti ennen suoritusta. Näin koiraa herkistetään tulevaa suoritusta varten ja ohjaaja saa kontaktin koiraan. Muutaman verryttelyesteen suorittaminen riittää tähän oikein mainiosti.


Loppuverryttelyllä on myös tärkeä rooli agilityssa. Sen tarkoituksena on käynnistää elimistön palautuminen rasituksen, kuten lajiharjoituksen tai kilpailustarttien, jälkeen. Palautumisessa elimistöön kertyneet kuona-aineet alkavat poistua, minkä takia palauttelu/jäähdyttely on lihaksiston hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Kasaantuessaan kuona-aineet aiheuttavat lihaskireyksiä ja jopa lihaskramppeja. Maitohappojen puoliintumisaika on 15-30 minuuttia, joten jokaisen suorituksen jälkeen koiraa tulisi kävelyttää vähintään 15 minuuttia, mielellään puoli tuntia. Loppuverryttelyssä koiraa kävelytetään reippaasti ravissa, minkä jälkeen olisi myös hyvä tehdä lyhyt ja kevyt venyttely.


LEPO

Stella ja Sulo viime elokuussa 2013
Vastapainona liikunnalle on tietenkin lepo ja tämänkin osa-alueen kuvauksen lähteenä olen käyttänyt Koiran lihashuolto – hieronta, venyttely, verryttely ja peruskuntoharjoittelu –kirjaa. Jokaisen lajiharjoittelun tai agilitykisan jälkeen koiran tulee saada levätä noin 1,5-2 tuntia, minkä jälkeen koira viedään 30-60 minuutin pituiselle reippaalle kävelylenkille. Palautumisen tehostamiseksi voi koiran kanssa tehdä pitkäkestoisempia venytyksiä ja kotihieroa tätä hyvin kevyesti. Rasituksen jälkeisenä päivänä olisi hyvä tehdä rauhallinen, matalatehoinen ravilenkki, joka poistaa jäljellä olevat kuona-aineet tehokkaammin kuin esimerkiksi paikalla makaaminen. Lenkin jälkeen olisi hyvä jälleen venytellä pitkäkestoisemmin, mutta voimakkaampaa hierontaa tulisi välttää vielä rasituksen jälkeisenä päivänäkin. Kahden päivän kuluttua rasituksesta koiralla voi olla vähän rennompi lepopäivä ja koira saa suuremman hyödyn myös kunnon hierontakäsittelystä. 


Kunnolliselle palautumiselle loppuverryttelyt, palauttavat lenkit, hieronnat ja venyttelyt ovat oleellisia vahvistavia tekijöitä. Kunto kasvaa levossa – ei suorituksen aikana. Kisapäivien ja/tai harjoittelupäivien välissä tulisi olla 48 tuntia lepoa eli toisin sanoen optimaalisesti taukopäivät lajiharjoittelusta ja kisoista olisi hyvä jaksottaa aina kahdelle seuraavalle päivälle rasituksesta. Mikäli koira joutuu fyysisesti kovalle rasitukselle liian tiheästi ilman riittäviä lepojaksoja, sen elimistö ei pysty sopeutumaan kuormitukseen ja koiran kunto alkaa huonontua liiallisen harjoittelun seurauksena (Saarelainen & Vallius, 2010). Jos taas harjoitukset ja palautumiset ajoitetaan oikein, saadaan aikaan superkompensaatio (jolloin harjoittelussa ”rikkoontuneet” elimistön kudokset korvataan entistä vahvemmilla ja kestävämmillä kudoksilla).

Stella agilitykisoissa 2013. Kuva: Sari Sainio


Agilitya harrastavan koiran omistajan on osattava lukea koiraansa ja tiedettävä, milloin on tehty tarpeeksi. Hyvän työskentelymotivaation ja/tai miellyttämishalun seurauksena koira saattaa kompensoida väsymystään ylitekemisellä (Saarelainen & Vallius, 2010); monet agilitykoirathan esimerkiksi menisivät rataa vaikka maailman tappiin asti. Järjestämällä koiralle viikoittain tarpeeksi lepopäiviä ja pitämällä kiinni harjoittelujen järkevistä kestoista varmistetaan koiran jaksaminen myös tulevina vuosina. Kalenterivuoteen on myös hyvä mahduttaa koiralle kunnon lepokausi (tai lepokausia). Lepokauden aikana koiran lihakset saavat rentoutua ja levätä. Tänä aikana on myös hyvä hoitaa mahdolliset lihasongelmat kuntoon. Lepokausi ei kuitenkaan tarkoita pelkkää paikallaoloa, vaan koiraa on myös liikutettava, jotta peruskunto ei pääsisi laskemaan liian paljon. Silloin on hyvä harjoitella kevyemmin ja mieluiten jotain aivan muuta kuin mihin on muina kausina totuttu. Liikunnan olisi siis oltava harjoittelu- ja kilpailukausiin verrattuna huomattavasti kevyempää ja rennompaa. 


KEHONHUOLTO


Parasta lihashuoltoa ja lihaskireyksien ehkäisyä on lukemani kirjan (Saarelainen & Vallius, 2010) mukaan agilitykoiran liikunnan monipuolistaminen, mutta mikäli se ei riitä, voidaan avuksi ottaa erilaiset hoitomenetelmät. Käsittelymuodoista yleisin on hieronta, jonka avulla muun muassa lievitetään lihaskipuja, normalisoidaan raajojen liikelaajuuksia sekä parannetaan paikallista nestekierrosta ja aineenvaihduntaa. Hieronnalla vaikutetaan myös kuona-aineiden poistumiseen, lasketaan turvotusta, nopeutetaan palautumista ja parannetaan lihasten toimintakykyä. Kun puhutaan agilitykoirista, ovat hieronnan syynä usein fyysisen rasituksen aiheuttamat lihaskireydet, jotka taas johtavat liikkeiden rajoittumiseen ja/tai suorituskyvyn heikkenemiseen (Saarelainen & Vallius, 2010). Agilitykoiraa ei tulisi kuitenkaan hieroa voimakkaasti juuri ennen kilpailuja vaan vähintään 3-4 vuorokautta aikaisemmin. 


Stella hierottavana viime vuoden elokuussa.


Joillekin koirille hieronta ei riitä, jos oireiden syyt ovat muualla kuin lihaksistossa. Fysioterapia ja osteopatia ovat kaksi toisenlaista hoitomenetelmää, jotka keskittyvät ongelman aiheuttajiin eivätkä pelkästään ongelman oireisiin. Osteopatialla palautetaan koiran kehon koordinaatio, mikä auttaa koiraa pääsemään fyysisesti tasapainoon ja saa sen liikkumaan luonnollisemmin. Erilaiset loukkaantumiset, kuten agilityssa esteisiin törmäämiset ja radalla liukastumiset, voivat vaikuttaa kehon tasapainoon siten, että koira voi muuttaa liikuntatapaansa ja näin ollen käyttää rankaansa virheellisesti.  Tällaiset traumat voivat aiheuttaa myös erilaisia nivellukkoja, jotka pystytään avaamaan osteopatialla. Stella käy osteopaatilla noin kuusi kertaa vuodessa ja sen lisäksi hierojalla saman verran tai tarvittaessa useamminkin. Koiran säännöllinen huoltaminen on mielestäni oiva tapa ennaltaehkäistä loukkaantumisia, sillä maalaisjärjellä ajateltuna: mitä paremmassa kunnossa koira pysyy, sitä enemmän sillä on harrastusvuosia ja ennen kaikkea elinvuosia edessään. Jos on rahaa kisata, on myös rahaa maksaa eri hoitomenetelmistä. Stellaa ei ole viety hoidettavaksi kertaakaan turhaan, sillä aina on kireyksiä löytynyt niin rangassa kuin lihaksissakin. 

Kuva: Ella Kaijärvi
Joillekin lukijoille herää varmaan kysymys siitä, miksi koiran liikkumisesta ja liikuntamuodoista täytyy tehdä tällaista ”hifistelyä”. Selitys kuuluu kirjan mukaan osuvasti näin: "ihminen on vastuussa koiransa fyysisestä hyvinvoinnista silloin kun hän alkaa määrätä kuinka nopeasti, millä tavalla ja kuinka intensiivisesti koiran tulee liikkua tai olla liikkumatta” (Saarelainen & Vallius, 2010). Tämän tekstin tarkoitus oli olla pienimuotoinen esittely siitä, mitä kaikkea mielestäni pitää huomioida harrastaessaan koiransa kanssa niin vaativaa lajia kuin agility. Listaamiini eri osa-alueisiin on toki hyvä kiinnittää huomiota myös kotikoirien tai toisia lajeja harrastavien kohdalla, sillä liikunnalla on aina suuri vaikutus koiran fyysiseen terveyteen ja elinvuosiin.



Lähteet:

- Agility ja lihaksisto, Jakke Lehtosen luento 13.4.2014

- Nuoresta koirasta terve ja aktiivinen aikuinen -seminaari 22.3.2014 Metsämäen ravirata

- Saarelainen M. & Vallius T. (2010). Koiran lihashuolto – hieronta, venyttely, verryttely ja peruskuntoharjoittelu. Art House Oy ja tekijät.


Iso kiitos Ella Kaijärvelle tämän tekstin oikolukemisesta ja suunnitteluavusta!

11 kommenttia:

  1. Vau, olipa kattava ja hyvä teksti. Meillä ei aksailla, mutta sain tästä paljon hyviä vinkkejä myös ihan tokoilevan koiran kunnon kohotukseen ja harrastamiseen. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tekstistä oli hyötyä! Tätä tietoutta kannattaakin hyödyntää myös tokokoiran kanssa, esimerkiksi verryttelyt ja venyttelyt ovat siinäkin todella oleellisia kun mietitään millaisia spurtteja koiran toivotaan tekevän luoksetulossa ja ruutuun lähetyksessä sekä noudoissa. Tokossa seuraamisasento tekee koiran helposti vähän toispuoleiseksi ja siksi taas hieronta ja eri harjoitteet ovat hyvää vastapainoa. :) Tsemppiä kunnon kohotukseen!

      Poista
  2. Hieno teksti Sonia :) Ruokinnan kanssa pelaaminen alkaa jokseenkin jo sujui pienellä rutiinilla ja alkaa itsellä olla sellainen olo, että ymmärtääkin siitä jo jotain. Mitä liikuntaan tulee, niin itse suoraansanottuna hieman ahdistaa ajatus siitä, kuinka paljon ja monipuolisesti koiran kanssa pitäisi liikkua. Yksinkertaisesti kun ei voi aina ehtiä tai edes jaksaa tehdä kaikkea niin hyvin kuin olisi ideaalista. Omat lenkit kyllä ovat ehkä liian yksipuolisia, meillä ne koostuu lähinnä hihnalenkeistä (jotka meillä on aika hidastempoisia sofin kanssa) sekä vapaanajuoksemisesta. Mila tosin onneksi ravaa aika kivasti vapaanaollessaankin. Mutta meillä on ehkä Milan kanssa vähän eri tavoitteetkin kuin teillä, joten ihan huippu-urheilijoita ei tässä olla eikä tulla olemaan. Oma ajatus on lähinnä pitää koira mahdollisimman hyvässä ja terveessä kunnossa myös tulevaisuutta ajatellen. Tällä hetkellä mennään omien resurssien mukaan, mutta on kyllä hyvä tietää mitä kaikkea oli hyvä tehdä ja kuinka paljon. Tässä on kyllä hyvin koottuna kaikenlaista :) Tarkemmin ajateltuna kyllä noita kaikkia tulee kyllä tehtyä, mutta ei ehkä ihan samassa suhteessa kun tekstissä suositeltiin. Ja tämän lukeminen laittaa ainakin pohtimaan omia koirien liikutustottumuksia. Oli oikeen mukava lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea ei voi millään tehdä aina kuten kirjoissa sanotaan ja hulluksihan sitä varmasti tulisi jos tätä yrittäisi :) Kuten itsekin sanoit niin tekstin tarkoituksena on nimenomaan saada lukijaa pohtimaan omia liikuntatottumuksia ja ehkä myös saada lisää vinkkejä siihen mitä "uutta" voisi kokeilla koiransa ulkoiluttamiseen. Itsellenikin nuo liikuntaharjoitteet ovat sellaisia, joita voisin hyvinkin monipuolistaa jatkossa ja samoin noita eri kausia voisi miettiä vuodelle valmiiksi vähän paremmin. Mutta koko ajanhan tässä oppii eikä noita lenkkiminuutteja kannata minusta turhaan stressata. Me kyllä tehdään monesti enemmän kuin 5 ravilenkkiä viikkoon, mutta sitten taas raskaammat lenkit ovat jääneet vähemmälle ja itseasiassa hyvin vähälle. Minusta Milan kunnossa ei ole ollut missään vaiheessa mitään vikaa ja sen kyllä huomaa siitä että te liikutte hyvin arjessanne kirjoja lukemattakin :) Mutta tosiaan, jos haluaa parantaa koiran kuntoa entisestään niin tuon kirjan lukemisesta on varmasti hyötyä :)

      Poista
  3. Hieno ja kattava teksti! Oli ilo lukea! :-)

    VastaaPoista
  4. Hei Sonia!

    Halusin kiittää sinua siitä, kuinka hienosti tuot kirjani ajatuksia esille! Kun jotain tällaista kuulee tai lukee, niin tietää, etteivät ne kaikki työtunnit, joita kirjan tekemiseen käytettiin, ole menneet hukkaan. :-) On ilo huomata, että kirjasta on ollut sinulle ja koirillesi apua ja hyötyä! Kiitos, että jaoit tämän!

    On totta, ettei niitä lenkkejä jaksa kukaan sekuntikellon kanssa mitata. Eikä treeniohjelmia suunnitella ja toteuttaa minuuttiaikatauluilla. Eikä se ole tarkoituskaan, ellei nyt sitten satu olemaan olympiatason huippu-urheilija. :-) Ei asioista kannata tehdä liian hankalia ja monimutkaisia. Kun on hyvät pohjatiedot alla, niin sitten vain tekemään oman fiiliksen mukaan sitä omaa koiraa ja sen vointia seuraten. Niin siitä hyvä tulee - liikaa ei saa stressata! Harrastuksen täytyy kuitenkin viime kädessä olla kivaa niin koiralle kuin itsellekin, eikö vain? :-)

    Toivon, että pysytte koiriesi kanssa terveinä ja hyvässä kunnossa ja saatte agilityn saralla kaiken sen, mistä haaveilet! Onnea matkaan - nauti koko sydämelläsi! :-)

    Ystävälllisin terveisin,
    Minna Saarelainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Minna :)

      Äskeinen viestisi on varmasti tällaisen harrastusblogin kirjoittajalle suurin mahdollinen palkinto siitä, että on joskus päättänyt aloittaa blogin kirjoittamisen! Kiitos kauniista sanoistasi!

      Kirjasi on tietoudeltaan hyvin kattava kokonaisuus, sen käytännönläheisyyttä unohtamatta. Sitä lukiessa tuli sellainen olo, että jokaisen agilityharrastajan pitäisi ihan ensimmäisenä lukea se kannesta kanteen ennen kuin ryhtyy kunnolla harrastamaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna, olisin itse kaivannut kirjasi oppeja jo useampi vuosi sitten, mutta onneksi en ole ollut aivan hakoteillä kuitenkaan, koska tietoutta on tullut ripotellen matkan varrella eri suunnista.

      Kiitokset sinulle ja Timo Valliukselle siitä, että olette luoneet kyseisen kirjan. Uskon että siitä on varmasti hyötyä monelle muullekin harrastajalle itseni lisäksi ja toivon,että tämä blogiteksti innoittaa monia perehtymään paremmin urheilukoiran eri tarpeiden täyttämiseen.

      Ja kyllä, olet aivan oikeassa siinä, että harrastuksen täytyy olla kivaa, eikä sitä saa stressata liikaa ;) Ilon kautta tässä yhdessä touhutaan ja toivon todella, että pystyn yhdessä koirieni kanssa jatkamaan harrastamista mahdollisimman pitkään terveinä, nauttien siitä täysillä - tulokset ovat minulle sen asian rinnalla toissijaisia.

      Kiitos vielä että kävit kommentoimassa!

      Aurinkoisin terveisin,
      Sonia Delatte

      Poista
  5. Moikka Sonia,

    Linkkailin tekstiisi tuolta oman blogin puolelta. Ihanaa kevättä ja kesänodotusta koko pesueellesi!

    Terv. Anne et al

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!
      Hienoa, kiitos :) Hyvä että saadaan ehkä sitäkin kautta välitettyä sanaa eteenpäin tästä tärkeästä aiheesta :) Ja kiitos paljon toivotuksista, samoin teille hyvää kesän alkua! :)

      Poista
  6. Hienosti referoitu Sonia! Jaoin tämän jo siellä sun täällä :D

    VastaaPoista

Jos haluat kommentoida tätä kirjoitusta, ole hyvä ja raapusta ajatuksesi alla olevaan ruutuun. :)